Otto-oikeus

Otto-oikeudella tarkoitetaan kunnanhallituksen oikeutta ottaa käsiteltäväkseen asian, jossa kunnan organisaatiossa alempi viranomainen on tehnyt päätöksen. Otto-oikeudesta säädetään kuntalain 92 §:ssä. Hallintosäännössä voidaan määrätä vastaava oikeus koskemaan myös lautakuntia ja liikelaitoksen johtokuntia.

Mihin päätöksiin otto-oikeutta voidaan käyttää?

Kunnanhallituksen käsiteltäväksi voidaan ottaa kunnanhallituksen jaoston sekä kunnanhallituksen alaisen viranomaisen päättämä asia. Kunnanhallituksen alaisia viranomaisia ovat valtuustoa lukuun ottamatta kunnan muut toimielimet sekä yksittäiset viranhaltijat, joilla on oikeus tehdä hallintopäätöksiä.

Ottopäätöksen voi tehdä kunnanhallitus kokouksessaan, kunnanhallituksen puheenjohtaja, kunnanjohtaja ja hallintosäännössä määrätty kunnan muu viranhaltija. Varapuheenjohtaja voi käyttää otto-oikeutta puheenjohtajan ollessa estynyt.

Otto-oikeuden käyttämisessä noudatettava menettely

Otto-oikeutta voidaan käyttää asiassa, jossa viranomainen on tehnyt päätöksen. Otto-oikeuden käyttämisen edellytys ei kuitenkaan ole, että asiassa tehty päätös on oikaisuvaatimus- tai muutoksenhakukelpoinen. Päätös on otto-oikeutta käytettäessä katsottava tehdyksi sen jälkeen kun pöytäkirja on tarkastettu. Viimeistään otto-oikeutta on käytettävä siinä ajassa, jossa oikaisuvaatimus päätöksestä olisi tehtävä. Otto-oikeuden käyttämisestä on syytä määrätä tarkemmin hallintosäännössä, jossa voidaan määrätä muun muassa velvollisuudesta toimittaa tieto päätöksestä viranomaiselle, jolla on otto-oikeus.

Puheenjohtajan tai viranhaltijan käyttäessä otto-oikeutta päätös, tai pikemminkin ilmoitus otto-oikeuden käyttämisestä, on syytä merkitä asiakirjaan, jotta otto-oikeuden käyttämisestä ei syntyisi epäselvyyttä (KHO 2.8.2001 T 1743). Laissa ei kuitenkaan ole muotovaatimuksia ilmoituksen suhteen. Vaikka ilmoitus otto-oikeuden käyttämisestä siis on tehtävä oikaisuvaatimusajan sisällä, ylempi viranomainen ei tarvitse käsitellä varsinaista asiaa oikaisuvaatimusajan sisällä. 

Otto-oikeutta on lisäksi myös käytettävä ennen oikaisuvaatimuksen käsittelyä. Jos oikaisuvaatimus on jo käsitelty ja ratkaistu, kunnanhallituksella ei enää ole asiassa otto-oikeutta lautakunnan oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen. 

Otto-oikeuden käyttäminen merkitsee sitä, että alemman viranomaisen käsittelemä asia siirtyy kokonaan kunnanhallituksen käsiteltäväksi. Alemman viranomaisen tekemät ratkaisut eivät millään tavalla sido kunnanhallitusta.

Jos kunnanhallitus on 92 §:n nojalla ottanut alaisensa viranomaisen tai jaostonsa päättämän asian käsiteltäväkseen, päätöksestä tehty oikaisuvaatimus on käsiteltävä kunnanhallituksessa. Kun toimielin on käyttänyt otto-oikeutta ja päätöksestä on samanaikaisesti tehty oikaisuvaatimus, on tulkinnanvaraista, mikä merkitys oikaisuvaatimuksella tässä tilanteessa on.  

Kun kunnanhallitus tai lautakunta käsittelee asiaa otto-oikeuden nojalla, sen on luonnollisesti syytä ottaa huomioon ne näkökohdat, jotka oikaisuvaatimuksessa on esitetty. Oikaisuvaatimuksessa esitetyt vaatimukset eivät tällöin sido samalla tavoin kuin silloin, kun asiaa käsitellään pelkästään oikaisuvaatimuksen perusteella. Aiempi päätöshän on menettänyt merkityksensä otto-oikeuden käytön vuoksi. Muodollisesti lausunnon antaminen oikaisuvaatimuksen johdosta raukeaa, ja asian käsittelyssä oikaisuvaatimus voidaan merkitä tiedoksi. Käsiteltävänä ei varsinaisesti ole oikaisuvaatimus, vaan itse asia käsitellään otto-oikeuden nojalla uudelleen. Tällöin uutta päätöstä ei myöskään voida katsoa sellaiseksi ”oikaisuvaatimuksen johdosta annetuksi päätökseksi” (90 §), josta voidaan suoraan tehdä kunnallisvalitus, vaan päätökseen on ensin haettava oikaisua.   

Kunnanhallituksella on asiaa käsitellessään sama toimivalta kuin alemmalla viranomaisella on ollut. Se on velvollinen tekemään asiassa päätöksen. Käsiteltäväksi otetussa asiassa voidaan

• tehdä uusi päätös
• aiemmin tehty päätös voidaan pysyttää, kumota tai muuttaa taikka
• asia voidaan palauttaa päätöksen tehneen viranomaisen käsiteltäväksi.

Lautakunnan ja liikelaitoksen johtokunnan otto-oikeudesta voidaan määrätä hallintosäännössä

Kunta voi hallintosäännössään antaa otto-oikeuden lautakunnalle. Lautakunnan käsiteltäväksi voidaan ottaa lautakunnan jaoston ja lautakunnan alaisen toimielimen tai viranhaltijan päättämä asia. Lautakunnan ottopäätöksen voi tehdä lautakunta kokouksessaan, lautakunnan puheenjohtaja tai hallintosäännössä määrätty muu viranhaltija. Lautakunnalla on otto-oikeus vain jos asiaa ei ole otettu kunnanhallituksen käsiteltäväksi.

Hallintosäännössä voidaan myös määrätä, että liikelaitoksen johtokunta, sen puheenjohtaja tai kunnan viranhaltija voivat ottaa liikelaitoksen johtokunnan käsiteltäväksi asian, joka on siirretty liikelaitoksen johtokunnan alaisen viranomaisen toimivaltaan. Jos kunnan hallintosäännössä on tällainen määräys, asiaa ei voida ottaa sen lautakunnan käsiteltäväksi, jonka alainen liikelaitoksen johtokunta on. Jos asia on päätetty ottaa sekä liikelaitoksen johtokunnan että kunnanhallituksen käsiteltäväksi, asia käsitellään kunnanhallituksessa.

Otto-oikeuden rajoitukset

Otto-oikeuden piiriin eivät kuulu kaikki kunnassa käsiteltävät asiat. Otto-oikeuden ulkopuolelle jäävät ne päätökset, jotka tehdään kunnan lakisääteisillä tehtäväalueilla. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi erilaiset lupa-asiat, kuten rakennusluvat ja muut ympäristöluvat, sekä yksilön sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja oppilaan opetusta koskevat asiat.

Esimerkkeinä asioista, joissa on aina mahdollisuus otto-oikeuden käyttämiseen, voidaan mainita henkilövalinnat ja hankinta-asiat.