HE laiksi sosiaalihuollon ammattihenkilöistä ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetun lain muuttamisesta

​Yleistä

Esitetty sosiaalihuollon ammattihenkilölaki on osa hallituksen päätöstä rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoa (25.3.2014). Päätöksessä kirjataan kelpoisuusvaatimusten väljentämisestä seuraavaa:

Kuntatalouden kestävyyden ja henkilöstön saatavuuden turvaamiseksi on tarve joustavoittaa erityisesti henkilöstön kelpoisuutta ja mitoituksia säätelevää normistoa. Tämä edellyttää, että väljennetään liian yksityiskohtaisia henkilöstönormeja ja kapea-alaisia kelpoisuusvaatimuksia, jotka vaikeuttavat palvelujen tehokasta järjestämistä sekä tehtävien ja työnjaon uudistamista.

Lakiesitys ei kuitenkaan toteuta hallituksen päätöksessä edellytettyä henkilöstönormien ja kelpoisuusehtojen väljentämistä ja sitä kautta tavoiteltavia kustannussäästöjä ja henkilöstön saatavuuden turvaamista. Lakiesitys tietyiltä osin jopa tiukentaa kelpoisuusvaatimuksia, jäykistää tehtävärakenteita ja vaikeuttaa henkilöstön saatavuutta. Sosiaalihuollon henkilöstön saatavuudessa on tälläkin hetkellä suurta vajetta erityisesti sosiaalityöntekijöiden ja lähihoitajien osalta.

Lakiesityksen vaikutusarviointi on myös puutteellinen eikä siinä ole otettu lainkaan huomioon lain toimenpanosta kuntasektorille aiheutuvia kustannuksia. Kunnalle tulee kustannuksia hakemusten täydentämisestä, kitkana uusien henkilöiden palkkaamiseen liittyen, epäpäteväksi tehtyjen henkilöiden asemaan liittyen sekä hankaluuksista saada ihmisiä töihin, jos valvontaviranomaisen päätöksenteko viivästyy.

Lakiehdotuksen tarkoituksena on edistää sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakenteen ja työnjaon uudistamista. Tehtävärakenteen ja työnjaon uudistaminen ei kuitenkaan ole lainsäädäntöasia eikä esitetty laki tarjoa siihen sen parempia keinoja kuin nykyinenkään laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista.

Esitetty laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä rakentuu pitkälti terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain pohjalle. Kuitenkin sektorien toiminnassa, lainsäädännössä ja oikeussuojajärjestelmässä on eroja, jotka tulisi ottaa huomioon lainsäädännöllisissä ratkaisuissa. Esimerkiksi terveydenhuollossa on vakiintunut käsitys lääkärin tehtävistä, joka on kirjattu terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin (ko. lain 22 §). Lakiesityksen 9 §:stä näkyy, että vastaavaan riittävään selkeystasoon ei ole päästy sosiaalityöntekijän tehtävien osalta.

Hallituksen esityksessä todetaan, että sosiaalihuollon ammatillisista kelpoisuusvaatimuksista annetun lain kumoamisesta on tarkoitus antaa erillinen kumoamislaki vuoden 2015 aikana. Edelleen todetaan, että (tuleva) valtioneuvoston asetus sosiaalihuollon ammattihenkilöistä tulisi sisältämään muun muassa nykyisen kelpoisuuslain ja asetuksen siirtymäsäännökset.

Nyt esillä oleva sosiaalihuollon ammatinharjoittamislaki muodostaa siis osan suurempaa kokonaisuutta johon liittyy nykyisen kelpoisuuslain ainakin osittainen kumoaminen sekä uusi valtioneuvoston asetus sosiaalihuollon ammattihenkilöistä. Tämä kokonaisuus tulee käsitellä yhdessä eikä sitä voi esitetyllä tavalla pilkkoa ilman, että kokonaisuus jää epämääräiseksi, lopputulokseen liittyy epävarmuustekijöitä ja vaikutusarviointi on vaillinainen.

Kommentit pykälittäin:

3 § Sosiaalihuollon ammattihenkilö

Säännöksen perusteella jää osin epäselväksi, mitä oikeus toimia laillistettuna ammattihenkilönä tässä laissa merkitsee. Perusteluissa on todettu, että vain laillistetut ammattihenkilöt voisivat toimia lakiehdotuksen 2 pykälän mukaisissa (2 § viittaa mm. nykyisen SHL 13 §:ään, jossa määritellään kunnan sosiaalihuolto) sosiaalihuollon tehtävissä, joissa edellytetään sellaista ammattitaitoa ja osaamista, jota kyseinen koulutus tuottaa. Tämä määrittely johtaa kysymykseen siitä, mikä taho määrittelee tehtävissä tarvittavan osaamisen? Tämän tulisi olla työnantajan tehtävä, mutta säännös jättää tämän epäselväksi.

