Julkaisun etusivulle

7 Henkilöstön kielitaito

Tämän luvun tarkoituksena on auttaa kaksikielisiä kuntia, viranhaltijoita sekä työntekijöitä soveltamaan julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annettua lakia (424/2003) työhönotossa siten, että henkilöstön kielitaito tehtäviin tarvittavissa kielissä varmistetaan.

Virkaa täytettäessä ja muuhun palvelussuhteeseen otettaessa on varmistauduttava siitä, että palvelukseen otettavalla on työtehtävien edellyttämä kielitaito. Laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (424/2003) § 3

Tässä laissa on määräyksiä kielitaidosta kunnassa. Kielitaitovaatimuksista päätetään esimerkiksi kelpoisuusvaatimusten yhteydessä tai erillisellä kielisäännöllä.

Kunnan toiminnan on täytettävä sille asetetut kielelliset laatuvaatimukset. Kunta päättää kelpoisuusehdoista ja määrittelee, missä tehtävissä kielitaitoa vaaditaan ja miten se on osoitettava. Henkilökunnan kielitaidolla ja niiden ylläpitämisellä on suuri merkitys tässä. Työnantajan on koulutusta järjestämällä ja muilla henkilöstöpoliittisilla toimilla huolehdittava siitä, että henkilöstöllä on riittävä kielitaito tehtävien hoitamiseksi kielilaissa ja muussa lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisesti. Kaksikielisen kunnan olisi syytä kartoittaa esimerkiksi kehityskeskustelujen yhteydessä henkilökunnan todelliset taidot molemmissa kielissä ja panostettava tarpeen mukaan kielikoulutukseen. Näin on myös mahdollista säästää tulkkaus- ja käännöskuluissa.

Kaksikielisessä kunnassa voidaan perustaa yksikielisiä osastoja tai yksiköitä niitä varten, joiden äidinkieli on toinen kansalliskieli. Palvelu toisella kansalliskielellä voidaan ohjata myös eri palvelupisteisiin edellyttäen, ettei palvelun taso laske. Kunnan tulee suunnitella toimintansa niin, että sen henkilöstön kielitaito voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Erityisen tärkeää kielitaito onkin palvelutehtävissä.

Velvollisuudella ilmoittaa kielitaitovaatimuksista etukäteen korostetaan sitä, että kuntatyönantajan ja/tai rekrytoinnista vastaavan on tärkeää suunnitella etukäteen, mitä kielitaitoa tehtävä edellyttää. Asialla on merkitystä myös hakijan oikeusturvan kannalta. Hakija tietää näin ollen jo hakuilmoituksen perusteella, millainen merkitys kielitaidolla tulee päätöksenteossa olemaan ja millainen selvitys omasta kielitaidostaan hakijan tulee liittää hakemukseensa.

7.1 Tarkistuslista

Tehtävän kuvaus

  • Mitä kieliä työtehtävässä vaaditaan ja millä tasolla? Tehtävä voi esimerkiksi vaatia kirjallisia taitoja tai suullinen taito ja kielen ymmärtäminen voivat olla riittäviä.
  • Kielitaidon tasot ovat tyydyttävä, hyvä ja erinomainen.
  • Kielitaito koskee suomea, ruotsia ja mahdollisia muita kieliä.

Työpaikkailmoitus

Työpaikkailmoituksessa kannattaa tuoda esiin kunnan kaksikielisyys sekä painottaa kielitaidon merkitystä.

Tarkista ainakin nämä:

  • Onko työpaikkailmoitus julkaistu kahdella kielellä?
  • Onko työpaikkailmoituksessa määritelty kielitaitoa koskevia kelpoisuusehtoja?
  • Minkä kielen tai kielten taitoa, ja millä tasolla, työtehtävät edellyttävät käytännössä tai luetaan hakijalle eduksi, vaikka ne eivät olekaan muodollisia kelpoisuusvaatimuksia?
  • Onko kaksikielisen kunnan parempi rekrytoida siten, että jommankumman kotimaisen kielen erinomaista taitoa edellytetään?
  • Tarjoaako kunta kielilisää tai kielenkäyttölisää? Katso luku 7.2.
  • Onko hakuilmoitus selkeä siten, että lukija ymmärtää kelpoisuusvaatimusten ja eduksi luettavien taitojen eron?

