Rakennetun ympäristön tietojärjestelmä (RYTJ) koostuu alueidenkäytön tietovarannosta ja rakennustietovarannosta. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä ei saa käsitellä arkaluonteisia tietoja. Suomen ympäristökeskus SYKE, kunnat ja maakuntien liitot ovat alueidenkäytön tietovarannon yhteisrekisterinpitäjiä. Suomen ympäristökeskus ja kunnat ovat rakennustietovarannon yhteisrekisterinpitäjiä. Kun alueidenkäytön tietoja toimitetaan ensimmäistä kertaa valtakunnalliseen rakennetun ympäristön tietojärjestelmään, SYKE antaa tiedolle pysyvän yksilöivän tunnuksen. Näistä alueidenkäytön tiedoista säädetään RYTJ-lain 5 §:ssä. Rakentamisen lupiin liittyvien tietojen toimittamisesta rakennetun ympäristön tietojärjestelmään säädetään rakentamislain 72 ja 73 §:ssä. RYTJ-lain 7 § viittaa vielä vuoden 2024 loppuun asti rakentamisen tietojen toimittamisen osalta maankäyttö- ja rakennuslain ao. säännöksiin.

Tietomallipohjaisella kaavoituksella ja suunnittelulla tuotetaan tietoa rakenteisessa muodossa, jota tietojärjestelmät pystyvät lukemaan. Tieto on myös paremmin haettavissa. Eduskunnan ympäristövaliokunta pohti perusteellisesti rakennetun ympäristön tietojärjestelmään toimitettavien tietojen julkisuutta ja luovuttamista (YmVM 26/2022 vp). Teknisen rajapinnan avaamisesta säädetään julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa (906/2019). Teknisen rajapinnan avaaminen edellyttää laissa säädettyä tiedonsaantioikeutta sekä oikeutta käsitellä tietoja. RYTJ-laki ei sisällä tällaisia tiedonsaantioikeuksia muille kuin viranomaisille. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän julkisesta tietopalvelusta voi hakea yleisessä tietoverkossa olevan karttapalvelun avulla tietoja vain yksittäisenä hakuna. Vastaanotettuaan tietopyynnön vahvalla tunnistautumisella kirjautuneelta käyttäjältä SYKE tarkistaa tietopyynnön kohteena olevan tiedon salassapitoperusteen, turvakieltotilanteen, tietopyynnön tehneen oikeuden pyydettyyn tietoon sekä tietokohtaisen luokittelutilanteen.

4.1.1 Tietomallimuotoinen suunnitelma

Rakennuksen tietomallimuotoisesta suunnitelmasta säädetään rakentamislain 60 §:ssä. Sillä tarkoitetaan rakennuksen tietojen kokonaisuutta koneluettavassa ja yhteentoimivassa tietorakenteessa sisältäen rakennuksen sijainnin, geometrian ja muodon kolmiulotteisena mallina sekä tiedot rakennuksesta. Tiedostomuodon tulee olla tiedostorakenteeltaan koneluettavaa. Muun muassa BIM-tietomallit täyttävät koneluettavuuden vaatimukset. Koneluettavaksi tietorakenteeksi katsotaan myös esimerkiksi pdf-tuloste, jonka yhteydessä toimitetaan lisätiedot koostava taulukkotiedosto. Rakennuksen suunnitelman (suunnitelmamalli) rakennuskohdetiedot sisältävät pääasialliset tiedot rakennuksesta ja rakennusosista ja niiden ominaisuuksista. Vastaavasti rakennuksen toteutusta vastaavan suunnitelman (toteumamalli) rakennuskohdetiedot sisältävät tiedot toteutuneesta rakennuksesta mukaan lukien suunnitelmamallista poikkeavat tiedot sekä pääasialliset tiedot rakennustuotteista ja niiden ominaisuuksista. Rakentamislaki ei ulotu sähkötöiden tekemistä koskeviin vaatimuksiin ja vastuisiin eikä sähkölaitteiden ja -laitteistojen sähköturvallisuuteen eikä sähkösuunnitelmia toimiteta rakennetun ympäristön tietojärjestelmään.

Rakennuksen pääasialliset tiedot käsittävät lain perustelujen mukaan rakennuksen laajuuteen, laatuun, käyttötarkoitukseen ja suunniteltuun tekniseen käyttöikään vaikuttavat tiedot sekä ominaisuustiedot, joiden kautta voidaan arvioida olennaisia teknisiä vaatimuksia koskevien viranomaismääräysten täyttyminen turvallisuuden, terveellisyyden ja käyttöiän kannalta. Muun kuin välittömästi viranomaismääräyksiin liittyvän yksityiskohtaisemman tietoaineiston toimittaminen valtakunnalliseen rekisteriin on rakennuksen omistajan harkinnassa.

Vaatimus tietomallimuotoisesta suunnitelmasta tai koneluettavuudesta koskee kaikkia suunnitelmia siitä riippumatta, kuinka merkittävä osuus kohteen kokonaisuudesta kulloinkin on kysymys. Suunnitelmalla tarkoitetaan tällöin rakennussuunnitelmaa ja eri erityisaloja, kuten rakenne- ja lvi-suunnitelmia. Rakennussuunnittelijan ja erityissuunnittelijan on toimitettava rakennusvalvontaviranomaiselle suunnitelmat tietomallimuotoisina tai muutoin koneluettavassa muodossa (RakL 60.3 §). Korjaus- ja muutostyössä suunnitelmat toimitetaan korjaus- ja muutostyötä koskevien tietojen osalta.

4.1.2 Rakennuksen toteumamalli

Rakennuksen toteumamallin päivittämisestä säädetään rakentamislain 71 §:ssä. Päävastuullisen toteuttajan on toimitettava suunnittelijoille tieto rakennustöiden edistymisestä ja rakennustöiden aikana tehdyistä muutoksista, jotta suunnittelijat voivat päivittää rakennuksen suunnitelmamalleina tai muutoin koneluettavassa muodossa olevat rakennussuunnitelmat ja erityissuunnitelmat rakennustyön etenemisen mukaisesti toteumamalliksi vastaamaan toteutettua rakennusta. Vastaavasti erityissuunnittelijan on toimitettava pääsuunnittelijalle ja rakennussuunnittelijalle toteutuneet, päivitetyt erityissuunnitelmat.

Kaikki rakennuksessa sen elinkaaren aikana tehtävät muutokset eivät edellytä viranomaisen lupaa. Osa muutoksista on esimerkiksi vuosihuoltotyyppisiä tai muutoin luvanvaraisuuden ulkopuolelle jääviä. Rakennuksen elinkaaren hallinnoinnin, rakennustuotteiden kierrätyksen sekä rakennuksen kunnossapidon kannalta on eduksi, että rakennuksen tietomallimuotoista suunnitelmaa tai siitä kerättyjä koneluettavia tietoja ylläpidetään ajantasaisina. Luontevaksi ratkaisuksi on rakentamislakiin kirjattu rakennuksen omistajalle kuuluva huolehtimisvelvoite, että rakennuksen toteumamalli tai koneluettavat tiedot pidetään ajan tasalla rakennuksessa tehtävien muutosten yhteydessä. Rakennuksen omistajalle kuuluu muutoinkin vastuu rakennuksen jatkuvasta kunnossapidosta, turvallisuudesta ja terveellisyydestä. Käytännössä rakennuksen omistaja, joka ei useinkaan ole rakennusalan ammattilainen, siirtää toteumamallin päivittämisen sopimusteitse alan ammattilaisten tehtäväksi. Jatkossa esimerkiksi alan vakiosopimusehtoihin on luontevaa sisällyttää uutena tehtävänä toteumamallin päivittämistä koskeva tehtävä.

4.1.3 Luvan hakeminen

Kunnat ovat valtaosin siirtyneet perinteisestä paperimuotoisesta menettelystä sähköisesti hoidettavaan lupamenettelyyn. Kunnissa laajasti käytössä oleva Lupapiste.fi -palvelu avattiin vuonna 2013. Markkinoilla on myös kilpailevia tuotteita, kuten Trimblen sähköinen luvanhakujärjestelmä Locus. Kun viranomaislupaa lähtee hakemaan, joutuu joka tapauksessa turvautumaan pätevyys- ja kelpoisuusvaatimukset täyttävään suunnittelijaan. Pelkkä suullinen hakemus ei riitä. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 9 §:n mukaan vireillepanossa ja asian muussa käsittelyssä vaatimuksen kirjallisesta muodosta täyttää myös viranomaiselle toimitettu sähköinen asiakirja. Jos asiakirja saapuu viranomaiselle muussa kuin sähköisessä muodossa, on se julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) 19 §:n mukaan muutettava sähköiseen muotoon, jos asiakirja on säädetty pysyvästi säilytettäväksi taikka lailla tai lain nojalla arkistoitavaksi. Kansallisarkiston linjauksen mukaisesti digitaalinen arkistointi on ensisijainen arkistointitapa julkishallinnossa. Valtaosa kunnallisista maankäytön, kaavoituksen ja maapolitiikan, kiinteistönmuodostuksen, mittaus- ja karttapalvelujen sekä rakennusvalvonnan asiakirjoista on määrätty pysyvästi säilytettäväksi. Kansallisarkisto määräsi 13.5.2016 arkistolain nojalla kaikkien kunnallisten organisaatioiden pysyvästi säilytettävät rakennusvalvonnan asiakirjatiedot säilytettäväksi yksinomaan sähköisessä muodossa. Sähköinen asiakirja on arkistoitava siten, että sen alkuperäisyys ja säilyminen sisällöltään muuttumattomana voidaan myöhemmin osoittaa. Pysyvästi säilytettäviä ovat muun muassa hyväksytyt pääpiirustukset. Myös toteumamalli kuuluu pysyvästi säilytettäviin asiakirjoihin siihen asti, kunnes rakentamiskohde on purettu tai tuhoutunut.

