Johdanto

Kuntien digitalisaatiokartoituksen osio 7 käsittelee kuntien digipalveluiden kehittämisen osa-alueita kuten palveluiden digitalisointia haittaavia tekijöitä, yksittäisten digitalisaation tukiratkaisujen käyttöä sekä automaattisen päätöksenteon hyödyntämistä kunnissa (kysymykset 38–47).

Osion aluksi tunnistetaan digitalisoinnin hidasteita (kysymys 38) ja selvitetään, hyödyntävätkö kunnat kuntalaisten tietojen käyttöön liittyviä suostumusten hallintapalveluita (k39). Sen jälkeen tarkastellaan miten laajasti kunnat käyttävät Digi- ja väestötietoviraston (DVV) Suomi.fi-palveluita (k40) ja kartoitetaan millaista tukea kunnat tarvitsevat DVV:n Suomi.fi-viestit-palvelun käytössä (k41). Lisäksi arvioidaan, millaista vielä hyödyntämätöntä säästöpotentiaalia kunnista löytyy siirtymisessä paperipostista digipostiin (k42). Sitten tarkastellaan millä malleilla kunnat hyödyntävät DVV:n palvelutietovarantoa (PTV) (k43) sekä käsitellään vastaajien tarkempia kommentteja Suomi.fi- ja PTV-palveluiden käytöstä (k44). Osion lopuksi tarkastellaan automaattisen päätöksenteon käytön laajuutta (k45) ja tulevaisuuden potentiaalia kunnissa (k46) sekä vastaajien tarkempia näkemyksiä automaattisesta päätöksenteosta (k47). 

Suomi.fi-palveluista kiinnostuneiden kannattaa tutustua myös osio 6:n kysymykseen 36, jossa käsitellään Suomi.fi-liityntävaatimusten käyttöä hankinnoissa.

Kuntien omien resurssien ja osaamisen puute nähdään digitalisoinnin suurimpana hidasteena (kysymys 38)

Kysymyksessä ”38. Mihin palveluiden digitalisoinnin kehittymistä tällä hetkellä merkittävimmin hidastavat seikat liittyvät?” vastaajille tarjottiin ennakkoon määritettyjen vaihtoehtojen lista sekä lisäksi vaihtoehto ”joku muu, mikä”. Vastaaja sai valita listalta enintään kolme vaihtoehtoa.

Kysymykseen vastasi 153 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa noin 96 % kyselyyn vastanneista kunnista ja noin 52 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Kuvaaja 7.1 esittää kysymyksen vastausten jakauman.

Kuvaaja 7.1 ”Mihin kuntien palveluiden digitalisoinnin merkittävimmät hidasteet liittyvät tällä hetkellä?”

Selkeä enemmistö vastanneista kunnista (86 %) arvioi kunnan omat resurssit tai osaamisen yhdeksi merkittäväksi digitalisaation hidasteeksi. Seuraavaksi eniten ääniä saa johtaminen, jonka valitsi vajaa kolmannes (29 %) vastaajista. Noin joka neljäs vastaajista (24 %) pitää sopivien palvelutuotteiden saatavuutta markkinoilta merkittävänä hidasteena. Noin joka viides vastaaja (19 %) taasen näkee hidasteena kunnan sisäisen yhteistyön. Valtionavustusten saatavuus (hankerahoitus) (14 %) ja valtionosuuksien taso (kunta kohdentaa itse) (11 %) nousevat molemmat merkittäväksi hidasteeksi yli 10 % vastaajista vastauksissa. Muiden ennalta annettujen vaihtoehtojen suhteelliset vastaajamäärät jäävät välille 9 % - 1 %.

Yli 20 000 asukkaan kunnissa johtaminen painottuu haasteena enemmän kuin pienemmissä kunnissa. Yli 100 000 asukkaan kunnissa se sai eniten ääniä vastaajilta -  saman verran kuin vaihtoehto kunnan omat resurssit ja osaaminen. Suurimman kokoluokan kunnissa myös tietosuoja nousi muita selvemmin esille haasteena; lähes puolet vastanneista valitsi sen yhdeksi merkittävistä haasteista. Valtionavustusten tai valtionosuuksien saatavuus nousi suhteessa hieman enemmän esiin alle 10 000 asukkaan kunnissa kuin sitä suuremmissa kunnissa. 

Joku muu -kohdan valitsi 16 kuntaa. Tämän kohdan valinneista ja vastaustaan tarkentaneista 11 vastaajaa mainitsi taloudellisen haasteen, kuten tiukan budjetin, valtionosuusrahoituksen leikkauksen tai kustannusten kasvun hillinnän. Kahdessa vastauksessa kiinnitettiin huomiota siihen, että kehittäminen maksaisi liikaa suhteessa saatuihin hyötyihin. Yksittäisissä vastauksissa huomioitiin kuntalaisten haluttomuus tai kyvyttömyys käyttää digipalveluita, kansallisen yhteistyön ongelmat, ajan puute, hankintalaki ja -rajat sekä järjestelmien yhteentoimivuus.

Vuoden 2021 digitalisaatiokartoituksessa esitettiin vastaava kysymys: ”Mihin palveluiden digitalisoinnin kehittymistä tällä hetkellä hidastavat seikat liittyvät?” Kysymys osoitettiin kuntien toimialajohdolle, eli vastaajaryhmä erosi vuodesta 2024. Vuonna 2021 vastaajista 79 % nosti resurssit ja osaamisen merkittävimmäksi hidasteeksi. ”Sopivien palvelutuotteiden saatavuus markkinoilta” nousi tuolloin toiseksi (29 % vastaajista) ja ”johtaminen” kolmanneksi merkittävimmäksi hidasteeksi (17 % vastaajista). Näyttäisikin, että vuosina 2021 ja 2024 kolme suurinta haastetta digikehittämisen tiellä ovat samat, ja merkittävin hidaste erottuu selvästi muista. Kuitenkin kolmen kärjessä on tapahtunut muutoksiakin. Sopivien palvelutuotteiden saatavuus näyttäisi hieman parantuneen vuodesta 2021, mutta johtamisen haasteet ovat lisääntyneet. Lisäksi resurssien ja osaamisen haaste on kasvanut aiemmasta.  

Johtopäätökset (kysymys 38) - Resurssi ja osaamispuutteisiin tulisi etsiä uusia ratkaisuja kuntayhteistyöstä, EU-rahoituksesta ja palvelutoimittajayhteistyöstä  

Kuntien tiukka taloustilanne sekä rajallinen henkilöstön määrä ja osaaminen asettavat digikehittämiselle hidasteita, jopa esteitä. Olisikin pohdittava, kuinka digitalisaation edellyttämää investointi- ja kehittämiskyvykkyyttä voisi vahvistaa pitkäjänteisesti esimerkiksi kuntien rahoitusmekanismeja - kuten valtionosuuksia - uudistettaessa. 

Erityisesti pienemmillä kunnilla on huolta riittävästä rahoituksesta. Se on luonnollista, sillä digitalisaation edellyttämät investointi- ja kehittämiskulut voivat olla resursseihin nähden pienissä kunnissa jopa suhteellisesti paljon suuria kaupunkeja suurempia. Tämä johtuu siitä, että kehittäminen vaatii tiettyjä toimenpiteitä, työtä ja investointeja, riippumatta minkä kokoiseen organisaatioon muutosta tehdään. Muutenkaan digitalisaation kustannukset eivät aina skaalaudu pienempien kuntien eduksi ja usein tilanne voi olla jopa päinvastoin. Esimerkiksi lisenssikustannukset voivat olla sitä edullisempia mitä suurempi on käyttövolyymi. Tällöin pientä käyttäjämäärää ja käytön volyymia pyörittävät asiakkaat maksavat palveluista suhteellisesti enemmän. 

