Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Julkiset hallintotehtävät kattavat hallintotoiminnan jonkin verran laajemmin kuin varsinainen julkisen vallan käyttö. Viranomaisille säädetyssä tarkastus- ja valvontatoiminnassa käytetään tyypillisesti julkista valtaa. Tavanomaisia toimistotehtäviä, tietotekniikka mukaan luettuna, ei pidetä julkisen vallan käyttönä. Myös kunnallisen toimielimen pöytäkirjan pitäminen on katsottu julkisen vallan piiriin kuulumattomaksi.

Kuntalain 87 §:n 2 momentin mukaan tehtävää, jossa käytetään julkista valtaa, hoidetaan virkasuhteessa. Säännös kytkee viran ja virkasuhteen käyttöalan julkisen vallan käyttöön, missä tulee otettavaksi huomioon virkamieshallintoon kuuluvat periaatteet. Niitä ovat erityisesti lainalaisuus, puolueettomuus ja hyvä hallinto.

Kunnan rakennusvalvontaviranomaisena toimii kunnan hallintosäännössä määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin, tai toimielimen jaosto. Kunnanhallitus ei voi olla rakennusvalvontaviranomainen. Rakennustarkastaja toimii kunnan rakennusvalvontaviranomaisen alaisena ja hoitaa rakentamislakiin perustuvia, julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä itsenäisesti. Rakennustarkastajalta vaaditaan tehtävään soveltuva rakennusalan korkeakoulututkinto ja kokemusta rakennussuunnitteluun ja rakennustyön suoritukseen liittyvistä tehtävistä. Kahdella tai useammalla kunnalla voi olla yhteinen rakennustarkastajan virka. Kunta voi myös antaa rakennusvalvontatehtävän sopimuksen nojalla toisen kunnan, rakennustarkastajan pätevyysvaatimukset täyttävän viranhaltijan hoidettavaksi.

Rakentamislaki ei muuta julkisen rakennusvalvonnan perusluonnetta nykyiseen verrattuna. Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on yleisen edun kannalta valvoa kaavoituksen noudattamista sekä osaltaan huolehtia, että rakentamisessa noudatetaan, mitä alueidenkäyttölaissa tai sen nojalla säädetään tai määrätään rakentamistoiminnasta (RakL 100 § :n 1 momentin 1. virke). Kaavasta ei voi pääsääntöisesti seurata taannehtivia velvoitteita. Kun olemassa olevaan rakennukseen kohdistetaan lupaa edellyttäviä rakentamistoimenpiteitä, tulevat voimassa olevan kaavan määräykset sovellettaviksi siinä laajuudessa kuin hankkeen luonne ja muut asiassa sovellettavat säännökset edellyttävät. Kaavan mahdolliset suojelumääräykset tulee ottaa huomioon rakennuksen kunnossapidossa.

Rakentamistoiminnan valvonta rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä perustuu samoin yleiseen etuun. Rakentamislain 100 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaan kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on yleisen edun kannalta valvoa rakentamislaissa tarkoitettua rakentamistoimintaa sekä osaltaan huolehtia, että rakentamisessa noudatetaan, mitä rakentamislaissa tai sen nojalla säädetään tai määrätään. Rakennusvalvontaviranomaisen on nykyiseen tapaan huolehdittava rakentamista ja muita toimenpiteitä koskevien lupien käsittelemisestä. Kun säännös tällä hetkellä on asetuksen puolella (MRA 4 §), on se rakentamislaissa nostettu lakiin. Lupien käsitteleminen on rakennusvalvonnan ydintehtäviä.

Kolmantena perustehtävänä kaavoituksen noudattamisen valvonnan ja lupien käsittelemisestä huolehtimisen lisäksi rakennusvalvonnalle kuuluu osaltaan valvoa rakennetun ympäristön ja rakennusten kunnossapitoa ja hoitoa (RakL 100 §:n 1 momentin 3. virke). Rakennusten kunnossapitovelvollisuuden laiminlyönteihin tulee puuttua riittävän ajoissa, jotta rakennus ei kunnossapidon laiminlyönnin takia muutu korjaus- ja käyttökelvottomaksi. Julkisyhteisön itsensä omistamat rakennukset, sotilastarkoituksiin rakennettuja lukuun ottamatta, eivät ole missään erityisasemassa. Yhteiskunnan rakennemuutos on johtanut siihen, että toimeliaisuudeltaan hiljenevillä alueilla rakennuksia jää tyhjilleen. Aina ei löydy taloudellisia edellytyksiä huolehtia tarpeettomiksi muuttuneiden rakennusten purkamisestakaan. Asukasluvultaan vähenevillä alueilla esiintyy myös kasvavia vaikeuksia saada rahoitusta rakennuskannan korjauksiin. Lainsäädäntö ei tunnista taloudellisia seikkoja arviointiperusteena, kun viranomainen harkitsee rakennuksen kunnostus- tai korjausmääräyksen antamista. Käytännössä rakennusvalvonta joutuu harkintaa tehdessään toisinaan ottamaan huomioon myös niitä taloudellisia reunaehtoja, joiden puitteissa määräysvaltaa rakennuksen osalta käyttävä pystyy toimimaan. Hallintotoiminnassa noudatettava suhteellisuusperiaate edellyttää viranomaista suhteuttamaan toimenpiteensä voimakkuus oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden (HL 6 §). Jos rakennuksesta tai sen osasta on ilmeistä vaaraa terveellisyydelle tai turvallisuudelle, koskee rakennusvalvontaviranomaista ehdoton toimimisvelvoite. Rakennuksen tai sen osan käyttäminen on silloin joko kiellettävä tai määrättävä rakennus tai sen osa purettavaksi (RakL 141 §). Myös kaavassa mahdollisesti olevat rakennusta koskevat suojelumääräykset vaikuttavat rakennuksen kunnossapidon laajuuteen ja velvoitteisiin.

Rakennustarkastajalle kuuluu myös lakisääteisesti neuvontatehtäviä. Neuvontaa ja ohjausta voi kunta hankkia sopimusteitse yksityiseltä taholta. Rakentamislain 100 §:n 1 momentin viimeisen virkkeen mukaan kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on huolehtia kunnassa tarvittavasta rakentamisen yleisestä ohjauksesta ja neuvonnasta. Kunta ei voi siirtää rakentamisen neuvontaa kokonaan yksityisen hoidettavaksi. Kuntalaisella on oikeus kohtuulliseen maksuttomaan neuvontaan, jonka ei tarvitse, eikä pidäkään, ulottua yksityiskohtaiseen ohjaukseen  rakennussuunnitelman sisällön osalta. Viranomaisen on hallintolain 7 §:n mukaan annettava toimivaltansa rajoissa asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Neuvonta on em. säännöksen mukaan maksutonta. Viranomainen ei suunnittele, vaan käsittelee ja tarkastaa päteviksi ja kelpoisiksi todettujen suunnittelijoiden suunnitelmia.