4.1.3.1 Rakennuspaikan hallinta

Luvan hakijana toimii rakentamislain 61 §:n mukaan rakentamishankkeeseen ryhtyvän rakennuspaikan omistaja tai haltija. Haltija on joko rakennuspaikan omistaja tai sitä vuokra- tai muun sopimuksen nojalla hallitseva. Yksityinen osakkeenomistaja esimerkiksi asuntoyhtiössä ei ole rakennuspaikan omistaja tai haltija. Esimerkiksi asunto-osakeyhtiölain (1599/2009) 5 luvun 5 §:n mukaan, jos huoneistoa koskevaan muutokseen vaaditaan viranomaisen lupa, on hallituksen haettava siihen lupa tai valtuutettava osakkeenomistaja se hakemaan. Sama oikeussääntö koskee osakkeenomistajan kunnossapitotöitä (AsOYL 4 luvun 10 §). Osakas vastaa luvan hakemisesta aiheutuvista kustannuksista. Muutostyön valvonnasta on säännös, jonka mukaan yhtiön on huolehdittava siitä, että työn valvonta on yhtiön ja muiden osakkeenomistajien kannalta riittävällä tavalla järjestetty (AsOYL 5 luvun 7 §).

Erilaiset tonttien ja rakennuspaikkojen hallinnanjakosopimukset ovat yleistyneet. Maakaaren 14 luvun 3 § mahdollistaa, että kiinteistöjen yhteisomistajien keskinäinen sopimus kiinteistön hallinnasta kirjataan ja merkitään kiinnitysrekisteriin erityisenä oikeutena. Vuosikirjapäätös KHO 2013:43 linjasi, että maakaaren mukaisesti kirjattu hallinnanjakosopimus voitiin ottaa huomioon rakennuspaikan hallintaa koskevana selvityksenä.

Koko rakennuspaikan hallinta on sijoittamisen edellytyksenä asemakaava-alueella (RakL 44 §:n 1 mom:n 7 kohta). Edellytyksenä on myös, ettei luvan myöntäminen vaikeuta korttelin muun osan käyttöä kaavan osoittamaan tarkoitukseen (RakL 44 §:n 1 mom:n 6 kohta). Tilanne on tältä osin säilynyt ennallaan. Myös rasitejärjestely voi vaikuttaa luvan hakijan hallinnan sisällölliseen laajuuteen. Tapauksessa KHO 2021:49 rakennuspaikkana olleen tontin kulkuyhteysrasitteen alueeseen kohdistui toisten tonttien käyttöoikeus, eikä alue siten ollut rakennuspaikan haltijan yksinomaisessa hallinnassa.

Rakentamislaissa ei ole selkeää viittaussäännöstä, jonka mukaan rakennuspaikan hallinnan esittämisvaatimus koskisi haettaessa purkamislupaa tai maisematyölupaa. Käytännössä lupaviranomaisen on syytä varmistua purkamis- ja maisematyölupienkin kohdalla siitä, että luvan hakijalla on hakemuksen tekemiseen riittävät valtuudet ja kompetenssi siitäkin huolimatta, ettei myönnetty lupa voi konstituoida mitään yksityisoikeudellista oikeustilaa. Esimerkiksi kuolinpesät ja erilaiset yhteisomistussuhteet voivat olla riskialttiita vaikkapa purkamislupien yhteydessä. Haettava ja myönnettävä lupa on hallinnollisen lupaviranomaisen näkemys siitä, ettei luvan tarkoittamaan toimenpiteeseen ja sen toteuttamiseen ole rakentamislain kannalta estettä. Luvan toteuttaminen voi kuitenkin estyä muista syistä. Hallinnan esittämiseen poikkeamista koskevan hakemuksen osalta sovelletaan edelleen voimaan jäävää maankäyttö- ja rakennusasetusta. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 85 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan poikkeamista koskevaan hakemukseen on liitettävä asiakirja, joka osoittaa rakennuspaikan hallinnan tai muun perusteen hakea poikkeusta. Säännös on rakentamislupaa joustavampi ja on MRA 90 §:n perusteella sovellettavissa myös, kun haetaan sijoittamista suunnittelutarvealueelle.

4.1.3.2 Pääpiirustukset ja erityissuunnitelmat

Pääpiirustukset on vakiintunut termi suunnitelmille, joiden pohjalta viranomainen arvioi luvan myöntämisen edellytyksiä. Pääpiirustukset on yläkäsite rakennussuunnitelmalle, johon kuuluvat asemapiirros sekä pohja-, leikkaus- ja julkisivupiirustukset. Pääpiirustukset allekirjoittaa rakennussuunnittelija. Rakennetun ympäristön valtakunnallinen digitaalinen rekisteri ja tietoalusta edellyttävät, että rakennuskohteen rakennussuunnitelmista toimitetaan tietomalli tai tiedot koneluettavassa muodossa. Tietomalli ja koneluettavassa muodossa olevat tiedot tarkoittavat teknistä muotoa ja tapaa laatia pääpiirustukset. Vaikka tietomallin käyttö etenee ja ohjelmistot kehittyvät, eivät kaikki suunnittelijat tietomallin käyttöä ole vielä omaksuneet eikä laki sen käyttöä edellytä. Koneluettavaksi tietorakenteeksi katsotaan esimerkiksi pdf-tuloste, jonka yhteydessä toimitetaan lisätiedot koostava taulukkotiedosto. Asiasta tullaan säätämään tarkemmin ympäristöministeriön asetuksella. Muista luvanvaraisista rakennuskohteista kuin rakennuksista ei välttämättä laadita rakennuksille ominaisia suunnitelmia. Tällöin riittää, että lupaviranomainen saa kulloinkin tarkoituksenmukaisella tavalla laaditun selvityksen kohteesta ja sen vaikutuksista ympäröivään alueeseen.  

Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 9 § ei edellytä viranomaiselle saapunutta sähköistä asiakirjaa täydennettäväksi allekirjoituksella, jos asiakirjassa on tiedot lähettäjästä eikä asiakirjan alkuperäisyyttä tai eheyttä ole syytä epäillä. Pääpiirustusten varmentaminen allekirjoituksella erottaa ne luonnosvaiheen ja alustavista suunnitelmista, minkä johdosta allekirjoitusvaatimus on perusteltu (RakL 61 §:n 1 mom:n 1 kohta). Allekirjoitus tapahtuu käytännössä sähköisesti. Erityissuunnitelmat sisältävät tarpeelliset muut piirustukset, laskelmat ja selvitykset. Rakentamista koskevia suunnitelmia ja selvityksiä koskee ympäristöministeriön asetus 12.3.2025. Rakentamislain 61 §:n viimeinen momentti sisältää asetuksenantovaltuuden täsmentää pääpiirustusten ja selvitysten sisältöä ja esitystapaa. Niin kauan kun uutta asetusta ei ole annettu, sovelletaan vuoden 2015 asetusta. Asetusta sovelletaan sekä uuden rakennuksen rakentamiseen että rakennuksen korjaus- ja muutostyöhön. Kaikki rakentamista koskevat suunnitelmat on laadittava siten, että ne täyttävät rakentamista koskevien säännösten ja määräysten ja hyvän rakennustavan vaatimukset.

Rakentamislupahakemuksen liitteenä tarvittavien suunnitelmien ja selvitysten sisältö ja tarkkuustaso riippuvat rakennuskohteesta ja sen laajuudesta. Vähäisemmissä hankkeissa ei tarvita kaikkia rakentamislain 61 §:ssä lueteltuja suunnitelmia ja selvityksiä. Erikseen on säädetty, milloin tarvitaan energiaselvitys, ilmastoselvitys ja materiaaliseloste (RakL 37, 38 ja 39 §). Korjaus- ja muutoshankkeissa selvitysten laajuus vaihtelee. Korjaushankkeiden osalta tarvitaan selvitys rakennuksen kunnosta toimenpidealueen osalta (RakL 61 §:n 1 mom:n 8 kohta). Rakennetun ympäristön valtakunnallinen digitaalinen rekisteri ja tietoalusta edellyttävät, että rakennuskohteen rakennussuunnitelmista toimitetaan tietomalli tai tiedot koneluettavassa muodossa. Tietomallin tai tietojen koneluettavuuden avulla voidaan myös täyttää ne rakennuskohteen elinkaareen liittyvät tietotarpeet, joilla varmistetaan rakennuksen käytönaikaisen huollon ja korjaamisen dokumentointi. Muista luvanvaraisista rakennuskohteista kuin rakennuksista ei välttämättä laadita rakennuksille ominaisia suunnitelmia. Tällöin on riittävää, että lupaviranomainen saa kulloinkin tarkoituksenmukaisella tavalla laaditun selvityksen kohteesta ja sen vaikutuksista ympäröivään alueeseen. Selvitys voi olla laadittu tietomallina tai muulla havainnollisella tavalla.

Rakennuksen perustamis- ja pohjaolosuhteet ovat olennainen lähtökohtatieto rakennuksen suunnittelulle. Ilmastonmuutoksen mukana tulevat sääolojen muutokset korostavat tarvetta selvittää tarvittavat toimenpiteet, jotta rakennuksen perustukset toteutetaan kestävästi ja ottaen myös huomioon rakennuspaikkaan mahdollisesti liittyvät riskilliset olosuhteet (RakL 61 §:n 1 mom:n 3 kohta).

4.1.3.3 Energia- ja muut selvitykset

Energiaselvityksellä osoitetaan määräysten edellyttämien energiatehokkuusvaatimusten täyttyminen (RakL 61 §:n 1 mom:n 4 kohta). Silloin kun rakennuksen energiatodistuksesta annetun lain (50/2013) mukaan tarvitaan energiatodistus, tulee myös se esittää rakentamislupaa haettaessa. Ainoastaan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen energiatodistusrekisterissä sähköisesti allekirjoitettu energiatodistus on kelvollinen. Energiaselvitys, mukaan luettuna energiatodistus, on päivitettävä ennen rakennuksen käyttöönottoa, jos lupavaiheen energiaselvityksen perusteena oleviin suunnitelmiin on tullut muutoksia.

Ilmastoselvitystä (RakL 61 §:n 1 mom:n 5 kohta) ei tarvita sellaiselle uudelle rakennukselle, jota ei ole suunniteltava ja rakennettava lähes nollaenergiarakennukseksi, eikä korjattavalle erillispientalolle tai laajamittaisesti korjattavalle rakennukselle, jonka energiatehokkuutta ei ole tarvitse parantaa korjaustyön yhteydessä (RakL 38 §). Näiden kohteiden rakentamislupahakemukseen ei tarvitse liittää myöskään muutoin tarvittavaa materiaaliselostetta (RakL 61 §:n 1 mom:n 6 kohta). Ilmastoselvityksestä ja materiaaliselosteesta tullaan määräämään tarkemmin asetusteitse.