Etenkin pienissä kunnissa kilpailu rajallisista budjetti- ja henkilöresursseista voi olla erittäin kovaa. Päätöksentekotilanteissa vastakkain voi olla esimerkiksi kaivattujen uusien opettajien palkkaaminen ja elinkaarensa takalaudan ylittäneen tietojärjestelmän korvaaminen uudella. Tällöin tekniset ja vaikeaselkoiset digitalisaatiotoimenpiteet jäävät helposti toiseksi helpommin ”käsin kosketeltavissa olevien” tarpeiden viedessä resurssit. 

Digitalisaatioon korvamerkitty lisärahoitus olisi tarpeen kaikille, erityisesti pienille, kunnille. Koska taloustilanne on haastava, kuntien tulisi selvittää ja hyödyntää aktiivisesti vaihtoehtoisia tapoja edistää turvallista ja laadukasta digitalisaatiota, esimerkiksi: Mitä olisi saavutettavissa kuntien välisellä yhteistyöllä digipalveluiden kehittämisessä ja ylläpidossa? Voisiko EU:n rahoitusmahdollisuuksia hyödyntää entistä laajemmin digiratkaisujen ja -toimintamallien kehittämiseksi? Miten palvelutoimittajia voisi kannustaa kehittämään entistä parempien digituotteita kunnille.

Johtajuus painottui haasteena suuremmissa kaupungeissa. Niiden menestyksen edellytys ovat paitsi toimivat sähköiset palvelut asiakasrajapinnassa, myös kehittynyt digitalisaatio taustaprosesseissa, tiedolla johtamisessa ja kaikessa toiminnassa. Tämän ymmärtäminen ja tavoitteellinen johtaminen suurissa organisaatioissa on monimutkainen tehtävä, joka edellyttää laaja-alaista osaamista kaikilta johdon edustajilta, ei vain tietohallinto- ja digijohtajilta.

Kuntien työntekijöiden osaamisen lisääminen ja pidemmälle vietynä koko kuntaorganisaation digikyvykkyyden vahvistaminen on iso haaste kuntien digitalisoitumiselle. Digitalisaatio-osaaminen ei ole yksiselitteisesti tietynlaista ICT-osaamista, vaan usean osaamisalan summa. Kunnissa tulisi toisaalta tunnistaa, mitä osaamista on tärkeä olla omassa organisaatiossa ja mitä osaamista voidaan tarpeen mukaan hankkia ulkopuolisilta osaajilta. Tämä taas vaihtelee myös sekä kunnan koon, että muiden tarpeiden suhteen ja toisaalta myös ICT-järjestämistapojen suhteen. Kunta, joka vastaa laajasti itse omasta tietohallinnostaan, tarvitsee erilaisia osaajia, kuin kunta, joka on laajasti ulkoistanut tätä toimintaa tai kunta, joka tukeutuu vahvasti esimerkiksi seudulliseen yhteistyöhön. 

Keskeistä on tunnistaa, että digitalisaatio on jatkuva muutos, joka edellyttää kuntaorganisaatiolta muutoskyvykkyyttä ja paljon muuta kuin varsinaista teknologiaosaamista: kykyä oppia uutta, tehdä kokeiluja, hyödyntää erilaisia kehittämismenetelmiä kuten palvelumuotoilua, sietää epävarmuutta ja uteliaisuutta ja hyödyntää projektimaisia tapoja edistää uudistuksia. Tällaisen kyvykkyyden vahvistaminen edellyttää paitsi pitkäjänteistä ja visionääristä johtamista, myös digitalisaatiota pitkäjänteisesti tavoittelevaa strategiaa sekä riittävästi joustovaraa resursseihin, jotta digitalisaation edellyttämä kulttuurinmuutos on kunnissa mahdollinen. Moni yritys tarjoaa kunnille erilaisten digitiekarttojen laatimista, eli kunnan strategiaan pohjautuvia suunnitelmia toiminnan digitalisoitumiseksi. Tämä onkin yksi hyvä tapa päästä konkreettisesti alkuun kunnan johdonmukaisessa digiosaamisen vahvistamisessa.  

Joka viidennessä kunnassa on käytössä kuntalaisten tietojen käyttöön liittyvä suostumusten hallinta palveluna (kysymys 39)

Kysymyksessä ”39. Onko kunnallasi käytössä kuntalaisten tietojen käyttöön liittyvä suostumusten hallinta palveluna?” vastaajien tuli valita sopivin vaihtoehto listalta. 

Kysymykseen vastasi 147 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa noin 92 % kyselyyn vastanneista kunnista ja noin 50 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Vastausten jakauma on kuvattu kuvaajassa 7.2.

Kuvaaja 7.2 ”Hyödyntääkö kunta suostumustenhallintapalveluita?”

Pääosalla vastanneista kunnista ei ole käytössä kuntalaisten suostumustenhallintaa palveluna (64 % vastanneista). ”Ei” vastauksen antaneiden määrä on suurimmillaan kahdessa pienimmässä kuntakokoluokassa (80 % ja 76 %) ja kaikista suurimmassa luokassa (75 %). Muissa kuntakokoluokissa osuus on 40 %:n ja 63 %:n välillä. 

Kuntalaisten suostumustenhallintapalvelu on käytössä kattavasti vain yhdellä vastaajalla, joka on yli 100 000 asukkaan kaupunki. Noin joka viidennellä (17 %) vastanneista kunnista suostumustenhallintapalvelu on käytössä ”osittain osalla toimialoista”. Osittain hallintapalvelua käyttäviä kuntia löytyy suhteellisesti eniten 6 000–9 999 asukkaan kunnista (33 % vastanneista). Tätä suuremmissa kunnissa palvelua osittain – ja yli 100 000 asukkaan kunnissa palvelua osittain tai täysin – käyttävien kuntien osuus vaihtelee 16 % ja 26 % välillä. Kahdessa pienemmässä kuntakokoluokassa palvelua osittain käyttäviä kuntia on 10 % ja 5 % vastaajista. 

Vastaajista 18 % ei osannut sanoa, onko heidän kunnassaan käytössä suostumustenhallintaa palveluna. ”En osaa sanoa” vastanneiden osuus on suurimmillaan kokoluokassa 20 000–39 999 asukasta (32 %) ja pienimmillään suurimmassa kuntakokoluokassa, jossa yksikään vastaajista ei valinnut tätä vaihtoehtoa, sekä kaikista pienimmässä kuntakokoluokassa, jossa tietämättömien vastaajien osuus on 10 %. 

Johtopäätökset (kysymys 39) - Suostumustenhallintapalveluista ja niiden hyödyistä tulisi saada lisää tietoa kunnille, samalla käyttöönoton esteitä tulisi tunnistaa ja purkaa

Suostumustenhallintapalveluita on pidetty yhtenä vastauksena kuntalaisten tietojen tehokkaamman ja monipuolisemman hyödyntämisen haasteisiin. Tavoitteena on kuntalaisen asioiden hoitaminen digitaalisesti kuntalaisen kannalta entistä nopeammin, oikea-aikaisemmin ja vaikuttavammin - tietoturvallisesti ja yksityisyyttä loukkaamatta. 

Kuitenkin vasta pieni osa kunnista hyödyntää suostumustenhallintapalveluita. Lisäksi usean kunnan vastaaja ei tiennyt, onko tällaista palvelua käytössä omassa kunnassa. 

Kysymyskohdassa ei kysytty suostumustenhallintapalvelun hyödyntämisen esteistä. Lainsäädännölliset, hallinnolliset ja tekniset haasteet saattavat olla sellaisia. Tarkempaa tietoa niistä kuitenkin tarvittaisiin, jotta merkittävimmät esteet voisi tunnistaa ja purkaa. Myös tietoisuutta näistä palveluista tulisi lisätä kunnissa.

