Henkilökunnan kielitaidon osalta kaksikielisellä kunnalla on tärkeä tehtävä huolehtia siitä, että kunta pystyy palvelemaan molemmilla kielillä. Työkieli vaihtelee eri kunnissa.

2.1 Sisäinen organisointi

Kaksikielisen kunnan hallintosäännössä annetaan tarpeelliset määräykset lainmukaisten kielellisten oikeuksien toteuttamisesta.

Yksi tapa vahvistaa kaksikielisyyttä on luoda kaksikielisyysohjelma. Jotta siitä tulisi osa kunnan strategiatyötä, hallintosäännössä voidaan määrätä, miten ohjelma laaditaan ja miten sitä säännellään. Lue lisää tämän julkaisun osasta kaksi.

Lakiviitaukset

• Kuntalaki (410/2015) 90 §

2.2 Henkilöstön kielitaito

Kunnan on täytettävä sen toiminnalle asetetut kielelliset laatuvaatimukset, ja kunnan on huolehdittava henkilökunnan kielitaidon ylläpidosta.

Kunta voi asettaa henkilöstön kielitaitoa koskevia kelpoisuusvaatimuksia joko hallintosäännössä tai kun virka perustetaan. Ilmoituksessa, joka koskee viran tai muun palvelussuhteen haettavana tai avoimena olemista, on mainittava mahdollisista kielitaitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista sekä työtehtävien edellyttämästä taikka palvelukseen otettaessa eduksi luettavasta kielitaidosta. Jos kelpoisuusehtoja vastaava kielitaito eivät riitä, se on kerrottava ilmoituksessa, kuten myös se, ettei kelpoisuusehtoja aseteta. On tärkeää, että kunta käyttää kielitaitovaatimuksissa tasoja tyydyttävä, hyvä tai erinomainen, sillä nämä on mahdollista osoittaa kirjallisesti. Jos kunta tämän lisäksi haluaa itse arvioida hakijan todellinen kielitaito, tämä on kerrottava ilmoituksessa. Hakijan oikeusturva huomioiden on sekä kielellisten kelpoisuusvaatimusten että muiden kielitaitoa koskevien vaatimusten oltava selkeästi sovittuja, ja kunnan on voitava antaa selvitys, millä tavalla se arvioi, että hakijalla on vaadittava kielitaito.

Kunnan palveluksessa aloittavat voivat osoittaa kielitaitonsa myös hakuajan jälkeen. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että kunta päättää rekrytoinnista myöhemmin kuin oli tarkoitus. Tällainen poikkeussääntö on perusteltu, sillä kielitaitovaatimukset voivat tulla yllätyksenä hakijalle. Koska kielikokeita järjestetään suhteellisen tihein välein, on mahdollista, että hakija ehtii suorittaa mahdollisen kielikokeen ennen kunnan tekemää valintaa.

Kunnan on koulutusta järjestämällä ja muulla tavalla huolehdittava siitä, että työntekijöillä on työtehtävien edellyttämä kielitaito.

Kunnan on palveltava suomeksi ja ruotsiksi kunnan kaikilla toiminta-alueilla. Kaikkien työntekijöiden ei tarvitse osata molempia kieliä, mutta palveluiden on oltava saatavilla sekä suomeksi että ruotsiksi.

Julkaisun toisessa osassa on vinkkejä, miten kunta voi käytännössä huolehtia siitä, että se palvelee samanlaisten perusteiden mukaan molemmilla kielillä.

Lakiviitaukset

• Laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (424/2003) 2–5, 8 §

2.3 Kieli sisäisessä käytössä ja viestinnässä viranomaisten välillä

Kunnan työkieli on se kieli, jota käytetään sisäisesti ja yhteyksissä viranomaisten kanssa. Työkielestä ei säädetä lainsäädännössä. Siksi on mahdollista, että kaksikielinen kunta käyttää molempia kieliä tai vain toista kieltä tai vaihtelee käytettävää kieltä. Kunta voi arvioida, mitä kieltä tai kieliä käytetään esimerkiksi sen perustella, mikä on asian luonteen, työn joustavuuden tai muun syyn vuoksi tarkoituksenmukaista. Erityisistä syistä kunta voi käyttää myös muita kieliä työkielenään, jos näiden kielien käyttäminen on tarkoituksenmukaisempaa kuin suomen tai ruotsin. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi kansainvälisessä asiassa, jos asiakirjat on laadittu jollain toisella kielellä ja asia myös muilta osin käsitellään tällä kielellä.

2.4 Yleiskatsaus kielestä yksi- ja kaksikielisissä kunnissa

Oikeus käyttää kieltä oman valinnan mukaan koskee sekä puhuttua että kirjoitettua kieltä.

Alla on katsaus siitä, millä kielellä tai kielillä organisaation on toimittava yksi- ja kaksikielisissä kunnissa eri tilanteissa.

