Yleinen vaalikelpoisuus ja kotikunta

Yleisellä vaalikelpoisuudella tarkoitetaan edellytyksiä, jotka henkilön on täytettävä, jotta hänet voidaan valita kunnan luottamustoimeen. Henkilön kotikunta on yksi kolmesta yleisen vaalikelpoisuuden edellytyksestä.

Kuntalain 71 §:n mukaan vaalikelpoinen kunnan luottamustoimeen on henkilö:

1. jonka kotikunta kyseinen kunta on,
2. jolla on jossakin kunnassa äänioikeus kuntavaaleissa sinä vuonna, jona valtuutetut valitaan tai vaali muuhun luottamustoimeen toimitetaan ja
3. jota ei ole julistettu vajaavaltaiseksi.

Kotikunnan perusteella määräytyvät esimerkiksi äänioikeus kuntavaaleissa ja vaalikelpoisuus kunnan luottamustoimiin, seurakunnan jäsenyys ja verotus.

Kotikunta on eräin poikkeuksin se kunta, jossa asutaan vakinaisesti

Kotikunta määräytyy kotikuntalain (201/1994) mukaan. Henkilöllä voi olla ainoastaan yksi kotikunta. Henkilön kotikunta on eräin poikkeuksin se kunta, jossa hän asuu vakinaisesti. Kotikuntalain keskeinen tavoite on, että henkilön kotikunta määräytyy mahdollisimman tarkoin tosiasiallista asumista vastaavasti.

Mikäli henkilöllä on käytössään useampia asuntoja, tai jos hänellä ei ole käytössään asuntoa lainkaan, hänen kotikuntansa on se kunta, jota hän

• perhesuhteidensa ja
• toimeentulonsa tai muiden vastaavien seikkojen johdosta itse pitää kotikuntanaan sekä
• johon hänellä on edellä mainittujen seikkojen perusteella kiintein yhteys.

Kunta sekä Digi- ja väestötietovirasto DVV ottavat huomioon henkilön oman näkemyksen kotikunnastaan. Näkemys ei kuitenkaan yksin ratkaise kotikunnan määräytymistä.

Kotikuntamuutoksista on ilmoitettava Digi- ja väestötietovirastolle. Viraston tekemä kotikuntaratkaisu ei oikeudellisesti sido muita viranomaisia, vaikka viraston kantaa noudatetaankin, jollei ole erityisiä perusteita poiketa tästä. Esimerkiksi kun valtuuston on ratkaistava vaalikelpoisuuden mahdollinen menetys kunnasta poismuuton takia, valtuusto soveltaa kotikuntalakia itsenäisesti, jolloin se voi päätyä muuhunkin ratkaisuun kuin Digi- ja väestötietovirasto.

KHO 26.5.1999 T1275: Väestötietojärjestelmään tehty merkintä ei oikeudellisesti sido muita viranomaisia, joiden tulee asianomaisia säännöksiä soveltaen väestötietojärjestelmään tehdystä merkinnästä riippumatta niille esitetyn selvityksen perusteella itsenäisesti ratkaista muun muassa kysymys henkilön asuinpaikasta.

Kotikuntalaissa säädetään henkilön kotikunnan muuttumista koskevista rajoituksista. Kotikunta ei esimerkiksi muutu, mikäli asuminen toisessa kunnassa johtuu pääasiassa

• enintään vuoden kestävästä työtehtävästä tai opiskelusta
• sairaudesta
• hoidosta perhehoidossa tai laitoshoidossa
• asumisesta asumispalvelujen avulla tai
• muusta näihin rinnastettavasta syystä.

Asuminen katsotaan näissä tapauksissa luonteeltaan tilapäiseksi.

Kotikunta vaalikelpoisuuden edellytyksenä

Asianomainen kunta kotikuntana on yksi kuntalaissa säädetyn yleisen vaalikelpoisuuden edellytyksistä. Valtuustoon, kunnanhallitukseen, lautakuntaan tai valiokuntaan sekä edellä mainittujen toimielinten jaostoihin ei voida valita henkilöä, jonka kotikunta on jokin toinen kunta.

Luottamushenkilövalintojen yhteydessä kunnassa, ja vastaavalla tavalla kuntayhtymässä, joudutaan siten soveltamaan kotikuntalakia, kun ratkaistavana on vaalikelpoisuus edellä mainittuihin toimielimiin.