Suomi.fi -tukipalveluiden käytössä on vielä kehitettävää - haasteita mm. resurssit, tuen saatavuus sekä palveluiden laatu ja hyöty (kysymys 40)   

Kysymyksessä ”40. Mitkä Digi- ja väestötietoviraston lakisääteiset Suomi.fi-palvelut ovat aktiivisessa käytössä osana kuntasi tarjoamia palveluita?” vastaajille tarjottiin ennakkoon määritettyjen vaihtoehtojen lista, jolta vastaaja sai valita yhden, parhaiten tilannettaan kuvaavan vaihtoehdon kunkin palvelun kohdalla. 

Vastaajat arvioivat tilannettaan neljän lakisääteisen (Suomi.fi-viestit, -tunnistus, -maksut ja -palveluväylä) ja yhden sellaiseksi suunnitellun (Suomi.fi-valtuudet) palvelun näkökulmasta. DVV ylläpitää muita näistä palveluista paitsi Maksut-palvelua, joka on valtiokonttorin vastuulla. 

Kysymykseen vastasi palvelusta riippuen 144–150 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa vähintään 90 % kyselyyn vastanneista kunnista ja noin 50 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Kuvaaja 7.3 esittää vastausten jakautuman palveluittain.

Kuvaaja 7.3 ”Suomi.fi-palvelujen hyödyntäminen osana kuntien tarjoamia palveluita”

Kunnat hyödyntävät kartoituksessa listattuja Suomi.fi-palveluita eri laajuudessa palvelusta riippuen. Kun tarkastellaan sekä kattavasti että osittain Suomi.fi-palveluita hyödyntäviä kuntia yhdessä, havaitaan, että Valtuuksia hyödyntää 90 % vastaajista, Tunnistusta 86 %, Palveluväylää 66 %, Viestejä 59 % ja Maksuja 34 %.

Suomi.fi-valtuudet on ” käytössä kattavasti” suhteessa selvästi useammalla vastanneista (41 %) kuin Suomi.fi-tunnistus (21 %) tai muut kolme palvelua, joissa ”kattavasti käyttävien” vastaajien osuudet jäävät alle 10 %:n.

Osassa eri toimintojen ja toimialojen palveluista Suomi.fi-tunnistusta hyödyntää 65 % vastanneista. Osittainen käyttö oli laajaa myös Palveluväylän (57 %), Viestien (54 %) ja Valtuuksien (49 %) osalta, muttei niinkään Maksut-palvelun osalta (28 %).

”Ei ole käytössä” -vaihtoehdon vastanneita on eniten Suomi.fi-maksujen kohdalla, 52 %. Tämän vaihtoehdon valinneita on suhteessa melko suuri määrä myös Viestien (32 %) ja Palveluväylän (23 %) kohdalla kun taas Tunnistus ja Palveluväylä -palveluiden kohdalla vaihtoehdon valinneiden määrä jää alle 10 %:n.

”En osaa sanoa” vaihtoehdon vastanneita on kohtuullisen vähän, enimmillään 13 % vastanneista Maksujen osalta ja 11 % Palveluväylän osalta, jääden muissa kohdissa alle 10 %:in vastanneista.

Vuonna 2021 toteutetussa kuntien digitalisaatiokartoituksessa kysyttiin Suomi.fi palveluiden käytöstä ICT-johdolta (tietohallintojohtajat) ja toimialajohdolta. ICT-johdolta kysyttiin, mitä Suomi.fi tukipalveluita organisaatiossa on käytössä. Kysymykseen vastasi 114 kuntaa. Vastaajista 47 % nimesi viestit-palvelun, 64 % tunnistus-palvelun, 18 % maksut-palvelun, 18 % palveluväylän ja 67 % valtuudet-palvelun.  

Kun verrataan vuonna 2021 ”kyllä” vastanneiden määrää vuonna 2024 jommankumman ”on käytössä…” vastausvaihtoehdoista vastanneiden määrään, nähdään, että viestit-palvelun käyttö on lisääntynyt 47 %:sta 59 %:in, tunnistus-palvelun 64 %:sta 86 %:in, maksut-palvelun 18 %:sta 34 %:in, palveluväylän 18 %:sta 66 %:in ja valtuudet-palvelun 67 %:sta 90 %:in.

Vaikka vuosien 2021 ja 2024 kysymyksenasetteluissa on pieniä eroja, näyttäisi siltä, että näiden Suomi.fi -palveluiden käyttö on laajentunut kuntakentässä vuoden 2021 kartoituksen jälkeen jonkin verran – osassa palveluita merkittävästikin.  Vaikka entistä useampi kunta käyttää tarkastelun kohteena olevia Suomi.fi-palveluita, löytyy edelleen useampiakin kuntia, jotka eivät ole ottaneet niitä käyttöön. 

Kysymyksen 40 alakohtien vastauksia käsitellään jäljessä palvelukohtaisesti, ja kysymyskohdan johtopäätökset käsitellään koko osion lopussa.

Suomi.fi viestit-palvelu käytössä ”osittain” yli puolella vastaajista, kun taas 1/3 ei käytä palvelua; käyttäjäkuntien suhteellinen määrä sitä suurempi, mitä suuremmasta kuntakokoluokasta on kyse.

Suomi.fi viestit-palvelua koskevaan alakohtaan vastasi 146 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa noin 92 % kyselyyn vastanneista kunnista ja noin 50 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Kuvaaja 7.4:ssä esitetään vastausten jakauma kuntakokoluokittain.  

Kuvaaja 7.4 ”Suomi.fi-viestien hyödyntäminen Manner-Suomen kunnissa kuntakokoluokittain”

Suomi.fi-viestejä hyödyntää kattavasti tai osittain yhteensä 59 % kaikista vastanneista kunnista. Näyttäisi siltä, että palvelua ”kattavasti” tai ”osassa” toimintoja ja toimialoja käyttävien kuntien määrä on sitä suurempi, mitä suuremmasta kuntakokoluokasta on kysymys.

Suomi.fi-viestit on käytössä kattavasti eri toimintojen ja toimialojen palveluissa 5 %:lla vastaajista. Tämän vastausvaihtoehdon valinneita löytyy neljästä eri kuntakokoluokasta. 

Vastaajista 54 % kertoo, että Viestit on käytössä osassa eri toimintojen ja toimialojen palveluista. Kolme neljäsosaa yli 100 000 asukkaan kunnista kertoo Viestien olevan osittain käytössä. Tulokset ovat samansuuntaiset myös toiseksi ja kolmanneksi suurimmassa kuntakokoluokassa. 6 000–19 999 asukkaan kunnissa ”osassa palveluista” Viestejä käyttää noin 50 % vastanneista ja tätä pienemmissä kunnissa noin 40 % vastanneista.

Suomi.fi-viestit-palvelu ei ole käytössä 32 % vastanneista kunnista. Niiden kuntien osuus, jotka eivät käytä Viestit-palvelua, näyttäisi olevan suurimmillaan pienemmissä kunnissa (noin 50 % vastaajista) ja pääpirteissään pienenevän sitä mukaa kuin kuntakoko kasvaa. Pienimmillään lukema on Yli 100 000 asukkaan kunnissa, 13 %. 

Suomi.fi-tunnistus-palvelu on käytössä kattavasti tai osittain pääosassa kuntia - pienimmät tekevät poikkeuksen

Suomi.fi-tunnistus-palvelua koskevaan alakohtaan vastasi 150 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa noin 94 % kyselyyn vastanneista kunnista ja noin 51 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Kuvaaja 7.5 esittää kysymyskohdan vastausten jakauman kuntakokoluokittain.

