Kielilisä ja kielenkäyttölisä

Virka- ja työehtosopimuksen mukainen kielilisä 

Viranhaltijalle/työntekijälle voidaan maksaa varsinaiseen palkkaan kuuluva kielilisä, jos tehtävissä edellytetään äidinkielen lisäksi toisen kotimaisen kielen, saamen kielen tai viittomakielen hallintaa ja jollei kielitaitovaatimusta ole otettu huomioon tehtäväkohtaisessa palkassa.

Soveltamisohje

Viran tai tehtävän kelpoisuusvaatimuksiin kuuluva kielitaito voidaan ottaa huomioon tehtäväkohtaisessa palkassa ja muu kielitaito henkilökohtaisessa lisässä, jolloin erillistä kielilisää ei makseta.

Kunnan/kuntayhtymän toimivaltainen viranomainen harkitsee, missä tehtävässä kielilisää maksetaan ja millainen näyttö kielitaidosta vaaditaan.

 

Lue  lisää kielilisästä KT:n oppaasta (s.68)

Kielenkäyttölisä

Kielenkäyttölisää maksetaan viranhaltijalle tai työntekijälle toisen kotimaisen kielen aktiivisesta käytöstä asiakaspalvelutilanteissa. Jotkin kaupungit ovat jo aiemmin ottaneet tällaisen lisän käyttöön. Kielenkäyttölisällä kunta voi kannustaa henkilöstöä käyttämään asiakaspalvelutyössä myös muita kieliä kuin äidinkieltään ja siten parantaa kieli-ilmapiiriä.

 

Kielenkäyttölisästä ei ole määräyksiä virka- ja työehtosopimuksessa. Jos tällainen lisä otetaan käyttöön, sen tulee perustua paikalliseen sopimukseen tai paikalliseen päätökseen. Ennen sopimusta tai päätöstä on tarkoin harkittava, kenelle lisä maksetaan ja miksi, maksetaanko lisä toistaiseksi eli koko palvelussuhteen ajan vai tietyltä ajanjaksolta, miten lisä toimii eri tilanteissa yms. Lisäjärjestelmän tulee olla objektiivinen ja läpinäkyvä, ja henkilöstöä tulee kohdella tasapuolisesti. Vaihtoehtoisesti voidaan maksaa ns. henkilökohtainen lisä, joka on virka- ja työehtosopimuksen tunnistama palkanosa.