Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu lakiesitys terveydensuojelulain ja elintarvikelain muuttamisesta. Lakiesitystä on osin valmisteltu ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntöä yhtenäistävässä työryhmässä, jossa tavoitteena on myös etsiä keinoja kuntien valvontatehtävien keventämiseksi. Kuntaliitto on ollut mukana työryhmässä ja kannattaa muutosesitystä muutamin muutoksin.
Ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön suunnitteluvelvollisuus on koettu tarpeelliseksi ja se tulee säilymään jatkossakin. Muutosesitys koskee terveydensuojelu-ja elintarvikelain suunnitteluvelvoitteen sisällöllistä keventämistä siten, että suunnitelmia koskeva asetus purettaisiin ja suunnitelmien sisällöstä ei säädettäisi enää yksityiskohtaisesti. Suunnitelmia päivitetään jatkossa tarpeen vaatiessa, vaatimus tarkistaa suunnitelmat vähintään kolmen vuoden välein poistuu. Valvonnan suunnittelu on kunnissa vakiintunut käytäntö ja suunnitelmia tul laan tekemään jatkossakin.
Esitetty keventäminen on erittäin kannatettavaa ja se olisi tarkistettava samalla myös eläinlääkintähuoltolain osalta. Eläinlääkintähuoltolain suunnitelma koskee sekä eläinlääkäripalvelun että kunnaneläinlääkärille säädettyjen valvontojen järjestämistä. Muutoin eläinlääkintähuollon suunnitelman sisällölle on annettu yksityiskohtaisempia vaatimuksia kuin muille ympäristöterveydenhuollon suunnitelmille ja suunnitelma on päivitettävä vähintään kolmen vuoden välein voimassa olevan lain perusteella. Eläinlääkintähuoltolain muutos olisi tehtävä samanaikaisesti elintarvikelain ja terveydensuojelulain muutoksen yhteydessä.
Kunnat tuntevat oman toiminta-alueensa ja valvontasuunnitelmien laadinnassa ja päivittämi sessä pystytään jatkossa keskittymään aikaisempaa paremmin oman alueen tarpeista tuleviin vaatimuksiin ja kytkemään suunnitelmat toteuttamaan myös kuntien omia strategioita. Suunnitelmien toteutumista arvioitaessa on painopiste ollut määrällisten tarkastusten toteutumisen arvioinnissa. Jatkossa suunnitelmien tavoitteissa ja niiden toteutumisen arvioinnissa tulisi nousta enemmän esiin kunnan oman alueen tavoitteet ja niiden toteutuminen.
Terveydensuojelulain ilmoitusvelvollisuutta esitetään kevennettäväksi siten, että kunnan terveydensuojeluviranomaisen ei jatkossa tarvitsisi tehdä enää ilmoituksesta päätöstä. Ilmoituksen käsittely ei automaattisesti edellytä tarkastusta. Käytäntö on yhdenmukainen elintarvikelain ilmoitusmenettelyn kanssa. Myös kohteiden ilmoituksenvaraisuutta on arvioitu uudelleen.
Ilmoituksenvaraisuutta esitetään poistettavaksi joiltakin vähäriskisiltä kohteilta. Keventäminen on pääsääntöisesti kannatettavaa. Kuntaliiton kunnilta pyytämissä kommenteissa nousi esille myös tarve suurten yleisötilaisuuksien ilmoitusvelvollisuuden lisäämisestä lainsäädäntöön. Kunnista saaduissa palautteissa toivottiin eläintenpitoa asemakaava-alueella jatkossakin ilmoituksenvaraiseksi. Sen sijaan uutena esitetty ilmoitusvelvollisuus asiakkaiden majoittamisesta yksityiskoteihin koettiin liian byrokraattiseksi, terveydensuojelun ja terveyshaittojen torjunnan kannalta ylimitoitetuksi ja valvonnan kannalta lähes mahdottomaksi valvoa. Kotimajoitukset tulee poistaa ilmoitusvelvollisuuden piiristä.
Ilmoituksen tarkoitus on saattaa valvontakohde terveydensuojeluviranomaisen tietoon ja osa kohteista siirtyy suunnitelmallisen valvonnan piriin. Ilmoituksen käsittelyä koskevan 15 §: n toinen momentti koskee terveydensuojeluviranomaisen kuulemisvelvoitteesta ilmoituksen käsittelyn yhteydessä, jos toiminta saattaa aiheuttaa terveyshaittaa. Kuntaliitto pitäisi parempa na kuulemismahdollisuuden kirjaamista pelkästään pykälän perusteluihin ja esittää 15 §: n toi sen momentin poistamista itse lakipykälästä.
Viranomaisella on aina mahdollisuus kuulla niitä joita haitta koskee, mutta tämän kirjaaminen sellaisen ilmoituksen käsittelyyn, josta viran omainen ei tee päätöstä, on hämmentävää. Elintarvikelain mukaisessa ilmoituksenkäsittelyssä ei ole mainittu kuulemisvelvoitetta.
Maksuja koskevassa Tsl:n 50 §:ssä kunnalle annetaan oikeus periä maksu ilmoituksen käsittelystä, joten kunnat voivat jatkossakin periä maksun ilmoituksen käsittelystä, vaikka päätös tä ei tehdäkään. Tämä olisi hyvä vielä kirjoittaa näkyviin muutosesityksen perusteluihin. Maksuja koskevan 50 §: n kolmannessa momentissa viitataan ilmoitusten perusteella annettujen määräysten valvontaan ja jo aikaisemmin kumottuun 14 §: n 2 momenttiin. 50 § on syytä päi vittää virheellisten viittausten vuoksi. Myös sitä on syytä täsmentää, voidaanko pelkästään il moituksen käsittelyn yhteydessä antaa 51 §:n mukaisia määräyksiä.
Kuntaliitto pitää kannatettavana myös toimijan oman valvontavelvoitteen korostamiseksi teh tyä terveydensuojelulain 2 §:n 2 momentin lisäystä.
Kuntaliitolla ei ole huomautettavaa talousvettä koskevista muutosesityksistä.
Suunnitelmallisuuden ja ilmoituksenkäsittelyn keventämisestä aiheutuneita kustannussäästöjä on vaikea määritellä. Kuntaliitto pitää laskelmia oikeansuuntaisina. Säästöä voidaan katsoa kertyvän siitä, että viranomainen voi kohdistaa resurssinsa valvonnan ja terveydenedistämi sen kannalta vaikuttaviin toimiin.
SUOMEN KUNTALIITTO
Tarja Hartikainen
erityisasiantuntija
ympäristöterveys
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.