Hallituksen esitys eduskunnalle naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta, rikoslain 1 luvun 11 §:n muuttamisesta ja ulkomaalaislain 54 §:n muuttamisesta (HE 155/2014 vp)
Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (jatkossa yleissopimus) tavoitteena on naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen ja poistaminen, väkivallan uhrien suojeleminen sekä väkivallan tekijöiden saattaminen edesvastuuseen. Yleissopimuksessa korostetaan valtion velvollisuutta ehkäistä naisiin kohdistuvaa ja perheväkivaltaa sekä valtion huolellisuusvelvoitetta sopimuksen toteuttamisesta ja näin sukupuolten tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisesta.
Suomen Kuntaliitto pitää tärkeänä, että naisiin kohdistuvan ja lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisy ja palvelut sisältäen turvakotipalvelut järjestetään hyvin ja vaikuttavasti ja että yleissopimus ratifioidaan ja toimeenpannaan tehokkaasti myös sen yleisten velvoitteiden kannalta. Hyvin toimivalla ennaltaehkäisyllä säästetään inhimillisessä kärsimyksessä ja kustannuksissa.
Yleissopimus liittyy kuntiin monella tavalla palvelujen tarjoajina ja työnantajina. Kunnilla on yleinen velvollisuus edistää sukupuolten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Kunnat toteuttavat jo lähisuhdeväkivallan ehkäisyä ja väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneiden palveluja moniammatillisessa yhteistyössä sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä muiden viranomaisten ja järjestöjen kanssa. Kuntien palveluissa sekä ennaltaehkäisevässä hyvinvointia edistävässä toiminnassa vaikutetaan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistäviin asenteisiin, sukupuolten tasa-arvon arvostamiseen ja erilaisuuden hyväksymiseen mm. varhaiskasvatuksessa ja opetustoimessa kulttuuri-, nuoriso- ja vapaa-ajan toimessa. Yleissopimus korostaa riittäviä voimavaroja palveluihin ja väkivallan ennalta ehkäisyä, jolloin voidaan vaikuttaa hyvinvointiin ja säästää sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksissa mm. lasten huostaan ottojen kustannuksissa. Myös työn kehittämiseen entistä systemaattisemmaksi ja paremmin koordinoiduksi tarvitaan voimavaroja.
Kuntaliitto kiinnittää hallituksen esityksessä yleissopimuksen voimaan saattamiseksi huomiota erityisesti seuraaviin, pääosin muihin kuin turvakoteja koskeviin kohtiin. Turvakotien siirtämisestä valtion vastuulle on sovittu ja tästä on erillinen lain valmistelu käynnissä.
Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluissa toteutetaan moniammatillisessa yhteistyössä yleissopimuksessa tarkoitettuja suojelun ja tuen yleisiä ja erityistukipalveluja (artiklat 18, 20 ja 22). Keskeistä ovat toimivat palveluketjut. Väkivallan ennaltaehkäisy on myös osa eri toimialojen hyvinvoinnin edistämistä. Mm. sosiaali- ja terveyspalvelujen ohella opetustoimessa ja varhaiskasvatuksessa voidaan toimia ennaltaehkäisevästi sekä kannustaa väkivallattomaan ilmapiiriin ja sukupuolten tasa-arvoa arvostavaan käyttäytymiseen. Esimerkiksi yhdyskuntasuunnittelussa ja -rakentamisessa vaikutetaan turvalliseen fyysiseen ympäristöön. Yleissopimuksen 23 artikla määrittelee osapuolten vastuun tarvittavien lainsäädäntötoimien ja muiden toimien toteuttamiseksi niin, että turvataan helposti saavutettavien turvakotien saa-tavuus riittävässä määrin jotta uhreille, erityisesti naisille ja lapsille, voidaan tarjoat turvallinen majoitus ja heitä voidaan auttaa ennakoivasti. Yleissopimuksen 23 mukainen laki turvakodeista on valmistelussa.