Kuvaaja 7.5 Suomi.fi-tunnistus-palvelun käyttö Manner-Suomen kunnissa kuntakokoluokittain 

Suomi.fi-tunnistus on käytössä kattavasti tai osittain eri toimintojen ja toimialojen palveluissa 86 % vastaajakunnista.

Tunnistus-palvelu on käytössä kattavasti eri toimintojen ja toimialojen palveluissa 21 %:lla vastanneista kunnista. Pienintä kuntakokoluokkaa lukuun ottamatta palvelu on kattavasti käytössä kokoluokasta riippuen 11 %:llä - 43 %:lla vastaajista. Pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta näin vastanneiden suhteellinen osuus kokoluokan vastaajista näyttäisi kasvavan, mitä suurempaan kuntakokoluokkaan mennään.

Palvelu on käytössä osassa eri toimintojen ja toimialojen palveluita 65 % vastaajista. Näin vastanneiden osuus on suurimillaan 6 000 - 9 999 asukkaan kunnissa, 82 % vastaajista. Siirryttäessä tätä suurempiin kokoluokkiin, ”osittain” vastanneiden osuus pienenee luokka luokalta, kunnes yli 100 000 asukkaan kunnissa osuus on 63 %. Kahdessa pienimmässä kuntakokoluokassa ”osittain” vastanneiden määrä on lähellä 50 %:a.

Yhdeksän prosenttia kaikista vastanneista ei käytä tunnistuspalvelua. Näin vastanneita löytyy kolmesta eri kuntakokoluokasta. Suurimmillaan näin vastanneiden osuus on pienimmissä, alle 2 000 asukkaan kunnissa (45 % vastanneista) kun taas 2 000–5 999 asukkaan kunnista näin vastasi 16 % ja 40 000–99 999 asukkaan kunnista 6 %.

Yli 20 000 asukkaan kunnista ei tullut yhtään ”en osaa sanoa” -vastausta. Pienemmissä kunnissa ”en osaa sanoa” vastauksen antaneiden määrä vaihteli välillä 5 % - 9 %.

Suomi.fi-maksut käytössä kaikilla yli 100 000, mutta harvalla alle 20 000 asukkaan kunnalla

Valtiokonttorin ylläpitämää Suomi.fi-maksut-palvelua koskevaan alakohtaan vastasi 144 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa noin 91 % kyselyyn vastanneista kunnista ja noin 49 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Kuvaaja 7.6 esittää kysymyskohdan vastausten jakauman kuntakokoluokittain.

Kuvaaja 7.6 Suomi.fi-maksut-palvelun käyttö Manner-Suomen kunnissa kuntakokoluokittain 

Suomi.fi-maksut   on ottanut käyttöön kattavasti tai osittain eri toimintojen ja toimialojen palveluissa eri toimintoja ja toimialoja 34 % vastanneista. Näin vastanneiden osuus on sitä suurempi, mitä suuremmasta kuntakokoluokasta on kyse kunnista (yli 20 000 asukkaan kuntakokoluokissa 57–100 %).

Maksut-palvelu on käytössä kattavasti 6 %:lla vastanneista kunnista. Yli 100 000 asukkaan kunnissa palvelua kattavasti käyttävien osuus on suurin, 25 % vastanneista. 20 000–99 999 asukkaan kunnissa näin vastanneiden osuus on hieman yli 10 %.

Palvelu on käytössä osassa eri toimintoja ja toimialoja vajaassa kolmanneksessa (28 %) vastanneista kunnista. Suurimmassa kuntakokoluokassa 75 % vastaajista käyttää palvelua osittain. Kuntakokoluokassa 20 000–99 999 vastaava luku on 44–59 %. Alle 20 000 asukkaan kunnissa palvelua käyttää osittain 10–25 % vastaajista.

Noin puolet kaikista vastanneista kunnista (52 %) ei ole ottanut palvelua käyttöön. Yli 100 000 asukkaan kunnista yksikään ei valinnut tätä vastausvaihtoehtoa. 20 000–99 999 asukkaan kunnista noin 25 % ei käytä Maksut-palvelua. Vastaavasti alle 20 000 kuntakokoluokassa noin 2/3 vastanneista ei hyödynnä palvelua (63–70 % vastanneista).

Vastaajista 13 % ei osannut sanoa onko palvelu käytössä kunnassa. Näin vastanneita löytyi kaikista muista kuntakokoluokista paitsi yli 100 000 asukkaan kuntia edustavista vastaajista. Kolmessa eri kuntakokoluokassa viidennes vastaajista (19–21 %) valitsi tämän vastausvaihtoehdon.

Suomi.fi-palveluväylä-palvelu on kattavasti tai osittain käytössä 2/3:lla vastaajista

Suomi.fi-palveluväylä-palvelua koskevaan alakohtaan vastasi 148 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa noin 93 % kyselyyn vastanneista kunnista ja noin 51 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Kuvaaja 7.7 esittää kysymyskohdan vastausten jakauman kuntakokoluokittain.

Kuvaaja 7.7 Suomi.fi-palveluväylä-palvelun käyttö Manner-Suomen kunnissa kuntakokoluokittain

Vastaajista 66 % käyttää Suomi.fi-palveluväylä-palvelua kattavasti tai osassa eri toimintojen ja toimialojen palveluista. Suurinta kuntakokoluokkaa pienemmissä kunnissa palvelua käyttää kattavasti tai osittain 65 % - 71 % vastanneista.

Palveluväylän on ottanut “kattavasti” käyttöön pienehkö osa vastanneista kunnista (9 %). Eri kuntaluokissa “kattavasti” vastanneiden osuus vaihtelee 4:stä 18 %:iin. Yhdessä kokoluokassa ei ole yhtään palvelua kattavasti hyödyntävää vastaajaa. yli 100 000 asukkaan kunnat poikkeavat muista kunnista siten, että kaikki niihin kuuluvat vastaajat ovat ottaneet palvelun käyttöön kattavasti (13 %) tai osittain (88 %).

Palveluväylä-palvelu on käytössä osittain 57 %:lla vastanneista kunnista. Pienin ja suurin kokoluokka pois lukien Palveluväylä on käytössä osittain 53–71 % vastanneista kunnista. Alle 2 000 asukkaan kokoluokassa 18 % ja yli 100 000 asukkaan kokoluokassa 88 % vastasi palvelun olevan osittain käytössä.

Palveluväylää ei käytä 22 % vastanneista kunnista. 2 000–99 999 asukkaan kuntakokoluokissa “ei ole käytössä” on vastannut 17–24 % vastaajista. Alle 2 000 asukkaan kunnista yli puolet (55 %) ei käytä palvelua.

Vastaajista 11 % ei osannut sanoa, onko palvelu käytössä kunnassa. ”En osaa sanoa” –vastanneiden osuus vaihteli kuntakokoluokkien välillä 6 %:sta 18 %:iin pois lukien yli 100 000 asukkaan kunnat, joissa yksikään kunta ei valinnut tätä vastausvaihtoehtoa. Pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta ”en osaa sanoa” vastanneiden määrä on sitä pienempi mitä suuremmasta kuntakokoluokasta on kyse.

Suomi.fi-valtuudet-palvelu on kattavasti tai osittain käytössä lähes kaikissa kunnissa

Suomi.fi-valtuudet-palvelua käsittelevään alakohtaan vastasi 148 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa noin 93 % kyselyyn vastanneista kunnista ja noin 51 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Kuvaaja 7.8 esittää kysymyskohdan vastausten jakauman kuntakokoluokittain.

Kuvaaja 7.8. Suomi.fi-valtuudet-palvelun käyttö Manner-Suomen kunnissa kuntakokoluokittain

Suomi.fi-valtuudet-palvelu on käytössä kattavasti tai osittain eri toimintojen ja toimialojen palveluissa 90 %:lla vastaajista.

