Kunnan vahingonkorvausvastuu julkisen vallan käytössä

Perustuslain 118.3 §:n mukaan jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään.

Vahingonkorvauslain (412/1974) 3 luvussa säädetään työnantajan ja julkisyhteisön korvausvastuusta. Julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä.

Mitä tarkoitetaan julkisen vallan käytöllä?

Julkisen vallan käyttö merkitsee lakiin perustuvaa yksipuolista puuttumista yksilön tai yhteisön oikeusasemaan. Julkisen vallan käytöllä tarkoitetaan hallintotoimintaa, jossa on kysymys etujen ja oikeuksien myöntämisestä tai velvoitteiden asettamisesta yksityisille henkilöille tai yhteisöille. Viranomaisen päätöksentekoon voi sisältyä julkisen vallan käyttöä, jos päätöksessä lakiin perustuen yksipuolisesti puututaan yksilön oikeusasemaan oikeudellisesti sitovalla tavalla. Julkisen vallan käyttöä on myös välitön vallan käyttö. Kunnissa välitöntä vallan käyttöä tapahtuu esimerkiksi silloin, kun viranomaiset toteuttavat kiireellisiä toimenpiteitä, kuten ympäristönsuojelutoimia tai terveystarkastuksia, jotka vaativat välitöntä puuttumista yksilön tai yhteisön oikeusasemaan ilman erillistä hallintopäätöstä.

Missä tilanteissa vahingonkorvausta voidaan myöntää? 

1. Vahinko on aiheutettu julkista valtaa käytettäessä virheellä tai laiminlyönnillä edellyttäen, että toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu. 

   Tämä rajoittaa julkisen vallan käyttöön liittyvää korvausvastuuta siten, että se korottaa korvausvelvollisuuteen johtavan tuottamuksen astetta. 

2. Vahinko on aiheutettu valituskelpoisella päätöksellä, joka koskee lakiin perustuvia etuja, oikeuksia tai velvollisuuksia.

   Tällaiseen päätökseen viranomaisen on liitettävä muutoksenhakuohjeet. Jotta henkilön oikeus vahingonkorvaukseen säilyisi, vahinkoa kärsineen tulee hakea siihen muutosta. Jos muutoksenhaku laiminlyödään ilman pätevää syytä, mahdollisuus vaatia julkisyhteisöltä vahingonkorvausta menetetään. Menettämisen edellytyksenä on, että muutoksenhaulla olisi ollut mahdollista välttää vahingon aiheutuminen.

3. Vahinko aiheutuu tosiasiallisesta hallintotoiminnasta.

   Kunta vastaa tosiasiallisessa hallintotoiminnassa aiheutuneesta vahingosta muiden työnantajien tapaan, jos kysymys ei ole julkisen vallan käytöstä. Jos puolestaan kysymys on julkisen vallan käytöstä, niin vastuu on erilainen. Kun kuntaan virka- tai muussa palvelussuhteessa oleva henkilö on aiheuttanut vahingon virheellään tai laiminlyönnillään tällaisen toiminnan yhteydessä, vastuu kanavoituu kunnalle. Kunnalle voi syntyä korvausvastuu myös silloin, kun on mahdotonta osoittaa yksittäisen julkisyhteisön toimielimen tai työntekijän huolimattomuus, mutta kunnan katsotaan kuitenkin organisaationa toimineen asiassa huolimattomasti. 

Missä ajassa korvausta tulee vaatia?

Vahingonkorvausasioissa sovelletaan lakia velan vanhentumisesta (728/2003). Lain mukaan oikeus vahingonkorvaukseen vanhentuu kolmen vuoden kuluttua siitä hetkestä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta, ellei vanhentumista ole katkaistu lain edellyttämällä tavalla aikaisemmin. Velan vanhentuminen on kuitenkin katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut sopimusrikkomuksesta taikka vahinkoon johtaneesta tai edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta. Tämä määräaika ei kuitenkaan rajoita vahingonkärsijän oikeutta vaatia korvausta henkilö- tai ympäristövahingosta.

