Hallituksen esitys laeiksi maatalousyrittäjien lomituspalvelulain ja turkistuottajien lomituspalveluista annetun lain muuttamisesta

​HE nykymuodossaan toteutettavana asettaisi lomituspalveluista vastaavat kunnat sekä työnantajana että palvelun järjestämisestä vastaavana monella tavalla kohtuuttomaan asemaan. Kuntaliitto ja Kunnallinen työmarkkinalaitos eivät voi suositella kunnille sitoutumista sellaisten vastuiden ottamiseen, jotka eivät ole kuntien edun mukaisia tai jotka muutoin ovat kunnille kohtuuttomia. Voimassa olevien sopimusten kohdalla kuntien kannattaa tarkoin harkita, voivatko ne jatkossa enää sitoutua lomituspalveluiden järjestämiseen.

1. Lakiesitys on muuttunut lausuntokierroksen jälkeen merkittävästi ja kuntien kannalta huolestuttavaan suuntaan

Kuntaliitto ja Kunnallinen työmarkkinalaitos antoivat 16.10.2015 päivätyn lausunnon stm:n lausuntopyyntöön (päivätty 25.9.2015) koskien hallituksen esitystä eduskunnalle laeiksi maatalousyrittäjien lomituspalvelulain ja turkistuottajien lomituspalveluista annetun lain muuttamista. Huolestuttavaa on se, että lakiesitys on muuttunut merkittävästi sen jälkeen, kun kunnille varattiin tilaisuus lausua lakiesityksestä.

Lakiesitys on lausuntokierroksen jälkeen muuttunut kuntien kannalta huonompaan suuntaan. Lakiesityksessä on otettu vain pieneltä osin huomioon Kuntaliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämät muutokset, joita käsiteltiin työryhmässä ja jotka työryhmäkeskustelujen perusteella otettiin mukaan lausunnolle lähetettyyn HE- luonnokseen. Tuolloin HE luonnoksen perusteluissa perusteltiin sitä, että ko. muutokset ovat todella tärkeitä ja tarpeellisia. Tässä lakiesityksessä ei ole huomioitu näitä kuntien kannalta välttämättömiä muutoksia, vaan ne on poistettu kuntia kuulematta ja ilman perusteluja.

HE:ssä yrittäjien etuuksiin liittyviä säästötoimenpiteitä on purettu mutta toisaalta kuntien työnantajaroolia parantavia muutoksia on poistettu. HE:ssä aiemmin olleilla ja nyt poistetuilla muutoksilla on merkitystä siihen, miten kunnat ja paikallisyksiköt voivat sovittaa yhteen sekä työnantajavelvoitteet että paikallisyksikön velvoitteet tarjota lomituspalveluita maatalousyrittäjille. Kuntaliitto ja Kunnallinen työmarkkinalaitos eivät voi suositella kunnille toimeksiantosopimuksen tekemistä, koska lakiehdotuksessa ei ole kohtuudella huomioitu kuntien etuja palveluiden järjestäjänä ja työnantajana.

Laissa ei ole riittävästi huolehdittu siitä, että kunnille varmasti korvattaisiin lomituksesta aiheutuvat kulut kokonaisuudessaan. Kunnan puutteellinen legitimiteetti palvelun järjestäjänä (tarkemmin kohdassa 2) ja hallintorahan riittämättömyys (tarkemmin kohdassa 3) asettavat hallinnoijan riskit 45 kunnan harteille. Hallinnoijan riskillä tarkoitamme mm. sitä että hallinnoiva kunta:

- joutuu usein käyttämään omaa rahaa hallintokulujen kattamiseen,

- vastaa riskeistä, jos todetaan ja/tai riitautetaan se, että järjestämistapa on laiton,

- kantaa riskit, jos yrittäjien kanssa tulee riitoja esim. palvelun laajuudesta, työturvallisuudesta ja työnjohtokäynneistä

- kantaa seuraukset, jos joutuu irtisanomaan henkilöön liittyvillä syillä taikka taloudellis-tuotannollisin perustein.

Eli HE:n mukaan hallinnoiva kunta kantaa kaikki riskit, vaikka järjestää palveluita myös muille kunnille.

Lisäksi haluamme korostaa, että esittämämme muutokset eivät estä yrittäjää saamasta lomituspalveluita. Mikäli yrittäjä ei halua sallia esim. työnjohdollisia tai työturvallisuuskäyntejä (tarkemmin kohdassa 4), voi hän valita itse järjestetyn lomituksen.

