Poikkeamisen sääntely rakentamislaissa noudattaa pääosin maankäyttö- ja rakennuslain sääntelyä. Rakentamislaissa on kuitenkin eräitä täsmennyksiä ja lupaprosessiin vaikuttavia muutoksia liittyen rakentamisen sijoittamisen edellytysten harkintaan. Eduskunnan ympäristövaliokunnan mietinnön (YmVM 27/2022 vp) pohjalta rakennuksen käyttötarkoituksen muuttamisen perusteita poikkeamisluvan kautta täydennettiin osana lain 57 §:ää.
Toimivalta kaikkeen poikkeamiseen säilyy kunnalla. Kunta osoittaa hallintosäännössä tahon tai tahot, jotka poikkeamisen toimivaltaa kunnassa käyttävät. Normaalia on, että poikkeamistoimivaltaa on kunnassa jaettu eri toimijoiden kesken siitä riippuen, millaisesta poikkeamisesta on kysymys.
2.4.1 Varsinainen poikkeaminen
Rakentamislain 57 § ei enää määrittele poikkeamista kohdistumaan ”rakentamista tai muuta toimenpidettä” koskevaan. Syynä poistoon on lain perustelujen mukaan se, että toisinaan on ollut tarve poiketa myös jostain muusta kuin rakentamista koskevasta kaavamääräyksestä. Tällaisina tilanteina tuodaan esiin esimerkiksi lumenkaatopaikan järjestäminen tai pilaantuneiden maa-ainesten varastointi. Nykyisen lain soveltamiskäytännössä poikkeamislupa liittyy tavallisesti rakennusluvan myöntämiseen. Tarve poikkeamiselle voisi jatkossa syntyä enenevässä määrin myös tilanteissa, joissa rakentamislupaa ei lainkaan tarvitsisi hakea esimerkiksi alle 30 neliömetrin suuruisen talousrakennuksen rakentamiseen. Talousrakennus saattaisi kuitenkin edellyttää poikkeamislupaa vaikkapa sijaintinsa johdosta.
Poikkeaminen ei 57 §:n 1 momentin mukaan ole mahdollista kelpoisuusvaatimuksista, tonttijaosta, maisematyöluvan tarpeesta ja edellytyksistä eikä 46 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetystä asemakaavan laatimista koskevista sijoittamisen edellytyksistä suunnittelutarvealueella. Kyseisen kohdan mukaan sijoittamisen edellytyksenä suunnittelutarvealueella on, ettei rakentaminen johda vaikutuksiltaan sellaiseen merkittävään rakentamiseen tai aiheuta sellaisia merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia, jotka edellyttävät asemakaavan laatimista. Kelpoisuusvaatimuksista poikkeaminen ei vallitsevan oikeuskäytännön mukaan ole nykylainkaan mukaan ollut mahdollista.
Tonttijaon tulee olla hyväksytty ennen kuin rakentamislupa voidaan myöntää. Asiasta säädetään alueidenkäyttölain 81 §:n 1 kohdassa. Nykyinen laki ei nimenomaisesti sulje tonttijaosta poikkeamista pois poikkeamistoimivaltaa koskevassa maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:ssä. Poikkeamisen edellytyksenä oleva haitan aiheuttamisen kielto kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle on rajoittanut poikkeamisen mahdollisuutta ennen tonttijaon hyväksymistä.
Tonttijaon oikeusvaikutuksia koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 81 §:n säännöksen soveltamisessa tontin rekisteröintivaatimuksen osalta on vallinnut erilaista hallintokäytäntöä. Muun muassa Helsingin hallintokäytännössä on tontinmuodostuksen keskeneräisyydestä tarvittava poikkeaminen käsitelty vähäisenä silloin, kun tontin mittaus ja rekisteröinti on jo saatettu vireille. Rakennuslupaan on silloin otettu määräys, ettei rakennusta voida hyväksyä käyttöön ennen tontin rekisteröintiä. Vastaavan kaltainen periaate tuotiin maankäyttö- ja rakennuslakiin, kun lakia täydennettiin kolmiulotteisia kiinteistöjä koskevalla uudella lainsäädännöllä (465/2018). Silloin lakiin lisätyn 81 a §:n mukaan on rakennusluvan saanut myöntää ennen tontin merkitsemistä kiinteistörekisteriin, jos rakentaminen koskee hanketta, johon sisältyy kolmiulotteinen kiinteistö. Rakennusta ei saa kuitenkaan ottaa käyttöön ennen rekisterimerkinnän tekemistä. Vastaavan sisältöinen säännös on alueidenkäyttölaissa (81 a §).
Alueidenkäyttölain 81 §:n 2 kohta kieltää rakentamisluvan myöntämisen sitovan tonttijaon mukaiselle tontille ennen sen merkitsemistä kiinteistörekisteriin. Rakentamislain 59 §:n säännös vähäisestä poikkeamisesta kiinnittyy lain 57 §:ään, joka ei mahdollista poikkeamista tonttijaosta (”noudattaen, mitä 57 §:ssä poikkeamisesta säädetään”). Tonttijako ja sen hyväksyminen on eri asia kuin tontin rekisteröinti. Myös jatkossa on, edellytysten siihen täyttyessä, mahdollisuus turvautua vähäisen poikkeamisen käyttöön, myöntää rakentamislupa ennen tontin rekisteröintiä ja sitoa rekisteröinti rakennuksen käyttöön hyväksymiseen.
Alkuperäisessä muodossaan 1.1.2014 asti voimassa ollut laki kevennettyjen rakentamis- ja kaavamääräysten kokeilusta (1257/2010) on osin muutetussa muodossaan voimassa vuoden 2023 loppuun (892/2018). Lain 5 §:n mukaan Helsingin, Vantaan ja Turun asemakaava-alueilla rakennuslupa voidaan edelleen myöntää ennen tonttijaon laatimista ja tontin lohkomista. Rakennusluvassa on tällöin määrättävä, ettei rakennusta saa ottaa käyttöön ennen kuin tontti on merkitty kiinteistörekisteriin. Kokeilulaki antaa näin ollen enemmän poikkeamisen mahdollisuuksia kuin rakentamislaki.
Muista sijoittamisen edellytyksistä suunnittelutarvealueella kuin 46 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädellystä voi poikkeamisluvan myöntää. Kyseinen 2 kohta tarkoittaa tilanteita, joissa rakentaminen on vaikutuksiltaan niin merkittävää, että asemakaavan laatiminen on tarpeen. Kysymys on nimenomaan asemakaavan, mutta ei yleispiirteisemmän kaavan tarpeesta. Vaikutuksiltaan merkittävämpää rakentamista voi olla perusteltua sijoittaa asemakaava-alueen ulkopuolelle tilanteessa, jossa laatimisprosessiltaan pitkäkestoisemman asemakaavan kautta saavutettava lisäarvo on kyseenalainen. Lain perusteluissa esimerkkinä mainitaan kaivosalueilla tapahtuva rakentaminen.