Julkaisun etusivulle

1 Palvelut

Avaa valikko

1 Palvelut

Kaksikielisen kunnan on palveltava sekä suomeksi että ruotsiksi samanlaisten perusteiden mukaan. Tämä koskee kaikkia alueita, muun muassa yleistä asiakaspalvelua ja yhdyskuntasuunnittelua.

1.1 Asiakaspalvelu, yleinen

Kaksikielisen kunnan on sekä palveluissaan että muussa toiminnassaan osoitettava yleisölle käyttävänsä molempia kansalliskieliä. Kunnan tulee yhteydenotoissaan yksityishenkilöihin ja oikeushenkilöihin käyttää näiden omaa kieltä, jos se on tiedossa tai kohtuudella selvitettävissä, taikka molempia kieliä. Asukkaiden tulee mahdollisimman helposti saada tietää, mistä he saavat palvelua omalla kielellään. Jos kunta käyttää yhtä viestintäkanavaa, on hyvä antaa käyttäjän valita kieli, jota käytetään.

  • Jokaisella on oikeus käyttää suomea tai ruotsia yhteydenpidossa kaksikielisen kunnan kanssa. Omalla kielellä tarkoitetaan kieltä, jonka henkilö valitsee, eikä tämä kieli ole sidottu äidinkieleen tai asiointikieleen väestörekisterissä.
     
  • Samanlaisten perusteiden mukainen palvelu ei tarkoita, että palvelu on järjestettävä samassa paikassa ja kaikkialla yhtä suuressa laajuudessa suomeksi ja ruotsiksi. Palvelua voidaan tarjota eri kielillä eri palvelu- ja toimipisteissä. Kyse voi olla pääasiassa yhdellä kielellä annettavasta palvelusta sellaisessa palvelupisteessä, jossa palvelua käyttää ainoastaan yksi kieliryhmä.
     
  • Kunnalla on velvollisuus tarjota yhdenvertaiset digitaaliset palvelut molemmilla kielillä. Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) sisältää säännökset julkisten toimielinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuuden vähimmäisvaatimuksista. Kielikysymyksistä määrätään kuitenkin muissa hallintoon sovellettavissa yleisissä laeissa. Hallituksen lakiesitys sisältää kuitenkin viittauksen siihen, että ruotsinkielisen sisällön on oltava ymmärrettävää ja että saatavilla on sisältöä selkokielellä ruotsiksi. Tämä lisää kunnan kielitaitovaatimuksia. Digitaalisia palveluja suunnitellessa ja kehitettäessä on jo alusta alkaen huomioitava, miten kielellisistä oikeuksista huolehditaan käytännössä. Lue lisää osasta kaksi, luku “Monikielisten tietojärjestelmien kehitys ja hankinta”.
     
  • Samalla kun digitalisaatio tuo mahdollisuuksia tarjota parempia kielellisiä palveluita on hyvä muistaa, että myös jatkossa tulee olemaan henkilöitä, joilla ei ole digitaalista osaamista tai joilla ei muuten ole mahdollisuutta käyttää digitaalisia palveluja. Kaksikielisen kunnan on sen vuoksi tarjottava vaihtoehtoisia palveluja, jotka varmistavat yhtäläiset mahdollisuudet kommunikoida ja osallistua suomeksi ja ruotsiksi.
     
  • On tärkeää, että kunta seuraa, miten kielelliset palvelut toimivat käytännössä. Kunnan tehtävänä on valvoa, että kielilakia noudatetaan kunnan toiminta-alueella. Oikeusministeriö valvoo kielilain toteuttamista ja soveltamista sekä antaa suosituksia kansalliskieltä koskevan lainsäädännön kysymyksiin. Tarvittaessa ministeriö tekee aloitteita ja ryhtyy muihin toimenpiteisiin havaittujen puutteiden korjaamiseksi. Lue lisää palvelun arvioinnista osasta kolme.