Rakennuspaikan terveellisyyden ja korkeussuhteiden selvittäminen on edellytys sille, että rakennus voidaan suunnitella ja toteuttaa kosteusvauriot välttäen (RakL 61 §:n 1 mom:n 7 kohta). Rakennuspaikan tietoja tarvitaan myös suunniteltaessa määräysten edellyttämää rakentamishankkeen kosteudenhallintaselvitystä.

Rakennuksen kunnon ja korjaustarpeen selvittäminen ennen korjaushankkeen suunnittelua on oleellista korjaushankkeen onnistumisen kannalta (RakL 61 §:n 1 mom:n 8 kohta). Mitä tarkemmin tiedot on etukäteen selvillä, sitä paremmin pystytään muun muassa korjaushankkeen yksityiskohdat ja myös kustannukset ennakoimaan.

Rakennuspaikan hallinnan selvityksellä pyritään välttämään hankalia juridisia tilanteita, joihin omistus- ja hallintasuhteen epäselvyyden vuoksi saatettaisiin joutua (RakL 61 §:n 1 mom:n 9 kohta).

Rakentamishankkeiden moninaisuus huomioon ottaen sisältää 61 §:n 1 momentin 10 kohta säännöksen, joka mahdollistaa viranomaiselle oikeuden vaatia lupahakemuksen ratkaisemiseksi tarvittavan muunkin olennaisen selvityksen kuin on säädetty 1 – 9 kohdassa. Mikäli rakentamislupaan liittyy merkittävää purkamista, on tehtävä tältä osin purkumateriaali- ja rakennusjäteselvitys. Asiasta säädetään rakentamislain 16 §:ssä. Sellaisessa uuden rakennuksen rakentamishankkeessa, johon ei sisälly purkamista, on ilmoitettava arvio ainoastaan rakennuspaikalta pois kuljetettavan maa- ja kiviaineksen määrästä. Korjaushankkeissa purkumateriaalien määrä voi olla huomattava. Jos määrä jää vähäiseksi, ei selvitysvelvoitetta ole.

Erillistä sijoittamislupaa haettaessa rakentamishankkeeseen ryhtyvä ei toimittaisi lupaviranomaiselle rakentamislupahakemuksen edellyttämää suunnitelmamallia tai muutoin koneluettavia tietoja eikä kaikkia 61 §:ssä säädettyjä selvityksiä. Sijoittamisluvassa arvioidaan ainoastaan rakentamislain 44, 45 tai 46 §:ssä säädettyjen sijoittamisen edellytysten täyttyminen. Rakentamislain 62 §:n mukaan sijoittamislupahakemukseen liitettävänä selvityksenä toimitetaan tiedot rakentamiskohteen massasta, julkisivusta sekä sijoittumisesta rakennuspaikalle, ajoyhteyden järjestämisestä sekä alueille, joilla on tai on tarkoitus toteuttaa kunnallistekniikka, tieto, mistä kohti rakennuksen on siihen tarkoitus liittyä.

4.1.4 Kuuleminen ja tiedottaminen

Naapuruston ja muiden tahojen kuulemista koskeva sääntely on jaettu kolmeen eri pykälään. Rakentamislain 63 § koskee kuulemista ja tiedottamista rakentamisluvasta, 64 § poikkeamisluvasta ja maisematyöluvasta sekä rakentamisluvasta suunnittelutarvealueelle sijoittuvan rakennuspaikan osalta ja 65 § purkamisluvasta.

Nykyiseen verrattuna sääntelyä on joiltakin osin täsmennetty. Rakentamislaki korostaa kunnan kuulemisvelvollisuutta, mutta edelleen luvan hakija voi itse liittää lupahakemukseen selvityksen siitä, että kuuleminen on hoidettu. Selvitys voi käsittää naapurit tai osan naapureista ja osoittaa, että nämä ovat tietoisia hankkeen kannalta merkittävistä asiakirjoista ja tiedoista sekä sisältää heidän mahdolliset kannanotot hankkeeseen (RakL 63.4 §, 64.3 § ja 65.2 §). Eduskunnan ympäristövaliokunta totesi mietinnössään, että valiokunnan saaman selvityksen mukaan luvan hakijan esittämä selvitys ei voi korvata viranomaisen suorittamaa kuulemista (YmVM 27/2022 vp). Rakentamislakiin ei tullut hallituksen esitykseen sisältynyttä nimenomaista säännöstä, jonka perusteella hakijan itsensä hoitama naapurien kuuleminen voisi korvata viranomaisen hoitaman kuulemisen. Viranomainen voi kuitenkin valiokunnan mietinnön mukaan ottaa lupa-asian käsittelyssä huomioon luvan hakijan esittämän luotettavan selvityksen naapurin kuulemisesta ja tämän kannasta hankkeeseen. Saamansa selvityksen perusteella viranomainen voi harkintavaltansa puitteissa arvioida, onko naapurin kuuleminen hallintolain 34 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta.

Kunta voi nykyiseen tapaan veloittaa kunnan hoitamasta kuulemisesta maksun, joka kattaa kuulemisesta kunnalle aiheutuvat kulut. Maksusta määrätään kunnan rakennusvalvontataksassa.

Naapurin määritelmä noudattaa sisällöllisesti nykyistä ja sillä tarkoitetaan viereisen tai vastapäätä olevan kiinteistön tai muun alueen omistajaa ja haltijaa. Kolmiulotteisen tonttijaon alueella naapurin määritelmä on laajempi.

Lupahakemuksen vireilläolosta tiedottamisen velvoite (”kyltti”) kuuluu luvan hakijalle. Säännös ei enää sisällä määrettä ”sopivalla tavalla”. Sovellettavana on jatkossakin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 65 §:n 3 momentin säännös. Sen mukaan tiedottamisen tarpeellisuutta ja suorittamistapaa harkittaessa otetaan muun muassa huomioon hankkeen koko ja sijainti. Tiedottamisen tarkoituksena on saattaa yleisesti tiedoksi rakentamisen tai muun toimenpiteen aiheuttama olennainen muutos ympäristössä.

Eduskuntakäsittelyssä rakentamislaista poistettiin erinäisiä yleislain kanssa olevia päällekkäisyyksiä. Erityisesti näin tapahtui tilanteissa, joissa ympäristövaliokunta katsoi hallintolain sääntelyn riittäväksi. Valiokunta myös epäili, että joissakin tilanteissa päällekkäinen sääntely saattaisi johtaa vastakohtaispäätelmiin ja sitä kautta virheellisiin tulkintoihin.

Hallituksen esitys ei sisältänyt maankäyttö- ja rakennuslain tapaan säännöstä rakennuspaikalla tarvittaessa toimitettavasta niin sanotusta alkukatselmuksesta (MRL 133.2 §). Katselmuksesta säädetään yleisesti hallintolain 38 §:ssä. Viranomainen voi toimittaa katselmuksen, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi. Asianosaiselle on varattava tilaisuus olla läsnä katselmuksessa ja esittää mielipiteensä esille tulevista seikoista. Asian laadun niin vaatiessa katselmukseen on kutsuttava myös viranomainen, jonka tehtäviin asianomaisen toiminnan valvonta lain mukaan kuuluu tai jonka asiantuntemusta tarvitaan asian ratkaisemiseksi. Esimerkiksi purkamislupatilanteet saattavat edellyttää museoviranomaisen kutsumista katselmukseen. Katselmuksessa on pidettävä hallintolain 38 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla pöytäkirjaa. Pöytäkirja on luonteeltaan asian valmistelua eikä siihen liity normaalisti oikaisunhakumahdollisuutta, ellei pöytäkirjaan sisälletä asianosaista velvoittavaa määräystä. Tällaisista määräyksistä säädetään viranomaiskatselmuksia koskevassa rakentamislain 112 §:ssä sekä rakennustyön aikana tehtäviä viranomaistarkastuksia koskevassa rakentamislain 113 §:ssä.

Katselmus on julkinen, mutta yleisön pääsyä katselmukseen voidaan rajoittaa. Katselmusta ei saa toimittaa kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa, ellei laissa erikseen toisin säädetä. Rakentamislain osalta voidaan soveltaa lain 112 ja 113 §:ään sisältyvää oikeusohjetta, vaikka säännökset koskevatkin varsinaisesti työnaikaisia katselmuksia ja tarkastuksia. Katselmus ja tarkastus voidaan em. säännösten mukaan toimittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa vain, jos se on välttämätöntä katselmuksen tai tarkastuksen kohteena olevan asian selvittämiseen. Jos katselmuksen tarkoituksena on arvioida MRL 133 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla uuden rakennuksen ympäristöön soveltuvuutta ja rakentamisen vaikutuksia, on arviointia käytännössä mahdotonta tehdä ilman pääsyä rakennuspaikalle.

Rakentamislupahakemuksen vireilletulosta ilmoittamisessa on nykyiseen tapaan harkintaa (RakL 63.1 §). Hakemuksesta ilmoittaminen ja kuuleminen ei ole tarpeen, jos se rakentamishankkeen vähäisyys tai sijainti taikka kaavan sisältö huomioon ottaen on naapurien edun kannalta ilmeisen tarpeetonta. Koska uusien rakennuskohteiden lupakynnys on pääosin aiempaa korkeampi, on niistä kuuleminen pääsääntöisesti tarpeen. Esimerkiksi tapauksessa KHO 24.10.2001 t 2597 30 metriä korkean antennimaston pystyttämistä koskevasta lupahakemuksesta ilmoittaminen naapureille ei hankkeen laatu ja rakennuspaikan sijainti lähellä erillispientalojen korttelialuetta ollut ilmeisen tarpeetonta. Lähinnä voisi ajatella, että sijainnista riippuen valaistusta mainoslaitteesta kuuleminen ei aina olisi tarpeen. Myös lupakynnyksen ylittävä, vähintään viiden henkilön yhtäaikaiseen käyttöön soveltuva yleisörakennelma voi sijoittua naapurien kannalta niin, ettei sitä koskevasta lupahakemuksesta ilmoittaminen ole tarpeen. Kuulematta jättäminen sisältää kuitenkin aina riskin. Jos tuomioistuin arvioi, että kuuleminen olisi ollut tarpeen, johtaa se säännönmukaisesti luvan kumoutumiseen. Monet, pelkästään rakennuksen vaipan sisällä pysyvät korjaushankkeet ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niillä ole naapurivaikutuksia eikä kuulemista silloin tarvita. Olennaisella käyttötarkoituksen muutoksella naapurivaikutuksia sen sijaan usein on.