Kuntaliiton näkemyksen mukaan lainsäädännöllä pitää turvata valtion varoista riittävät varat turvakotien ylläpitämiseksi myös haja-asutusalueilla ja taata valtakunnallinen kattavuus. Kuntaliitto pitää tärkeänä, että paikkojen määrä pitäisi pystyä kasvattamaan tietyllä aikavälillä vastaamaan yleissopimuksesta tulevaa suositusta. Kuntaliitto painottaa, että kehittämistyötä tulee tehdä pitkäjänteisesti.
Kuntaliitto korostaa, että sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä laajemmin hyvinvoinnin edistämiseen tulee kunnille turvata riittävät voimavarat niin, että väkivallan ennalta-ehkäisyä, uhrien palveluja ja suojelua voidaan tosiasiallisesti toteuttaa osana toimivia palveluketjuja.
Kuntien henkilöstöstä suurin osa, 80 %, on naisia, jotka työskentelevät sosiaali-, terveys- ja opetustoimessa ja ovat keskeisessä asemassa naisiin kohdistuvan ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemisessä ja hoitamisessa. Yleissopimuksen artiklan 15 mukaisesti kuntien henkilöstön koulutus on oleellista sopimuksen viemiseksi käytäntöön. Kuntien henkilöstön osaaminen ja täydennyskoulutus mahdollistavat naisiin kohdistuvan ja lähisuhdeväkivallan väkivallan havaitsemisen ja varhaisen puuttumisen peruspalveluissa.
Kuntaliitto edellyttää, että kuntien henkilöstölle, erityisesti sosiaali- ja terveystoimen sekä opetustoimen ja varhaiskasvatuksen ammattihenkilöstölle järjestetään täydennyskoulutusta valtion voimavaroilla ja organisoimana yleissopimuksen saattamiseksi käytännössä tältä osin voimaan. Kuntaliitto muistuttaa, että myös kuntien henkilöstön turvallisuuteen on sopimuksen toteutuksen myötä syytä kiinnittää huomiota.
Yleissopimuksen 11 artikla edellyttää sopimusvaltiota kokoamaan säännöllisin väliajoin tilastotietoja sekä tekemään tutkimusta väkivallan muotojen esiintymisestä. Kerättävissä tilastoissa tulisi olla tietoja uhrin ja tekijän sukupuolesta ja iästä, väkivaltatyypistä, tekijän ja uhrin välisestä suhteesta maantieteellisestä sijainnista ja muista seikoista. Hallituksen esityksessä todetaan, että Suomessa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa koskevaa tilastotietoa saadaan ennen kaikkea poliisin rikostilastoista, syyttäjien ja tuomioistuinten tilastoista, kuolemansyytilastoista ja terveydenhuollon järjestelmistä.
Kuntaliitto haluaa edelleen kiinnittää huomiota siihen, että kuntien asiakastietojärjestelmät eivät ole tilastollisia tietojenkäsittelyjärjestelmiä, vaan asiakasrekisterejä, joista tietojen kerääminen edellä mainitun kriteerein ei ole nykyisin mahdollista tai vaatii huomattavaa lisätyötä. Lisäksi tietosuoja voi estää eri kriteerien mukaisten tietojen keräämisen. On myös huomattava, että Suomen kuntien käytössä olevat asia-kastietojärjestelmät esimerkiksi sosiaalihuollossa ovat erilaisia. Lisäksi Kuntaliitto painottaa, että järjestelmien kehitystyöhön kuluvat kustannukset on korvattava kunnille.
Yleissopimuksen artiklan 19 mukaan uhrien on saatava asianmukaista ja oikea-aikaista tietoa saatavilla olevista tukipalveluista ja oikeudellisista toimista uhrin ymmärtämällä kielellä. Valistusta koskevassa artiklassa 13 halutaan vaikuttaa yleiseen tietoisuuteen ja ymmärrykseen laajassa yhteistyössä. Kuntaliitto pitää tätä kannatettavana ja toteaa, että kunnat voivat toteuttaa valistuskampanjoita ja välittää asianomaista aineistoa kunnan eri toimi- ja palvelupisteissä. Kuntaliitosta on hyvä, että tiedon välittämiseen kiinnitetään huomiota sekä kantaväestön kielillä että maahanmuuttajien kielillä ja että myös valtakunnallisesti tuotettua aineistoa on kunnissa hyvin saatavilla. On myös otettava huomioon, että kunnissa puhuttavien kielten määrä on hyvin suuri. Suomessa puhutaan noin 150 tunnettua kieltä. Aina ei voida tarjota tietoa maahanmuuttajan omalla kielellä vaan kielellä, jota maahanmuuttaja oletettavasti ymmärtää. Tulkkauksessa olisi hyödynnettävä etä-tulkkauksen mahdollisuuksia.
