Kaksikieliset kunnat ja kaksikielisyys

Joka kolmas suomalainen asuu kaksikielisessä kunnassa

Suomalaisista 1,85 miljoonaa asuu kaksikielisessä kunnassa. Enemmistöltään ruotsinkielisillä kunnilla on 38 500 suomenkielistä asukasta ja enemmistöltään suomenkielisillä kunnilla on 140 000 ruotsinkielistä asukasta. 

Valtioneuvosto on määrittänyt kuntien nykyisen kielellisen aseman vuosille 2023–2032. Valtioneuvosto määrittää kuntien kielellisen aseman kymmeneksi vuodeksi kerrallaan virallisten väestötilastojen perusteella. 

Kunnat ovat joko yksikielisiä (suomi tai ruotsi) tai kaksikielisiä, jolloin molemmat kansalliskielet ovat kunnan virallisia kieliä. 

Kunnan kielellinen asema ratkaisee niiden kuntayhtymien, maakuntien, työllisyysalueiden, hyvinvointialueiden ja valtion viranomaisten kielellisen aseman, joihin kunta kuuluu tai joiden alueella kunta sijaitsee.

Koko maassa toimivat valtion viranomaiset (keskushallintoviranomaiset) ovat aina kaksikielisiä. Useat Suomen valtionhallinnon organisaatiot on jaettu alueisiin. Esimerkiksi paikallisia poliisilaitoksia on 11. Poliisilaitos on kaksikielinen, kun sen toiminta-alueeseen kuuluu vähintään yksi kaksikielinen kunta. Poliisihallitus on poliisin keskusvirasto ja siten kaksikielinen organisaatio.

Rajana kunnan kaksikielisyydelle on, että vähintään 8 prosenttia asukkaista tai yhteensä 3 000 asukasta puhuu vähemmistökieltä äidinkielenään. Väestötilastoissa äidinkieleksi lasketaan se kieli, joka on ilmoitettu väestörekisteriin. Äidinkielen voi muuttaa kirjallisella ilmoituksella Digi- ja väestötietovarastolle (DVV).

Jos vähemmistökieltä puhuvien asukkaiden osuus laskee alle 6 prosentin kunnan väestöstä ja jos näitä asukkaita alle 3 000, tulee kunnasta yksikielinen. Kunta, joka ei täytä kaksikieliselle kunnalle asetettuja vähimmäisvaatimuksia, voi hakea vapaaehtoista kaksikielisen kunnan asemaa kunnanvaltuuston esityksellä. Esimerkki tästä on Lohjan kaupunki, joka haki ja jolle on myönnetty kaksikielisen kunnan asema ajalle 2023–2032.