Myös maisematyölupaa koskeva sääntely on pysynyt rakentamislaissa pääosin ennallaan. Maisemaa muuttavalla maanrakennustyöllä tarkoitetaan nykyiseen tapaan kaivamista, louhimista, tasoittamista ja täyttämistä sekä puiden kaatamista tai muuta näihin rinnastettavaa työtä (RakL 53 §). Maisematyöluvalla säännellään maanrakennustyön piiriin kuuluvia toimenpiteitä, jotka jäävät rakentamisen sääntelyn ulottumattomiin. Esimerkiksi vesilaissa (587/2011) säännellään muun muassa ruoppauksesta ja ruoppausmassan sijoittamisesta (VesiL 2 luvun 6 §). Maa-ainesten ottaminen voi edellyttää vesilain mukaista aluehallintoviraston lupaa esimerkiksi tilanteessa, jossa maa-ainesten ottaminen kohdistuu pohjavedenpinnan alapuolelle, pohjaveden ottamon suoja-alueelle tai pohjavesialueelle. Maa-ainesten ottamisesta voi myös seurata ympäristöluvan tarve. Patoturvallisuuslakia (494/2009) sovelletaan patoihin niihin kuuluvine rakennelmineen ja laitteineen. Patoihin sovelletaan patoturvallisuuslain lisäksi, mitä rakentamislaissa säädetään rakennuskohteiden luvanvaraisuudesta. Patoturvallisuuslain säännökset on otettava huomioon alueidenkäyttölain ja rakentamislain mukaista padon rakentamista ja käyttöä koskevaa viranomaispäätöstä tehtäessä.
Metsien käytön osalta eri lakien päällekkäistä soveltamista vältetään koordinoimalla rakentamislain maisematyöluvan soveltamisalaa metsälain (1093/1996) säännöksiin. Metsälakia sovelletaan metsän hoitamiseen ja käyttämiseen metsätalousmaaksi luettavilla alueilla. Metsälakia ei kuitenkaan sovelleta alueidenkäyttölain mukaisessa kaavassa suojelualueeksi osoitetulla alueella; asemakaava-alueilla lukuun ottamatta maa- ja metsätalouteen osoitettuja alueita; alueilla, joilla on voimassa toimenpiderajoitus asemakaavan laatimiseksi; oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella lukuun ottamatta maa- ja metsätalouteen ja virkistyskäyttöön osoitettuja alueita (MetsäL 2.1 §). Metsälain soveltamisalan ulkopuolelle jäävillä alueilla puiden kaatamisen luvanvaraisuutta arvioidaan rakentamislain maisematyölupainstrumentin kautta. Yleensä silloin on kysymys talonrakentamiseen tarkoitetuista kaava-alueista. Ranta-asemakaava-alueilla voidaan rantapuusto arvioida maisemallisesti ja myös virkistyskäytön kannalta keskeiseksi huomioon otettavaksi ominaispiirteeksi ja kaavamääräyksillä rajoittaa puuston poistamista ilman maisematyölupaa. Myös muilla asemakaava-alueilla kuin ranta-asemakaava-alueilla voidaan puiden kaatamista säädellä ja rajoittaa sitä tarkoittavilla yksityiskohtaisilla kaavamääräyksillä. Ilman eri asemakaavamääräystä arvioidaan puiden kaatamisen luvanvaraisuutta rakentamislain 53 §:n 2 momentin oikeusohjeen nojalla.
Alueidenkäyttölain voimaantulosäännös säätää yleiskaavojen alueille puiden kaatamisen luvanvaraisuuteen viiden vuoden siirtymäajan. Säännöksen mukaan yleiskaavan maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi osoitetulla alueella edellytetään edelleen maisematyölupaa puiden kaatamiseen sellaisen yleiskaavan alueella, jolla niin on määrätty, jos kaava on tullut voimaan ennen 1.5.2017. Säännös on kuitenkin voimassa enintään viisi vuotta 1.1.2025 lukien, tai tätä lyhyemmän ajan siihen saakka, että kunta on muuttanut alueella olevan kaavan ja ottanut siinä huomioon maisematyöluvan tarpeen. Käytännössä kunnat ryhtynevät harvoin yleiskaavan muuttamiseen pelkästään puiden kaatamisen luvanvaraistamiseksi. Viiden vuoden määräajan umpeuduttua puiden kaatamisen maisematyölupavelvoite ko. yleiskaava-alueilla poistuu automaattisesti ilman kaavan päivittämistä. Kysymys on yleiskaavan toimenpiderajoitukseen perustuvasta maisematyöluvasta, mikä on eri asia kuin yksityiskohtaiseen asemakaavamääräykseen perustuva rajoitus.