Lakiviitaukset:

1.2 Varhaiskasvatus ja perusopetus

Sekä yksi- että kaksikielisten kuntien on huolehdittava, että lapsi saa palvelua varhaiskasvatuksen piirissä omalla äidinkielellään, kun se on suomi, ruotsi tai saame. Apulaisoikeusasiamies on todennut, että vaikka väestötietojärjestelmään äidinkieleksi merkitty tieto antaakin vahvan viitteen henkilön äidinkielestä, ei tietoa voida yksinään pitää ratkaisevana harkittaessa oikeutta päivähoitoon ja sen järjestämistapaan (18.12.2013, dnro 410/4/12 ). Tärkeintä on, että lasten kielellisistä ja kulttuurisista oikeuksista käydään keskustelua sekä kuunnellaan lasten huoltajien toiveita. Tämä voidaan tehdä siinä yhteydessä, kun huoltajat hakevat paikkaa varhaiskasvatuksesta, jolloin pyritään löytämään lapsen edun täyttävä palvelu mukaan lukien lapsen kielellinen tarve.

Päiväkodilla on vakiintuneen tulkinnan mukaan edelleen velvollisuus palvella ainoastaan päiväkodin kielellä. Mikään ei estä kuntaa tarjoamasta varhaiskasvatusta myös muilla kielillä kuin lapsen äidinkielellä. Edellytyksenä on, että se on lapsen edun ja huoltajien toiveen mukaista ja että kunta tarjoaa palveluja kyseisillä kielillä. Varhaiskasvatus voidaan järjestää myös kotimaisella viittomakielellä.

Kunta, jossa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita, on velvollinen tarjoamaan perusopetusta ja esiopetusta erikseen jokaiselle kieliryhmälle. Tämä koskee myös yksikielisiä kuntia. Esikouluopetuksen ja perusopetuksen järjestämiseen sovelletaan perusopetuslakia (628/1998) sekä sen tuella laadittuja säännöksiä ja ohjeita. Kunta voi järjestää laissa mainitut palvelut itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa. Kuntien välistä yhteistyötä varten voidaan muodostaa kuntayhtymä. Kuntayhtymien osalta pätee se, mitä määrätään koulutuksen järjestäjistä (4 § 2 mom.). Kuntayhtymiä ja muita julkisoikeudellisia yhteistoiminnan muotoja kuntien välillä käsitellään kuntalain (410/2015) luvussa 8. Kunta voi myös hankkia koulutuspalvelut valtiolta tai perusopetuslaissa mainitulta yksityiseltä koulutuksen järjestäjältä, jolle valtioneuvosto on myöntänyt luvan perusopetuksen järjestämiseen. Kunta voi hankkia esiopetukseen liittyviä palveluja myös muilta julkisilta tai yksityisiltä palveluntuottajilta. Kunta vastaa siitä, että sen hankkimat palvelut toteutetaan lain vaatimalla tavalla.

Perusopetus on oppilaille maksutonta. Toimintarajoitteisilla oppilailla ja muilla oppilailla, joilla on erityisen tuen tarve, on lisäksi oikeus saada sellaiset tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut opetuspalvelut sekä erityiset apuvälineet, jotta he voivat osallistua opetukseen. Koulutuksen järjestäjä päättää tulkitsemis- ja avustajapalveluista sekä erityisistä apuvälineistä.

Perusopetuslain mukaan aamu- ja iltapäivätoiminta on tarkoitettu ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppilaille sekä erityistuen piirissä oleville muiden vuosiluokkien oppilaille. Toimintaan osallistuminen on vapaaehtoista lapsille. Kunnat eivät ole velvollisia tarjoamaan aamu- ja iltapäivätoimintaa. Kunta voi järjestää aamu- ja iltapäivätoimintaa vastaten itse järjestelyistä, yhdessä muiden kuntien kanssa tai ostamalla palveluja esimerkiksi eri organisaatioilta tai yhteenliittymiltä. Kunta voi myös hankkia palvelut maksamalla tukea palveluntuottajalle tätä tarkoitusta varten. Eri kieliryhmien tarpeet tulee huomioida toiminnan järjestämisessä. Kunta vastaa siitä, että sen hankkimat palvelut järjestetään perusopetuslain mukaisesti. Kunta saa valtionosuuksia aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämiseen koululaisille tämän lain mukaisesti.

Kaksikielisessä kunnassa on opetushallintoon asetettava kullekin kieliryhmälle oma toimielin tai yhteinen toimielin, jossa on erilliset jaostot kummallekin kieliryhmälle. Toimielimen tai jaoston jäsenet valitaan kyseisen kieliryhmän edustajien joukosta. Monissa kunnissa tämä säännös on toteutettu niin, että sivistyslautakunnassa on suomenkielinen ja ruotsinkielinen jaosto.

