Eduskunnan hallintovaliokunta on pyytänyt Suomen Kuntaliitolta lausuntoa otsikossa mainitusta hallituksen esityksestä. Esityksen taustalla on tarve edistää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa peruneen tai kielteisen päätöksen oleskelulupahakemukseensa saaneen ulkomaalaisen vapaaehtoista paluuta vakiinnuttamalla lainsäädäntöön selkeä, toimiva ja kustannustehokas vapaaehtoisen paluun järjestelmä. Muutosten tavoitteena on saada aikaan säästöjä turvapaikanhakijoiden vastaanoton ja maasta poistamisen kustannuksista.
Kuntaliitto haluaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:
Vastaanottolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kansainvälistä suojelua hakeneelle ulkomaalaiselle voitaisiin korvata kohtuulliset muuttokustannukset ja maksaa avustusta, jos hän poistuu maasta vapaaehtoisesti pysyväisluonteisessa tarkoituksessa peruttuaan hakemuksensa tai oleskelulupahakemuksen tultua hylätyksi. Korvaus ja avustus myönnettäisiin tarveperusteisesti ja avustuksen myöntäminen edellyttäisi suunnitelmaa avustuksen käytöstä.
Kuntaliitto katsoo, että on hyvä tukea kansainvälistä suojelua hakeneen vapaaehtoista paluuta. Vapaaehtoisen paluun tukemisesta on kokemusta monien eri hankkeiden kautta. On perusteltua, että vapaaehtoisen paluun järjestelmään osoitetaan jatkuvat resurssit valtion talousarviossa. On myös kannatettavaa, että korvausten ja avustuksen saaminen edellyttää suunnitelmaa niiden käytöstä.
Vastaanottolakiin ehdotetaan myös tehtäväksi muutos, joka antaisi mahdollisuuden lopettaa vastaanottopalvelut ulkomaalaiselta, joka voisi avustettuna palata kotimaahansa käyttäen hyväksi vapaaehtoisen paluun järjestelmää. Kolmannen maan kansalaiselle, joka ei ole tehnyt hakemusta avustetusta vapaaehtoisesta paluusta, annettaisiin vastaanottopalveluja kuitenkin vain 30 päivää sen jälkeen, kun päätös maasta poistamisesta on tullut täytäntöönpanokelpoiseksi ja poliisi on ilmoittanut vastaanottokeskukselle, että maasta poistamisen täytäntöönpano viranomaistoimin ei ole mahdollista. Jos avustettu paluu ei hakemuksesta huolimatta ole toteutunut tai hakemus on peruutettu, vastaanottopalvelut lakkaisivat, kuitenkin viimeistään 90 päivän kuluttua hakemuksesta, jollei kolmannen maan kansalaiselle ole myönnetty oleskelulupaa. Edellä mainittua ei ole tarkoitus soveltaa ilman huoltajaa olevan lapsen vastaanottopalveluihin.
Vastaanottojärjestelmän rajoittamisen tarkoituksena on tehostaa vapaaehtoista paluuta. Jos henkilö ei poistuisi maasta, joutuisi hän suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolelle jatkaessaan oleskelua Suomessa.
Kuntaliitto ei pidä hyvänä ehdotusta, joka lopettaisi vastaanottopalvelut 30 kuluttua ulkomaalaiselta, joka voisi avustettuna palata kotimaahansa käyttäen hyväksi vapaaehtoisen paluun järjestelmää. Kuntaliitto ei myöskään pidä hyvänä sitä, että vastaanottopalvelut lakkaisivat 90 päivän jälkeen henkilöltä, jonka avustettu paluu ei olisi toteutunut tai jonka hakemus on peruutettu. Kuntaliitto katsoo, että ehdotetut muutokset edistäisivät riskiä ajautua suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolelle nk. paperittomaksi henkilöksi.