2. Lakiesitys ei turvaa kuntien nykyisen lomitustoiminnan laillisuutta

Maatalouslomitus ei ole kuntien lakisääteistä toimintaa. Kunta voi halutessaan tehdä Melan kanssa toimeksiantosopimuksen, jolla se sitoutuu ottamaan vastatakseen lomituspalvelulain mukaisen lomituksen yhden tai useamman muun kunnan alueella. Käytännössä 45 kuntien lomitustoimen paikallisyksikköä hoitaa lomituksen Manner-Suomen alueella.

Kuntaliitto ja Kuntatyönantajat korostivat lomituspalvelulain uudistamista käsitelleessä työryhmässä sitä, että uudistuksen valmistelussa tulee olla mukana myös palveluiden organisoinnin uudistamisen tarve. Lakiesityksessä ei kuitenkaan oteta kantaa lomitusjärjestelmän organisointia koskeviin muutostarpeisiin. Esitys lähtee siitä, että toiminta jatkuu kuntien ja Melan vapaaehtoisiin sopimuksiin perustuvan toimintamallin mukaan, vaikka nykyinen palveluiden järjestämistapa on todettu lainvastaiseksi.

Useat asiantuntijat ovat tulkinneet nykyisen järjestelmän olevan ristiriidassa EU:n kilpailu- ja valtiontukisäädösten kanssa. Ongelmana on, että tällä hetkellä mikään lainsäädäntö ei anna kunnille oikeutta tuottaa lomituspalveluita kuntaorganisaatiomuodossa. Kunta ei voi toimia kuntaorganisaationa kilpailutilanteessa markkinoilla. Hankintalainsäädäntö lähtökohtaisesti edellyttää, että lomituspalveluiden järjestäminen tulee kilpailuttaa. Kunta voi osallistua kilpailutukseen vain, mikäli lomituspalvelut on yhtiöitetty.

Tämä ongelma on todettu mm. työryhmän raportissa mutta sitä ei ole huomioitu lakiesityksessä. Lainsäätäjän tulee huolehtia kuntien oikeudellisesta asemasta tuottaa palvelut kuntaorganisaatiomuodossa nykyisellä mallilla sekä tällä hetkellä että lomitusjärjestelmän kokonaisuudistuksen siirtymäaikana. Tämä lakiesitys ei turvaa kuntien oikeudellista asemaa, jos toimintarakenne tulee selvitettäväksi esim. EU:n komissiolle tehdyn kantelun tai Kilpailu- ja Kuluttajavirastolle (KKV) tehdyn toimenpidepyynnön johdosta. Kuntien oikeudellisella asemalla tarjota lomituspalveluita toimeksiantosopimukseen perustuen on merkitystä silloin, kun kunnat arvioivat sitä, jatkavatko ne toimeksiantosopimuksia Melan kanssa.

Kun maatalouslomitusta koskevaa lainsäädäntöä nyt muutetaan, niin tulisi lainsäädännön muuttamisen yhteydessä säätää kansallisesti, esim. väliaikaisesti siirtymäsäännöksen tai muun säännöksen kautta se, että kunnilla on kuntaorganisaatiomuodossa oikeus tuottaa kyseiset palvelut, kunnes lomituspalveluiden toimeenpanorakenne on kokonaisuudessaan uudelleen arvioitu. Tämä antaisi ainakin kansallisesti kunnille mahdollisuuden tuottaa palvelut siirtymäaikana kuntaorganisaatiomuodossa.

3. Kunnille tulee korvata lomituksesta aiheutuvat kulut kokonaisuudessaan

Lähtökohtana maatalouslomituksessa on, että kunnille maksetaan maatalouslomituksesta aiheutuvat kulut kokonaisuudessaan. Kuntaliiton keväällä 2015 tekemän selvityksen mukaan lomituksesta maksettavat korvaukset eivät riitä kaikkiin lomituksesta aiheutuviin kustannuksiin. Kunnat siis rahoittavat lomitusta omilla rahoillaan, mikä on kohtuutonta erityisesti senkin vuoksi, että yksittäinen kunta järjestää lomituspalveluita myös muiden kuntien alueella.

