Kunnan kiinteää omaisuutta myytäessä loukattiin yhdenvertaisuusperiaatetta ja tasapuolisen kohtelun vaatimusta

Kun kaupunki päätti myydä asuinrakentamiseen tarkoitetun määräalan suoraan julkisuuden henkilölle ja tämän puolisolle, menettelyllä loukattiin yhdenvertaisuusperiaatetta ja tasapuolisen kohtelun vaatimusta.

Kaupungin tehtävänä oli osoittaa, että poikkeamiselle ko. kaupungin tavanomaisesta myyntikäytännöstä on po. määräalan ja rakennuspaikan myynnissä ollut objektiivisesti arvioiden hyväksyttävät perusteet. Yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi voitiin kaupungin menettelylle asettaa tavanomaista täsmällisemmät vaatimukset. Kaupungin määräalan myyntipäätös katsottiin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta ilmenevin perusteluin lainvastaiseksi.

Oikeudellisesta arvioinnista

Kunnan omaisuuden myynnissä on kysymys yksityisoikeudellisesta oikeustoimesta, jonka arvioiminen ei kuulu hallintolainkäytön järjestyksessä ratkaistaviin seikkoihin, vaan ensi vaiheessa käräjäoikeuksiin. Sen sijaan kunnallisvalituksen perusteella ratkaistaan hallintolainkäytön järjestyksessä eli ensi vaiheessa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, onko kunnan toimielin myyntipäätöksen tehdessään toiminut laillisesti kuntalain 90 §:n 2 momentin valossa.

Valitus myyntipäätöksestä voi perustua tehokkaasti vain kuntalain 90 §:n 2 momentissa säädettyihin perusteisiin, joita ovat:

1. päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä;
2. päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai
3. päätös on muuten lainvastainen.

Kuntalaissa tai muussakaan laissa ei nimenomaisesti säädetä siitä, missä menettelyssä, kenelle tai mihin hintaan kunta saa myydä omaisuuttaan. Kunnalla on tässä suhteessa varsin laaja Suomen perustuslain 121 §:ssä tarkoitettuun kunnalliseen itsehallintoon perustuva harkintavalta. Kunnan kiinteän omaisuuden myyntiä koskevaa päätöksentekoa rajoittavat kuitenkin muun ohella yhdenvertaisuusperiaate (perustuslain 6 §) sekä tasapuolisen kohtelun vaatimus ja harkintavallan väärinkäytön kielto (hallintolain 6 §). Harkintavallan väärinkäyttönä ja siten toimivallan ylittämisenä voidaan KHO:n oikeuskäytännön valossa pitää esimerkiksi päätöstä, jolla kunta myy omaisuuttaan ilmeiseen alihintaan ilman siihen oikeuttavaa perustetta.

Yhdenvertaisuusperiaatteen ja tasapuolisen kohtelun vaatimuksen loukkaus

Tapauksessa kaupunki päätti myydä asemakaavoittamattomalla alueella sijaitsevan asuinrakentamiseen tarkoitetun määräalan julkisuuden henkilölle ja tämän puolisolle suoraan ilman, että mahdollisesti muille kiinnostuneille olisi varattu tilaisuutta määräalan ostamiseen. Ennen kaupantekoa määräalasta oli tarkoitus muodostaa tila 225 kerrosneliömetrin omakotitalon rakentamista varten. Alueelle oli myönnetty poikkeamispäätös ja suunnittelutarveratkaisu.

Perusteluissaan KHO kiinnitti muun ohella huomiota siihen, että ko. kaupungissa kuten muuallakin pääkaupunkiseudulla rakentamiseen käytettävien hyvien rakennuspaikkojen kysyntä ylittää tarjonnan. Vaikka kunnanhallitus oli hyväksynyt aikanaan omakotitonttien yleiset luovutusperusteet, kaupunginvaltuusto ei KHO:n mukaan sinänsä ollut sidottu näihin luovutusperiaatteisiin. KHO kuitenkin katsoi, että valtuuston tulee päättäessään omaisuuden myynnistä toimia joka tapauksessa syrjimättömästi ja tasapuolisesti niin, että samanlaisia periaatteita noudatetaan samanlaisissa kaupoissa. Jos tästä poiketaan, siihen tulee olla asialliset ja perustellut syyt.

