Kuntaliitto pitää lausunnolla olevaa ohjetta tarpeellisena ja ajankohtaisena. Kuntaliitolla on myös oma hanke ympäristöterveyshaittojen huomioon ottamisesta kunnallisessa päätöksenteossa, erityisesti kaavoituksessa ja lupaprosesseissa (TEMARA). TEMARA-hankkeessa valmistuu vuoden 2015 loppuun mennessä opas viranomaisille sekä kuntapäättäjille. Hankkeen taustalla oli huoli siitä, että ihmisiin kohdistuvia terveysvaikutuksia ei nykyisin osata ottaa riittävästi huomioon päätöksenteossa. Ympäristövaikutusten arviointi keskittyy usein luontovaikutusten arviointiin.
Lausunnolla olevassa ohjeessa keskitytään ilmanlaatuun. Oppaan on tarkoitus toimia ohjeena hyvistä käytännöistä. Oppaassa käsitellään ensisijaisesti liikenteestä ilmaan joutuvia epäpuhtauksia. Oppaassa lähdetään siitä, että "kaavoitus on tärkeä vaikutuskeino ilmansuojelussa. (s.7)". Aluesuunnitteluhan lähtee erilaisista alueellisista/kunnan strategioista ja suunnitelmista, joiden kautta myös maankäytölle asetetaan tavoitteet. Esim. yhdyskunnan tiivistämiselle on monissa kaupungeissa suuria paineita. Liikenteen ohjauskeinoja tulisi myös käyttää hyväksi aluesuunnittelussa haittojen vähentämiseksi. Tämä onkin kappaleessa 5.3 otettu esille. Oppaan etenemissuunta olisi suositeltavaa olla niin, että ensin korostettaisiin kokonaissuunnittelun tärkeyttä, jota kautta sitten edettäisiin yksityiskohtiin. Tällöin kokonaisuuden hallinta korostuisi.
Oppaassa esitetty ilmanlaadun kartoitus on käytännössä ympäristön tilan selvittämistä. Tärkeää on, että etenkin vilkasliikenteisten teiden varsilla -jos niiden läheisyyteen on asuin- tai herkkien kohteiden rakentamispaineita - tulisi tällaisia tarkempia taustaselvityksiä tehdäkin (ilmapäästöt, melu). Suhtaudumme varauksellisesti siihen, että ilmanlaatu voitaisiin jakaa vyöhykkeisiin niin yksityiskohtaisesti kuin kuvassa xx (sivu 15). Ilmanlaatuvyöhykkeillä tarkoi tetaan ilmeisesti suositusetäisyyksiä, liikennemäärien lisäksi vaikuttavana tekijänä lienee myös ajoneuvojen nopeus.
Jokaiseen kohteeseen on oltava liikenneyhteys. Sen vuoksi on liian kategorista todeta: "Mikäli suunnittelukohde on minimietäisyyttä lähempänä liikennettä, altistuminen ilman epäpuhtauk sille on suurta eikä kohde täytä terveellisen elinympäristön tavoitetta." "Liikenteellä" tässä tarkoitettaneen isompia liikennemääriä välittäviä väyliä, joista haittavaikutuksia voi syntyä.
MRL 9 §:n sisältö ja uusi lakiesitys kannattaa avata tarkemmin ja tuoda esille. Kaavoitukses sahan on tavoitteena selvittää kaavalle asetettujen tavoitteiden lähtökohdista merkittävimmät ympäristö- ja terveysvaikutukset eli miten kaavassa esitetty muutos vaikuttaa ao. asioihin. Yleensä joudutaan ensin selvittämään yksittäisiä vaikutuksia ja sitä kautta luodaan vaihtoeh toisia kaavaratkaisuja, joista sitten valitaan kootun arvioinnin kautta paras vaihtoehto.
Oppaassa on listattu lainsäädäntöä, joka suunnittelussa tulee ottaa huomioon. Myös tervey densuojelulaki olisi syytä mainita, sillä siinäkin edellytetään että elinympäristöön vaikuttava toiminta on suunniteltava ja järjestettävä siten, että väestön ja yksilön terveyttä ylläpidetään ja edistetään.
Liitteessä 1on esitetty lista asioista, joita tulee ottaa huomioon asemakaavan ilmanlaatuarvi oissa. Liitteen alussa voitaisiin tarkentaa millaisissa tilanteissa lista tulee sovellettavaksi, ei liene tarkoituksenmukaista soveltaa listaa kaikissa pienissä asemakaavoissa.
SUOMEN KUNTALIITTO
Ritva Laine
johtaja,
Alueet ja yhdyskunnat
Tarja Hartikainen
erityisasiantuntija, ympäristöterveys
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.