Kaksi asuntoa käytössä

Jos henkilöllä on käytössään useampia asuntoja, tai jos hänellä ei ole käytössään asuntoa lainkaan, hänen kotikuntansa on se kunta, jota hän perhesuhteidensa, toimeentulonsa tai muiden vastaavien seikkojen johdosta itse pitää kotikuntanaan ja johon hänellä on edellä mainittujen seikkojen perusteella kiintein yhteys.

Jos henkilön omaa käsitystä kotikunnastaan ei ole voitu selvittää, hänen kotikuntansa on se kunta, johon hänellä on katsottava olevan kiintein yhteys asumisensa, perhesuhteidensa, toimeentulonsa ja muiden vastaavien seikkojen johdosta.

Kun määritellään henkilön kotikuntaa kahden asunnon tapauksessa, henkilön oma subjektiivinen käsitys kotikunnastaan ei ole ainoa ratkaiseva tekijä, vaan hänellä tulee olla myös objektiivisesti havaittavien tosiseikkojen mukaan kiinteä yhteys ilmoittamaansa kuntaan.

Tällaisia tosiseikkoja ovat

• Perhesuhteet: henkilön siteet perheeseensä ja perheen yhteiseen asuntoon eli kotiin.
• Toimeentulo: työskentely tai muu taloudellinen yhteys määrättyyn asuinpaikkaan.
• Muut vastaavat seikat: esimerkiksi sukulaisuus-, kasvatus- tai hoitosuhde.

Oikeuskäytäntöä kahden asunnon omaajista

Ratkaisussaan 6492/2017 korkein hallinto-oikeus katsoi kotikunnaksi Keravan, jota X itse piti kotikuntanaan.

Asiassa oli kyse kotikuntalain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, jossa henkilöllä on käytössään useampia asuntoja. Tällöin kotikunta määräytyy sillä perusteella, mihin kuntaan henkilöllä on kiintein yhteys ja mitä kuntaa hän itse pitää kotikuntanaan. Lainkohdan perustelujen mukaan henkilön oma subjektiivinen käsitys ei ole kuitenkaan ainoa ratkaiseva tekijä, vaan hänellä tulee myös objektiivisesti havaittavien tosiseikkojen mukaan olla kiinteä yhteys ilmoittamaansa kuntaan. Yhteyttä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon muun ohella henkilön perhesuhteet, hänen toimeentulonsa, jolla tarkoitetaan henkilön työskentelyä tai muuta taloudellista yhteyttä määrättyyn asuinpaikkaan, tai muut vastaavat seikat. Oikeuskäytännössä on katsottu, ettei kotikunnassa olevaksi asuinpaikaksi voida merkitä rakennusta, jonka käyttötarkoitus on vapaa-ajan asuminen.

X oli ilmoittanut maksaneensa veronsa Keravalle, X omistavansa vaimonsa kanssa useita asuntoja Keravalla, mutta myös muualla kotimaassa ja ulkomailla, ja viettävänsä vapaa-aikaansa muun ohella vapaa-ajanasunnollaan Sipoossa. Väestötietojärjestelmässä hänen kotikunnakseen oli merkitty Kerava. Väestötietojärjestelmän tietojen mukaan X ja hänen vaimonsa olivat asuneet Keravalla sijaitsevassa osoitteessa vuodesta 1972 lähtien.

Edellä kuvattujen seikkojen perusteella KHO katsoi X:llä olevan kiinteä yhteys Keravaan. Keravan katsomista hänen kotikunnakseen puolsi myös hänen oma käsityksenä kotikunnastaan. Asiassa ei ollut tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella olisi tullut arvioida, että X:llä on selkeästi kiinteämpi yhteys johonkin muuhun kuntaan. Näistä syistä Keravaa voitiin pitää X:n kotikuntana.

Päätöksissään 2001:34, 4.4.2005 T 735 ja 28.8.2008 T 2090 KHO katsoi, ettei henkilön subjektiivinen käsitys kotikunnasta ollut riittävä. Ratkaisevaa sen sijaan oli se, missä kunnassa henkilö tosiasiallisesti asuu perheensä kanssa ja missä hänen työpaikkansa on, eli mihin hänellä on kiinteä yhteys.

KHO 2001:34: Henkilöllä oli asunto kahdessa kunnassa. Kunnassa A hänellä oli puolisonsa kanssa yhteinen omakotitalo, joka oli pitkään ollut perheen vakituinen asunto. Kunnassa B henkilöllä oli ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettu, kaikin mukavuuksin varustettu asuinrakennus. Hänen puolisollaan oli työpaikka kunnassa A, ja hän itsekin, osa-aikaeläkkeelle jäätyään, edelleen työskenteli kunnassa A. Tähän nähden hänellä katsottiin perhesuhteidensa ja toimeentulonsa johdosta olevan kiinteä yhteys kuntaan A eikä kuntaan B, jossa hän ilmoituksensa mukaan vietti kaiken vapaa-aikansa, 7 kuukautta vuodesta. Henkilön kotikunnaksi katsottiin sen vuoksi kunta A eikä kuntaa B, jota hän itse piti kotikuntanaan.