Tilanne, jossa luvan hakija on pyytänyt erillistä sijoittamislupaa, ei kuulemisessa ole harkintaa (RakL 63.3.§). Kuuleminen on silloin pakollista. Sijoittamisen edellytysten lisäksi tarvittavasta, toteuttamisen edellytyksiä koskevasta lupahakemuksesta kuuleminen uudelleen on tarpeen vain, jos esitetty suunnitteluratkaisu poikkeaa sijoittamislupahakemuksessa esitetystä tavalla, joka vaikuttaa naapurien mahdollisuuteen käyttää omia rakennuspaikkojaan tai jos rakennuksen muodosta, massoittelusta, julkisivuista tai rakennuksen käytöstä naapureille aiheutuvista vaikutuksista on esitetty sellaista tietoa, jota ei ole ollut käytettävissä sijoittamislupahakemuksesta kuultaessa.

Pakollista kuuleminen on myös lupahakemuksesta, jos hakemus koskee rakennusta hankkeessa, johon sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia (252/2017). Rakentamislain 63 §:n 2 momentin tätä koskevaa säännöstä täydentää rakentamislain 75 §. Sen mukaan rakentamisesta taikka muusta rakentamislain mukaan luvanvaraisesta tai viranomaishyväksyntää edellyttävän toimenpiteen hakemuksen vireille tulosta on tiedotettava yleisessä tietoverkossa, jos toimenpiteestä on tehtävä ympäristövaikutusten arviointi. YVA-arviointia edellyttävästä hakemuksesta varataan vähintään 14 päivää huomautuksen tekemiseen, kun normaalisti riittää 7 päivää (MRA 65 §). Yleisellä tietoverkolla tarkoitetaan tässä yhteydessä kunnan sähköistä ilmoittamista kuntalain 108 §:ssä säädetyn mukaisesti (MRA 66 §). Esimerkiksi tuulivoimapuistoista tulee yleensä tehtäväksi YVA-arviointi. Silloin kun rakentamislupa koskee rakennusta hankkeessa, johon sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia, ulottuu valitusoikeus rakentamisluvasta laajemmalle kuin muutoin (RakL 179.3 §). Vireille tulosta tiedottaminen yleisessä tietoverkossa turvaa osaltaan laajempia osallistumismahdollisuuksia, joista säädetään myös YVA-direktiivissä.

Poikkeamisluvasta ja maisematyöluvasta kuuleminen noudattaa osin nykyistä sääntelyä (RakL 64 §). Kunnan on kuultava naapureita ja niitä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin rakentamishanke voi huomattavasti vaikuttaa. Sovellettavana on edelleen MRA 86 §:n tarkentava säännös, joka erottelee kuulemisen toteuttamismenettelyssä naapurit muiden asianosaisten laajemmasta kuulemisesta. Laajemmassa kuulemisessa hakemuksesta kuulutetaan yleisessä tietoverkossa (KuntaL 108 §), minkä lisäksi hakemuksesta ilmoitetaan ainakin yhdessä hankkeen vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Ilmoittamisesta aiheutuvat kustannukset ovat osa viranomaistehtäviä, joista luvan hakija on velvollinen suorittamaan kunnalle maksun (RakL 79 §). Maisematyöluvan osalta kuulemisvelvoite laajenee koskemaan nykyisestä sääntelystä poiketen poikkeamisluvan tapaan myös niitä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke voi huomattavasti vaikuttaa. Kuultavien piiri on sama myös silloin, kun kysymys on suunnittelutarvealuetta koskevasta rakentamislupahakemuksesta ja siitä päättämisestä. Luvan hakijaa koskee myös vireilläolosta tiedottamisen velvoite rakennuspaikalla (”kyltti”).

Purkamisluvan kohdalla kuuleminen noudattaa nykyisiä periaatteita ja koskee naapureita (RakL 65 §). Myös purkamisluvan yhteydessä luvan hakija voi liittää hakemukseensa luotettavan selvityksen siitä, että naapurit tai osa naapureista ovat tietoisia hankkeen kannalta merkittävistä asiakirjoista ja tiedoista sekä selvityksen naapureiden mahdollisesta kannasta hankkeeseen. Lupaviranomainen arvioi, voidaanko selvitystä pitää riittävänä, jolloin kuulemista kunnan toimesta ei ainakaan kaikkien naapurien osalta tarvita. Luvan hakija säästyy tällöin maksulta, jonka kunta kuulemisen hoitamisesta muutoin on oikeutettu perimään.

4.1.5 Tarvittavat lausunnot

Purkamis- ja maisematyöluvasta sekä rakentamisluvasta pyydettävistä lausunnoista säädetään rakentamislain 66 §:ssä. Lausunnonpyyntövelvoite ELY-keskukselta on nykyisen kaltainen ja koskee neljää tilannetta. Nykyisestä poiketen näistä tilanteista säädetään laissa eikä asetuksessa. ELY-keskuksen lausunto pitää pyytää, jos lupaa haetaan alueelle, joka kuuluu:

1. valtioneuvoston hyväksymään luonnonsuojeluohjelmaan;
2. luonnonsuojelulain (9/2023) nojalla suojellun luontotyypin alueeseen taikka erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikkaan, jolla on voimassa suojeltuja luontotyyppejä tai lajien esiintymispaikkoja koskeva suojelu;
3. luonnonsuojelulain mukaiseen maisema-alueeseen; tai
4. maakuntakaavassa osoitettuun virkistys- tai suojelualueeseen.

Kohdassa 2 on viittaus vanhan, vuoden 1996 luonnonsuojelulain 29 §:n 1 momenttiin ja 47 §:n 2 momenttiin. Uudessa, 1.6.2023 voimaan tulleessa luonnonsuojelulaissa suojelluista luontotyypeistä säädetään 64 §:ssä ja suojelluista lajien esiintymispaikoista 77 §:ssä.

ELY-keskuksen lausunto pitää pyytää edellä olevissa tilanteissa myös, kun kysymyksessä on sijoittamislupahakemus, johon ei sovelleta suunnittelutarvealuetta koskevia säännöksiä.

Jos rakentaminen tai purkaminen perustuu poikkeamislupaan, josta ELY on jo antanut lausunnon, ei uutta lausuntoa tarvita. Maakuntakaavan virkistys- tai suojelualueelle haettavassa luvassa ei lausuntoa tarvitse pyytää, jos alueella on asemakaava tai yleiskaava taikka aiemman rakentamista koskevan lainsäädännön mukainen oikeusvaikutteinen yleiskaava. Em. kaava-alueilla luonnonsuojelusta johtuvat rajoitteet on ratkaistu kaavatasolla.

Kokonaan uutena velvoitteena on rakentamislain 66 §:n 3 momentissa säädetty tilanteista, joissa purkamis- ja maisematyöluvasta sekä sijoittamisluvasta on pyydettävä museoviranomaisen lausunto. Lausunnon pyytäminen koskee myös sellaista rakentamis- ja sijoittamislupahakemusta, johon ei sovelleta suunnittelutarvealuetta koskevia säännöksiä. Näitä tilanteita on neljä:

1. lupaa haetaan kohteeseen tai alueelle, jota koskee rakennussuojelu kaavan tai lain nojalla;
2. lupaa haetaan kohteeseen tai alueelle, joka kuuluu maailmanperintöluetteloon kulttuuriperintökohteena tai haettava lupa voi vaikuttaa sellaisen kohteen yleismaailmallisesti erityisten arvojen säilymiseen;
3. lupaa haetaan kohteeseen tai alueelle, jota koskee muinaismuistolain (295/1963) 1 §:n mukainen rauhoitus; tai
4. lupaa haetaan kohteeseen tai alueelle, joka kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen, valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön tai valtakunnallisesti merkittävään arkeologiseen kohteeseen.

Rakennussuojelu toteutuu valtaosin kaavasuojelun keinoin. Suojelluissa kohteissa museoviranomaisen lausunto tarvitaan paitsi purkamislupaa niin myös maisematyölupaa haettaessa sekä sijoittamisesta, johon ei sovelleta suunnittelutarveharkintaa. Erikseen käsiteltävästä toteuttamisen edellytysten harkinnasta ei lausunnonpyyntövelvoitetta ole. Korjaus- ja muutostyöllä ei useinkaan ole vaikutusta sijoittamisen edellytysten täyttymiseen, jolloin museoviranomaisen lausuntoa ei tarvita, ellei esimerkiksi kaavamääräys sitä edellytä.

Lain nojalla suojelu voi perustua rakennusperintölakiin, valtion omistamien rakennusten suojelusta annettuun vanhaan asetukseen, kirkkolakiin tai ortodoksisesta kirkosta annettuun lakiin.

Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluu tällä hetkellä Suomesta seitsemän kohdetta: Vanha Rauma, Suomenlinna, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue, Struven ketju sekä Merenkurkun saaristo. Kohteista Sammallahdenmäki on arkeologinen ja Merenkurkun saaristo geologinen. Struven astemittausketju edustaa tieteen ja tekniikan historiaa. Maailmanperintöstatus ei itsessään ole suojeluinstrumentti, vaan kohteiden suojelu tapahtuu kansallisella lainsäädännöllä. Kohteen selkeän rajan lisäksi kohteeseen kuuluu suojavyöhyke. Lausuntopyyntövelvoitteen on katsottava ulottuvan myös suojavyöhykkeen alueelle.