Rikoksesta johtuvaa velkaa ei katsota velan vanhentumista koskevan lain tai muun lain nojalla vanhentuneeksi niin kauan kun rikosasiassa voidaan nostaa syyte tai kun rikosasian käsittely on vireillä tuomioistuimessa.

Vanhentumisen katkaisemisella tarkoitetaan, että asiassa on esimerkiksi esitetty korvausvaatimus kunnalle, muistutettu kuntaa sen korvausvelvollisuudesta tai nostettu kuntaa vastaan kanne.

Lue lisää aiheesta Oikeuspalveluviraston verkkosivuilta

Miten korvausvaatimus käsitellään kunnassa?

Kunta käsittelee sen toimintaan perustuvan vahingonkorvausvaatimuksen toimivaltaisen viranhaltijan tai toimielimen päätöksellä. Toimivaltainen viranomainen on hyvä määritellä kunnan hallintosäännössä. 

Kunta ei voi siirtää sille esitettyä vahingonkorvausvaatimusta suoraan esimerkiksi vakuutusyhtiölle, vaan sen on tehtävä vaatimukseen päätös. 

Tästä on olemassa ylimpien laillisuusvalvojien kannanottoja: esimerkiksi apulaisoikeuskanslerin päätös 30.10.2009 (OKV/1286/1/2007) ja apulaisoikeusasiamiehen päätös 7.9.2017 (EOAK/2802/2017).

Kunnalla voi olla vastuuvakuutus, joka korvaa joitakin kunnan vastuulle kuuluvia vahinkoja. Vastuuvakuutuksen kattavuus on syytä selvittää ennen kuin kunta tekee ratkaisunsa korvausvaatimukseen. Kunta voi esimerkiksi pyytää vakuutusyhtiöltä korvauspäätöksen ja tehdä sen jälkeen asiassa oman päätöksensä. Kunta ei kuitenkaan voi ainoastaan viitata vakuutusyhtiön päätökseen asiassa, vaan sen on tehtävä korvausvaatimukseen oma, muutoksenhakukelpoinen hallintopäätöksensä.

Muutoksenhakua koskeva neuvonta

Kunnan tekemään korvauspäätökseen voi vaatia oikaisua kuntalain (410/2025) mukaisesti. Oikaisua voi vaatia sekä tarkoituksenmukaisuus- että laillisuusperusteella.

Lue lisää kuntalain oikaisuvaatimuksesta

Oikaisuvaatimuksen johdosta tehtyyn päätökseen voi hakea muutosta kunnallisvalituksella.

Kunnallisvalituksen voi tehdä vain laillisuusperusteella (kuntalain 135 §). Kunnallisvalituksen saa tehdä seuraavilla perusteilla:

• Päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä.
• Päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa.
• Päätös on muuten lainvastainen. 

Lue lisää kunnallisvalituksesta

Lue lisää muutoksenhakuohjeista

Vahingonkorvausvaatimus on luonteeltaan yksityisoikeudellinen asia, vaikka se perustuisi viranomaisen toimintaan. Hallintotuomioistuin ei voi tutkia kunnan korvauspäätöksen vahingonkorvauslain mukaisuutta. Kunnan korvausratkaisuun tyytymätön voi saattaa asian käräjäoikeuden ratkaistavaksi riita-asiana.

Kunnan on suositeltavaa omassa päätöksessään todeta, että hallinto-oikeudessa ei kunnallisvalituksen yhteydessä voida ratkaista aineellisesti vahingonkorvauskysymystä, vaan siihen on oma prosessinsa yleisessä tuomioistuimessa. Käräjäoikeus voi käsitellä vahingonkorvausvaatimuksen riita-asiana, jos korvauksen vaatija nostaa asiassa kanteen. 

Ylimmät laillisuusvalvojat ovat ratkaisukäytännössään katsoneet, että kunnan tulisi hallintolain (434/2003) 8 §:n mukaisen viranomaisen neuvontavelvollisuuden täyttääkseen ohjeistaa vahingonkärsijää mahdollisuudesta saattaa yksityisoikeudellinen vahingonkorvausvaatimus haastehakemuksella käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Kunnallisvalitusosoituksessa tulisi mainita, ettei hallinto-oikeus ota tutkittavakseen vahingonkorvausta koskevaa valitusperustetta (esimerkiksi apulaisoikeusasiamiehen päätös 11.9.2017, EOAK/4661/2016 ja apulaisoikeuskanslerin päätös 27.11.2011, OKV/595/1/2010).