Sopimuksen artiklassa 10 esitetään yhteensovittamiselimen perustamista vastaamaan toimintperiaatteiden ja sopimuksen toimeenpanon, seurannan ja arvioinnin yhteensovittamisesta. Hallituksen esityksessä elimen toiminnan koordinoinnista vastaisi sosiaali- ja terveysministeriö ja jäseniksi esitetään ainakin rikoksentorjuntaneuvostoa, Tilastokeskusta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta.
Koska suurin osa naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan ehkäisytyöstä ja uhrien auttamiseen liittyvästä työstä tapahtuu käytännössä kunnissa, Kuntaliitto katsoo, että Kuntaliiton tulisi olla mukana tässä elimessä.
Kuntaliitto katsoo myös, että naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisy tulee koordinoida yhteen sisäisen turvallisuuden ohjelman toteutuksen kanssa.
Sopimuksen artikla 8 velvoittaa sopimusosapuolia varmistamaan asianmukaisten rahoitus- ja henkilövoimavarojen myöntämisen sekä viranomaisten että asianomaisten kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toimintaan sopimuksen tavoitteiden toimeenpanemiseksi. Hallituksen esityksessä sopimuksen toteuttamisen taloudellisia vaikutuksia ei ole tarkasteltu kuntatasolla. Esityksessä on tuotu esiin, että naisiin kohdistuvasta ja perheväkivallasta aiheutuu merkittäviä kustannuksia sekä kunnallisella että valtiollisella tasolla esimerkiksi sosiaalipalvelujen, oikeussektorin sekä terveydenhuollon palvelujen kautta. Esityksessä olisi ollut syytä tarkastella myös mitä lisävoimavaroja tarvitaan kunnissa sopimuksen tosiasialliseksi voimaan saattamiseksi.
Suomen Kuntaliitto pitää tärkeänä, että sopimukselle ja sen tehokkaalle toimeenpanolle osoitetaan jo ratifioinnin yhteydessä riittävät resurssit, jotta ratifioiminen johtaa todellisiin toimenpiteisiin. Sopimuksen täytäntöönpano edellyttää merkittävää resursointia kansallisesti ja paikallistasolla - kunnille on osoitettava resursseja sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvään koulutukseen, ennalta ehkäisevään työhön ja perustason palveluissa naisiin kohdistuvan ja lähisuhdeväkivallan havaitsemiseen, varhaiseen puuttumiseen ja hoitoon ohjaamiseen.
Naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan ennaltaehkäisy, asenteisiin vaikuttaminen ja väkivaltaa tai sen uhkaa kokevien palvelut vaativat suunnitelmallista ja hyvin koordinoitua yhteistyötä kuntien eri toimialojen ja eri viranomaisten kesken. Tätä kehittämistä on vahvasti tuettava valtion rahoituksella.
Kuntaliiton näkemyksen mukaan hallituksen esityksestä kunnille eri toimenpiteistä aiheutuvat lisäkustannukset tulee esityksessä arvioida realistisesti ja ne tulee korvata kunnille täysimääräisesti valtionosuusjärjestelmässä, siten kuin kunnan peruspalveluiden valtionosuudesta annetussa laissa vuoden 2015 alusta edellytetään.
Kuntaliitto tähdentää, että sopimuksen ratifiointiin liittyvä kehitystyö on tehtävä yhteistyössä kuntien kanssa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen yhteydessä toimivien palveluketjujen varmistamiseksi.
Tasa-arvon peruskirja tukee kuntia tasa-arvotyössä ja tasa-arvolainsäädännön toteuttamisessa. Kyseessä on vapaaehtoinen sitoumus viedä olemassa oleva lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset käytäntöön kunnissa ja alueilla. Peruskirja toimii samalla myös tasa-arvotyön kehittämisen välineenä ja keskusteluttajana.