Kohdassa 4 säädetty lausunnonpyyntövelvoite väistyy, jos alueella on asemakaava tai sellainen yleiskaava, jota voidaan käyttää suoraan rakentamisluvan perusteena, ja kaavassa on otettu huomioon maisema-alueeseen, rakennettuun kulttuuriympäristöön tai arkeologiseen kohteeseen liittyvät arvot. Uudemmissa, kuluvalla vuosituhannella hyväksytyissä kaavoissa em. arvot on yleensä noteerattu, koska tämä on ollut kaavan hyväksymisen eräänä edellytyksenä. Ennen vuotta 2000 laadituissa kaavoissa puutteita kuitenkin on johtuen muun muassa siitä, ettei valtakunnallisia inventointeja ole ollut käytettävissä. Tilanteet ovat kuitenkin vaihtelevia ja yksilöllisiä, mikä pakottaa lupaviranomaista tarkkuuteen, kun museoviranomaisen lausunnon tarvetta joutuu arvioimaan.

Museoviranomaisella tarkoitetaan Museovirastoa sekä museolaissa (314/2019) tarkoitettua alueellista vastuumuseota riippumatta siitä, onko alueellinen vastuumuseo kunnan vai muun yhteisön ylläpitämä. Kun suojelu perustuu erityislakiin, lausunto pyydetään Museovirastolta samoin kuin kun kysymyksessä on maailmanperintökohde, ja muissa tilanteissa lausunto pyydetään alueelliselta vastuumuseolta.

Lain 66 §:n 5 momentti säätää tilanteista, joissa purkamis- ja maisematyöluvasta sekä sijoittamisluvasta, johon ei sovelleta suunnittelutarvealuetta koskevia säännöksiä, tarvitaan naapurikunnan lausunto. Lausunto on pyydettävä, jos lupa vaikuttaa merkittävästi naapurikunnan alueidenkäyttöön eikä alueella ole asemakaavaa tai sellaista yleiskaavaa, jota voidaan käyttää rakentamisluvan perusteena. Asemakaavaehdotuksesta ja yleiskaavaehdotuksesta on pyydettävä lausunto kunnalta, jonka alueiden käyttöön kaava vaikuttaa. Kaavaehdotusten laatimisen yhteydessä käsitellään riittävän yksityiskohtaisesti tulevan rakentamisen periaatteita eikä naapurikunnan lausuntoa lupahakemuksesta tarvita.

Lausuntoja koskee kuukauden määräaika lausuntopyynnön saapumisesta, missä ajassa lausunto pitää antaa (RakL 66.6 §). Lausuntoaikaa on lyhennetty nykyisestä kolmesta kuukaudesta yhteen. Lausuntopyynnössä on syytä mainita, ettei määräajan noudattamatta jättäminen estä asian ratkaisemista (HallintoL 33 §). Määräaikaa voidaan pyynnöstä tarvittaessa pidentää.

Poikkeamisluvasta sekä rakentamisluvasta suunnittelutarvealueelle sijoittuvan rakennuspaikan osalta tarvittavasta lausunnosta säädetään rakentamislain 67 §:ssä. ELY-keskukselta pyydettävää lausunnonpyyntövelvoitetta on laajennettu siten, että se ulottuu nykyisestä poiketen myös tilanteisiin, joissa lupahakemus todennäköisesti koskee ympäristön- tai luonnonsuojelun kannalta merkittävää aluetta tai kulttuuriperinnön suojelun kannalta merkittävää aluetta tai kohdetta. Lausunto pitää pyytää myös tilanteissa, joissa kysymys on virkistystarpeiden kannalta merkittävästä alueesta tai kohteesta tai valtion liikenneverkosta. Nämä kattavat nykyisessä laissa mainitut maakuntakaavassa virkistys-, suojelu- tai liikennealueeksi varatut alueet.

Museoviranomaisen lausunto pitää pyytää periaatteessa samoissa tilanteissa kuin purkamis- ja maisematyölupien yhteydessä. Valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen, valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön tai valtakunnallisesti merkittävään arkeologiseen kohteeseen kuuluvissa kohteissa lausunto on kuitenkin pyydettävä kaavoitustilanteesta riippumatta. Tämä johtuu siitä, että poikkeaminen usein koskee kaavasta poikkeamista sekä siitä, että rakentamislupakohteet tilanteissa, joihin suunnittelutarvealuetta koskevia säännöksiä sovelletaan, sijaitsevat asemakaavojen ja rakentamisluvan perusteena olevien yleiskaavojen ulkopuolella. Työnjako Museoviraston ja alueellisen vastuumuseon välillä noudattaa vakiintuneesti sitä, että kaavasuojelusta sekä valtakunnallisiin inventointeihin kuuluvista kohteista lausunto pyydetään alueelliselta vastuumuseolta ja muutoin Museovirastolta. Alueelliset vastuumuseot tekevät tarvittaessa yhteistyötä Museoviraston kanssa.

Muun valtion viranomaisen ja maakunnan liiton lausunto on kunnan pyydettävä, jos lupahakemus koskee merkittävästi niiden toimialaa.

Kaikissa tilanteissa lausunto on annettava kuukauden kuluessa lausuntopyynnön saapumisesta.

4.1.6 Lupahakemuksen käsittely

Rakentamislain 68 – 81 §:t koskevat rakentamislupahakemuksen käsittelyä, kuulutusmenettelyä, lupamääräyksiä, rakennuksen toteumamallin päivittämistä, tietojen toimittamista rakennetun ympäristön tietojärjestelmään, luvan voimassaoloa ja töiden aloittamisoikeutta, lupa- ja valvontamaksua, rakentamiseen liittyvää tilastointia ynnä muuta. Seuraavassa käydään läpi pääkohtia sääntelystä ja tarkastellaan lähinnä nykyiseen verrattuna tulevia muutoksia.

Rakentamislain lisäksi tulee ottaa huomioon hallinnon monissa yleislaissa säädetyt, hallintomenettelyä koskevat oikeusohjeet. Hallintolaki on niistä keskeinen, mutta esimerkiksi tietosuojaa koskeva sääntely on viime vuosina tiukentunut ja monimutkaistunut, pitkälti eurooppaoikeuden kautta. Kuntalaki sisältää kunnallisen viranomaisen toimintaa koskevia yleisiä oikeusohjeita.

4.1.6.1 Pääpiirustusten hyväksyntä

Pääpiirustukset ja niiden hyväksyminen on rakentamislupapäätöksen ydintä (RakL 68.1 §). Rakennussuunnittelijan varmentamat pääpiirustukset ovat keskeinen asiakirja, joka liitetään rakentamislupahakemukseen (RakL 61 §). Jos rakentamishankkeeseen ryhtyvä hakee erillistä päätöstä sijoittamisluvasta (RakL 62 §), arvioidaan sijoittamisen edellytykset pääpiirustuksia kevyempien suunnitelmien pohjalta. Erillistä sijoittamislupaa haettaessa ei useinkaan ole vielä laadittu, eikä ole tarpeenkaan laatia, kaikkia niitä asiakirjoja ja suunnitelmia, joita tarvitaan hankkeen myöhemmissä vaiheissa. Sijoittamista tarkoittavan rakentamisluvan yhteydessä vahvistetaan selvitykset siltä osin kuin niiden perusteella on arvioitu sijoittamisen edellytykset (RakL 68.2 §). Sijoittamisluvan lisäksi arvioidaan hankkeen toteuttamisen edellytykset, jolloin pääpiirustuksia tarvitaan. Toteutusvaihetta koskevat piirustukset ja niitä vastaava suunnitelmamalli tai koneluettavat tiedot on toimitettava rakennusvalvontaviranomaisen hyväksyttäväksi ennen kyseistä vaihetta koskevan työn aloittamista. Rakentamislupapäätöksen ratkaisee kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Toimivalta erillisen sijoittamisluvan osalta riippuu sen sijaan kunnan hallintosäännöstä eikä sitä välttämättä ole osoitettu rakennusvalvontaviranomaiselle. Hallintosäännössä otetaan myös kantaa toimivallan siirtämiseen viranhaltijatasolle. Pääpiirustukset laaditaan koneluettavassa ja yhteentoimivassa tietorakenteessa (RakL 60 §). Digitaalisuus ja valtakunnallinen rakennetun ympäristön tietojärjestelmä edellyttävät, että päätöksenteon yhteydessä hyväksytään rakennuksen ydintiedot rakennuskohteen tietomallista tai koneluettavista tiedoista.

Pääpiirustuksiin on sisällyttävä riittävät tiedot sen arvioimiseksi, täyttävätkö ne rakentamista koskevat säännökset ja määräykset ja hyvän rakennustavan vaatimukset. Ympäristöministeriön asetuksen rakentamista koskevista suunnitelmista ja selvityksistä (12.3.2015/216) 2 §:n mukaan pääpiirustuksiin on lisäksi sisällyttävä tiedot seikoista, joilla voi olla vaikutusta rakennuksen tai rakennuspaikan turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin taikka naapurien asemaan sekä tiedot rakentamisen soveltuvuudesta rakennuspaikalle ja ympäristöönsä.

4.1.6.2 Ympäristösuojeluviranomaisen hyväksynnät

Rakennuksessa harjoitettava toiminta saattaa edellyttää ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaista ympäristölupaa tai ilmoitusasiassa tehtyä viranomaisen päätöstä. Rakentamislupa ja ympäristölupa ovat sisällöllisesti itsenäisiä ja niiden myöntämisedellytykset ovat toisistaan riippumattomia. Eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta annettu laki (764/2019) on puhtaasti menettelyllinen eikä puutu eri lupaviranomaisten toimivaltaan. Ympäristölupa, vesilain mukainen lupa tai maa-aineslain mukainen ainesten ottamislupa voidaan käsittelyllisesti sovittaa yhteen muun muassa rakentamisluvan, purkamisluvan ja maisematyöluvan kanssa. Hakijan on itsensä pyydettävä lupamenettelyjen yhteensovittamista. Tavoitteena on, että viranomaiset tekisivät yhteistyötä, jotta esimerkiksi ristiriitaisilta lupamääräyksiltä voitaisiin välttyä. Ympäristöllisten lupien hakeminen ja käsittelyn seuraaminen on tarkoitus keskittää Luvat ja valvonta -palveluun (tem.fi). Petteri Orpon hallitusohjelma sisältää lukuisia kirjauksia ympäristöllisten lupamenettelyjen sujuvoittamiseksi.

