Hallituksen esitysluonnos eduskunnalle laiksi terveydensuojelulain ja elintarvikelain muuttamisesta

Sosiaali- ja terveysministeriössä  on valmisteltu lakiesitys terveydensuojelulain ja elintarvikelain muuttamisesta. Lakiesitystä on osin valmisteltu ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntöä yhtenäistävässä työryhmässä, jossa tavoitteena on myös etsiä keinoja kuntien valvontatehtä­vien keventämiseksi. Kuntaliitto on ollut mukana työryhmässä ja kannattaa muutosesitystä muutamin muutoksin.

Suunnitteluvelvoitteen keventäminen

Ympäristöterveydenhuollon  lainsäädännön suunnitteluvelvollisuus on koettu tarpeelliseksi ja se tulee säilymään jatkossakin.  Muutosesitys koskee terveydensuojelu-ja elintarvikelain suunnitteluvelvoitteen sisällöllistä keventämistä siten, että suunnitelmia koskeva asetus puret­taisiin ja suunnitelmien sisällöstä ei säädettäisi enää yksityiskohtaisesti. Suunnitelmia päivite­tään jatkossa tarpeen vaatiessa, vaatimus tarkistaa suunnitelmat vähintään kolmen vuoden välein poistuu. Valvonnan suunnittelu on kunnissa vakiintunut käytäntö ja suunnitelmia tul­ laan tekemään jatkossakin.

Esitetty keventäminen on erittäin kannatettavaa ja se olisi tarkistettava samalla myös eläinlääkintähuoltolain osalta. Eläinlääkintähuoltolain suunnitelma koskee sekä eläinlääkäripalvelun että kunnaneläinlääkärille säädettyjen valvontojen järjestämistä.  Muutoin eläinlääkintähuollon suunnitelman sisällölle on annettu yksityiskohtaisempia vaatimuksia kuin muille ympäristöterveydenhuollon suunnitelmille ja suunnitelma on päivitettävä vähintään kolmen vuoden välein voimassa olevan lain perusteella. Eläinlääkintähuoltolain muutos olisi tehtävä samanaikaisesti elintarvikelain ja terveydensuojelulain  muutoksen yhteydessä.

Kunnat tuntevat oman toiminta-alueensa ja valvontasuunnitelmien laadinnassa ja päivittämi­ sessä pystytään jatkossa keskittymään aikaisempaa paremmin oman alueen tarpeista tuleviin vaatimuksiin ja kytkemään suunnitelmat toteuttamaan myös kuntien omia strategioita. Suun­nitelmien toteutumista arvioitaessa on painopiste ollut määrällisten tarkastusten toteutumisen arvioinnissa. Jatkossa suunnitelmien tavoitteissa ja niiden toteutumisen arvioinnissa tulisi nousta enemmän esiin kunnan oman alueen tavoitteet ja niiden toteutuminen.

Terveydensuojelulain ilmoitusvelvollisuuden keventäminen

Terveydensuojelulain  ilmoitusvelvollisuutta esitetään kevennettäväksi siten, että kunnan ter­veydensuojeluviranomaisen  ei jatkossa tarvitsisi tehdä enää ilmoituksesta päätöstä. Ilmoituk­sen käsittely ei automaattisesti edellytä tarkastusta. Käytäntö on yhdenmukainen elintarvikelain ilmoitusmenettelyn kanssa. Myös kohteiden ilmoituksenvaraisuutta on arvioitu uudelleen.

Ilmoituksenvaraisuutta  esitetään poistettavaksi joiltakin  vähäriskisiltä  kohteilta. Keventäminen on pääsääntöisesti kannatettavaa. Kuntaliiton kunnilta pyytämissä kommenteissa nousi esille myös tarve suurten yleisötilaisuuksien ilmoitusvelvollisuuden lisäämisestä lainsäädäntöön. Kunnista saaduissa palautteissa toivottiin eläintenpitoa asemakaava-alueella jatkossakin ilmoi­tuksenvaraiseksi. Sen sijaan uutena esitetty ilmoitusvelvollisuus asiakkaiden majoittamisesta yksityiskoteihin  koettiin liian byrokraattiseksi, terveydensuojelun ja terveyshaittojen  torjunnan kannalta ylimitoitetuksi ja valvonnan kannalta lähes mahdottomaksi valvoa. Kotimajoitukset tulee poistaa ilmoitusvelvollisuuden piiristä.

Ilmoituksen tarkoitus on saattaa valvontakohde terveydensuojeluviranomaisen tietoon ja osa kohteista siirtyy suunnitelmallisen valvonnan piriin. Ilmoituksen käsittelyä koskevan 15 §: n toinen momentti koskee terveydensuojeluviranomaisen  kuulemisvelvoitteesta ilmoituksen kä­sittelyn yhteydessä, jos toiminta saattaa aiheuttaa terveyshaittaa. Kuntaliitto pitäisi parempa­ na kuulemismahdollisuuden kirjaamista pelkästään pykälän perusteluihin ja esittää 15 §: n toi­ sen momentin poistamista itse lakipykälästä.

Viranomaisella on aina mahdollisuus kuulla niitä joita  haitta koskee, mutta tämän kirjaaminen sellaisen ilmoituksen käsittelyyn, josta viran­ omainen ei tee päätöstä, on hämmentävää. Elintarvikelain mukaisessa ilmoituksenkäsittelyssä ei ole mainittu kuulemisvelvoitetta.

Maksuja koskevassa Tsl:n 50 §:ssä kunnalle annetaan oikeus periä maksu ilmoituksen käsit­telystä, joten kunnat voivat jatkossakin  periä maksun ilmoituksen käsittelystä, vaikka päätös­ tä ei tehdäkään. Tämä olisi hyvä vielä kirjoittaa näkyviin muutosesityksen perusteluihin. Maksuja koskevan 50 §: n kolmannessa momentissa viitataan ilmoitusten perusteella annettujen määräysten valvontaan ja jo aikaisemmin kumottuun 14 §: n 2 momenttiin. 50 § on syytä päi­ vittää virheellisten viittausten vuoksi. Myös sitä on syytä täsmentää, voidaanko pelkästään il­ moituksen käsittelyn yhteydessä antaa 51 §:n mukaisia määräyksiä.

Kuntaliitto pitää kannatettavana myös toimijan oman valvontavelvoitteen korostamiseksi teh­ tyä terveydensuojelulain  2 §:n 2 momentin lisäystä.

Talousvettä koskevat säännökset

Kuntaliitolla ei ole huomautettavaa talousvettä koskevista muutosesityksistä.

Kustannusvaikutukset

Suunnitelmallisuuden ja ilmoituksenkäsittelyn keventämisestä aiheutuneita kustannussäästöjä on vaikea määritellä. Kuntaliitto pitää laskelmia oikeansuuntaisina. Säästöä voidaan katsoa kertyvän siitä, että viranomainen voi kohdistaa resurssinsa valvonnan ja terveydenedistämi­ sen kannalta vaikuttaviin toimiin.

SUOMEN KUNTALIITTO

 

Tarja Hartikainen

erityisasiantuntija

ympäristöterveys