Hallituksen esityksessä todetaan, että on tuotu esiin huoli siitä, että vastaanoton ulkopuolelle joutuvat aiheuttaisivat kunnille kustannuksia kääntymällä kuntien terveydenhuollon tai sosiaaliviranomaisten puoleen. Esityksessä todetaan ehdotusten tavoitteena olevan, että vastaanottopalvelujen päättyessä ulkomaalainen valitsee avustetun vapaaehtoisen paluun vaihtoehdon laittoman maassa oleskelun sijasta. Esityksessä viitataan myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemään selvitykseen paperittomien terveyspalveluista Suomessa. THL:n selvityksen perusteella hallituksen esityksessä arvioidaan, että kunnille ei aiheudu kovin paljon kustannuksia nk. paperittomien palveluista.
Kuntaliitto kiinnittää huomiota siihen, että nk. paperittomat henkilöt eivät ole käyttäneet kovinkaan paljon kuntien palveluita. Tämä vaikuttaa THL:n arvioimiin kustannuksiin. THL:n raportissa esitetään, että paperittomien henkilöiden oikeudet terveyspalveluihin turvattaisiin nykyistä laajempina. THL esittää selvityksessään kolme vaihtoehtoista mallia tämän toteuttamiseksi: 1. Samat terveyspalvelut kuin kotikuntalaisilla; 2. Samat terveyspalvelut kuin turvapaikanhakijoilla ja 3. Kiireellinen hoito sekä alle 18-vuotiaiden lasten, raskaana olevien ja synnyttäneiden naisten hoito. Kuntaliiton mielestä THL:n selvitystä ei voida käyttää pohjana arvioitaessa kuntien kustannuksia.
Esityksen vaikutuksia arvioitaessa on todettu, että vain joissakin yksittäistapauksissa vastaanottokeskuksesta poistuneet henkilöt kääntyisivät kuntien palvelujen puoleen. Ehdotuksessa on arvioitu, että lainmuutoksesta kunnille aiheutuvat kustannukset jäisivät käytännössä hyvin pieniksi.
Koska ilman oleskelulupaa Suomessa oleskeleva henkilö ei enää saisi valtiolta vastaanottopalveluja, on selvää, että jäädessään Suomeen hän jossakin vaiheessa joutuu turvautumaan kuntien palveluihin. Hänellä ei myöskään olisi mahdollisuutta työllistyä eikä elää suomalaisessa yhteiskunnassa ihmisarvoista elämää. Yhteiskunnan ulkopuolelle joutuminen lisää rikollisuutta, pimeän työn tekemistä, prostituutiota ja ihmiskauppaa.
Jo nyt kunnat kohtaavat palveluissaan virallisten järjestelmien ulkopuolella olevia henkilöitä. Perustuslain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisujen mukaisesti kunta voi olla velvollinen myöntämään välttämätöntä toimeentulotukea myös sellaiselle ulkomaalaiselle, jolta puuttuu tarvittava lupa maassa oleskeluun.
Erikoissairaanhoitolain ja terveydenhuoltolain mukaan kunta on velvollinen tarjoamaan kiireellisen sairaanhoidon myös henkilöille, joilla ei ole kotikuntaa. Kiireellisenä hoitona nk. paperittomilla voidaan joutua antamaan hyvinkin kallista välttämätöntä hoitoa. Esimerkkeinä voidaan mainita mm. erään henkilön keuhkotuberkuloosin hoito- ja lääkekulut kuuden kuukauden ajalta yli 18 000 euroa sekä erään perheen synnytyksen, HIVin ja lasten tuberkuloosin hoito noin 40 000 euroa. Hoidon kustannuksia ei ole pystytty perimään henkilöiltä itseltään eikä heidän kotimaaltaan. Lisäksi voidaan mainita muun muassa sydämen rytmihäiriön hoitokustannukset noin 3400 euroa, umpilisäkkeen poisto noin 5000 euroa ja ongelmattoman synnytyksen kustannukset noin 2000 euroa. Erilaiset tartuntataudit voivat hoitamattomina aiheuttaa vakavaa vaaraa muille maan asukkaille.