Pykälän säännös rakentamisluvan lykkäämisestä, kunnes ympäristölupa tai ympäristönsuojelulain mukainen ilmoituspäätös on ratkaistu, vastaa nykyistä sääntelyä (RakL 68.3 §). Rakentamislupa-asian lykkääminen on perusteltua erityisesti silloin, kun toiminnasta aiheutuviin ympäristövaikutuksiin voidaan vaikuttaa jo rakentamislupavaiheessa. Harkintavalta lykkäämiseen on rakennusvalvontaviranomaisella ja lykkääminen on poikkeuksellista. Rakentamisluvan lykkääminen ei normaalisti merkitse valituskelpoista ratkaisua. Asianosaisen niin vaatiessa tulee viranomaisen kuitenkin tehdä lykkäävästä ratkaisusta kirjallinen päätös. Rakentamisluvan lykkäämisen tarpeeseen vaikuttaa myös loppukatselmuksen toimittamisen edellytyksenä oleva säännös (RakL 122 §:n 2 mom:n 6 kohta). Jos rakennuksen käyttötarkoituksen mukaiseen toimintaan tarvitaan ympäristönsuojelulain mukainen lupa tai ilmoitusasiassa tehty päätös, on loppukatselmuksen edellytyksenä, että lupa tai päätös on täytäntöönpanokelpoinen.

4.1.6.3 Erityissuunnitelmat toimitetaan

Erityissuunnitelmantoimittamisesta säädetään rakentamislain 69 §:ssä. Erityissuunnitelmien toimittamisesta määrätään yleensä osana lupamääräyksiä (RakL 76 §). Mikään ei estä erityissuunnitelmien laatimista ja toimittamista jo lupahakemuksen yhteydessä. Usein erityissuunnitelmia laadittaessa ilmenee seikkoja, joilla on vaikutusta myös pääpiirustuksiin. Ongelmia syntyy, jos erityissuunnitelmat laaditaan niin myöhäisessä vaiheessa, ettei pääpiirustuksia ennätetä tarpeellisilta osiltaan tarkistaa ennen rakentamisluvan myöntämistä ja pääpiirustusten vahvistamista. Silloin joudutaan joko hakemaan muutoslupa tai pyytämään suostumusta rakennustyönaikaisiin muutoksiin (RakL 117 §).

Erityissuunnitelmia ovat useimmiten rakennesuunnitelmat sekä ilmanvaihto- ja kiinteistön vesi- ja viemärilaitteistosuunnitelmat. Erityissuunnitelmista säädetään ympäristöministeriön asetuksessa rakentamista koskevista suunnitelmista ja selvityksistä (12.3.2015/216). Nykyiseen tapaan erityissuunnitelmat eivät ole lupakäsittelyn edellytyksenä eivätkä ne kuulu viranomaisen tarkastus- ja hyväksymisvelvollisuuden piiriin. Käytännössä varsinkin suuremmissa kunnissa viranomainen käy myös läpi erityissuunnitelmia ja puuttuu havaitsemiinsa virheisiin. Lain lähtökohta tämä ei kuitenkaan ole. Mitä enemmän viranomainen ottaa kantaa erityissuunnitelmien sisältöön, sitä suurempi vastuu suunnitelmien oikeellisuudesta voi koitua myös viranomaiselle. Viranomaisvoimavarojen rajallisuus huomioon ottaen olennaista on huolehtia erityissuunnittelijoiden riittävästä kelpoisuudesta ja siitä, että erityissuunnitelmat on laadittu ennen suunnitelman tarkoittamaan työvaiheeseen ryhtymistä.

Erityissuunnitelmien toimittamisesta huolehtiminen kuuluu rakentamishankkeeseen ryhtyvälle tai pääsuunnittelijalle. Tärkeää on, että tarvittavat erityissuunnitelmat laaditaan ja toimitetaan rakennusvalvontaviranomaiselle ajoissa ennen kulloinkin kysymyksessä olevan työvaiheen aloittamista. Puutteita tältä osin on ilmennyt. Myös rakennusvalvontaviranomaiset voivat omassa ennakoivassa ohjauksessaan korostaa erityissuunnitelmien oikea-aikaisen laatimisen merkitystä. Yhdenmukaisesti pääpiirustusten kanssa erityissuunnitelmat on laadittava suunnitelmamalleina tai koneluettavassa muodossa. Ympäristöministeriön asetuksella voidaan asiasta antaa tarkempia säännöksiä (RakL 69.3 §).

Pykälän 2 momentti antaa viranomaiselle mahdollisuuden todeta erityissuunnitelman toimittaminen tarpeettomaksi. Tällainen tilanne saattaa lain perustelujen mukaan syntyä, jos hanke on yksinkertainen tai jos erityissuunnitelman toimittamisesta on määrätty rakentamisluvassa (RakL 76 §), ja rakennustyön edetessä ilmenee, ettei erityissuunnitelmalla ole enää saatavissa mitään rakennustyön onnistumisen ja hyvän lopputuloksen kannalta relevanttia tietoa.

4.1.6.4 Julkipanomenettelyä ei jatkossa ole

Kuulutusmenettely korvaa nykyisen lain mukaisen lupapäätöksestä ilmoittamisen julkipanomenettelyllä. Asiasta säädetään rakentamislain 70 §:ssä. Rakentamisen lupapäätöksistä ilmoittaminen julkipanon avulla on jäänyt poikkeukseksi hallinnossa vallitsevasta pääsäännöstä, kun muutoin on siirrytty noudattamaan hallintolain 10 luvun sääntelyä tiedoksiannossa noudatettavasta menettelystä. Oikeusministeriö piti tärkeänä, että myös kaikissa rakentamiseen liittyvissä luvissa siirrytään noudattamaan hallintolain mukaista kuulutusmenettelyä.

Julkisesta kuulutuksesta säädetään tarkemmin hallintolain 62 a ja 62 b §:ssä. Lupaviranomaisen on annettava lupapäätös tiedoksi julkisella kuulutuksella. Kuulutus ja kuulutettava asiakirja on pidettävä yleisessä tietoverkossa viranomaisen verkkosivuilla yleisesti nähtävillä 14 vuorokautta. Jos asiakirjan tiedoksisaannista alkaa kulua muutoksenhakuaika tai muu vastaanottajan oikeuteen vaikuttava määräaika, kuulutus ja kuulutettava asiakirja on pidettävä yleisesti nähtävillä mainitun määräajan päättymiseen asti (HL 62 a §). Kunnan ilmoituksista säädetään kuntalain 108 §:ssä. Kunnan ilmoitukset saatetaan tiedoksi julkaisemalla ne yleisessä tietoverkossa, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu, sekä tarpeen vaatiessa muulla kunnan päättämällä tavalla. Ilmoitusten on oltava yleisessä tietoverkossa myös kuntalain mukaan 14 vuorokautta, jollei asian luonteesta muuta johdu. Ilmoituksen sisältämät henkilötiedot on poistettava tietoverkosta edellä mainitun ajan kuluttua. Henkilötiedoista julkaistaan kuitenkin ainoastaan tiedonsaannin kannalta välttämättömät henkilötiedot. Ne voidaan julkaista sen estämättä, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:n 3 momentissa säädetään (HL 62 b §).

Kuulutuksesta on käytävä ilmi, mitä asia koskee sekä maininta siitä, missä ja mihin ajankohtaan saakka asiakirja pidetään nähtävillä. Kuulutuksessa on todettava, että tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisun ajankohdasta (HL 62 a §:n 3 mom.).

Kuulutusmenettelyyn siirtyminen kaikissa lupapäätöksissä lisää todennäköisesti tarvetta saada rakennustyön suorittamiseen töiden aloittamisoikeus ennen päätöksen lainvoimaisuutta (RakL 78 §). Tähän vaikuttaa myös se, että oikaisuvaatimuksen osalta siirrytään noudattamaan hallintolain 7 a luvun säännöksiä. Hallituksen esitys rakentamislaiksi (HE 139/2022 vp) esitti oikaisuvaatimusmenettelystä kokonaan luopumista. Hallituksen tätä tarkoittavaa ehdotusta kritisoitiin toisaalta muutoksenhakujärjestelmän kehittämisen valtakunnallisten tavoitteiden ja toisaalta käytännön näkökohtien johdosta. Valtakunnallisesti lähtökohtana on ollut, että oikaisuvaatimus on muutoksenhaun ensiasteena käytössä mahdollisimman laajasti (YmVM 27/2022 vp). Eduskunnan ympäristövaliokunnalle esitettiin myös huoli hallinto-oikeuksien voimavaroista, joiden kasvattamiseen nähtiin tarvetta, mikäli valitustie viranhaltijoiden tekemistä lupapäätöksistä ohjautuisi suoraan hallinto-oikeuteen. Valiokunnan mietinnön mukaisesti eduskunta sääti rakentamislakiin oikaisuvaatimusmenettelyn viranhaltijapäätöksestä viittauksella hallintolakiin (RakL 178 §). Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen 14 päivän oikaisuvaatimusaika pitenee näin ollen 30 päivään. Lupapäätöksen lainvoimaisuutta joudutaan odottamaan 7 plus 30 päivää.

