Vapaaehtoinen perintä

Perinnällä laissa tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada velallinen vapaaehtoisesti suorittamaan velkojan saatava.

Laki saatavien perinnästä

Laki saatavien perinnästä eli perintälaki oli ensimmäinen perintätoimea koskeva oma lakinsa ja selkeytti perintätoimen hoitamista merkittävästi. Laki tuli voimaan vuonna 1999 ja on siihen tehtyine muutoksineen toiminut hyvin.

Laissa säädetään erääntyneen saatavan perinnästä ja perintään liittyvistä, velkasuhteen osapuolten asemaan vaikuttavista muista seikoista. Perinnällä laissa tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada velallinen vapaaehtoisesti suorittamaan velkojan saatava.

Oikeudellisesta perinnästä säädetään oikeudenkäymiskaaressa. Ulosotosta on säädetty erikseen ulosottokaaressa.

Perintälakia ei sovelleta kaikkiin saataviin

Perintälakia ei sovelleta, jos muussa laissa säädetään toisin. Esimerkiksi elatusapujen ja elatusturvan perintään perintälakia ei sovelleta, koska näiden saatavien perinnästä on säädetty erikseen.

Selkeyden vuoksi on syytä mainita, että perintälakia sovelletaan vuokrasaataviin.

Kuntien kannalta on huomattava, että perintälaki koskee sekä yksityisiä- että julkisoikeudellisia saatavia. Lain soveltamisen kannalta on tärkeää jako kuluttaja- ja muihin saataviin. Ulosottoa ja perintäkuluja koskevat 10, 10a, 10b, 10c ja 10d §:n säännökset koskevat pääsääntöisesti kuluttajasaatavia. 

Perintälaki on luonteeltaan pakottavaa lainsäädäntöä siten, ettei lain säännöksistä voida sopia velallisen vahingoksi.
 

Muualla verkossa

Laki saatavien perinnästä (513/1999)
Finlex