KHO katsoi toteennäytetyksi, että kaupunginvaltuusto poikkesi yhdenvertaisuusperiaatteesta päättäessään myydä kyseisen määräalan käytyjen neuvottelujen perusteella ilman yleistä hakumenettelyä tai tarjouskilpailua entiselle kansanedustajalle ja kaupunginvaltuutetulle sekä hänen puolisolleen. Kun myynti tapahtui ilman, että mahdollisesti muille kiinnostuneille olisi varattu tilaisuutta po. määräalan ostamiseen, kaupungin ei katsottu menetelleen yhdenvertaisuusperiaatteen ja tasapuolisen kohtelun vaatimusten mukaisesti. Poikkeamiselle ko. kaupungin tavanomaisesta käytännöstä oli löydyttävä hyväksyttävät perusteet. 

Hyväksyttävät perusteet

Valittajana kaupunginhallituksen asiana oli osoittaa, että poikkeamiselle ko. kaupungin tavanomaisesta käytännöstä on po. määräalan ja rakennuspaikan myynnissä ollut hyväksyttävät perusteet. Määräalan suoraan myyntiä yksityisille henkilöille perusteltiin ”elinkeinopoliittisilla syillä” ja sillä, että kaupungissa on aiemminkin myyty alueita suoraan yksityisille ilman julkista hakumenettelyä. Kaupungin selityksen mukaan valtakunnallisesti tunnetun vaikuttajan asettumisella kuntaan voitaisiin luoda ja parantaa osaltaan mielikuvaa kunnasta houkuttelevana asuinpaikkana.

Kun kysymys oli julkisuuden henkilöstä, KHO katsoi kaupungin menettelylle yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi voitavan asettaa tavanomaista täsmällisemmät vaatimukset. KHO:n mukaan kaupunginhallitus ei kyennyt osoittamaan sellaisia hyväksyttäviä perusteita, että menettely ei loukkaisi yhdenvertaisuusperiaatetta ja tasapuolisen kohtelun vaatimusta. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen, jolla kaupunginvaltuuston myyntipäätös oli lainvastaisena kumottu, muuttamiseen ei ollut perusteita. 

Ratkaisun merkityksestä

Yleisenä johtopäätöksenä tapauksesta voidaan todeta, että kunnan on jo valitessaan kiinteän omaisuutensa myyntikeinoa otettava huomioon yhdenvertaisuusperiaate ja tasapuolisen kohtelun vaatimukset. Ratkaisun jälkeenkään ei ole itsessään kiellettyä, että kunta luovuttaa kiinteää omaisuutta suoraan tietylle taholle ilman julkista hakumenettelyä ja siis ilman, että mahdollisesti muille kiinnostuneille varataan tilaisuus omaisuuden ostamiseen. Kyse on aina tapauskohtaisesta sallittavuuden arvioinnista.

Jos kunnan omaisuuden myyntitavan valinnalla yksittäistapauksessa loukataan yhdenvertaisuusperiaatetta ja tasapuolisen kohtelun vaatimuksia, tälle on löydyttävä objektiivisesti arvioiden hyväksyttävät perusteet. KHO:n ratkaisun valossa hyväksyttävänä perusteena ei voida pitää ”elinkeinopoliittisia syitä” luovutettaessa asuinrakentamiseen tarkoitettua kiinteää omaisuutta yksityisille henkilöille. Valittajana kaupunginhallituksella on todistustaakka hyväksyttävästä perusteesta ja kun kyse on julkisuuden henkilöstä, todistustaakka voidaan nähdä tavallista ”ankarammaksi”.

Teksti: Sampsa Matilainen, lakimies