Kroonisen ja syöpäkivun hoidon kansallinen toimintasuunnitelma vuosille 2016-2020

​Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää lausuntoa asiantuntijaryhmän ehdotuksesta kroonisen ja syöpäkivun hoidon kansallisesta toimintasuunnitelmasta vuosille 2016-2020.

On hyvä, että kivun hoidon järjestelyihin kiinnitetään huomiota. Asiantuntijatyhmän raportti on huolellisesti laadittu ja selkeästi kirjoitettu. Se antaa hyvän kuvan aikuisten kroonisen kivun ja syöpäkivun esiintyvyydestä, diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta. Ryhmä on selvittänyt kivun hoidon nykytilan perusterveydenhuollossa, työterveyshuollossa ja erikoissairaanhoidossa sekä vanhustenhuollossa ja paneutunut erikseen selkäkivun ja kasvokipujen problematiikkaan. Raporttiin perehtyminen olisi hyödyllistä myös kliinistä työtä tekeville lääkäreille.

Työryhmä ehdottaa kivun hoidon kehittämistoimenpiteitä perusterveydenhuollolle, suun terveydenhuollolle, työterveyshuollolle, vanhustenhuollolle ja erikoissairaanhoidolle.  Ehdotusten perusta on henkilöstön osaamisen vahvistaminen, moniammatillinen työskentely, konsultaatioiden kehittäminen sekä yhteiset hoitoketjut ja kuntoutuksen toteuttaminen. Syöpäkivun hoito toteutettaisiin palliatiivisen hoidon kolmiportaisen mallin mukaisesti, jollainen ehdotuksen mukaan muotoutuisi myös kroonisen kivun hoitoa varten. Suunnitelman toteuttamisen kustannuksiksi on arvioitu 10 miljoonaa euroa vuodessa.

Kuntien ei ole nykyisessä taloustilanteessa mahdollista lisätä terveydenhuollon resursseja, vaan työryhmän ehdotukset tulisi kyetä toteuttamaan nykyisten voimavarojen puitteissa ja kohdentamalla niitä uudella tavalla. Tästä näkökulmasta esimerkiksi psykologien työpanoksen hyödyntäminen perusterveydenhuollon kipupotilaiden hoidossa ei liene riittävässä määrin mahdollista. Sitä vastoin henkilöstön kouluttaminen, konsultaatiokäytäntöjen kehittäminen, sähköiset palvelut ja ryhmätoiminta ovat paremmin toteutettavissa.  Avainasemassa potilaiden hoidon tehostamisessa olisi yhteisistä hoitoketjuista sopiminen, jota voisi auttaa strukturoidun lähetemallin luominen, koska se tukisi oikea-aikaista hoidon porrastusta. Mikäli voimavarojen lisääminen tulisi mahdolliseksi, olisi todennäköisesti hyvä keskittää ne sairaanhoitopiireille perusterveydenhuollon tukemista varten.  

Työryhmä on laatinut myös asianmukaiset ehdotukset eri ammattiryhmien perus- ja jatkokoulutuksen kehittämisestä kivun hoidon osalta. Ottaen huomioon kroonisen kivun yleisyys ja sen vaikutukset työkykyyn olisi toivottavaa, että koulutusta voitaisiin kehittää ehdotusten mukaisesti. Tehokas kroonisen kivun tunnistaminen, hoito ja kuntoutus vähentäisi merkittävästi terveyspalvelujen käyttöä ja työkyvyttömyyttä.

SUOMEN KUNTALIITTO

Tarja Myllärinen

johtaja, sosiaali- ja terveys

Päivi Koivuranta-Vaara

hallintoylilääkäri