Vaikutukseltaan vähäiset maisemaa muuttavat toimenpiteet eivät 53 §:n 2 momentin mukaan maisematyölupaa edellytä. Erityisesti puiden kaatamisen osalta vähäisyyden arviointi on aiheuttanut kuntakohtaista vaihtelua. Lain perusteluissa korostetaan, että vähäisyyden arviointi kuuluu viranomaiselle. Yhdenkin puun poisto kaava-alueella saattaa kiinnostaa naapurustoa ja aiheuttaa erimielisyyttä myös saman taloyhtiön asukkaiden keskuudessa. Vähäisenä toimenpiteenä voitaisiin lain perustelujen mukaan pitää enintään viiden puun kaatamista, jos aluetta ei koske erityiset suojelumääräykset tai puut eivät sijaitse maisemalliselta kannalta erityisen tärkeällä paikalla. Toisaalta esimerkiksi katua reunustavien ja puistoalueilla olevien kaupunkipuiden poisto ja korvaaminen uusilla, vaikka kyse olisi yli viidestä puusta, voisi olla vähäinen toimenpide. Rakentamislain tavoitteena on suunnata maisematyöluvan käyttö puiden kaatamisen osalta koskemaan selkeästi tilanteita, joissa puiden kaatamisen maisemalliset vaikutukset ovat objektiivisesti ja kiistatta vähäistä suurempia ja ajalliselta kestoltaan pitkäaikaisempia. Direktiivilajeihin kuuluvan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskielto voi estää muutamankin puun kaatamisen.
Rakentamista valmisteleviin toimenpiteisiin on usein tarvetta päästä ryhtymään jo ennen rakentamisluvan myöntämistä. Maankäyttö- ja rakennuslain tätä tarkoittava säännös (MRL 149 d §) on aiheuttanut kunnissa erilaista tulkintaa. Joissakin kunnissa on säännöksen tulkittu edellyttävän valmistelevilta toimenpiteiltä aina maisematyölupaa (”noudattaen, mitä maisematyöluvasta säädetään”). Yleensä kysymys on kuitenkin kaavan toteuttamiseksi tarpeellisista töistä, jolloin maisematyölupaa ei tarvita. Rakentamislain säännös selventää vallitsevaa oikeustilaa. Maisematyölupaa ei 53 §:n 2 momentin toisen virkkeen mukaan tarvita rakentamishanketta valmisteleviin välttämättömiin toimenpiteisiin, jotka liittyvät lainvoimaisen kaavan toteuttamiseen. Kaavalla tarkoitetaan tässä yhteydessä asemakaavaa, ranta-asemakaavaa ja yleiskaavaa. Tällaisesta rakentamista valmistelevasta toimenpiteestä, kuten kaivamisesta, louhimisesta ja puiden kaatamisesta, tulee kuitenkin aina ennen aloittamista ilmoittaa rakennusvalvontaviranomaiselle. Asiasta säädetään rakentamislain 109 §:ssä. Jos kaavoitus on kesken, tarvitaan myös valmisteleviin toimenpiteisiin maisematyölupa.
Yleis- tai asemakaavan toteuttamiseksi tarpeellisten töiden arviointi sisältää harkintaa (RakL 53.2 §). Monet kunnallistekniset työt vapautuvat tällä perusteella maisematyöluvan tarpeesta. Kaavan ikä ja tarkkuusaste vaikuttavat arvioinnissa. Mitä uudemmasta kaavasta on kysymys ja mitä tarkemmin siinä on lopputulos kaupunki- ja ympäristökuvan osalta ennakoitu, sitä laajemmalle voidaan kaavan toteuttamiseksi tarpeellisten töiden ala ulottaa, todetaan lain perusteluissa. Myös myönnetty ja lainvoimainen rakentamislupa sisältää oikeuden rakentamisen toteuttamiseksi tarvittavan puuston poistamiseen. Puustoa ei pidä kuitenkaan vähentää tarpeettomasti. Rakentamisluvan yhteydessä lupaviranomainen voi määritellä rakentamisen tieltä poistettavan puuston ja määrätä muilta osin puuston suojaamisesta ja säilyttämisestä rakennustyön aikana. Helsingin uusi, kesäkuussa 2023 voimaan tullut muutettu rakennusjärjestys sisältää puuston säilyttämistä ja lisäämistä tontilla koskevan pykälän. Helsingin rakennusjärjestyksen uuden 31 a §:n 1 momentin mukaan rakennettavalta tontilta saa kaataa vain ne puut, mihin lupapäätöksessä on annettu lupa. Mikäli tontilta on välttämätöntä kaataa puita asemakaavanmukaisen rakentamisen jouduttamiseksi ennen luvan myöntämistä, puiden kaatamisesta on ilmoitettava rakennusvalvontapalveluille 14 vuorokautta ennen puiden kaatamista. Rakennusjärjestyksen saman pykälän 4 momentin mukaan on puiden kaatamiseen annettavassa luvassa tarvittaessa määrättävä puiden lisäistutuksista.