Työhönottohaastattelu

  • Varmista sekä muodollinen (perustuu kielikokeeseen tai kielitodistukseen) että tosiasiallinen kielitaito.
  • Kielitaidon varmistaminen voi myös koskea esim. suomen kielen tosiasiallista kirjallista taitoa.

Ansioiden arviointi, esittelymuistio ja työhönottaminen

  • Onko kielitaitoa koskevilla kelpoisuusvaatimuksilla ja eduksi luettavalla kielitaidolla tosiallista vaikutusta työhönottopäätökseen?
  • Punnitaanko kielitaito ja sen merkitys muiden ansioiden tapaan esittelymuistiossa?

Kielitaitoa koskevien kelpoisuusvaatimusten tarkistaminen

  • Ovatko kielitaitoa koskevat kelpoisuusvaatimukset myös tarkoituksenmukaisella tasolla vai tulisiko niitä korjata?
  • Olisiko tiettyihin tehtäviin mahdollista määrätä esimerkiksi erinomaisesta ruotsin kielen taitovaatimuksesta ja tyydyttävästä tai hyvästä suomen kielen taitovaatimuksesta?
  • Olisiko mahdollista määrätä erinomaisesta suomen tai ruotsin kielen taitovaatimuksesta ja toisen kielen tyydyttävästä taitovaatimuksesta?

7.2 Kielilisä ja kielenkäyttölisä

Kielilisä

Kunnan työntekijälle voidaan maksaa varsinaiseen palkkaan kuuluvaa kielilisää. Lisä voidaan ottaa käyttöön, jos työtehtävissä edellytetään kunnan asukkaiden enemmistön puhuman kansalliskielen lisäksi toisen kansalliskielen, saamen tai viittomakielen hallintaa. Kielilisää ei tarvitse käyttää, jos kielivaatimukset on jo huomioitu tehtäväkohtaisessa palkassa.

Kelpoisuusvaatimuksiin kuuluva kielitaito voidaan huomioida tehtäväkohtaisessa palkassa ja muu kielitaito henkilökohtaisessa lisässä. Siinä tapauksessa ei makseta erillistä kielilisää.

Kunta päättää, mistä tehtävistä maksetaan kielilisää ja miten kielitaito tulee osoittaa.

Lue lisää kielilisästä KT:n oppaasta (s. 68)

Kielenkäyttölisä

Kielenkäyttölisää maksetaan työntekijälle toisen kansalliskielen aktiivisesta käytöstä asiakaspalvelutilanteissa. Kielenkäyttölisällä kunta voi kannustaa henkilöstöä käyttämään asiakaspalvelutyössä myös muita kieliä kuin äidinkieltään ja siten parantaa palvelua.

Työehtosopimuksessa ei mainita kielilisistä. Jos tällainen lisä otetaan käyttöön, sen tulee perustua paikalliseen sopimukseen tai paikalliseen päätökseen. Ennen sopimusta tai päätöstä on tarkoin harkittava, kenelle lisä maksetaan ja miksi. On myös otettava kantaa siihen, maksetaanko lisä toistaiseksi eli koko palvelussuhteen ajan vai tietyltä ajanjaksolta ja miten lisä toimii eri tilanteissa yms. Lisäjärjestelmän tulee olla objektiivinen ja läpinäkyvä, ja henkilöstöä tulee kohdella tasapuolisesti. Vaihtoehtoisesti voidaan maksaa ns. henkilökohtainen lisä, joka on työehtosopimuksen tunnistama palkanosa.