Positiivinen asia lakiesityksessä on, että jatkossakin kunnille korvataan lomitustoiminnan kustannuksiin sisältyvä arvonlisävero. Sen sijaan lakiesityksen sisältämä yhden miljoonan euron leikkaus kunnille maksettavasta hallintorahasta on erityisen huolestuttavaa, koska nykyiselläänkään hallintoraha ei riitä hallintokuluihin etenkin ja etenkin kun hallintoa koskevia kohtuullisia parannuksia toimintaedellytyksiin ei ole otettu ollenkaan huomioon. Lisäksi hallinnolle tulee lakiuudistuksesta aiheutuvien muutosten toimeenpanosta lisätyötä.

Lakiesityksen yleisperustelussa on arvioitu esityksen vaikutuksia viranomaisen toimintaan. Esityksessä lähdetään siitä, että osa muutoksista tehostaa ja selkeyttää välittömästi paikallisyksiköiden hallintohenkilöstön työtä. Tämän tueksi on arvioitu eri muutosten vaikutusta tarvittaviin henkilötyövuosiin.

Ottaen huomioon, että paikallisyksiköitä on nykyisellään 45 kappaletta, on epärealistista odottaa, että esimerkiksi muutos, jonka vaikutus kaikkien paikallisyksiköiden kohdalla on yhteensä 4 tai 6 henkilötyövuotta, mahdollistaisi työntekijämäärän vähentämisen yksittäisessä yksikössä heti vuoden 2016 alusta lukien. Lisäksi on huomioitava, että suurin osa paikallisyksiköiden hallinnollisista säästöistä on arvioitu syntyvän maatalouden rakennekehityksen kautta (23 htv). Tätä kautta muodostuva työmäärän väheneminen ei synny heti vuoden 2016 alusta lukien eikä rakennekehityksen vaikutukset jakaantune tasaisesti eri alueyksiköiden kesken.

Esityksessä ei ole esitetty miten hallintorahan määräytymisperusteita on tarkoitus muuttaa. Esityksessä ei ole myöskään esitetty miten ja millä perusteella kulujen leikkaus jaetaan Melan ja kuntien kesken. Paikallisyksiköt eivät täten pysty esityksen perusteella arvioimaan muutoksen vaikutuksia omalta osaltaan.

Kuntien hallintorahan leikkaaminen edellyttää vastaavasti sellaista tehtävien vähentämistä, joka on todennettavissa. Esitetty hallintorahan leikkaus perustuu pääosin maatalouden rakennekehityksen varaan. Esityksestä ei kuitenkaan käy ilmi, että tuleeko hallintorahan säästö sitä mukaa, kun työtehtävät rakennekehityksen kautta vähenevät vai aiotaanko hallintorahan perusteisiin puuttua muutoin. Vuonna 2016 saavutettavia säästöjä arvioitaessa tulee myös huomioida, että kunnille aiheutuu todennäköisesti lakimuutoksesta myös ylimääräisiä kuluja muun muassa yt- menettelyihin, irtisanomisiin ja uudelleen sijoituksiin liittyen.

Hallintorahan riittävyydessä ja kohdistetuissa leikkauksissa tulee ottaa huomioon se, että nykyinen hallintoraha ei ole riittänyt paikallisyksiköiden hallintomenoihin. Esitetyt säästöt eivät myöskään synny heti vuoden 2016 alusta lukien. Pääosa oletetuista säästöistä paikallisyksiköiden hallinnossa syntyy työtehtävien vähenemisestä pidemmällä aikavälillä maatalouden rakennemuutoksen kautta. Henkilöstöä ei voida vähentää ja tosiasiallisia säästöjä saavuttaa ennen kuin tehtävät tosiasiassa vähenevät. Esitystä tulee täydentää siten, että siitä käy esille hallintorahan määräytymisperusteisiin esitetyt muutokset ja niiden perusteet tavalla joka mahdollistaa paikallisyksikölle arvioida oman toiminnan jatkamista esitettyjen säästöjen jälkeen.

4. Kuntien lomitustoimen paikallisyksikkö työnantajana:

Sosiaali- ja terveysministeriön kuntien lomitustoimen paikallisyksiköille lausunnolle lähettämä luonnos hallituksen esitykseksi (lausuntopyyntö 25.9.2015), sisälsi muutoksia, jotka olisivat tuoneet kuntien lomitustoimen paikallisyksikön toimintaan tehokkuutta ja tuloksellisuutta mm. helpottaen niiden toimintaa sovitettaessa yhteen yrittäjän oikeutta saada palveluita ja työnantajan vastuuta suhteessa työntekijöiden oikeuksiin. Tämä esitys sisälsi työnantajan kannalta välttämättömiä muutoksia, joita käsiteltiin ja joista keskusteltiin lainvalmistelutyöryhmässä kuukausien ajan. Keskustelujen perusteella ne kirjattiin lausuntokierrokselle lähetettyyn esitykseen. Työryhmässä ei tuotu esiin perusteita minkä vuoksi nämä muutokset olisivat kohtuuttomia ottaen huomioon paikallisyksikön vastuut työnantajana.

