Myös rakennusvalvontaviranomaisen tehtäviä koskeva sääntely on pysynyt periaatteessa ennallaan. Tehtävistä säädetään nykyisestä poiketen asetuksen sijaan laissa (RakL 100 §).

Lähtökohtana rakennusvalvontaviranomaisen tehtäville on yleinen etu. Lain perustelujen mukaan sillä tarkoitetaan korostaa sitä, että rakentamisen kaikinpuolinen onnistuminen yksityiskohtia myöten ei voi olla julkisen vallan vastuupiiriin viime kädessä kuuluva kysymys. Rakentamisen määräykset kuvastavat kulloinkin vallalla olevaa käsitystä siitä, mitkä ovat turvallisuuden ja terveellisyyden vähimmäisvaatimukset, joita pitää noudattaa. Viranomaiselle kuuluu osaltaan huolehtia, että näitä vähimmäisvaatimuksia noudatetaan. Keskeistä on suunnitelmien laatu sekä rakennustyön toteutus ammattitaitoisesti ja suunnitelmien mukaisesti. Rakennusvalvontaviranomaisen ydintehtäviä on huolehtia suunnittelijoiden ja rakennustyön johtotehtävissä toimivien kelpoisuuden toteutumisesta. Lain edellyttämissä tilanteissa viranomaisen tulee määrätä erityismenettelystä sekä muista laissa säädetyistä toimenpiteistä, joilla varmistetaan turvallinen ja terveellinen rakentamiskohde.

Lupien käsittely toteuttaa kaavojen noudattamisen valvontaa. Samaa tarkoitusperää toteutetaan myös rakennetun ympäristön ja rakennusten kunnossapidosta ja hoidosta huolehtimisella ja huolehtimalla osaltaan, mitä alueidenkäyttölaissa ja rakentamislaissa tai niiden nojalla säädetään tai määrätään rakennustoiminnasta. Kaavasta ei voi pääsääntöisesti seurata taannehtivia velvoitteita. Tilanne muuttuu toiseksi, kun olemassa olevaan rakennukseen kohdistetaan lupaa edellyttäviä rakentamistoimenpiteitä. Kaavassa voidaan antaa tarkentavia määräyksiä, miltä osin kaavaa tulee tällöin noudattaa. Myös jos esimerkiksi rakennuksen tai sen osan käyttötarkoitusta halutaan olennaisesti muuttaa eikä muutos täytä rakennuskohteen valmistumisen jälkeen voimaan tulleen kaavan käyttötarkoitusta koskevia määräyksiä, joudutaan harkitsemaan poikkeamisen mahdollisuutta tai viime kädessä muuttamaan kaavaa. Rakentamismääräykset muuttuvat ajan myötä. Muuttuneita ja rakennuskohteen valmistumisen jälkeen voimaan tulleita rakentamismääräyksiä pitää noudattaa, kun rakennuskohteeseen tehdään luvanvaraisia korjauksia ja muutoksia. Tulkintaongelmia voi syntyä tilanteissa, joissa kaavaa ajallisesti myöhemmän asetuksen määräys on ristiriidassa kaavamääräyksen kanssa. Kun uutta kaavaa laaditaan, ei siihen pidä ottaa määräyksiä, joista jo säädetään valtakunnallisissa rakentamismääräyksissä. Yksityisoikeudelliset tontinluovutussopimukset ovat kaavaa sopivampi instrumentti, jos esimerkiksi halutaan säädellä asuntojen kokoa asetuksesta poikkeavalla tavalla.  Juridisesti lainvoimainen kaava on luonteeltaan hallintopäätös eikä normi. Lainvoimaista hallintopäätöstä noudatetaan ilman perustuslaissa säädettyä normikontrollia.  Lain lähtökohtana on, että myös luvanvaraisuuden ulkopuolelle jäävissä rakentamishankkeissa tulee voimassa olevia määräyksiä noudattaa. Niiden noudattamista ei kuitenkaan viranomainen valvo, vaan asia jää hankkeeseen ryhtyvän vastuulle. Kaavassa olevat rakennusta mahdollisesti koskevat suojelumääräykset vaikuttavat nekin rakennetun ympäristön ja rakennusten kunnossapidon laajuuteen ja velvoitteisiin, vaikkei mitään lupaa edellyttäviä rakentamistoimenpiteitä toteutettaisi.

Rakennuksen kunnossapitovelvollisuus on rakentamislain keskeisiä periaatteita entiseen tapaan. Kunnossapitovelvollisuuden laiminlyöntiin voidaan ja tulee puuttua riittävän ajoissa, jotta rakennus ei kunnossapidon laiminlyönnin takia muutu korjaus- ja käyttökelvottomaksi. Ongelmallisia ovat tilanteet, joissa rakennuksen omistajalta puuttuvat käytännössä taloudelliset edellytykset rakennuksen hoitamiseen. Laukaan maneesin 13.2.2013 sortumasta seurasi rikosprosessi, jossa rakennustarkastaja tuomittiin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Korkein oikeus toteaa tuomiossaan, että jälkivalvontaan kuuluvaa tarkastusoikeutta ei ole rajattu kunnossapitovelvollisuuden laiminlyöntitilanteisiin, vaan se on ulotettu myös säännöstenvastaiseen rakentamiseen (KKO 2018:90).

Nykyiseen tapaan kunnan hallintosäännössä voidaan määrätä kunnan muiden viranomaisten osallistumisesta rakennusvalvontaan sekä rakennussuunnitelmien kaupunkikuvallisen ja teknisen tarkastuksen järjestämisestä. Monissa varsinkin suuremmissa kaupungeissa on jo vuosikymmenten ajan ollut erityyppisiä ja eri tavoin kokoonpantuja toimielimiä ottamassa ennakollisesti kantaa rakentamisen kaupunkikuvallisiin ja teknisiin erityiskysymyksiin. Toimielimissä voi olla jäseninä sekä viranhaltijoita että luottamushenkilöitä.

Oikea-aikaisella ja asiantuntevalla ennakkoneuvonnalla kunta voi tehokkaasti edistää ja kannustaa saavuttamaan rakentamisen hyvä lopputulos. Lupakynnyksen rakentamislain myötä noustessa on arviona ollut, että ohjauksen ja neuvonnan merkitys entisestään korostuu. Kunnan velvollisuudeksi säädetty rakentamisen yleinen ohjaus ja neuvonta ei kuitenkaan tarkoita, että kunnan tehtävä ulottuisi rakentamishankkeiden yksityiskohtiin ja sellaisiin kysymyksiin, jotka selkeästi kuuluvat esimerkiksi suunnittelijoille.