Lakiviitaukset

1.3 Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen

Kaksikielisen kunnan on huolehdittava siitä, että asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia edistävät palvelut ovat saatavilla molemmilla kielillä. Yksittäisen terveyttä ja hyvinvointia edistävän organisaation, jota kunta tukee, ei välttämättä tarvitse toimia sekä suomeksi että ruotsiksi, mutta kunnan on huolehdittava siitä, että palvelu on saatavilla molemmilla kielillä.

Hyvinvointialueuudistus toi kunnille suuria muutoksia. Vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pelastustoimesta siirtyi kunnilta uusille hyvinvointialueille vuonna 2023. Kunnalla on päävastuu terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä siltä osin kuin se liittyy kunnan muihin lakisääteisiin tehtäviin. Kunnan lakisääteiset tehtävät liittyvät koulutukseen ja varhaiskasvatukseen, kulttuuri-, nuoriso-, kirjasto- ja liikuntapalveluihin, kaavoitukseen ja maankäyttöön, vesi- ja jätehuoltoon sekä ympäristöpalveluihin. Hyvinvointialueella on päävastuu terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä siltä osin kuin se liittyy alueen muihin lakisääteisiin tehtäviin. 

Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä kunnan on tehtävä yhteistyötä hyvinvointialueen, muiden julkisten toimijoiden, yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Kunnan on lisäksi edistettävä terveyttä ja hyvinvointia edistävien organisaatioiden toimintaedellytyksiä ja vaikutusmahdollisuuksia. Organisaatioilla tarkoitetaan tässä sekä kolmatta että neljättä sektoria, seurakuntia ja muita yhteisöjä. Ruotsin- tai kaksikielisillä yrityksillä ja organisaatioilla on oikeus tehdä yhteistyötä kunnan kanssa joko ruotsiksi tai suomeksi.

Lakiviitaukset

1.4 Yhdyskuntasuunnittelu, tekniikka ja ympäristö

Kaksikielisten palvelujen ja tiedon saaminen on taattava kaksikielisissä kunnissa. Tämä koskee myös yhdyskuntasuunnittelua, tekniikkaa ja ympäristöä eli vesihuolto- ja jätehuoltopalveluita, rakennuslupa-asioita, ympäristö- ja maa-aineslupia. Kieli on huomioitava myös silloin, kun palvelun tuottava yhtiö huolehtii osasta näistä tehtävistä. Katso lisää kohdasta “Kunnalliset yhtiöt ja ostopalvelut”.

Esimerkiksi rakennusluvan hakijalla on oikeus koko käsittelyprosessin ajan saada palvelua suomeksi tai ruotsiksi.

Kilvet ja kulutushyödykkeet

Viranomaisten kaksikielisessä kunnassa asettamien kilpien, liikennemerkkien ja muiden yleisölle suunnattujen vastaavien opasteiden tekstien on oltava suomen- ja ruotsinkielisiä, jollei
kansainvälisen käytännön mukaisesti käytetä pelkästään vierasta kieltä eikä ole kyse yksikielisestä toimintayksiköstä.

Jos kunnasta tulee kaksikielinen kuntajaon vuoksi, toimitaan seuraavasti:

  • Yksikielisiä kylttejä teiden ja katujen nimissä voidaan edelleen käyttää kunnan sillä alueella, joka oli aiemmin yksikielinen.
     
  • Muut viranomaisten asettamat kyltit ja ilmoitukset on tehtävä kaksikielisiksi viimeistään kahden vuoden kuluessa siitä, kun kuntajaon muutos astui voimaan. Tieliikennelainsäädännössä viitatut liikennemerkit ja liikenteenohjauslaitteet on tehtävä kahdella kielellä viimeistään viiden vuoden kuluessa kuntajaon voimaan astumisesta.
     
  • Tuotetiedot (tuotenimet, tuoteselosteet, käyttöohjeet tai varoitustekstit) on oltava molemmilla kielillä kaksikielisessä kunnassa. Suomen ja ruotsin kieltä on käsiteltävä yhtäläisesti.

Lakiviitaukset

1.5 Kotoutuminen

Suomeen muuttavalla henkilöllä on oikeus kotoutua suomalaiseen yhteiskuntaan suomeksi tai ruotsiksi oman valintansa mukaan niin, että maahanmuuttajan yksilölliset tarpeet huomioidaan.

