Päätöksentekojärjestelmän lähtökohdat

Kunnan päätösvaltaa käyttää valtuusto (kuntalaki 14 §). Päätösvalta kuuluu valtuustolle, ellei toisin ole säädetty tai ellei valtuusto ole delegoinut toimivaltaansa muille kunnan viranomaisille.

Valtuusto delegoi toimivaltaansa hallintosäännön määräyksillä

Kunnan hallinnon järjestämiseksi valtuuston on hyväksyttävä kunnan hallintosääntö, jossa määrätään mm. kunnan eri viranomaisten toimivallan jaosta ja tehtävistä.

Valtuusto tekee toimivallan jakoa koskevat ratkaisut eli delegointiratkaisut hallintosäännön määräyksillä. Valtuusto voi siirtää toimivaltaansa kunnan muille toimielimille, luottamushenkilöille ja viranhaltijoille. Toimivaltaa ei voida siirtää erillisillä valtuuston päätöksillä.

Toimivallan siirtäminen toimielimille, luottamushenkilöille ja viranhaltijoille tapahtuu samojen periaatteiden mukaan: jos toimivaltaa voidaan siirtää toimielimelle, voidaan sitä yleensä siirtää myös yksittäiselle viranhaltijalle ja luottamushenkilölle.

Toimivallan siirtämistä yksittäiselle luottamushenkilölle ja viranhaltijalle on rajoitettu hallinnollisen pakon käyttämisessä (kuntalain 91 §:n) sekä viran perustamisessa ja lakkauttamisessa (kuntalain 88 §). Niissä toimivaltaa voidaan siirtää vain toimielimelle.

Delegointiratkaisut sitovat myös valtuustoa

Hallinnossa on pääsääntönä, että ylempi viranomainen ei voi ilman nimenomaisesti siihen oikeuttavaa säännöstä puuttua alemman viranomaisen toimivaltaan kuuluvaan asiaan. Tätä voidaan luonnehtia toimivaltarajojen jäykkyydeksi. Periaate on voimassa myös kunnallishallinnossa. Esimerkiksi ei edes valtuusto voi ottaa ratkaistavakseen asiaa, joka kuuluu kunnanhallituksen tai lautakunnan ratkaistavaksi. 

Kuntalain 94 §:n 2 momentin mukaan valtuusto on kutsuttava koolle myös kunnanhallituksen tai vähintään neljäsosan valtuutetuista sitä pyytäessä ilmoittamansa asian käsittelyä varten. Jos muodollinen toimivalta on muulla viranomaisella, valtuuston käsittely ja kannanotto voivat luonteeltaan kuitenkin ainoastaan olla poliittista ohjausta. 

Otto-oikeus

Merkittävin säännös, jolla toimivallan jäykkyydestä on poikettu, on kuntalain 92 §:n mukainen otto-oikeus. Kunnanhallitus voi omalla tehtäväalueellaan ottaa käsiteltäväkseen yksittäisen asian, jossa alempi viranomainen on tehnyt päätöksen. Hallintosäännössä myös lautakunnalle ja liikelaitoksen johtokunnalle voidaan antaa oma otto-oikeus.

Laissa annettua toimivaltaa ei voida siirtää muille viranomaisille

Toimivallan siirtäminen on kielletty niissä yksittäisissä asioissa, joista valtuuston on kuntalain tai muun lain nimenomaisen säännöksen mukaan päätettävä.

Kuntalaissa valtuuston päätettävistä asioista säädetään 14 §:ssä ja muissa yksittäisissä säännöksissä. Toimivaltaa ei myöskään voida siirtää kunnan alemmille viranomaisille asiassa, josta valtuuston on muun lain mukaan päätettävä. Esimerkkinä tästä on maankäyttö- ja rakennuslaki.

Jos muussa laissa eli ns. erityislaissa annetaan toimivalta suoraan kunnanhallitukselle, lautakunnalle tai muulle kunnan viranomaiselle tai jos laissa on toimivallan delegointia koskevia säännöksiä, nämä säännökset menevät kuntalain 2 §:n nojalla kuntalain edelle.

Esimerkiksi etuostolain mukaan kunnalle kuuluvat tehtävät hoitaa kunnanhallitus. Kuitenkin kunnanhallitus voi päätöksestään ilmenevässä laajuudessa siirtää määräämänsä viranhaltijan ratkaistavaksi sen, ettei kunta käytä etuosto-oikeutta.

Toimivallan edelleen siirtäminen

Valtuusto voi hallintosäännössä antaa oikeuden viranomaiselle annetun toimivallan edelleen siirtämiseen (kuntalaki 91.2 §).

Toimivallan edelleen siirtämisessä - edelleen delegoinnissa - valtuusto ei omalla delegointipäätöksellä lopullisesti ratkaise toimivaltaista viranomaista, vaan se antaa esimerkiksi kunnanhallitukselle ja lautakunnalle oikeuden siirtää valtuuston sille siirtämää toimivaltaa edelleen. Tätä kutsutaan myös subdelegoinniksi. Valtuuston hallintosääntömääräykset antavat tällöin eräänlaisen avoimen valtakirjan sille viranomaiselle, jolle valtuusto on toimivallan siirtänyt.