KHO 4.4.2005 T 735: Henkilön oma käsitys kotikunnasta ei ollut ratkaiseva kotikunnan määräytymisessä silloin, kun käytettävissä oleva selvitys perhesuhteista, toimeentulosta tai muista vastaavista seikoista osoitti selvästi kiinteän yhteyden muuhun kuntaan eivätkä edellä mainitut seikat osoittaneet riittävää yhteyttä henkilön kotikunnakseen katsomaan kuntaan. Periaatteellisena lähtökohtana on, että kotikunnan määrittäminen vastaa mahdollisimman tarkoin aineellista totuutta eli henkilön tosiasiallista asumista tietyssä kunnassa. Kunnan luottamustehtävien hoitamisella ei voitu perustella kotikunnan määräytymistä.

KHO 28.8.2008 T 2090: Henkilöllä oli käytössään kunnassa A omakotitalo, jonka hänen aviopuolisonsa omisti ja jossa aviopuoliso ja kolme alaikäistä lasta asuivat. Henkilöllä oli kunnassa B vuokrayksiö, jossa hänen alaikäinen opiskelijatyttärensä asui vakinaisesti. Henkilö ei ole asumus- tai avioerossa puolisostaan. Henkilön ensisijainen työhuone oli kunnassa A ja toinen kunnassa B. Hallinto-oikeuden perusteluissa (joita KHO ei muuttanut) todetaan seuraavasti: "Henkilön oma käsitys kotikunnasta ei voi ratkaista kotikunnan määräytymistä silloin, kun käytettävissä oleva selvitys perhesuhteista, toimeentulosta tai muista vastaavista seikoista osoittaa selkeästi kiinteän yhteyden muuhun kuntaan ja jos edellä mainitut seikat eivät osoita riittävää yhteyttä henkilön kotikunnaksi katsomaansa kuntaan. Periaatteellisena lähtökohtana on se, että kotikunnan määrittäminen vastaisi mahdollisimman tarkoin aineellista totuutta eli henkilön tosiasiallista asumista tietyssä kunnassa. Oikeus kunnalliseen luottamustoimeen on seuraus kunnan jäsenyydestä ja kotikunnan määrittämisestä. Näin ollen tietyn kunnan luottamustehtävien hoitaminen ei sinänsä voi olla peruste kotikunnan määräytymiseen.

Kotikunta ja työpaikkakunta

Kuntavaalien jälkeen on muutamassa tapauksessa kyseenalaistettu uuden valtuutetun yleinen vaalikelpoisuus tilanteissa, joissa valtuutetulla on kauempana sijaitsevan työpaikan vuoksi toinen asunto. Henkilö itse ei ole pitänyt ”työpaikkakuntaa” kotikuntanaan.

Kotikuntasäännösten soveltamisen kannalta selkeitä tilanteita ovat ne, joissa perheen yhteinen koti on kunnassa A, jota henkilö itse pitää kotikuntanaan ja jossa hän viettää viikonloput ja lomat. Kunnassa B on työpaikka ja useimmiten vain pieni vuokra-asunto. Henkilöllä on tässä tapauksessa kiinteä yhteys ilmoittamaansa kotikuntaan.

Henkilön omalle käsitykselle kotikunnastaan voidaan antaa ratkaiseva merkitys myös tilanteessa, jossa perheettömällä henkilöllä on kotikunnakseen katsomassa kunnassa käytössään asunto, jossa hän viettää vapaa-aikaansa. Lisäksi hänen sosiaalinen elämänsä on pääasiassa tässä kunnassa. Työpaikka ja asuminen työviikkojen aikana toisessa kunnassa eivät osoita kiinteän yhteyden synnyttävää riittävää yhteyttä tähän kuntaan, jota henkilö itse ei pidä kotikuntanaan.

Tilanteet, joissa kotikunta ei muutu

Henkilön kotikunta ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa enintään yhden vuoden kestävästä työtehtävästä tai opiskelusta, sairaudesta tai muusta näihin rinnastettavasta syystä. Asuminen katsotaan näissä tapauksissa luonteeltaan tilapäiseksi.