Valtuudet-palvelun on ottanut kattavasti käyttöön 41 % vastaajista. Eri kuntaluokissa kattavasti vastanneiden osuus vaihtelee 13:sta 57 %:iin. Näin vastanneiden osuus on pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta sitä suurempi mitä pienemmästä kuntakokoluokasta on kyse. Keskeisimpänä poikkeuksena pienimmässä kuntakokoluokassa kattavasti vastanneiden osuus on 36 %.

Vastaavasti palvelua osittain hyödyntävien vastaajien osuus vaihtelee kuntakokoluokkien välillä 36:sta 88 %:iin. Suhteellinen näin vastanneiden osuus kasvaa kuntakokoluokan kasvaessa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Keskeisin poikkeus on alle 2 000 asukkaiden kunnat, joista 45 % vastasi ”osassa palveluista”.

Vain pieni osa vastaajista (3 %) ei ole ottanut valtuudet-palvelua käyttöön. Suurin näin vastanneiden osuus (9 %) löytyy pienimmästä kuntakokoluokasta (alle 2 000 asukasta). Kolmesta muusta kokoluokasta löytyy myös näin vastanneita, osuuksien vaihdellessa välillä 4–6 %.

Myös ”en osaa sanoa” vastauksen valinneita on suhteellisen vähän, 6 % vastanneista. Yli 100 000 asukkaan kuntien vastaajista yksikään ei valinnut tätä vaihtoehtoa. Muissa kuntakokoluokissa vaihtoehdon valinneiden osuus vaihtelee välillä 2–11 %.

Johtopäätökset (kysymys 40) – Suomi.fi-palveluiden hyödyntämisen tasossa eroja palveluiden välillä - suurimmat ja pienimmät kunnat erottuvat joukosta

Suomi.fi-valtuudet-palvelu ja -tunnistus-palvelu ovat lähes kaikilla vastaajilla käytössä kattavasti tai osassa kunnan toimintojen ja toimialojen palveluista (noin 90 % vastaajista). Suomi.fi-palveluväylä-palvelu ja Suomi.fi-viestit-palvelu ovat vastaavalla tavalla noin 2/3 kunnista käytössä (palveluväylä 66 %:lla ja viestit 59 %:lla), mutta niitä käyttävien kuntien osuus on selvästi kahta edellä mainittua palvelua pienempi. Häntäpäässä on Suomi.fi-maksut-palvelu, jota hyödyntää kattavasti tai osassa palveluitaan noin joka kolmas vastanneista kunnista (34 %).

Yli 100 000 asukkaan kunnilla näyttäisi olevan parhaat edellytykset ottaa käyttöön tarkasteltuja palveluita – tästä kokoluokasta ei tullut "palvelu ei käytössä" vastauksia yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Toisessa ääripäässä, pienimmässä kuntakokoluokassa, neljän Suomi.fi-palvelua on käytössä alle 50 %:lla kunnista.

Suomi.fi-palvelut ovat sähköisen asioinnin tukipalveluja. Siksi kyselyn tuloksia analysoitaessa on huomioitava, ettei Suomi.fi-palveluiden käytön laajuus kerro yleisemmin kunnan sähköisen asioinnin palveluiden laajuudesta tai kehittyneisyydestä.

Lainsäädännön käyttövelvoite tarkoittaa, ettei viranomainen saa ottaa käyttöön vaihtoehtoista ratkaisua sähköisen tukipalvelun tarpeeseen, jos siihen on tarjolla lakisääteinen Suomi.fi-palvelu. Poikkeusta velvoitteesta voi hakea kyseistä palvelua tuottavalta toimijalta.  

Valtiontalouden tarkastusvirasto (2022) on selvittänyt syitä siihen, miksi osa viranomaisista ei ole ottanut lakisääteisiä Suomi.fi-palveluita käyttöön. Selvityksen mukaan keskeisimpiä syitä tälle on, etteivät palvelut vastaa asiakastarpeisiin. Näyttäisikin siltä, että lakiin kirjattu käyttövelvoite ei riitä kannustimeksi kunnille ja kuntalaisille, jos palveluiden käyttöönotto on hankalaa eikä se helpota arkea.

Syyt siihen, ettei kunnissa ole otettu näitä palveluita käyttöön voivat liittyä muihinkin tekijöihin. Pienemmissä kunnissa on todennäköisesti suurempia kuntia vähemmän sähköisiä palveluja käytössä, jolloin myös tarve tukipalveluille on vähäisempi. Pienissä kunnissa myös palveluiden käyttömäärät voivat olla hyvin pieniä, jolloin tukipalvelujen käyttöönottoon kustannus voi olla suurempi, kuin tukipalvelun käytöllä saavutettava säästö. Lisäksi joissakin kunnissa käytetään sähköisen asioinnin alustoja tai portaaleja, jotka voivat kattaa samoja tarpeita, joita Suomi.fi-palvelutkin ratkoisivat.

Kuntien olisi tärkeää tunnistaa sellaiset palvelut ja ratkaisut, joissa yhteisten sähköisen asioinnin tukipalveluiden käyttöönotolla olisi saavutettavissa aitoja hyötyjä eri osapuolille. Esimerkiksi kunnissa maksutapahtumia edellytetään vain osassa palveluista. Palvelukohtaisten maksutapahtumien digitalisointia pohtiessaan kunta arvioi tapahtumien määrää sekä digitalisoinnin hyötyjä toimintaprosessien näkökulmasta.

Tärkeä kysymys on, miten palveluiden maksutapahtumat saadaan sovitettua yhteen yleisten taloushallinnon ja asianhallinnan prosessien kanssa. Kuntien taloushallinnossa on tehty viimeisen vuosikymmenen aikana merkittävää työtä yhteentoimivuuden edistämiseksi ja prosessien digitalisoimiseksi. Maksut-palvelun hyödyntämistä olisikin luontevaa käsitellä jatkossa osana tätä taloushallinnon yleistä kehittämistyötä.

Valtion rooli on hyvin olennainen. Lainsäädännössä tulisi huomioida, että kunnilla on jatkossakin palveluita, joiden asiointimäärät ovat niin pieniä, ettei ole perusteltua tehdä suuria investointeja ja käyttömenolisäyksiä niiden digitalisoimiseksi saati Suomi.fi tukipalveluiden käyttöönottamiseksi. Kunnille tulisi osoittaa rahoitusta Suomi.fi-palveluiden käyttöönottoihin sekä varmistaa sähköisen asioinnin ylläpitämisen ja kehittämisen riittävä rahoituskehys.

Tällä hetkellä kehitys vaikuttaa päinvastaiselta. Kuntien valtionosuuksia ollaan leikkaamassa ja leikkausten perusteena on sähköisen asioinnin kehittyminen. Lisäksi näitä leikkauksia ollaan kohdistamassa kaikkiin kuntiin, vaikkei ole mitenkään osoitettavissa, että kaikki kunnat hyötyisivät sähköisen asioinnin kehittämistoimista. Valtion tulisi nyt ja jatkossa pidättäytyä tekemästä tällaisia kuntien digitalisaation edellytyksiä heikentäviltä ja kuntien erilaisia tilanteita huomioon ottamattomilta toimenpiteiltä.  

Lisäksi Suomi.fi-palveluiden laadullinen kehitys jättää edelleen toivomisen varaa. Palveluiden käytettävyys ei ole kaikilta osin kuntia tai kuntalaisia houkuttelevalla tasolla. Tämä hidastaa kuntien sitoutumista muun muassa Suomi.fi-viestit-palvelun käyttöön. Samalla valtio on leikannut palveluita kehittävän DVV:n rahoitusta.

Lainsäädännössä tulisi mahdollistaa jatkossakin kuntien oikeus poiketa Suomi.fi-palveluiden käyttövelvollisuudesta. Lisäksi myönnettyjen poikkeamaoikeuksien kestoa tulisi pidentää nykyisestä.

