Myös vähäistä poikkeamista koskeva säännös rakentamislain 59 §:ssä on soveltamisalaltaan säilynyt entisellään. Kun nykyisessä laissa vähäisen poikkeamisen myöntäjänä on aina rakennusvalvontaviranomainen (MRL 175 §), niin rakentamislaissa vähäisen poikkeamisen rakentamisluvan yhteydessä myöntää kunta. Vähäistä poikkeamista voidaan käyttää myös silloin, kun hakijan niin pyytäessä kunta ratkaisee sijoittamisen edellytysten olemassaolon erillisellä päätöksellä (sijoittamislupa, RakL 43 §). Kunnan hallintosäännöstä riippuu, mikä taho kunnassa käyttää sijoittamislupatoimivaltaa. Sama viranomainen voi edellytysten täyttyessä käyttää sijoittamisen edellytysten olemassaolosta päättäessään mahdollisuutta vähäiseen poikkeamiseen. Vähäisen poikkeuksen toimivallasta on syytä mainita hallintosäännössä. Samalla kun kunnat joutuvat päivittämään hallintosääntönsä rakentamislain takia joka tapauksessa, on selvyyden vuoksi hyvä myös antaa rakennusvalvonnalle toimivalta vähäisten poikkeusten myöntämiseen, vaikka rakennusvalvontaviranomainen myöntää suoraan lain nojalla rakentamisluvan. Vähäisen poikkeamisen mahdollisuus rajoittuu tapahtuvaksi rakentamisluvan yhteydessä. Jos rakentamiskohde, esimerkiksi alle 30 neliömetrin suuruinen muu kuin asuinrakennus, ei rakentamislupaa edellytä, mutta sen toteuttaminen poikkeaa kaavan tai rakennusjärjestyksen määräyksestä, sovelletaan poikkeamiseen rakentamislain 57 §:n säännöstä.

Vähäistä poikkeamista harkittaessa sovelletaan rakentamislain 57 §:n poikkeamisesta säädettyjä edellytyksiä. Sanamuotonsa mukaisesti kysymyksessä on ”normaalia” poikkeamista vähäisemmistä seikoista. Lain perusteluissa todetaan, että vähäinen poikkeaminen voinee varsin harvoin aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle tai vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista. Tärkeää on kuitenkin katsoa, että poikkeaminen on luonteeltaan, määrältään ja vaikutuksiltaan vähäinen. Usein vähäisyyden arviointi voi edellyttää kaavoittajan tai muun viranomaisen lausuntoa tai kannanottoa. Kielto vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista saattaa kaavatilanteesta ja muista asianhaaroista riippuen ja varovaisuusperiaatetta noudattaen johtaa siihen, ettei vähäisen poikkeamisen myöntäminen ole perusteltua. Tähän voi johtaa myös naapuruston kielteinen kanta.

Vähäistä poikkeamista koskeva pitkä, jo vuoden 1958 rakennuslaista juontava ja kehittymään lähtenyt runsas oikeuskäytäntö ja siitä johdettavissa olevat tulkinnat soveltuvat käytettäväksi myös rakentamislain aikana.

Vähäisen poikkeamisen mahdollisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon hankkeeseen mahdollisesti jo myönnetyt aiemmat poikkeamiset. Vuosikirjapäätöksessä KHO 2022:90 korkein hallinto-oikeus katsoi, että vaikka vähäisenä poikkeamisena rakennusluvan yhteydessä sallittu rakennusoikeuden ylitys 4,5 neliömetrillä oli sellaisenaan määrältään pieni, poikkeamisen vähäisyyttä arvioitaessa oli otettava huomioon poikkeamispäätöksellä asemakaavan mukaisesta rakennusoikeudesta jo myönnetty 129 neliömetrin ylitys. Poikkeamista ei tässä tilanteessa voitu pitää vähäisenä. Vuosikirjatapaus KHO 2021:49 linjaa, ettei vähäisellä poikkeamisella voitu muuttaa kiinteistörekisteriin merkityn rasitteen sisältöä.