Kuntaliitto ja Kunnallinen työmarkkinalaitos ovat lausunnossa 16.10.2015 tuoneet työnantajanäkökulmasta esiin tarkennus- ja muutosehdotuksia lausuntokierrokselle lähetettyyn lakiesitykseen. Näitä muutosehdotuksia ei hallituksen esityksessä (HE 112/2015) ole lainkaan huomioitu, vaikka muutokset olisivat olleet työnantajan toiminnan kannalta tarpeellisia.

Erityisen huolestuttavaa on, että nyt marraskuussa annettu hallituksen esitys (HE 112/2015) on lausuntokierroksen jälkeen muuttunut lomitustoimen paikallisyksiköiden kannalta merkittävästi huonompaan suuntaan. Hallituksen esityksessä ei ole millään tavoin perusteltu, miksi sitä on alla olevissa kohdissa muutettu.

8 b §, Lomituspalvelutehtävät: Paikallisyksikön järjestämässä lomituksessa tulisi Kuntaliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kannan mukaan huolehtia lomituspalvelutehtävistä vain rajoitetusti, kuten syyskuussa annettuun esitykseen oli kirjattu. Lakiesitys tulee muuttaa lausuntokierrokselle lähetetyn mukaiseksi. Paikallisyksikön järjestämällä lomituksella tulisi siis huolehtia tehtävistä vain siltä osin, kuin:

• Tehtävät voidaan tehdä kello 06.00-20.00 välisenä aikana: Työaikalain 26 §:n mukaan yötyötä on klo 23.00 - 06.00 välisenä aikana tehtävä työ. Yötyötä voidaan teettää vain laissa erikseen mainitussa tilanteissa. Paikallisyksikkö ei voi sitoutua tarjoamaan lomituspalveluita ennen klo 06, koska työntekijää ei voi määrätä tekemään tavanomaista lomitustyötä yötyönä. Uusi lakiesitys ei sisällä kellonaikarajoituksia lainkaan. Tällaista lakiesitystä ei voi tehdä, erityisesti nyt, kun ongelma on havaittu, koska paikallisyksikkö ei tosiasiassa voi mitenkään tarjota palveluita yöaikaan, jos työntekijät kieltäytyvät yötyöstä, joten yrittäjällä ei voi olla oikeutta saada yötyötä. Huomioitavaa on myös se, että valtiolle aiheutuviin kustannuksiin vaikuttaa olennaisesti se, onko lomittajalle maksettava työaikakorvauksia.

• Tehtävien hoitoon tulisi kuulua enintään 10 tuntia vuorokaudessa. Erittäin pitkät lomituspäivät ovat hankalia lomittajien kustannustehokkaan työvuorosuunnittelun kannalta. Pitkä työpäivä on myös työturvallisuusriski.

• Tehtävät voisivat vaatia enintään kaksi käyntiä maatalousyrityksessä. Maatalousyrittäjä saa yhteiskunnan tukemaa palvelua, joten on kohtuullista edellyttää, että hän järjestää toimintansa siten, että palvelu voidaan järjestää taloudellisesti ja myös siten, ettei lomittajalle tule kovin rikkonaista työpäivää. Lomittajien työhönsidonnaisuus myös kasvaa kohtuuttomasti, jos tilalla joutuu käymään monta kertaa päivässä.

• Tehtävät eivät saisi olla normaaliin tuotantotapaan nähden poikkeuksellisia. On kohtuullista edellyttää, että yhteiskunnan tukeman palvelun saamiseksi tilan toiminnat järjestetään normaalilla tavalla. Tältä osin erityisesti viitataan lausuntokierrokselle lähetetyn lain perusteluihin.