Suomi.fi-palveluiden käytön leviämistä kuntakentässä voisi edistää myös Suomi.fi-palveluiden tuottajien sekä muiden digipalveluiden toimittajien toimesta. Palveluntoimittajien tuotteissa voisi olla valmiina ominaisuudet, jotka mahdollistavat sujuvan liitynnän Suomi.fi-palveluihin.

Suomi.fi-palveluväylä-palvelu on tunnettu kunnissa lähinnä tietohallinnossa, muttei juuri niiden ulkopuolella. Palveluväylän asema tulee kuitenkin muuttumaan merkittävällä tavalla. Vuoden 2025 kesäkuuhun mennessä oletettavasti kaikista Suomen kunnista tulee Palveluväylän käyttäjiä, koska DVV siirtyy jakamaan väestötietoa vain väylän kautta. Kunnan tulee tehdä Palveluväylän käytöstä sopimus DVV:n kanssa, jos sellaista ei vielä ole. Tässä yhteydessä kunnan kannattaa varmistaa, ettei sillä ole päällekkäisiä sopimuksia Palveluväylästä ja että kokonaisuutta seurataan osana tiedonhallintamallia ja sopimusten hallintaa. DVV:ltä saa tarvittaessa tukea asian selvittämiseen.

Sähköisen asioinnin ensisijaisuuden edistämiseksi tarvitaan suosituksia ja ohjeita, kehitysrahoitusta, laadukkaampia Suomi.fi-palveluita sekä koulutusta (kysymys 41)

Kysymyksessä ”41. Hallitusohjelmaan on asetettu tavoite julkisen hallinnon sähköisen asioinnin ensisijaisuudesta. Keskeinen keino on Viestit-palvelun käytön lisääminen merkittävästi myös kunnissa. Mitä tukea kuntasi tarvitsisi ja miltä taholta, jotta tämä tavoite olisi saavutettavissa?” vastaajat saivat valita kolme tärkeimmäksi kokemaansa vaihtoehtoa ennakkoon laaditulta vaihtoehtojen listalta.

Kysymykseen vastasi 145 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta, eli noin 91 % kyselyyn vastanneista kunnista ja noin 49 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Kuvaaja 7.9 esittää vastausten jakauman vaihtoehtojen välillä.

Kuvaaja 7.9 Sähköisen asioinnin ensisijaisuuden edistämiseksi tarvittavat tukitoimet 

Tukea toivotaan eniten konkreettisten soveltamissuositusten ja ohjeiden muodossa (65 % vastanneista valitsi kyseisen vaihtoehdon). Seuraavaksi erottuu kolme tarvetta: kehitysrahoitus toimenpiteiden toteuttamiseen (49 %), Suomi.fi-palveluiden käytettävyyden parantaminen (45 %) sekä koulutus asiantuntijoille ja johdolle (45 %). Kattavampia toimeenpanon asiantuntijatukipalveluita kaipasi noin kolmannes vastanneista (30 %). Muiden vastausvaihtoehtojen vastaajaosuudet ovat 13 % tai sitä vähemmän.

“Joku muu” ja “normien purkua” vastauskohdissa oli mahdollista tarkentaa vastausta. Tarkennuksia tuli kumpaankin viisi kappaletta. Ainoa useammassa vastauksessa toistunut havainto on, että pienen kunnan näkökulmasta ei tulisi asettaa velvoitetta sähköisen asioinnin käyttöönotolle, koska se ei ole tarkoituksenmukaista.

Johtopäätökset (kysymys 41) - Digi ensin tavoitteisiin pääsy vaatii lisärahoitusta, digitalisoitumisen tuottavuuspotentiaali realisoituu vasta pidemmällä aikavälillä

Hallitusohjelman tavoitteena on digipalveluiden ensisijaisuudesta edistäminen. Yhtenä sen keskeisenä keinona nähdään Suomi.fi-viestit-palvelun käytön laajentaminen julkisessa hallinnossa.

Näiden tavoitteiden edistämiseksi kunnat kaipaavat erityisesti konkreettisempia soveltamissuosituksia ja ohjeita, kehitysrahoitusta toimenpiteiden toteuttamiseen, Suomi.fi-palveluiden käytettävyyden parantamista sekä koulutusta asiantuntijoille ja johdolle.  

Suositusten ja ohjeiden laatiminen, Suomi.fi-palveluiden kehittäminen ja koulutusten järjestäminen eivät onnistu ilman vastuuviranomaisten lisäresursointia. Tämä tarkoittaa pääasiassa DVV:tä.

Valtion tulisi huomioida, että digipalveluiden edistämisen tuovat säästöt eivät realisoidu ilman, että joillakin osa-alueilla myös lisätään rahoitusta ja kustannuksia. Kunnat tarvitsevatkin lisää rahaa digipalveluiden kehittämiseen ja käyttöönottoon sekä ylläpitoon (ml. Suomi.fi-palvelut). Siirtyminen ensisijaisesti digipalveluihin ei välttämättä realisoi kaikkea säästöpotentiaalia heti vaan vasta pidemmällä aikavälillä. Osa toivotuista säästöistä ei myöskään välttämättä edes toteudu.

Ministeriötasolla on myös valmisteltu muutoksia sähköisen asioinnin tukipalvelulainsäädäntöön. Sikäli kuin muutokset koskevat kuntia, tulisi niille varmistaa riittävät siirtymäsäännökset sekä mahdollisuus poiketa käyttövelvoitteesta tarkoituksenmukaisin perustein.

Julkisten palveluiden digitalisoituessa tulisi tunnistaa, että kansalaiset eivät voi hyödyntää lisääntyviä digitaalisia palveluita ilman lisääntyvää tukea niiden käyttöön. Digituen rahoitusta tulisi lisätä kaikilla tasoilla kunnista valtion virastoihin. Julkisen hallinnon toimijoiden välistä työnjakoa tulisi tarkentaa, ettei yksi toimijataso voisi omia digitukipalveluitaan vähentämällä sysätä avun tarvitsijoita toisen toimijatason harteille ilman vastuunjaon päivitystä lainsäädäntötasolla ja ilman riittävää lisärahoitusta vastuiden lisääntyessä. Valtion tuleekin resursoida digitukea ja sen kehittämistä selvästi nykyistä enemmän. Lisäksi kolmannen sektorin kansalaisille antamat digitukipalvelut tulisi tunnistaa ja myös niitä tukea. Esimerkiksi DVV: n nykyrooli on kansallinen digituen koordinointi, mutta sen tehtävä ei ole antaa laadukasta digitukea suoraan kansalaisille paikallisesti. Kunnat ja muut paikallistasolla digitukea antavat toimijat, kuten järjestöt ja seurakunnat tarvitsevat lisää resursseja omien, kasvavien digitukitehtäviensä täyttämiseksi.  

Paperipostin digitalisoinnilla on saavutettavissa merkittäviä hyötyjä joka toisessa yli 100 000 asukkaan kunnassa ja joka viidennessä kaikista vastanneista kunnista (kysymys 42)

Kysymyksessä ”42. Pohdi kuntasi tämänhetkistä paperipostin lähetysmäärää ja arvioi miten suuria tuottavuushyötyjä olisi vielä realistisesti saavutettavissa postituksen digitalisoinnilla esim. suomi.fi -viestit palvelua hyödyntämällä” vastaajille tarjottiin ennakkoon määritettyjen vaihtoehtojen lista, joista tuli valita sopivin.

Kysymykseen vastasi 146 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa noin 92 % kyselyyn vastanneista kunnista ja noin 50 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Kuvaaja 7.10 esittää vastausten jakautumisen kuntakokoluokittain.

