Asiantuntijalausunto 5.10.2015, Dnro 1648/03/2015, liikenne- ja viestintävaliokunta
Lausunto hallituksen esityksestä HE 24/2015 vp laeiksi ajoneuvolain, tieliikennelain ja rikoslain muuttamisesta
Lausunnolla oleva hallituksen esitys koskee L-luokan ajoneuvoja, traktoreita ja ns. kevytajoneuvoja. Pääasiallisena tarkoituksena on poistaa nykyisistä säädöksistä päällekkäisyydet uusien EU-asetusten kanssa ja vahvistaa kansalliset vaatimukset muilta osin. Muutokset koskevat ajoneuvolakia, tieliikennelakia ja rikoslakia.
Kuntien toiminnassa muutokset liittyvät lähinnä kadunpitäjän ja liikenteen ohjauksen tehtäviin. Käytännön työssä on ollut epäselvyyksiä mm. erilaisten sähköavusteisten tai moottorilla varustettujen apulaitteiden ja polkupyörien, tasapainottavien henkilökuljettimien ja mm. mönkijöiden liikennesäännöistä ja kulkuoikeuksista. Erityisesti on noussut esille liikenneturvallisuuden varmistaminen sekä muille tielläliikkujille että uusien kulkuneuvojen kuljettajille ja kyydissä oleville. Myös kulkuväylien tilantarpeen kasvu ja väylien kunnossapidon uudet tarpeet ovat olleet huolen aiheina.
Esitetyt ajoneuvojen luokitteluun liittyvät muutokset ja täydennykset osaltaan selkeyttävät erilaisten kulkulaitteiden luonnetta ja niiden ryhmittelyä. Uudet sähkökäyttöiset kulkulaitteet tulevat kuitenkin lisäämään erilaisten ja eri nopeuksia käyttävien kulkijoiden määrää sekä jalkakäytävillä että pyöräteillä, mistä voi aiheutua turvallisuusriskin lisääntymistä. Hallituksen esitys ei sisällä turvallisuusvaikutusten arviointia.
Esityksessä on pyritty rajaamaan eri väylillä kulkevia laitteita tehojen ja nopeuksien mukaan. Se on varmastikin oikea keino pyrkiä homogenisoimaan liikennettä kunhan esitetyt tehot ja nopeudet pysyvät myös käytännössä halutun tasoisina. Laitteiden käyttäjillä on taipumus lisätä käyttönopeuksia vastoin tarkoitusta ja säädöksiä, mikä heikentää muiden liikkujien turvallisuutta. Valvontaan tulee olla tarvittaessa riittävästi resursseja.
Jalankulkua avustavaa tai korvaavaa liikkumisvälineen käyttöä voidaan laajentaa myös muiden kuin vammaisten käyttöön, esim. iäkkäiden apuvälineisiin. Liikennesäännöillä on yritetty huolehtia, että perusjalankulkijan turvallisuus on ensi sijainen. Jalkakäytävien liikenteen kehitystä tulee seurata ja tarvittaessa muuttaa säädöksiä, jos erilaiset moottoroidut välineet nousevat liian hallitseviksi ja heikentävät perusjalankulkijan turvallisuutta ja lisäävät turvatto- muuden tunnetta ja sen kautta vähentävät liikkumismahdollisuuksia.
Polkupyörän (muut moottorittomat ajoneuvot) ja kevyen sähköajoneuvon määrittely on esitetty ajoneuvolakiin. Tieliikennelain puolella niiden käyttösääntöihin jää vielä epäselvyyksiä.
Tieliikennelain uudistuksen yhteydessä on vielä tarkemmin pohdittava tähän luokitteluun liittyvien liikennesääntöjen yksityiskohtia mm. seuraavista näkökulmista:
Kuinka helppoa eri luokkiin kuuluvien laitteiden tunnistaminen liikenteessä on eli kuinka selvää on, kuka laitteella kulkevista on jalankulkija kuka pyöräilijä?
Edellä mainittu epäselvyys vaikuttaa siihen, millaisia ovat väistämissäännöt risteyksissä ja suojateillä?
Kuinka suojateiden ylittäminen tapahtuu? Pitääkö pyörää ja kevyttä sähköajoneuvoa taluttaa suojatien yli?
Saako pyörän ja kevyen sähköajoneuvon pysäköidä jalkakäytävälle?
Miten pyöräteiden liikenneturvallisuus turvataan, kun moottoroitujen pyörien määrä lisääntyy? Moni iäkäs kokee jo nyt turvattomuutta kovaa ajavien pyöräilijöiden vuoksi.
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.