Julkaisun etusivulle

2.2 Purkamisen lupajärjestelmä

Toisin kuin rakentamisluvan, jonka myöntää kunnan rakennusvalvontaviranomainen, purkamisluvan myöntää kunta. Kunta ratkaisee hallintosäännössä, miten toimivalta kunnassa purkamisluvan osalta järjestetään. Myös rakentamislupien osalta rakentamisen sijoittamisen edellytysten olemassaolosta ratkaisemisen (sijoittamislupa) toimivalta päätetään kunnan hallintosäännössä. Sijoittamisen edellytysten olemassaolo ratkaistaan erillisellä sijoittamisluvalla ainoastaan luvan hakijan sitä pyytäessä.

Purkamislupien toimivaltaa koskeva rakentamislain säännös (RakL 56 §) poikkeaa nykyisestä. Maankäyttö- ja rakennuslain järjestelmässä purkamisluvasta on päättänyt aina rakennusvalvontaviranomainen (MRL 130 §). Purkamisen lupajärjestelmä kytkeytyy olennaisesti alueidenkäytön ohjaukseen. Perusteltua voi siihen nähden olla, että purkamisluvasta päättäväksi viranomaiseksi määrätään hallintosäännössä kaavoittaja. Pienissä kunnissa tämä voi tarkoittaa kunnanhallitusta. Toisaalta nykyisen lain aikana, jolloin purkamisen lupatoimivalta on kuulunut rakennusvalvonnalle, on toimivaltaan totuttu ja luotu toimivat hallintokäytännöt. Niihin kuuluu muun muassa yhteistyö kaavoittajan ja museotoimen kanssa.

Purkamisen luvanvaraisuus noudattaa maankäyttö- ja rakennuslain (MRL 127 §) sääntelyä. Rakennusta tai sen osaa ei saa ilman lupaa purkaa asemakaava-alueella tai alueella, jolla yleiskaavassa niin määrätään, eikä alueella, jolla on voimassa alueidenkäyttölain 53 §:ssä tarkoitettu rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi.

Lupaa ei tarvita, jos voimassa oleva rakentamislupa, alueidenkäyttölain mukainen katusuunnitelma, liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain mukainen hyväksytty tiesuunnitelma tai ratalain mukainen hyväksytty ratasuunnitelma edellyttävät rakennuksen purkamista. Lupaa ei myöskään tarvita talousrakennuksen ja muun siihen verrattavan vähäisen rakennuksen purkamiseen, ellei rakennusta ole pidettävä historiallisesti merkittävänä tai rakennustaiteellisesti arvokkaana tai tällaisen kokonaisuuden osana. Talousrakennusten ja niihin verrattavien vähäisten rakennusten purkamisen luvanvaraisuutta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon kaavalla tai lailla suojeltujen rakennusten lisäksi esimerkiksi Museoviraston tai alueellisen vastuumuseon tekemät inventoinnit. Valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen inventointi on keskeinen, mutta ei suinkaan ainoa tietolähde (www.rky.fi). Esimerkiksi maakunta- ja yleiskaavojen laatimisen yhteydessä laaditut inventoinnit täydentävät valtakunnallista rky-tietokantaa, joka on pakostakin melko suppea. Vaikka rakennus on mahdollisesti alun perin voitu rakentaa ilman lupaa, ei siitä seuraa, etteikö sen purkaminen vaatisi purkamislupaa esimerkiksi sen historiallisen merkittävyyden takia. Historiallisesti arvokas kioski tai historiallisen kokonaisuuden osana oleva soittolava kaava-alueella voi silloinkin, kun sitä ei ole suojeltu, olla 55 §:n 2 momentin tarkoittama, purkamislupaa edellyttävä rakennus tai sen osa.

Nykyiseen tapaan tilanteessa, jossa purkamiseen ei tarvita lupaa, on rakentamishankkeeseen ryhtyvän kirjallisesti ilmoitettava kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle rakennuksen tai sen osan purkamisesta 30 päivää ennen purkamistyöhön ryhtymistä (purkamisilmoitus). Ilmoitus tehdään rakennusvalvontaviranomaiselle riippumatta siitä, mille taholle purkamislupatoimivalta on kunnan hallintosäännössä osoitettu. Rakennusvalvontaviranomaisella on 30 päivää aikaa vaatia perustellusta syystä purkamisluvan hakemista. Rakentamislain perusteluissa lainataan suoraan maankäyttö- ja rakennuslain perusteluja avaamaan tilanteita, joissa purkamisluvan vaatiminen voitaisiin katsoa perustelluksi. ”Perusteltuna syynä voisi olla esimerkiksi se, että alueen asemakaavaa olisi pidettävä vanhentuneena. Asemakaava-alueen ulkopuolella lupamenettelyä voitaisiin edellyttää, jos rakennuksen purkamisessa rakennussuojelullisista syistä tulisivat sovellettaviksi lupaharkintaa koskevat edellytykset”. Kaava- ja rakennuskieltoalueen ulkopuolella purkamisen luvanvaraisuus ei määräydy esimerkiksi rakennuksen koon kautta. Suurikin rakennuskohde, jolla ei ole mitään historiallisia tai suojeluun liittyviä arvoja, voidaan em. alueilla purkaa ilman lupaa.