Kotikuntalain perustelujen mukaan kotikunta ei välttämättä myöskään muutu, vaikka asuminen toisessa kunnassa kestäisi yhtä vuotta pitempään, jos lain 2 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset pysyvät muuttumattomina kotikunnan osalta, eikä asianomainen henkilö itse halua muuttaa kotikuntaansa. Muuttumattomilla olosuhteilla viitataan lähinnä tilanteeseen, jossa henkilöllä on edelleen kaksi asuntoa ja ”lähtökuntaansa” kiinteä yhteys.

Henkilön kotikunta ei myöskään muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa

• hoidosta perhehoidossa tai laitoshoidossa
• asumisesta asumispalvelujen avulla
• merillä olosta laivaväkeen kuuluvana
• rangaistuksen suorittamisesta rangaistuslaitoksessa
• eduskunnan tai valtioneuvoston jäsenyydestä taikka julkisesta luottamustoimesta tai
• asevelvollisuuden tai siviilipalveluksen suorittamisesta.

Näissä tilanteissa ei ole merkitystä, kuinka kauan asuminen toisessa kunnassa kestää.

Oikeuskäytäntöä: kotikunta ei muutu

KHO 2009:59: Kotikuntalain 3 §:n 5 kohdan mukaan henkilön kotikunta ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa julkisesta luottamustoimesta. Säännöksestä on pääteltävissä, että kotikunta ei muutu sanotulla perusteella, mutta se voi muuttua julkisen luottamustoimen hoitamisen aikana muusta syystä.

Kaupunginvaltuutetuksi valitun Euroopan parlamentin jäsenen oman käsityksen mukaan hänen kotikuntansa oli Rovaniemi, johon hänellä ilmoituksensa mukaan oli järjestötoimintansa vuoksi kiinteä yhteys, ja jonne hän oli maksanut veronsa. Euroopan parlamentin jäsen ei kuitenkaan ollut vaalikelpoinen Rovaniemen kaupunginvaltuustoon, koska hänen perhesuhteensa eivät liittyneet kyseiseen kaupunkiin, koska hän ei työskennellyt Rovaniemellä eikä hän ollut ilmoittanut muustakaan taloudellisesta yhteydestä Rovaniemeen ja koska muidenkaan vastaavien seikkojen perusteella hänen kotikuntansa ei ollut tuo kaupunki.

Kotikunnan valintaoikeus pitkäaikaisessa hoitosuhteessa

Jos henkilö on sijoitettu perhehoitoon, laitoshoitoon tai asumispalvelujen avulla järjestettyyn asumiseen muun kuin kotikuntansa alueelle, hän voi valita uudeksi kotikunnakseen sen kunnan, jonka alueella olevassa toimintayksikössä tai asunnossa hän asuu. Valintaoikeuden käyttäminen edellyttää, että hoidon tai asumisen arvioidaan kestävän tai se on kestänyt yli vuoden.

KHO 2012:116: Palvelukeskuksessa asuneen alaikäisen lapsen kotikunta muuttui äidin ja sisaren kotikunnaksi perheen asuinpaikan muuttuessa huolimatta siitä, että lapsi oli ollut sijoitettuna laitoshoitoon jo silloin, kun koko perhe oli asunut aikaisemmassa kotikunnassa. Perheen uuden kotikunnan oli siten tullut huolehtia lapsen erityishuollon järjestämisestä.

Henkilön kotikunta muuttuu, jos hän muuttaa toiseen kuntaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 55 §:ssä tarkoitetussa tilanteessa.

Pohdinta luottamushenkilöiden kotikuntakysymyksistä näkyy Kuntaliiton palvelutoiminnassa erityisesti kuntavaalikeväänä, kun puolueet tai ehdokkuutta harkitsevat henkilöt pyytävät kannanottoa vaalikelpoisuudesta kuntavaaleissa.

Kotikuntalakia ollaan parhaillaan uudistamassa. Säädöshankkeessa VM125:00/2021 selvitetään kotikuntalain muutostarpeet ja valmistellaan ehdotus uudeksi kotikuntalaiksi ja muut mahdollisesti tarvittavat lakimuutosehdotukset. Lakiesitys oli lausuntokierroksella 28.8.–20.10.2023 ja on nyt jatkovalmistelussa.
 

Lue lisää

Muualla verkossa

• Kotikuntalaki (201/1994) Finlex
• Kotikunta | Digi- ja väestötietovirasto (dvv.fi)
• Kotikuntalain kokonaisuudistus - Valtiovarainministeriö (vm.fi)