9 a §, Sijaisavun järjestäminen: Kuntaliiton ja kunnallisen työmarkkinalaitoksen kannan mukaan yrittäjän oikeutta saada sijaisapua olisi tullut rajoittaa. Lainkohta tulee palauttaa lausuntokierrokselle lähetetyn esityksen mukaiseksi. Eli paikallisyksikön tulisi järjestää sijaisapu niin pian kuin mahdollista ottaen huomioon sillä hetkellä käytettävissä oleva henkilökunta. Paikallisyksiköllä ei tosiasiassa ole mahdollista järjestää lomituspalveluita, jos henkilökuntaa ei ole saatavilla. Työntekijöiden työvuoroluetteloita ei esim. voida työvuoron jo alettua muuttaa työnantajan yksipuolisella määräyksellä ja työntekijöitä ei voida velvoittaa ylityöhön, joten on selvää, että paikallisyksikkö voi tarjota palveluita vain jos henkilökuntatilanne sen sallii. Paikallisyksikkö ei voi (tätä ei myöskään Mela mahdollista) pitää työntekijöitä työvuorossa ja maksaa heille palkkaa siltä varalta, että joku yrittäjä saattaisi sairastua johonkin aikaan vuorokaudesta. Paikallisyksikön on huolehdittava siitä, että lomittajien määrä vastaa palvelujen kysyntää normaalioloissa. Paikallisyksikkö ei voi järjestää aina kiireellisissä tilanteissa lomitusta.

19 b §, Lomittajan työturvallisuus: Kuntaliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kannan mukaan lakiin olisi ehdottomasti tullut kirjata työturvallisuutta koskeva kohta. Lainkohta tulee palauttaa lausuntokierrokselle lähetetyn esityksen mukaiseksi. Eli yrittäjältä tulee voida evätä oikeus palveluun lausuntokierrokselle lähetetyn lakiesityksen mukaisissa tilanteissa. Esimerkiksi luonnoksen 1 momentissa ehdotettiin, että maatalousyrittäjän olisi huolehdittava siitä, että yrityksen olosuhteet täyttävät työturvallisuuden edellyttämät vaatimukset ja palvelu olisi voitu evätä, jollei turvallisuus ole riittävällä tasolla. Lomittajan ammatti kuuluu työturvallisuuden kannalta vaarallisimpien ammattien joukkoon. Onnettomuuksien ja työperäisten sairauksien välttämiseksi on tärkeää, että lomitettavan tilan olosuhteet ovat turvalliset. Se on myös yrittäjän edun mukaista. Paikallisyksikön hallinnosta ja työnjohdosta vastaavat henkilöt ovat vastuussa lomittajien työturvallisuudesta. Heillä ei nykyisin ole juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa tilojen turvallisuuteen. Yrittäjän on sallittava työturvallisuuteen liittyvät tilakäynnit ja huolehdittava siitä, että työturvallisuus on asianmukainen. Kunnan ei kannata sitoutua palvelun tarjoamiseen, jos sille ei anneta mahdollisuutta huolehtia työturvallisuudesta. Tähän aiheeseen liittyen on käräjäoikeuden päätös, jossa paikallisyksikkö tuomittiin maksamaan vahingonkorvauksia, kun se ei voinut laittaa työntekijöitä tilalle, jossa työskentely vaaransi työturvallisuuden. Tämän jälkeen tilalla on käynyt lomittaja siten, että mukana on vartija turvaamassa lomittajan turvallisuutta. Ei ole millään tavoin perusteltua, että yrittäjälle tarjotaan palvelu, kun yrittäjä omalla toiminnallaan vaarantaa työturvallisuuden.

19 c §, Työnjohdolliset tilakäynnit: Kuntaliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kannan mukaan lakiin olisi tullut kirjata myös työnjohdollisia tilakäyntejä koskeva kohta. Lainkohta tulee muuttaa lausuntokierrokselle lähetetyn esityksen mukaiseksi. Eli lakiin tulee kirjata, että yrittäjän tulee sallia työnjohdolliset tilakäynnit. Paikallisyksikkö on työnantajana velvollinen johtamaan ja valvomaan maatalouslomittajan työtä. Se vastaa myös lomittajan työturvallisuudesta, joten välttämätöntä, että lakiin kirjataan paikallisyksikölle oikeus tehdä tarvittaessa tilakäyntejä. Kunnan ei kannata sitoutua palvelun tarjoamiseen, jos yrittäjä voi kieltää tilakäynnit, koska tällöin työnantaja ei voi huolehtia omista vastuistaan.