Maisematyölupaa ei tarvita, jos toimenpide perustuu liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain mukaiseen hyväksyttyyn tiesuunnitelmaan tai ratalain mukaiseen hyväksyttyyn ratasuunnitelmaan (RakL 53.3 §). Jotta luvanvaraisuudesta vapautuu, tulee toimenpiteen olla selkeästi osoitettu kyseisessä suunnitelmassa. On myös huomattava, että esimerkiksi luonnonsuojelulain (9/2023) perusteella suojeltuja luontotyyppejä ei saa hävittää eikä heikentää. ELY-keskus voi päättää suojella muun muassa jalopuumetsikön ja tervaleppämetsän (LSL 64 §). Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisia tiukasti suojeltuja luontotyyppejä koskee hävittämis- ja heikentämiskielto suoraan lain nojalla. Niistä mainittakoon tietynlaiset serpentiinikalliot, -kivikot ja soraikot. Luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuja eläinlajeja ja liitteessä IV (b) mainittuja kasvilajeja koskee tiukka suojelu. Tiukan suojelun piirissä on muun muassa liito-orava, susi ja eräät lepakkolajit, joihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää. Myös muinaismuistolain (295/1963) mukaisten kiinteiden muinaisjäännösten kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen on kielletty ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa. Myös lupaviranomaisen tulee viran puolesta olla selvillä kiinteistä muinaisjäännöksistä ja niitä koskevasta kajoamiskiellosta. Kiellon sivuuttaminen voi johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Muinaisjäännöksistä voi tiedustella paitsi museoviranomaiselta myös ELY-keskukselta ja kaavoittajalta, maakuntaliittoa unohtamatta. Jos maata kaivettaessa tai muuta työtä suoritettaessa tavataan kiinteä muinaisjäännös, jota aikaisemmin ei ole tunnettu, on työ muinaisjäännöksen kohdalta heti keskeytettävä ja saatettava asia Museoviraston tai ELY-keskuksen tietoon tarpeellisia toimenpiteitä varten. Kaavoitusta suunniteltaessa on hyvissä ajoin otettava selko siitä, saattaako kaavoituksen toimeenpaneminen tulla koskemaan kiinteää muinaisjäännöstä.
Maa-aineslain (555/1981) ja maankäyttö- ja rakennuslain yhteensovittaminen on lainsäätäjän toimesta ratkaistu niin, että maisematyölupa ja maa-aineslupa ovat toisensa poissulkevia. Maisematyölupaa koskevia säännöksiä ei sovelleta sellaiseen maa-ainesten ottamiseen, josta säädetään maa-aineslaissa (RakL 53.4 §). Maa-aineslailla säännellään maa-ainesten ottamista. Suuret rakentamishankkeet saattavat edellyttää laajoja ja kestoltaan vuosia jatkuvia louhinta- ja vastaavia töitä ja louheen pois kuljettamista. Pilaantuneita maamassoja joudutaan korvaamaan puhtailla. Lainvoimaisen kaavan alueella rakennuspaikan rakentamiskelpoisuus ja mitä se saattaa edellyttää on periaatteessa tullut selvittää jo kaavassa. Kaava on myös mahdollisesti käynyt läpi valitusprosessin.
Päällekkäisten valvontajärjestelmien minimoimiseksi on rakentamislain säätämisen yhteydessä maa-aineslain 4 §:ään lisätty uusi 2 momentti. Sen mukaan maa-aineslupa ei ole tarpeen lainvoimaisen asemakaavan toteuttamiseen liittyvään rakentamista valmistelevaan kaivamiseen tai louhintaan. Maa-aineslain muutoksen avulla vältetään tarpeettomien kaksinkertaisten lupamenettelyjen soveltaminen. Ottamiseen sovelletaan kuitenkin maa-aineslakia ja siinä säädettyjä ottamisen rajoituksia, mutta maa-aineslain tarkoittamaa lupaa ei edellytetä.