Kotoutumista edistävät toimenpiteet ja palvelut järjestetään osana kunnallisia peruspalveluja. Kunnan ja muiden viranomaisten on tarjottava maahanmuuttajille asianmukaista ohjausta ja neuvontaa kotoutumista edistävistä toimenpiteistä ja palveluista sekä työelämästä. Tämä tarkoittaa, että kunnan on tiedotettava mahdollisuudesta valita kotoutumiskieleksi suomi tai ruotsi.

Kaikilla kieliryhmillä on oikeus suojella ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan.

Jotta kotoutuminen ruotsin kielellä Suomeen voi toteutua käytännössä, on tärkeää, että maahanmuuttaja saa tietoa toimintatavoista sekä ohjausta. Kotoutumissuunnitelma on maahanmuuttajan yksilöllinen suunnitelma niistä toimenpiteistä ja palveluista, joiden tarkoituksena on muun muassa tukea maahanmuuttajan mahdollisuuksia hankkia riittävä suomen tai ruotsin kielen taito. Suomeen asumaan asettuvilla ulkomaalaisilla on oikeus saada järjestelmällisesti tietoa Suomen kaksikielisyydestä, sen merkityksestä työmarkkinoilla sekä suomen ja ruotsin kurssitarjonnasta kotouttamisen edistämisestä annetun lain mukaan tarjottavassa palvelussa (Laki kotoutumisen edistämisestä (681/2023)) Lakia sovelletaan henkilöihin, joilla on ulkomaalaislain mukaan voimassa oleva oleskelulupa Suomessa (301/2004). Lakia sovelletaan myös henkilöön, jonka oleskelulupa on rekisteröity tai jolle on myönnetty ulkomaalaislain mukainen oleskelukortti.

Turvapaikanhakijat eivät kuulu kotoutumisen edistämistä koskevan lain piiriin, eikä heillä näin ollen ole oikeutta kuntien kotoutumispalveluihin. Oppivelvollisuusikäisillä oppilailla on oikeus perusopetukseen. Kunnalla on koulutuksen järjestäjän ominaisuudessa vastuu tiedottaa koulunkäynnistä. On tärkeää, että vastaanottokeskus ja kunta tekevät yhteistyötä niin, että lapsi ja huoltajat tai lapsen edustaja saavat välttämättömät tiedot koulunkäynnistä ja kunnan opetuskielistä.

Kaikilla on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Kunnalla on siksi velvollisuus järjestää esi- ja perusopetusta kaikille kunnan alueella asuville lapsille. Velvollisuuden katsotaan olevan laaja, ja se koskee myös esimerkiksi lapsia, joilla ei ole kotikuntaa tai jotka ovat hakeneet kansainvälistä suojelua. Kunta voi järjestää perusopetukseen valmistavaa opetusta.

Lakiviitaukset

1.6 Kunnalliset yhtiöt ja ostopalvelut

Kuntien liikelaitosten sekä sellaisen palvelua tuottavan yhtiön, jossa yhdellä tai useammalla kaksikielisellä kunnalla on määräämisvalta, on annettava palvelua ja tiedotettava suomeksi ja ruotsiksi toiminnan laadun ja asiayhteyden edellyttämässä laajuudessa ja tavalla, jota kokonaisuutena arvioiden ei voida pitää yhtiön kannalta kohtuuttomana. Lisäksi liikelaitosten ja yhtiöiden on noudatettava, mitä niiden harjoittamassa toiminnassa annettavasta kielellisestä palvelusta erikseen säädetään.

Kielelliset oikeudet tulee ottaa huomioon myös järjestettäessä kunnan palveluja ostopalvelusopimuksin. Jos kunta siirtää julkisen hallintotehtävän palveluja tuottavalle yhtiölle, kunnan on huolehdittava siitä, että yhtiö tarjoaa kielilain edellyttämää kielellistä palvelua. Tämä koskee myös tilannetta, jolloin kunta antaa yhtiölle jonkin muun kuin julkisen hallintotehtävän, jos tämä on välttämätöntä lain edellyttämän palvelutason ylläpitämiseksi. Jos ostopalvelu koskee ainoastaan yhtä kieliryhmää, palvelua on mahdollista tarjota ja asiakasviestintä hoitaa ainoastaan kyseisen kieliryhmän kielellä. 

Lakiviitaukset

Julkaisun etusivulle
Osa I: Mitä laki sanoo kielen asemasta kunnassa