Kirjastosaatavien perintä

Vuoden 2017 alusta tuli voimaan uusi laki yleisistä kirjastoista (1492/2016). Lakiuudistuksen myötä kirjastojen myöhästymismaksut, varatun aineiston noutamatta jättämisestä vaaditut maksut ja esim. tilavuokrat voidaan periä ulosottotoimin ilman tuomioistuimen maksuun velvoittavaa tuomiota tai päätöstä.

Lakiuudistus muutti kirjastosaatavien perintää: aikaisemmin kaikkien kirjastotoiminnasta syntyvien maksujen perintä ulosotossa on edellyttänyt tuomioistuimen päätöstä.

Asiasta säädetään kirjastolain 12 §:ssä:

12 §

Maksuttomuus ja maksut

Yleisen kirjaston omien aineistojen käyttö, lainaus ja varaaminen sekä ohjaus ja neuvonta on maksutonta. Maksuttomia ovat myös valtakunnallista ja alueellista kehittämistehtävää hoitavan yleisen kirjaston muille yleisille kirjastoille antamat kaukolainat.

Kunta voi periä myöhässä palautetuista aineistoista, varatun aineiston noutamatta jättämisestä ja muista kuin 1 momentissa tarkoitetuista yleisen kirjaston suoritteista kohtuullisen, enintään suoritteen tuottamisesta kunnalle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää vastaavan maksun.

Maksun suorasta ulosottokelpoisuudesta ilman ulosottoperustetta säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007).

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kannanotto erääntyneiden kirjastolainojen perintään

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on kuitenkin ottanut kantaa erääntyneiden kirjastolainojen perintään päätöksessään EOAK/3379/2017:

Päätöksen mukaan apulaisoikeusasiamies katsoo, että kysymys on kunnan lakiin perustuvan tehtävän suorittamisesta lain nojalla perittävästä maksusta, joka verojen ja maksujen perimisestä annetun lain 1 §:n ja sen nojalla annetun asetuksen 2 §:n mukaan pannaan täytäntöön julkisena maksuna kyseisen lain nojalla ja noudattaen kyseisen lain maksun vanhentumista koskevia säännöksiä. Todettakoon, että maksun perintään ei vaikuta, onko laissa, jossa maksusta säädetään, erikseen viittausta verojen ja maksujen perimisestä annetun lain soveltamisesta. Tällöin vanhentumisaika määräytyy lain 20 §:n nojalla ja on viisi vuotta eikä vanhentumista voi katkaista.

Näin ollen myös ennen kirjastolain voimaan tuloa eli vuonna 2016 ja sitä aiemmin syntyneisiin kirjastomaksuihin sovelletaan laissa verojen ja maksujen täytäntöönpanosta 20 §:ssä säädettyä viiden vuoden vanhentumisaikaa, mikä ei ole katkaistavissa. Tämän seurauksena apulaisoikeusasiamiehen päätöksen mukaisten vanhentuneiden kirjastomaksujen perintä on syytä lopettaa.

Käyttäjän toiminnan vuoksi palauttamatta jääneeseen tai vahingoitettuun aineistoon liittyvät vahingonkorvausmaksut ovat edelleenkin ns. yksityisoikeudellisia maksuja, ja niiden oikeudellinen perintä edellyttää tuomion hakemista.

Lisää aiheesta

• Julkisoikeudelliset saatavat