Uudessa pääosin 1.4.2015 voimaan tulevassa sosiaalihuoltolaissa säädetään sosiaalipalveluista. Sosiaalityö ja sosiaaliohjaus ovat siinä itsenäisiä sosiaalipalveluja. Myös muiden sosiaalipalvelujen yhteydessä on viitattu sosiaalityöhän ja sosiaaliohjaukseen (esim. sosiaalista kuntoutusta annetaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin). Sosiaalityötä ja sosiaaliohjausta ei tule jatkossakaan nähdä ainoastaan sosiaalityöntekijöiden ja vastaavasti sosionomien ja geronomien työnä. Sosiaalityötä ja sosiaaliohjausta tehdään lähes kaikkien sosiaalipalvelujen yhteydessä sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön toimesta. Lisäksi esimerkiksi kehitysvammapalveluissa toimii kehitysvammaisten ohjaajia, jotka eivät ole sosionomeja, mutta jotka tekevät sosiaaliohjauksen kaltaista työtä.

Edellä kuvatun kaltaiset yhteydet uuden sosiaalihuoltolain ja muun sosiaalihuollon erityislainsäädännön kanssa tulee käydä läpi ja mahdolliset ristiriitaisuudet ja mahdollisesti lain väärään tulkintaan johtavat ongelmat korjata sekä uusi laki muotoilla siten, ettei se johda tällä hetkellä pätevien henkilöiden kohdalla kohtuuttomiin tilanteisiin.

Tulee myös selkeyttää sitä, mitä oikeus toimia laillistettuna ammattihenkilönä ehdotetussa laissa tarkoittaa. Lähtökohtana tulee olla, että työnantaja määrittää tehtävissä vaadittavan ammattitaidon ja osaamisen.

7 § Oikeus harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia Suomessa suoritetun koulutuksen perusteella

Onko lakiin tarkoitus ottaa mukaan voimassa olevassa laissa (kelpoisuuslaki 272/2005) olevat ehdot/siirtymäsäännökset, jonka mukaan ennen lain voimaan tuloa tietyin ehdoin pätevät olivat päteviä lain voimaan tulon jälkeenkin (vrt. esim. pääaineena sosiaalipolitiikka)? Mikäli pykälä säädettäisiin ehdotetussa muodossa, sosiaalityöntekijän uudet kelpoisuusvaatimukset tekisivät osan nykyisin tehtävässä pätevänä työskentelevistä pätemättömiksi (esim. ylempi korkeakoulututkinto ja sosiaalipolitiikka pääaineena tai sosiaalihuoltajan tutkinto).

On välttämättömänä, että siirtymäsäännöksin pidetään huoli siitä, että nykyisin pätevänä työskentelevät ovat päteviä myös uuden lain säätämisen jälkeen. Lakiluonnoksesta puuttuvat nykyisen kelpoisuuslain 14 -17 § vastaava sääntely voimaantulo- ja siirtymäsäännösten osalta.

Ammatinharjoittamisoikeuksia koskevat hakemukset tulee käsitellä viipymättä, jotta palvelusuhteiden täyttäminen sujuu myös joustavasti.

8 § Oikeus harjoittaa sosionomin ja geronomin ammattia Suomessa suoritetun koulutuksen perusteella

On välttämätöntä, että siirtymäsäännöksin pidetään huoli siitä, että nykyisin pätevänä työskentelevät ovat päteviä myös uuden lain säätämisen jälkeen. Lakiluonnoksesta puuttuvat nykyisen kelpoisuuslain 14 -17 § vastaava sääntely voimaantulo- ja siirtymäsäännösten osalta.

Ammatinharjoittamisoikeuksia koskevat hakemukset tulee käsitellä viipymättä, jotta palvelusuhteiden täyttäminen sujuu myös joustavasti.



9 § Sosiaalityöntekijän erityiset oikeudet ja velvollisuudet

Pykälän muotoilu herättää kysymyksen siitä, onko pykälällä tarkoitettu laajentaa tai voiko sen tulkinta laajentaa sitä, mitä työtehtäviä voi jatkossa hoitaa sosiaalityöntekijä ja mitä puolestaan esimerkiksi sosiaaliohjaaja?  Mitä siis tarkoitetaan sillä, että ”vastaa … yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen sosiaalisen tuen ja palveluiden tarpeeseen vastaavasta sosiaalityön asiakas ja asiantuntijatyöstä sekä sen vaikutusten seurannasta ja arvioinnista?” Koska tämä säännös määrittää sitä, mikä kuuluu sosiaalityöntekijöiden yksinomaisiin tehtäviin, johtaa nykyinen muotoilu ristiriitoihin työyhteisöissä. On mahdollista tulkita säännöstä niin, että se edellyttää sosiaalihuollon toimintayksiköiden kuten esim. palvelutalojen johtajilta/vastuuhenkilöiltä sosiaalityöntekijän ammattipätevyyttä ja sulkee pois esim. sosionomin tai hoitotyön koulutuksen omaavat. 

