Rakennusjärjestyksen määräykset voivat koskea koko kuntaa tai kunnan osa-aluetta. Kunnan harkintaa rajaa lain laillisuusharkinta. Määräyksiä voidaan laatia myös kuntien yhteistyönä. Määräysten tulee olla luonteeltaan aina maanomistajalle tai muulle oikeudenomistajalle kohtuullisia.  Sen lisäksi määräysten osa-alueittaiset eroavaisuudet eivät saa johtaa maanomistajien asettamiseen keskenään eriarvoiseen asemaan. Rakennusjärjestystä koskevan päätöksen tulee samalla tavoin kuin kaavoituksen päätöstenkin perustua riittäviin selvityksiin. 

MRL 14 § 3. mom. sisältää luettelon siitä, mitä rakennusjärjestyksen määräykset voivat koskea.  Luettelo on tyhjentävä. 

MRL 16 § 3. mom. sisältää mahdollisuuden suunnittelutarvealueen määrittelemiseen rakennusjärjestyksessä. Suoraan lain nojalla määräytyvää suunnittelutarvealuetta ei kirjata rakennusjärjestykseen.  Rakennusjärjestyksissä viimeisen kymmenen vuoden aikana määritellyt suunnittelutarvealueet ovat voimassa. 10 vuoden määräajan täyttyessä aluevalintaa koskeva harkinta tulee suoritettavaksi uudelleen. Prosessi on sama kuin rakennusjärjestystä hyväksyttäessä. Rakennusjärjestykseen voidaan vastaavasti liittää kunnan tarpeen mukaan suunnittelutarvealueiksi erityisin perustein uusiakin alueita. Mikäli kunta ei katso tarpeelliseksi varata uusia alueita seuraavan 10 vuoden aikana suunniteltavaksi, mitään velvoitetta osoittaa rakennusjärjestyksessä suunnittelutarvealueita erikseen ei ole. Suoraan lain nojalla sellaisiksi katsottavat jäävät joka tapauksessa tällöinkin lupakäsittelyissä huomioitaviksi.

MRL 72 § 4 mom. antaa kunnalle edelleen mahdollisuuden osoittaa rakennusjärjestyksessä alueet, joilla I momentissa säädetty rantarakentamisen rajoitus ei ole voimassa.  Määräys voi olla voimassa enintään 6 vuotta kerrallaan. Aiempien perusteluiden ajanmukaisuus tulee näin tarkistettavaksi määräväliajoin.

MRL 126 § määrittelee rakennusluvan sijasta toimenpidelupaa edellyttäviä rakennelmia sekä laitoksia.

MRL 126 a §:ään sisältyvään toimenpideluvanvaraisten toimenpiteiden luetteloon on vuoden 2017 lain muutoksella lisätty maalämmön hyödyntämiseen liittyvien laitteistojen poraaminen tai asentaminen lämmitysjärjestelmää vaihdettaessa, uusittaessa tai lisälämmönlähteenä käytettäessä. Myös aurinkopaneelien tai -keräinten asentaminen on luvanvaraista, kun ne ovat merkittävästi kaupunkikuvaan tai ympäristöön vaikuttavia. Lupajärjestelmän helpotusten ja ilmoitusmenettelyn soveltaminen ovat laajasti käytössä nykyisissä rakennusjärjestyksissä.

MRL 129 a § säätää kunnan mahdollisuudesta osoittaa rakennusjärjestyksessä alueet, joilla vapaa-ajanasunnon muuttaminen pysyvään asumiseen ei edellytä poikkeamispäätöstä tai suunnittelutarveratkaisua ennen rakennuslupaa. Säädöshierarkian johdosta alue voidaan osoittaa vain kaavoittamattomille kunnan osille.

MRA 6 § säätää rakennusjärjestyksen laatimisesta.

MRA 61 §:n nojalla kunta voi rakennusjärjestyksellään määrätä jo olevan asunnon tai maatalouden harjoittamiseen liittyvän pienehkön talousrakennuksen rakentamisesta rakennusluvan sijasta ilmoitusmenettelyllä.  Sauna edellyttää kuitenkin aina rakennuslupaa.