Koska kunnallisvalituksen voi tehdä vain laillisuusperusteella, käytännössä kunnallisvalitus voi menestyä, jos päätöksenteossa esimerkiksi toimivalta on ylitetty, asian käsittelyyn on osallistunut esteellisiä henkilöitä tai siinä on tapahtunut jokin muu menettelytapavirhe, jonka johdosta kunnan päätös on kumottava.

Lue lisää Kuntaliiton muutoksenhakuoppaasta

Oikeuskäytäntöä

Vahingonkorvauslaki - Julkisyhteisön korvausvastuu - Julkisen vallan käyttö

KKO:1989:50 

Valtion työvoimaneuvoja oli antanut paluumuuttoa Suomeen suunnittelevalle Kanadan kansalaiselle virheellisiä tietoja paluumuuttajalle tärkeiden ja häneen pakottavina sovellettavien säännösten ja määräysten sisällöstä. Tietojen antaminen oli ollut olennainen osa työvoimaneuvojan virkatehtävistä. Tietojen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen katsottiin, että työvoimaneuvoja oli tiedot antaessaan käyttänyt julkista valtaa. Valtio velvoitettiin korvaamaan tietojen virheellisyydestä aiheutunut vahinko.

Vahingonkorvaus - Julkisyhteisön korvausvastuu - Työllisyyslaki

KKO:1997:141 

Kunta oli työllisyyslain 18 §:n 3 momentin (275/1987) mukaan ollut velvollinen työvoimaviranomaisen osoituksesta järjestämään pitkäaikaistyöttömänä olleelle työnhakijalle työntekomahdollisuuden kuuden kuukauden ajaksi. Tämän velvollisuutensa laiminlyönyt kunta velvoitettiin suorittamaan pitkäaikaistyöttömälle vahingonkorvausta.

Vahingonkorvaus - Julkisyhteisön korvausvastuu

KKO:2009:24  

Pääkonsulaatin toimistosihteerin, joka oli välittänyt yhtiölle virheellisen neuvon Suomeen myönnettyjen työlupien merkityksestä Espanjassa työskentelyn kannalta, ei katsottu käyttäneen julkista valtaa.

Virheellisen neuvon välittäessään toimistosihteeri oli menetellyt huolimattomasti. Koska erittäin painavia syitä ei ollut, yhtiön vaatimus niin sanotun puhtaan varallisuusvahingon korvaamisesta hylättiin.

Laillisuusvalvontaratkaisut

Eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri voivat heistä säädettyjen lakien nojalla tehdä oman harkintansa mukaan hyvitysesityksiä. Kysymys ei tällöin ole vahingonkorvauksesta, vaan hyvityksestä. Hyvitysesitys ei ole osapuolia oikeudellisesti sitova ratkaisu kuten tuomioistuinratkaisut. Käytännössä ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisuja kuitenkin noudatetaan hyvin.

Apulaisoikeusasiamiehen päätös 30.5.2024 

(EOAK/6102/2023): Palkkatuettua työtä koskevan asian käsittely 

Tapauksessa palkkatukihakemus hukkui kunnan työllisyyspalveluissa väärään pinoon, minkä seurauksena hakemuksen käsittely viivästyi pahasti. Lisäksi 1.7.2023 tapahtuneen lakimuutoksen johdosta henkilölle ei enää voitukaan myöntää palkkatukea saman työnantajan palvelukseen. Henkilölle oli aiheutunut merkittävää haittaa ja myös taloudellisia menetyksiä palkkatukihakemuksen käsittelyssä tapahtuneiden virheiden ja väärien neuvojen seurauksena. Apulaisoikeusasiamies pyysi kaupungin työllisyyspalveluiden arvioimaan, miten se voisi hyvittää kantelijalle hänen oikeuksiensa loukkauksen.