28 a §, Eläinsuojelullisista syistä annetuista lomituspalveluista perittävät maksut: Lainkohta tulee muuttaa lausuntokierrokselle lähetetyn esityksen mukaiseksi.

30 b §, Lomituspalvelujen estyminen maksamattomien maksujen vuoksi:Lainkohta tulee muuttaa lausuntokierrokselle lähetetyn esityksen mukaiseksi.

40 a §: Kunnan velvollisuus palauttaa perusteetta saamansa valtion korvaus:Ei ole perustetta nostaa hintaa lausuntokierrokselle lähetetystä.

Myös seuraavien kohtien muuttamista tulisi harkita:

Lausuntokierroksen jälkeen lakiehdotusta on monessa kohtaa muutettu maatalousyrittäjien kannalta positiiviseen suuntaan. Ei ole millään tavoin perusteltua, että vain yrittäjien toiveet huomioidaan, mutta samalla lomituspalveluita tarjoavan tahon perusteltuja vaatimuksia ei oteta huomioon. Myös maatalousyrittäjien etu on, että kunnat paikallisyksikkönä voivat tarjota palveluita.

7 §: Sijaisapu työkyvyttömyyden perusteella: Esityksen mukaan sijaisapua voisi saada enintään 20 päivää vuodessa. Ilman sairaanhoitajan, terveydenhoitajan tai lääkärin todistusta sijaisapua voisi saada 7 päivää kalenterivuodessa. Olisi perusteltua edellyttää, että yli 7 päivän sijaisavun saamiseksi tulee toimittaa lääkärintodistus.

7 b §: Sijaisapu sairaan lapsen hoitoa varten: Esityksen mukaan maatalousyrittäjällä olisi oikeus saada sijaisapua äkillisesti sairastuneen lapsen hoitamiseksi tai hoidon järjestämiseksi enintään seitsemäksi päiväksi sairausjaksoa kohden. (Yrittäjän oikeutta parannettiin lausuntokierrokselle lähetetystä.) Lakiehdotusta tulisi muuttaa siten, että oikeus sijaisapuun olisi enintään ”neljä peräkkäistä päivää sairausjaksoa kohden”. Ei ole perusteltua, että yrittäjän oikeus saada palvelua on selvästi parempi kuin työsuhteessa työskentelevän. Lain perustelujen mukaan paikallisyksikön pyynnöstä on esitettävä luotettava selvitys. Velvollisuus esittää luotettava selvitys tulee kirjata myös lainkohtaan.

8 §: Vuosiloma- ja sijaisapupäivän kesto: Lomituspäivän keston määrittely ehdotetaan muutettavaksi nykyistä kaavamaisemmaksi. Tämän muutoksen toteuttaminen ottaen huomioon se, että työ on fyysisesti tavanomaista työtä raskaampaa ja tapaturma-altista työtä, voi käytännössä vaikeuttaa töiden järjestelyä ja jakamista erityisesti niiden työntekijöiden kohdalla, joilla on työkykyrajoitteita.

Ei myöskään ole perusteltua, että yrittäjän vastuuta lomituksesta aiheutuvista kustannuksista on leikattu aikaisempaan esitykseen verrattuna samanaikaisesti, kun lomituspalveluita järjestävien kuntien etuja ei ole huomioitu. Lausunnolle lähetetty esitys olisi esim. samanaikaisesti pidettävien vuosilomapäivien osalta säästänyt kustannuksia. Huomioitavaa on myös se, että 23 a §:n mukainen kirjallinen hakemuskäytäntö lisää hallinnon työmäärää.

Perusteluna viitataan myös lausuntokierroksella olleen lakiesityksen perusteluihin.

Edellä esitetty perustuu käytännön kokemuksessa saatuun tietoon siitä, mitä kohtia laissa tulee muuttaa, jotta kunta voi paikallisyksikkönä toimia. Lainsäätäjän tulee selkeästi ottaa kantaa mm. paikallisyksikön vastuuseen tilanteessa, jossa työturvallisuutta ei voida turvata, taikka tilanteessa, jossa paikallisyksikkö ei voi tarjota palvelua, koska laki estää yötyön tai jossa työntekijää ei voida lähettää tilalle yrittäjän äkillisen sairastumisen vuoksi. Muutokset on tehtävä, jotta estetään riidat lain soveltamiseen liittyen. 



SUOMEN KUNTALIITTO

Taina Väre

Erityisasiantuntija, maaseudun kehittäminen ja pienkunta-asiat