Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 4 momenttiin saatiin alueellista poikkeamista koskeva säännös lain muutoksella vuonna 2008/1129. Vuoden 1958 rakennuslakiin otettiin alueellisen poikkeamisen mahdollisuus vuonna 1973/588. Erityisesti Helsinki oli käyttänyt määräaikaisen ullakkorakentamisen poikkeuslupaa viideksi vuodeksi kerrallaan vuodesta 1987 lähtien.

Rakentamislain 58 §:n säännös alueellisesta poikkeamisesta on säilynyt asiasisällöltään samanlaisena kuin millaisena se soveltamisalaltaan hiukan laajennettuna siirrettiin omaksi säännökseksi maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:ään. Kunnan hallintosäännössä määräämä viranomainen käyttää alueellisen poikkeamisen toimivaltaa. Alueellista poikkeamista voidaan käyttää asemakaava-alueilla.

 Alueellinen poikkeaminen voidaan erityisestä syystä myöntää alueidenkäyttölaissa säädetystä tai sen nojalla annetusta tai rakentamislaissa säädetystä tai sen nojalla annetusta rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevasta säännöksestä, määräyksestä, kiellosta tai muusta rajoituksesta. Poikkeaminen voi ulottua laajemmalle kuin yhden rakennuspaikan käsittävälle alueelle ja koskea asemakaava-alueella olemassa olevan asuin-, liike- tai toimistorakennuksen tilojen muuttamista asuinkäyttöön tai muuhun ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomaan käyttöön.

Alueellinen poikkeamislupa on osoittautunut käyttökelpoiseksi keinoksi, kun olemassa olevaa rakennuskantaa halutaan muuttuneessa tilanteessa saada joustavasti otettua kysyntää vastaavaan käyttötarkoitukseen. Alueellista poikkeamislupaa on mahdollista hyödyntää viiden vuoden ajan poikkeamisluvan lainvoimaiseksi tulosta, kun muussa poikkeamisluvassa aikaa on kaksi vuotta (RakL 187 §).