Kuvaaja 7.10 ”Paperipostin digitalisoinnin arvioidut tuottavuushyödyt kuntakokoluokittain”

Viestien lähetyksen digitalisointi on tehty täysimääräisesti 4 %:ssa vastanneista kunnista. Tällaisia kuntia löytyy neljästä eri kuntakokoluokasta, joista yhdessä yli 10 % vastaajista (11 %) ja lopuissa kolmessa alle 10 % vastaajista on näin jo tehnyt.

Vastaajista 46 % arvioi, että digitalisoinnilla voidaan saavuttaa pienimuotoisia hyötyjä. Pienimmässä kuntakokoluokassa näin arvioi 30 % vastaajista, kolmessa sitä suuremmassa kuntakokoluokassa 41–50 % vastaajista ja kolmessa suurimmassa kuntakokoluokassa 50–56 % vastaajista.

Vastaajista 22 % näkee, että digitalisoinnilla voidaan saavuttaa vielä merkittäviä hyötyjä. Viidessä pienimmässä kuntakokoluokassa näin vastanneiden määrä vaihtelee 17–22 % välillä. 40 000–99 999 asukkaan kunnista näin näkee 29 % ja yli 100 000 asukkaan kunnista 50 %.

Vastaajista 23 % mukaan paperipostin lähetystä ei kannata digitalisoida pienen lähetysmäärän vuoksi. Vaihtoehdon valinneita vastaajia löytyy kaikista muista kuntakokoluokista paitsi yli 100 000 asukkaan kunnista. Tämän vastauksen antaneiden osuus on sitä suurempi, mitä pienemmästä kunnasta on kyse. Pienimmässä kuntakokoluokassa heitä on 50 % vastaajista, 2 000–9 999 asukkaan kunnissa noin 30 % ja 20 000–99 999 asukkaan kunnissa 6 %.

Vastaajista 5 % ei osannut arvioida paperipostin digitalisoinnin hyötyjä. Suurimmassa ja pienimmässä kokoluokassa kaikki osasivat vastata, kun taas suhteessa eniten “en osaa sanoa” -vastauksia oli 10 000–39 999 asukkaan kuntakokoluokissa (11–13 %).

Johtopäätökset (kysymys 42) - kuntien erilaisten käytännön tilanteiden huomiointi auttaisi paperipostin digitalisoinnin hyötyjen realisoimisessa

Kaikissa kuntakokoluokissa löytyy kuntia, jotka arvioivat vielä hyötyvänsä merkittävällä tavalla paperipostin digitalisoinnista. Toisaalta lähes kaikista kuntakokoluokista löytyy kuntia, jotka eivät usko hyötyjä olevan saavutettavissa pienistä lähetysmääristä johtuen. 
Kunnassa olisikin nyt erityisen tärkeä tunnistaa ne tilanteet ja palvelut, joihin liittyy merkittävä määrä viranomaispäätöksiä, eli suurivolyymiset päätökset. Tiedoksiannot näistä päätöksistä tulisi jatkossa lähettää kuntalaisille Suomi.fi-viestejä hyödyntäen. 

Kunnassa olisi myös tärkeää arvioida, voiko Suomi.fi-viestit-palvelun ottaa käyttöön järjestelmässä, jonka kautta voi lähettää kuntalaisille useamman eri toimialan viranomaispostia. Tällaisia järjestelmiä ovat esimerkiksi asianhallintaohjelmistot. Useiden markkinoilla tarjolla olevien asianhallintaohjelmistojen ongelmana on kuitenkin, ettei niitä kehitettäessä ole alun perin huomioitu asiointikäyttöä, ja siksi Suomi.fi-viestien integroiminen niihin voi osoittautua hankalaksi. Näissä ohjelmistoissa ei esimerkiksi ole valmiina ominaisuuksia, joilla voisi käsitellä henkilöturvatunnusta, joka on Suomi.fi-viestien yksilöivä tunnus. 

Suuri osa kunnan palveluiden sähköisestä asioinnista on jotakin muuta asiointia tai vuorovaikutusta kuin viranomaisasiointia. Tällainen asiointi hoituu useissa kunnan palveluissa jo nyt sähköisesti. Esimerkkejä on useita: kirjastojen lainaus, aineistojen varaus ja palautusasiointi sekä eKirjasto-palvelu kirjastoissa, koulun ja kodin välinen viestintä koulutoimessa sekä varhaiskasvatuksen ja rakennetun ympäristön sähköisen asioinnin palvelut. 

Työllisyyspalvelut siirtyvät kuntiin vuoden alusta 2025 ja niihin liittyy paljon sähköisiä viranomaisen tiedoksiantoja, jotka KEHA-keskus lähettää keskitetysti alustoiltaan. Näiden palveluiden osalta olisi kuntien etu, että mahdollisimman moni työllisyyspalveluissa asioiva kansalainen käyttäisi Suomi.fi-viestejä. Jos kansalainen ei Suomi.fi-viestit-palvelua käytä, viranomaisviestit lähetetään paperikirjeenä, mikä on kunnalle digiviestintää kalliimpaa.

Palvelutietovarannon mahdollisuuksia hyödynnetään osan kunnista toimesta, mutta hyödyntäminen on vielä melko rajallista (kysymys 43)

Kysymyksessä ”43. Millä tavoin kuntasi hyödyntää Digi- ja väestötietoviraston ylläpitämää palvelutietovarantoa (PTV) omassa toiminnassaan” vastaajille tarjottiin ennakkoon määritettyjen vaihtoehtojen lista, joista he saivat valita sopivimmat.

PTV on DVV:n ylläpitämä lakisääteinen sähköisen asioinnin tukipalvelu. DVV:n mukaan ”PTV on valtakunnallinen keskitetty tietovaranto, johon kunnat, hyvinvointialueet, valtio ja yksityinen sektori kuvaavat asiakaslähtöisesti palvelunsa ja niiden asiointikanavat. Palvelutietovarannon sisältö on […] avoimen rajapinnan kautta käytettävissä missä tahansa, esimerkiksi verkkopalveluissa, chatboteissa ja karttapalveluissa.” Kysymyksellä 43 haluttiin selvittää, miten monipuolisesti kunnat hyödyntävät PTV:a.

Kysymykseen vastasi 141 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa noin 89 % kyselyyn vastanneista kunnista ja noin 48 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Kuvaaja 7.11 esittää vastausten jakauman eri vaihtoehtojen välillä.

Kuvaaja 7.11 ”Miten kunta hyödyntää palvelutietovarantoa omassa toiminnassaan”

Palvelutietovarantoon tulee ilmoittaa tiedot kunnan palveluista. Pääosalla vastanneista (62 %) tietojen vienti palvelutietovarantoon tapahtuu manuaalisesti.

Kunnat ylläpitävät tyypillisesti tietoja palveluistaan ja jakavat niitä kuntalaisille ensisijaisesti omalla verkkosivustollaan. Vastanneista kunnista 45 % kertoo, ettei kunnan verkkosivun ja PTV:n välillä ole aktiivista yhteyttä, kun taas 33 % vastanneista kunnista näyttää PTV:on manuaalisesti vietyjä tietoja kunnan verkkosivulla. Vastaajista 11 % ylläpitää tietoja kunnan palveluista omilla verkkosivuillaan, joista tiedot siirretään automaattisesti palvelutietovarantoon.

Yksi tapa hyödyntää palvelutietovarantoon vietyjä tietoja on rakentaa PTV:n dataa käyttävä chatbotti kuntalaisten saataville. Vastaajista 1 %:lla on käytössä chatbotti, joka hyödyntää PTV:n tietoja kunnan verkkosivustolta ja 1 %:lla on chatbotti, joka hyödyntää tietoja suoraan palvelutietovarannosta.