Lupapäätös on rakentamislain 70 §:n 2 momentin mukaan toimitettava luvan hakijalle. Pelkkä kuulutus ei riitä. Lisäksi päätöksestä on viipymättä ilmoitettava viranomaisille ja niille, jotka asian käsittelyn yhteydessä ovat sitä pyytäneet. Jos samassa pyynnössä on useita allekirjoittajia, voidaan päätös tai sen jäljennös toimittaa asiakirjan ensimmäiselle allekirjoittajalle. Vastaanottajan on ilmoitettava muille allekirjoittajille päätöksestä (HL 56 §). Lain perusteluissa tuodaan esiin, kuinka hyvän hallinnon mukaista on ilmoittaa päätöksestä myös niille, jotka ovat esimerkiksi epähuomiossa jättäneet pyynnön tekemättä. Tällä tarkoitetaan lähinnä tilanteita, joissa naapureita kuultaessa on jätetty huomautuksia, mutta huomautuksen tehnyt naapuri ei ole ymmärtänyt pyytää päätöksen toimittamista. Mitään velvollisuutta viranomaisella ei kuitenkaan päätöksen toimittamiseen ole, jos sitä ei ole pyydetty. Toisinaan voi olla tulkinnanvaraista, onko pyyntö esitetty vai ei. Viranomaisille ilmoittamisvelvoite koskee rakentamislain 185 §:n mukaan poikkeamislupapäätöstä, joka kunnan tulee toimittaa viivytyksettä tiedoksi ELY-keskukselle. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 69 §:n mukaan kunnan tulee samoin lähettää tieto purkamisluvasta ja maisematyöluvasta ELY-keskukselle viipymättä luvan myöntämisen jälkeen. Ilmoitukseen on liitettävä lupapäätös sekä ympäristökartta, josta käy ilmi alueen tai rakennuksen sijainti.

Luvan hakijalle päätös toimitetaan postitse (HL 59 §). Toimittamisen tapana on tavallinen kirje, johon merkitään lähetyspäivämäärä. Vastaanottajan katsotaan saaneen asiasta tiedon seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä, jollei muuta näytetä. Tästä lasketaan määräaika vaatia oikaisua tai siitä valittaa. Asianomaisen suostumuksella päätös annetaan tiedoksi sähköisenä viestinä hänen ilmoittamallaan tavalla, esimerkiksi sähköpostitse. Tavallisessa sähköisessä tiedoksiannossa asiakirja katsotaan annetun tiedoksi kolmantena päivänä viestin lähettämisestä, jollei muuta näytetä (L sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa 13/2003, 19 §). Lupien haku tapahtuu nykyään lähes poikkeuksetta sähköisesti. Asianosaisen suostumus sähköiseen tiedoksiantoon voi oikeuskirjallisuuden mukaan ilmetä myös sähköisen yhteystiedon ilmoittamisesta. Rakentamislain lupa-asioissa päätöksen toimittamistapa luvan hakijalle lienee normaalisti sähköinen. Sähköisessä päätöksen toimittamisessa luvan hakijan oikaisuvaatimus- ja valitusaika päättyy näin ollen aikaisemmin kuin esimerkiksi sellaisten naapurien, jotka eivät ole antaneet suostumusta sähköiseen tiedoksiantamiseen.

4.1.6.5 Toteumamalli pitää päivittää

Rakennuksen toteumamallin päivittämisestäsäädetään rakentamislain 71 §:ssä. Tavoite ajantasaisesta digitaalisesta rakennetun ympäristön rekisteristä sekä rakennuksen käytön ja huollon tarvitsemasta tietovarannosta edellyttää toteutuakseen, että rakennus dokumentoidaan siinä muodossa, missä se on toteutettu (”as built”). Normaalia on, että luvan myöntämisen jälkeen rakennuksen toteutuksen aikana tehdään myönnettyyn lupaan nähden eriasteisia muutoksia. Muutoksia tehdään paitsi itse rakennustyömaalla niin myös esimerkiksi rakennuselementtien ja muiden rakennusosien valmistusvaiheessa. Valtaosa rakennustyönaikaisista muutoksista on vaikutuksiltaan niin vähäisiä, ettei niitä tarvitse erikseen luvittaa valituskelpoisella päätöksellä (RakL 117 §).

Rakennuksen toteumamallin päivittämistehtävät jakautuvat päävastuullisen toteuttajan, suunnittelijoiden ja rakennuksen omistajan kesken. Silloin kun hankkeeseen on nimetty päävastuullinen toteuttaja, on tämän toimitettava suunnittelijoille tieto rakennustöiden edistymisestä ja rakennustöiden aikana tehdyistä muutoksista, jotta suunnittelijat voivat päivittää rakennuksen suunnitelmamalleina tai muutoin koneluettavassa muodossa olevat rakennussuunnitelmat ja erityissuunnitelmat rakennustyön etenemisen mukaisesti. Pienissä uudiskohteissa ja korjaus- ja muutostöissä ei välttämättä ole nimettyä päävastuullista toteuttajaa, jolloin rakentamishankkeeseen ryhtyvä huolehtii itse päävastuullisen toteuttajan tehtävistä. Lain perustelujen mukaan esimerkiksi vastaava työnjohtaja voisi huolehtia siitä, että tiedot työmaan tapahtumista välittyvät rakennesuunnittelijalle tai erityissuunnittelijalle. Pykälän sanamuodon mukaan erityissuunnittelijan on toimitettava pääsuunnittelijalle ja rakennussuunnittelijalle toteutuneet päivitetyt erityissuunnitelmat. Pääsuunnittelijan on huolehdittava suunnittelun kokonaisuudesta ja laadusta ja myös siitä, että rakentamishankkeeseen ryhtyvä saa tiedon huolehtimisvelvollisuutensa kannalta merkityksellisistä suunnittelua koskevista seikoista (RakL 92 §).

Valmiin rakennuksen elinkaaren aikana rakennuksessa tapahtuvista muutoksista suurin intressi on rakennuksen omistajalla. Omistajalla on myös vastuu omistamansa rakennuksen kunnosta. Luontevaa on, että rakennuksen omistaja huolehtii rakennuksen toteumamallin tai koneluettavien tietojen pitämisestä ajan tasalla rakennuksessa tehtävien muutosten yhteydessä. Toteumamallin toimittamisen velvoite rakennetun ympäristön tietojärjestelmään kuuluu kunnalle (RakL 73 §). Toteumamallin pitäminen ajantasaisena luvanvaraisuuden ulkopuolelle jäävistä muutoksista ja niistä tietojen toimittaminen valtakunnalliseen tietojärjestelmään ei sen sijaan kuulu kunnalle. Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä ei ole valvoa sellaisia korjaus- ja muutostöitä, jotka eivät edellytä lupaa. Rakennuksen omistajan harkintaan jää, toimitetaanko luvanvaraisuuden ulkopuolelle jäävistä muutoksista päivitettyä toteumamallitietoa tietojärjestelmään vai ei.

4.1.6.6 Katselmustietojen toimittaminen RYTJ:ään

Viranomaiskatselmusten tietojen toimittamisestarakennetun ympäristön tietojärjestelmään säädetään rakentamislain 72 §:ssä. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmä koostuu alueidenkäytön tietovarannosta ja rakennustietovarannosta (laki rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä 431/2023; muutoksia 811/2023). Rakennustietovaranto sisältää rakentamislain 72 ja 73 §:ssä säädetyt rakentamista koskevat tiedot. Viranomaiskatselmusten määräämisestä säädetään rakentamislain 112 §:ssä.

Kunnan on toimitettava tiedot aloitusilmoituksesta tai aloituskokouksesta, pohjakatselmuksesta, sijaintikatselmuksesta, osittaisesta loppukatselmuksesta ja loppukatselmuksesta rakennetun ympäristön tietojärjestelmään yhteentoimivassa ja koneluettavassa muodossa siten, että ne ovat muiden viranomaisten saatavilla rajapintoja käyttäen. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmään (RYHTI) on kunnasta oltava toimivat yhteydet 1.1.2028 mennessä. Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä RYHTI-järjestelmä aloittaa toimintansa vuoden 2024 alusta, jolloin se on valmis vastaanottamaan kunnan toimittamia tietoja. Jos kunta ottaa rajapinnan käyttöön vuosina 2025-2027, tulee tänä aikana rakennusvalvonnassa syntyneet tiedot toimittaa RYHTI-järjestelmään takautuvasti vuoden 2027 loppuun mennessä. Alueidenkäytön tietojen toimittamisen määräaika on rakentamisen tietoja vuotta pitempi (vuoden 2028 loppu).

Rakentamisesta ilmoitettavat tiedot laajenevat nykyisestä jonkin verran (RakL 72 §). Nykysääntely (laki väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista 661/2009 ja valtioneuvoston asetus väestötietojärjestelmästä 128/2010) ei edellytä kuntaa toimittamaan tietoa sijaintikatselmuksesta eikä pohjakatselmuksesta, joista jatkossa tulee tieto RYHTI-järjestelmään toimittaa. Sen sijaan rakennekatselmuksen sekä lämpö-, vesi- ja ilmanvaihtolaitteiden katselmuksen tietoja ei ole säädetty toimittamisvelvollisuuden piiriin. Muita jatkossa toimitettavia tietoja ovat aloitusilmoitus tai aloituskokous sekä osittainen loppukatselmus ja loppukatselmus. Lain perustelujen mukaan viranomaiskatselmustietojen saatavuus rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä on perusteltua ja helpottaa viranomaisten toimintaa sekä mahdollistaa yksittäistilanteissa myös viranomaisten keskinäistä yhteistyötä ja yhteydenpitoa. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä ei saa käsitellä arkaluonteisia tietoja (RYTJL 2.3 §).

Rakennustyö katsotaan aloitetuksi, kun ryhdytään rakennuksen perustuksen valutöihin tai perustukseen kuuluvien rakennusosien asentamiseen (RakL 108.2 §). Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä rakennustyö on aloitettu, kun rakenteiden tai rakennusosien purkaminen tai rakentaminen on alkanut. Aloitusilmoitus tai aloituskokouksen pitäminen eivät yksinään ole vielä tarkoittaneet rakennustöiden aloittamista, vaan edellytyksenä ovat olleet konkreettiset rakentamistoimenpiteet, lähinnä pohjakatselmus (KHO 2019:78).