1. Omalla kielellä tarkoitetaan kansalliskieltä, jonka henkilö valitsee tai juridisen henkilön pöytäkirjakieltä, jos se on suomi tai ruotsi. Ilmoituksissa, kutsuissa ja kirjeissä, jotka lähetetään asianosaiselle tai sille, jolle lain mukaan on ilmoitettava vireillä olevasta tai vireille tulevasta asiasta, kaksikielisen kunnan on käytettävä vastaanottajan kieltä, jos se on viranomaisen tiedossa tai kohtuudella selvitettävissä, tai käytettävä sekä suomea että ruotsia. Yhteydenotoissa kaksikielisten kuntien kanssa jokaisella on oikeus käyttää suomea tai ruotsia. Viranomaisten on lisäksi järjestettävä mahdollisuus asiassa kuultavalle tulla kuulluksi omalla kielellään, suomeksi tai ruotsiksi Kielilaki (423/2003) 10, 19 §
    
2. Pääsääntöisesti kunnan on järjestettävä tulkitseminen ja kääntäminen kunnan aloitteesta vireille tulevassa asiassa, joka välittömästi kohdistuu hänen perusoikeuksiinsa, tai joka koskee kunnan hänelle asettamaa velvoitetta. Kielilaki (423/2003) 10, 18, 20 §
    
3. Käsittelykieleksi kunnan on valittava asianosaisen oma kieli, jos se on yksi kansalliskielistä. Jos asianosaisia on useampia, kunnan on päätettävä käsittelykieli asianosaisten kielelliset oikeudet huomioiden. Jos kielivalintaa ei voida tehdä yllä mainitun perusteella, on valittava kunnan enemmistön kieli. Kunnan on oma-aloitteisesti selvitettävä, mitä kieltä henkilö käyttää. Kielilaki (423/2003) 12 §
    
4. Asianosainen on se, jonka oikeudesta, edusta tai velvollisuudesta on kyse. Asianosaisen asiassa on pöytäkirjanote annettava tiedoksi käsittelykielellä. Jos käsittelykieli on muu kuin asianosaisen kieli, on asianosaisella oikeus saada pyynnöstä käännös. Jos joku muu kuin asianosainen pyytää pöytäkirjanotteen, se on annettava pöytäkirjakielellä. Pöytäkirjanote on annettava sillä kielellä, jolla se on pyydetty, jos pöytäkirja on laadittu molemmilla kielillä. Kielilaki (423/2003) 20 §
    
5. Yksikieliset viranomaiset käyttävät viranomaisen kieltä käsittelykielenä hallintoasiassa, jollei viranomainen asianosaisten oikeutta ja etua silmällä pitäen päätä toisen kielen käyttämisestä. Kielilaki (423/2003) 12 §
    
6. Esityslista ja liitteet tulevat osaksi valtuuston pöytäkirjaa ja siksi niiden on oltava sekä suomeksi että ruotsiksi. Esityslistan kanssa lähetettävän lisämateriaalin ei aina tarvitse olla molemmilla kielillä. Kunnan on kuitenkin turvattava luottamushenkilöiden mahdollisuus täyttää tehtävänsä. Valtuuston jäsenten on voitava osallistua valtuuston toimintaan riippumatta siitä, onko heidän kielensä suomi tai ruotsi. Pöytäkirja on käännettävä niin, että kunnan asukkailla on riittävästi aikaa perehtyä päätöksiin ennen valitusajan umpeutumista, mieluiten muutama päivä sen jälkeen, kun enemmistön kielellä tehty pöytäkirja on valmistunut.
7. Kaksikielisissä kunnissa valtuuston kokouskutsut ja pöytäkirjat on laadittava suomeksi ja ruotsiksi. Muiden kunnan toimielinten kokouskutsujen ja pöytäkirjojen kielestä päättää kunta ottaen huomioon, että luottamushenkilöiden mahdollisuus täyttää tehtävänsä turvataan ja kunnan asukkaiden tiedonsaantitarpeesta huolehditaan. Tämä tarkoittaa, että kaksikielisen kunnan tulisi laatia kokouskutsut ja pöytäkirjat kunnanhallitukselle, lautakunnille ja muille toimielimille kahdella kielellä. Tämä ei tosin koske yksikielisiä toimielimiä ja jaostoja. (HE 31/2013 s. 89). Kielilaki (423/2003) 29 §
    
8. Vaatimus ei tarkoita sitä, että ruotsin- ja suomenkielisten versioiden on oltava täysin samanlaiset, mutta oleellisen tiedon on aina oltava saatavilla molemmilla kansalliskielillä. Kunnan on huolehdittava, että sekä suomen- että ruotsinkielisen väestön tiedontarpeet täytetään. Kielilaki (423/2003) 32 §
    
9. Kunnan toimielimen jäsenillä on oikeus käyttää suomea tai ruotsia kokouksissa ja kirjallisissa lausunnoissa tai pöytäkirjaa tai mietintöä koskevassa kannanotossa. Jos joku jäsen ei ymmärrä suullista lausuntoa, on se esitettävä lyhyesti suomeksi tai ruotsiksi. Viime kädessä puheenjohtaja vastaa siitä, että jäsenillä on yhtäläiset mahdollisuudet osallistua työskentelyyn kielestään riippumatta, ja näin ollen myös tekstien kääntämisestä. Kun otetaan huomioon luottamushenkilöiden mahdollisuus olla osallisia sekä kunnioituksen osoittamisen tärkeys, on pyrittävä siihen, että oleellinen tieto valtuuston kokouksissa annetaan sekä suomeksi että ruotsiksi. Samasta syystä tavoitteena on oltava, että valtuuston puheenjohtaja puhuu molempia kieliä kokouksessa. Kielilaki (423/2003) 28 §
    
10. Yksikielisen kunnan on pyynnöstä annettava asianosaiselle maksuton virallinen käännös toimituskirjasta asiassa, joka tulee vireille kunnan aloitteesta ja joka välittömästi kohdistuu asianosaisen tai hänen huollettavansa perusoikeuksiin tai joka koskee viranomaisen hänelle asettamaa velvollisuutta. Kielilaki (423/2003) 20 §
     
11. Asianomaisen ministeriön on huolehdittava siitä, että yksilön hengen, terveyden ja turvallisuuden sekä omaisuuden ja ympäristön kannalta oleellinen tieto annetaan molemmilla kansalliskielillä koko maassa. Kielilaki (423/2003) 32 §