Lisäksi eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisun mukaan kunnan tulee järjestää perusopetusta kaikille kunnassa asuville lapsille, vaikka lapsi ei asu pysyvästi kunnassa tai kunta ei ole lapsen kotikunta, esimerkiksi nk. paperittomien henkilöiden lapsille.
Esityksessä on lähdetty siitä, että vain hyvin poikkeuksellisesti henkilö valitsisi jäävänsä oleskelemaan Suomeen laittomasti. Esityksessä todetaan, että joissain lausunnoissa tätä arviota on pidetty liian positiivisena ja varovaisena. Hallituksen esityksen mukaan lausunnoissa ei esitetty sellaisia perusteita, joiden pohjalta arviota tulisi merkittävästi muuttaa. Kuntaliitto viittaa tässä yhteydessä siihen, että Euroopassa on huomattavan paljon laittomia siirtolaisia ja nk. paperittomia henkilöitä. Laittomia maahanmuuttajia tulee jatkuvasti Eurooppaan lisää suuria määriä. Esimerkiksi jos vakavasti sairastunut, laittomasti jossakin toisessa valtiossa oleskeleva henkilö tietää saavansa Suomessa hoitoa sairauteensa käytännössä maksutta, lisää se kiinnostusta hakeutua Suomeen.
Hallituksen esityksen yleisperustelujen johdannossa on mainittu Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategian linjaus, jonka mukaan ”Selkeillä säännöksillä ja toimivalla paluujärjestelmällä on varmistettava se, että Suomeen ei synny ilman maassaolo-oikeutta oleskelevien ihmisten joukkoa. Vapaaehtoista paluuta on pidettävä ensisijaisena vaihtoehtona.” Hallituksen esityksen mukaan ehdotetuilla lakimuutoksilla toteutetaan strategian linjauksia.
Kuntaliitto katsoo, että hallituksen esitys ei toteuta Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategian linjausta siitä, ettei Suomeen saisi syntyä ilman maassaolo-oikeutta oleskelevien ihmisten joukkoa.
Kuntaliiton mielestä valtion ei pidä luoda sellaisia järjestelmiä tai toimintaohjeita, joilla edistetään henkilöiden joutumista yhteiskunnan ulkopuolelle.
Mikäli kunnat joutuvat järjestämään palveluja nk. paperittomille henkilöille, on kunnille korvattava niistä aiheutuneet kustannukset täysimääräisesti valtion varoista.
Ulkomaalaislakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vapaaehtoisen paluun mahdollisuus otetaan huomioon harkittaessa tilapäisen oleskeluluvan myöntämistä maasta poistumisen estymisen vuoksi. Tilapäistä oleskelulupaa ei myönnettäisi, jos vapaaehtoinen paluu on tosiasiassa mahdollinen. Tilapäistä oleskelulupaa ei myönnettäisi, jos kolmannen maan kansalainen ei suostu palaamaan vapaaehtoisesti tai vaikeuttaa paluun järjestelyjä.
Kuntaliitto katsoo, että vapaaehtoisen paluun mahdollisuudesta on tehokkaasti tiedotettava sellaisille henkilöille, joille se olisi mahdollinen. Vapaaehtoisesti palaavia tulee myös avustaa paluun järjestämisessä, jotta paluu tosiasiassa tapahtuu eikä henkilöllä ole vaaraa ajautua nk. paperittomaksi henkilöksi Suomeen.
Kuntaliitto toteaa, että valtion on varauduttava myös siihen, että se joutuu kohdistamaan resursseja myös henkilöiden viranomaistoimin toteutettavaan palauttamiseen.
Tasa-arvon peruskirja tukee kuntia tasa-arvotyössä ja tasa-arvolainsäädännön toteuttamisessa. Kyseessä on vapaaehtoinen sitoumus viedä olemassa oleva lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset käytäntöön kunnissa ja alueilla. Peruskirja toimii samalla myös tasa-arvotyön kehittämisen välineenä ja keskusteluttajana.