Nykyisessä muodossaan säännös aiheuttaa epätietoisuutta ja tarpeettomia ristiriitoja eri ammattiryhmien välille. Sosiaalityöntekijän erityisistä velvollisuuksista tulisi säätää hyvin suppeasti jos lainkaan ja jättää työantajille tehtävärakenteen osalta liikkumavaraa, jossa paikalliset olosuhteet voidaan ottaa huomioon. Ehdotettu 9 §:n 1 momentti tulee nykyisessä muodossaan poistaa edellä mainituilla perusteilla. 

Uudessa sosiaalihuoltolaissa tarkoitetusta sosiaalityöstä ja sosiaaliohjauksesta ei saa tulla vastinpareja tässä lakiluonnoksessa määritellyille laillistetulle sosiaalityöntekijälle ja laillistetulle sosionomille. Sosiaalihuoltolain käsitteet tulee ymmärtää em. laajemmin sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtäviksi. 

12 § Oikeus toimia tilapäisesti sosiaalihuollon laillistetun ammattihenkilönammatissa

Säännös on ensiarvoisen tärkeä palvelutoiminnan turvaamisen kannalta. Kuntien sosiaalityöntekijöistä ja sosionomeista yli 90 % on naisia. Tämä tarkoittaa suurta määrää perhevapaasijaisuuksia. Jotta sijaisten palkkaaminen voidaan jatkossakin turvata, on välttämätöntä, että 12 § vastaa lähtökohtaisesti voimassa olevaa kelpoisuuslain sääntelyä.

Säännös tulee muotoilla siten, että tehtävään voidaan ottaa henkilö, jolla suoritettujen opintojen perusteella on riittävät edellytykset tehtävän hoitamiseen.

Nyt esitetty säännös estää esimerkiksi sen, että sosiaalityöntekijän sijaisena ei voi toimia ylempää korkeakoulututkintoa opiskeleva henkilö, joka opiskelee sosiaalityötä muuna kuin pääaineena tai pääainetta vastaavana aineena.

14 § Hakemuksen käsittely eräissä tapauksissa

Pykälässä asetetaan Valviralle määräaika liittyen 10 §:ssä tarkoitetun hakemuksen ratkaisemiseen. 7 ja 8 §:ssä tarkoitettujen hakemusten käsittelyn osalta ei ole ehdotettu määräaikoja.

Hakemukset tulee käsitellä kaikissa tilanteissa viivytyksettä siten, ettei hakemuksen käsittelyyn kuluva aika edes ns. ruuhkahuippujen aikana (lukukausien päättyessä) aiheuta kohtuuttomia tilanteita pätevien henkilöiden palkkaamisessa kuntiin, henkilöiden työllistymisessä ja heidän toimeentulonsa turvaamisessa.

32 § Voimaantulo

Kuten edellä on pykälien 7 ja 8 kohdalla todettu on Kuntaliitto pitää välttämättömänä, että siirtymäsäännöksin pidetään huoli siitä, että nykyisin pätevänä työskentelevät ovat päteviä myös uuden lain säätämisen jälkeen. Mikäli näin ei tehdä, nykyisen työvoimapulan (erityisesti sosiaalityöntekijät) näkökulmasta tilanne tulee olemaan kestämätön. Näitä siirtymäsäännöksiä ei sisälly nyt käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen. Riittävää ei ole viittaus siihen, että asiaan palataan tulevan lainvalmistelun yhteydessä, vaan tämä lainsäädäntö tulee valmistella ja päättää yhtenä kokonaisuutena.

Kuntaliitto edellyttää lisäksi, että ennen lain voimaantuloa säännösten mukaisesti tehty päätös tilapäisestä poikkeamisesta kelpoisuusvaatimuksista on voimassa niin kauan kuin henkilö on palvelussuhteessa samaan työnantajaan.

Muuta          

Lakia valmisteltaessa olisi tullut harkita kevennettyä menettelyä sellaisten sosiaalihuollon ammattihenkilöiden rekisteröinnin osalta, jotka ovat lain voimaantullessa sellaisessa vakinaisessa palvelussuhteessa, johon on edellytetty sosiaalityöntekijän tai sosionomin kelpoisuutta.

Valvonnan osalta Kuntaliitto toteaa näkemyksenään, että työnantaja valvoo työntekijää ja esitetyllä lailla tämän valvonnan rinnalle luodaan toinen valvontajärjestelmä, jolloin on mahdollista syntyä ristiriitaisia valvontaohjeita.

Sami Uotinen

johtava lakimies

Suomen Kuntaliitto