4.1.6.7 Lupiin liittyvien tietojen toimittaminen

Rakentamisen lupiin liittyvien tietojen toimittamisestaRYHTI-järjestelmään säädetään rakentamislain 73 §:ssä. Toimitettavat lupapäätöstiedot koskevat rakennuksen tai muun rakennuskohteen rakentamislupapäätöstä liitteineen, maisematyölupapäätöstä, purkamislupapäätöstä ja poikkeamislupapäätöstä. Suurin uudistus liittyy rakennuksen suunnitelmamallin ja toteumamallin ja muiden tietojen toimittamisvelvoitteeseen. Valtakunnallisen tietojärjestelmän (RYHTI) toimivuus edellyttää, että kunta toimittaa tiedot yhteentoimivassa ja koneluettavassa muodossa siten, että ne ovat muiden viranomaisten saatavilla rajapintoja käyttäen. Toteumamallin toimitusvelvollisuus sisältää rakennussuunnitelmien ja erityissuunnitelmien toimittamisen IFC-tiedostoina sellaisina kuin ne on tehty, sekä lupamenettelyssä syntyvät tiedot liitteineen. Liitteitä ovat esimerkiksi 2D-pääpiirustukset, 2D-erityissuunnitelmat, tarkastusasiakirjan yhteenveto, energiatodistus, ilmastoselvitys, materiaaliseloste sekä mahdollisesti purkumateriaali- ja rakennusjäteselvitys. Ympäristöministeriön asetuksella on tarkoitus antaa tarkempia säännöksiä RYHTI-järjestelmään toimitettavista tiedoista sekä suunnitelmamallien ja toteumamallien ja tietojen yhteentoimivasta ja koneluettavasta muodosta.

4.1.6.8 Lupamääräykset

Lupamääräyksiäkoskeva rakentamislain 76 § vastaa nykyistä. Lupapäätökseen liittyvistä säännönmukaisista tai tyypillisistä lupaehdoista tai -määräyksistä sisältyy rakentamislakiin omat säännöksensä, kuten esimerkiksi rakennuksen paikan merkitsemistä koskeva 107 §, aloituskokousta koskeva 110 §, laadunvarmistusselvitystä koskeva 111 §, viranomaiskatselmuksia koskeva 112 §, viranomaistarkastuksia koskeva 113 § ja ulkopuolista tarkastusta koskeva 115 §. Lain 76 §:n nojalla annettavat lupamääräykset voivat koskea muun ohessa rakennustyön tai toimenpiteen suorittamista ja niistä mahdollisesti aiheutuvien haittojen rajoittamista. Lain perusteluissa todetaan, että säännöksellä on erityistä merkitystä maisematyö- ja purkamisluvan osalta. Rakentamislupaan voidaan myös yhdistää muusta lainsäädännöstä johtuvia rakennustyön haittoja vähentäviä määräyksiä.

4.1.6.9 Luvan voimassaolo

Luvan voimassaoloakoskeva rakentamislain 77 § noudattaa maankäyttö- ja rakennuslain periaatteita eräin lupajärjestelmän muutoksista johtuvin tarkistuksin ja täsmennyksin. Aiempaa sääntelyä vastaa kolmen vuoden määräaika rakennustyön aloittamiseen ja vaatimus siitä, että rakentaminen on saatettava loppuun viiden vuoden kuluessa luvan voimassaolosta. Koska rakentamislaissa ei ole erottelua rakennusluvan ja toimenpideluvan välillä, koskee 77 § kaikkia rakennustyötä varten tarvittavia lupia. Purkamisluvan voimassaoloaikaa laskettaessa ei oteta huomioon sitä aikaa, jona alueella on rakennusperintölain 6 §:n mukainen ELY-keskuksen antama vaarantamiskielto. Vaarantamiskielto on voimassa, kunnes rakennuksen suojelua koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu, jollei valitusviranomainen toisin määrää. ELY-keskuksen on käsiteltävä suojelua koskeva asia kahden vuoden kuluessa vaarantamiskiellon antamisesta.

Luvan tai hyväksynnän voimassaoloa työn aloittamista varten voi rakennusvalvontaviranomainen pidentää enintään kahdella vuodella, jos oikeudelliset edellytykset rakentamiseen tai muuhun toimenpiteeseen ovat edelleen voimassa. Työn loppuunsaattamista varten määräaikoja voidaan pidentää enintään kolmella vuodella kerrallaan. Rakentamislakiin sisältyy viranomaiselle säädetty toimimisvelvoite, jollei rakentamishankkeeseen ryhtyvä ole kymmenen vuoden kuluessa luvan myöntämisestä saanut valmiiksi aloitettua rakennustyötä tai muuta toimenpidettä (RakL 144 §). Siihen nähden ei useinkaan ole tarkoituksenmukaista pidentää määräaikaa työn loppuunsaattamista varten ulottumaan yli kymmenen vuoden päähän luvan myöntämisestä. Käytännössä tarpeita määräajan pidentämiseen saattaa kuitenkin esimerkiksi suhdannesyistä syntyä, mutta pidentäminen on viranomaisen harkinnassa eikä siihen tulisi suostua ilman riittäviä perusteita. Kymmenen vuoden määräaika aloitetun rakentamistyön loppuunsaattamiseksi kannattaa ottaa huomioon jo ennakoivasti, ennen rakentamislain voimaantuloa. Ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista suostua vuoden 2024 aikana kovin pitkiin töiden loppuunsaattamista tarkoittaviin jatkoaikoihin, ellei ole jonkinasteisesti todennäköistä, että työ pystytään pyydetyssä jatkoajassa saamaan valmiiksi.

Maisematyölupa puiden kaatamiseksi suunnitelmallista metsänkäsittelyä varten voidaan myöntää enintään kymmeneksi vuodeksi. Muutoin ja normaalisti maisematyölupa noudattaa yleisiä luvan voimassaoloaikoja, joiden mukaan lupa aloittamiseen vanhenee kolmessa vuodessa ja loppuunsaattamiseen viidessä vuodessa. Pidennyksiä voi myöntää 77.2 §:n mukaisesti.

Pitämättömät lopulliset loppukatselmukset ovat muodostuneet epäkohdaksi. Rakentamislain keskeneräistä rakennustyötä koskevalla 144 §:n täsmennyksellä, jonka mukaan rakennusvalvontaviranomaisen on kymmenen vuoden kuluttua luvan myöntämisestä velvoitettava rakentamishankkeeseen ryhtyvä saattamaan työ loppuun taikka ryhtymään muihin toimenpiteisiin, jotka terveellisyyden, turvallisuuden taikka ympäristölle aiheutuvan haitan tai häiriön vuoksi ovat tarpeen, on tarkoitus päästä vähitellen eroon pitämättömien loppukatselmusten ilmiöstä. Vaikka säännöstä ei voi sellaisenaan ja suoraan soveltaa takautuvasti ennen 1.1.2025 myönnettyihin lupiin, saa siitä periaatteellista tukea myös vanhemman lupavarannon kuntoon saattamiseksi (MRL 170 §).

4.1.6.10 Töiden aloittamisoikeus

Aloittamisoikeuttakoskeva rakentamislain 78 § vastaa nykyistä sääntelyä. Aloittamisoikeuden antaminen edellyttää hyväksyttävää vakuutta niiden haittojen, vahinkojen ja kustannusten korvaamisesta, jotka päätöksen kumoaminen tai luvan muuttaminen voi aiheuttaa. Valtio, kunta, kuntayhtymä ja seurakunta ovat vapautettuja vakuuden asettamisesta. Nykyiseen verrattuna vakuuden asettamisvelvoite ei koske myöskään seurakuntia. Lupaviranomainen voi antaa aloittamisoikeuden perustellusta syystä, ellei päätöksen täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi.

Yleensä aloittamisoikeudesta päätetään pyynnön perusteella osana itse lupapäätöstä. Erikseen lupahakemuksesta tehdystä hakemuksesta aloittamisoikeus voidaan myöntää valitusajan kuluessa tai 14 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä. Lupapäätösten julkipanomenettelystä luopuminen ja siirtyminen päätösten antamisessa kuulutusmenettelyyn (RakL 70 §) yhdistettynä siihen, että oikaisuvaatimukseen viranhaltijan tekemästä lupapäätöksestä sovelletaan hallintolakia (RakL 178 §) tarkoittaa, että aika, jonka jälkeen viranhaltijan lupapäätös saa lainvoiman, pitenee normaalitilanteessa kolmella viikolla. Tämä saattaa lisätä tarvetta aloittamisoikeuden pyytämiseen.

Valitusajan kuluessa tai määräajassa valitusajan päättymisestä (14 päivää) pyydetystä ja tehdystä aloittamisoikeuspäätöksestä ilmoitetaan välittömästi hallinto-oikeudelle sekä muutosta hakeneille. Päätös erillisestä aloittamisoikeudesta on tehtävä ilman tarpeetonta viivytystä. Erikseen myönnettyyn aloittamisoikeuspäätökseen sovelletaan lupapäätöksen tavoin hallintolain kuulutusmenettelyä. Pääasiasta valittanut saa hallinto-oikeudessa vaatia myönnettyä aloittamisoikeutta kumottavaksi tai muutettavaksi ilman, että hänen olisi erikseen siitä valitettava. Osana lupapäätöstä myönnetty aloittamisoikeus seuraa prosessuaalisesti lupapäätöstä ja hallinto-oikeuden päätöksestä, jossa (väli)päätöksellä otetaan kantaa aloittamisoikeuteen, saa valittaa (pyytää valituslupaa) korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain itse lupapäätöstä koskevasta ratkaisusta tehtävän valituksen yhteydessä. Sama sääntö koskee tilanteita, joissa aloittamisoikeutta on pyydetty erikseen.

4.1.6.11 Lupa- ja valvontamaksu

Lupa- ja valvontamaksuakoskeva rakentamislain 79 § poikkeaa nykyisestä siltä osin, että maininta maksun perimisestä korotettuna tilanteessa, jossa tarkastus- tai valvontatehtävät johtuvat luvattomasta tai luvan vastaisesta rakentamisesta taikka luvan hakijalle tai toimintaan velvolliselle kuuluvien tehtävien laiminlyönnistä, poistettiin. Eduskunnan ympäristövaliokunta katsoi, että korotettu maksu johtaisi rangaistusluonteiseen seuraamukseen (YmVM 27/2022 vp). Viranomainen voi kuitenkin edelleen periä valvonta- ja tarkastustehtävistä aiheutuneita kustannuksia vastaavan maksun. Mitään korotettua maksua muusta kuin todellisuudessa ja todennettavasti kunnalle aiheutuneen ylimääräisen työn lisäksi ei kuitenkaan voida määrätä. Kunnat joutuvat muutoinkin uudistamaan rakennusvalvontataksansa. Suomen Kuntaliitto valmistelee uuden taksamallin.