Kohtaan ”Joku muu” tuli 6 vastausta. Yksittäiset vastaajat kertoivat, että PTV:n tietoja hyödynnetään myös kuntalaisten palveluportaalissa sekä palveluiden digitason kartoituksessa. Yksi vastaajista kertoi osan liittymistä tulleen puretuksi ja yksi kertoi integraatiota suunniteltavan.

Johtopäätökset (kysymys 43) - Palvelutietovarannon hyödyntäminen ei ole kovin pitkälle kehittynyttä kunnissa

Kysymyksenasettelu jättää aukkoja tilannekuvaan. Ensinnäkin, jos 62 % vastaajista vie tiedot PTV:on manuaalisesti ja 11 %:lla tiedot siirtyvät verkkosivustolta automaattisesti, miten 27 % kysymykseen vastanneista hoitaa tiedonsiirron?

Toiseksi, 45 %:lla vastanneista kunnista ei ole aktiivista yhteyttä kunnan verkkosivuston ja PTV:n välillä. Voiko tätä tietoa tulkita siten, että 55 %:lla on tällainen aktiivinen yhteys? Ja jos 11 % siirtää omalta verkkosivultaan tiedot automaattisesti PTV:on ja 33 % näyttää PTV:n tietoja omalla verkkosivustollaan (aktiivisia yhteyksiä), mitä toiminnallisuutta jäljelle jäävien 11 % vastaajista ”aktiivinen yhteys” tarkoittaa?

Jotakin lisävalaistusta on saatavissa DVV:n helmi-maaliskuussa 2024 tekemästä kyselystä, joka tarkastelee PTV:n käyttöä kunnissa. Kyselyyn vastasi 209 kuntaa. Kyselyn tuloksista kertovassa uutisessa DVV toteaa, että ”[l]ähes kolmannes kunnista (89 kuntaa) ei tällä hetkellä tee PTV-työtä aktiivisesti ja niiden täytyy aloittaa työ uudelleen.” (DVV 2024.)

DVV:n kyselyyn vastanneista kunnista 17 % hyödynsi OUT-integraatiota ja sen käyttöönottoa suunnitteli 13 %. IN-integraation oli käytössä 3 %:lla ja 1 % suunnitteli sen tekemistä. 13 vastaajaa oli toteuttanut useamman kuin yhden integraation. DVV:n kyselyn perusteella suuremmissa kunnissa on tehty integraatioita aktiivisemmin kuin pienissä. Yli 30 000 asukkaan kunnista 61 % oli toteuttanut integraation tai suunnittelee sitä. DVV:n arvioikin, että integraatioiden määrä on kasvussa. (DVV 2024.)

Kyselyn yhteydessä DVV on arvioinut myös PTV:on viedyn tiedon laatua pohjautuen omiin selvityksiinsä. DVV:n mukaan ”Kuntia, jotka ovat organisoineet PTV-työn mutta joiden PTV-datassa on laatupuutteita tai joiden datan määrä on liian suppea, on 168.” DVV:n kyselyn perusteella kuntien ongelmana PTV-työssä on resurssipula. ”Kyselyyn vastanneista 56 kunnalla ei ole työhön riittävästi resursseja ja 101 kuntaa kärsii resurssipulasta ajoittain.” (DVV 2024.)

Digitalisaatiokartoituksen PTV:a koskeva kysymys ja DVV:n kyselyn kysymykset eivät ole suoraan verrattavissa toisiinsa. Siten näiden tulosten vertailun perusteella tehtyihin johtopäätöksiin tulee suhtautua varauksin. Kuitenkin molempien tulokset viittaavat siihen, että vajaa 1/3 kunnista ei tee aktiivista PTV-työtä tällä hetkellä. DVV:n tulosten perusteella noin 1/5 vastanneista kunnista on integraatio PTV:on kun taas digitalisaatiokartoituksen perusteella voisi olettaa, että integraatioita on 2/5 vastaajista.

Joka tapauksessa digitalisaatiokartoituksen ja DVV:n kyselyn tulosten perusteella voidaan todeta, että palvelutietovarantoa hyödynnetään vielä melko kapeasti, eikä kaikkia sen mahdollisia toiminnallisuuksia ole otettu käyttöön. Myös varantoon tallennetussa tiedossa on puutteita, jotka voivat haitata sen tarkoituksenmukaista hyödyntämistä.

DVV tarjoaa tukea kunnille PTV:n hyödyntämiseen mm. oppaan ja valmennuksen muodossa (DVV 2024). Lienee perusteltua olettaa, että tarvittaisiin myös lisää henkilö- ja budjettiresursseja kunnille PTV-työhön. Lisäksi tarvittaisiin sekä PTV-palvelun että siihen integroitavissa olevien tietojärjestelmien jatkokehittämistä, jotta PTV-järjestelmän käyttö olisi aiempaa houkuttelevampaa ja jotta integraatiot olisi aiempaa helpompi tehdä. DVV onkin ollut aktiivinen palvelun kehittämisessä viime aikoina ja tulee olemaan sitä jatkossakin. PTV:n järjestelmäkehitys DVV:n toimesta sekä sen monipuoliseen käyttöönottoon liittyvät toiminnalliset muutokset kunnassa vaativat molemmilta osapuolilta pitkäjänteistä sitoutumista ja työtä. (Vrt. myös vastaukset kysymykseen 44 jäljessä.)

Kuntien kannalta on myös huomionarvoista, että PTV tulee jatkossa olemaan pääasiallinen tiedon lähde kuntien palveluista TE-palveluiden työllisyystorin aluesivuille (kuntien yhteys- ja palvelutiedot) sekä hyvinvointialueiden hyte-palvelutarjottimille (mm. kuntien liikunta- ja kulttuuripalvelut). Jos kunta ei ole kirjannut tarvittavia tietoja PTV:on, ne eivät välity näkyville edellä mainittuihin järjestelmiin.

Avoimissa vastauksissa kohdistettiin kritiikkiä erityisesti palvelutietovarantoon (kysymys 44)

Avoimeen kysymykseen ”44. Voit tässä kohdassa tarkentaa vastauksiasi DVV:n suomi.fi -palveluista tai palvelutietovarannon hyödyntämisestä. Voit esim. antaa esimerkkejä tyypillisistä suomi.fi palveluiden käyttötapauksista” tuli yhteensä 18 vastausta, joka on noin 12 % kysymyksiin 38–43 vastanneista kunnista.

Yhteenveto ja johtopäätökset (kysymys 44) - Tukipalveluissa ja niihin liittyvissä säädöksissä olisi vielä kehittämisenvaraa, kuten myös kuntien tavoissa hyödyntää niitä

PTV:a kommentoidaan 12 vastauksessa, joista kymmenen on kriittisiä. PTV:n ei koeta tuovan lisäarvoa tekemiseen, vaan lähinnä hankaloittavan sitä tai aiheuttavan tuplatyötä. Hyöty koettiin muutamissa vastauksissa vähäisenä, koska kuntalaiset eivät käytä PTV:tä sekä siksi, ettei kunnalla ole osoittaa resursseja (henkilö- tai rahallista) PTV:n päivitykseen. Yksi vastaaja totesi, että resurssien vähäisyyden vuoksi tietoja on myös syötetty mahdollisimman yleisellä tasolla. Yksittäisissä vastauksissa toivotiin, että kuntien käytännön toteutusmahdollisuudet tulisi huomioida velvoitteita asetettaessa ja että koko PTV:n tilannetta tulisi arvioida kriittisesti. Yksittäinen vastaaja kertoi palvelun tietojen olevan vanhentuneita, mutta näki tietojen päivittämisen jälkeen potentiaalia hyödyntämisessä. Yksi vastaaja näki hyötyä PTV:n käytöstä tietopohjana palveluille. 

Kuudessa avoimessa vastauksessa kommentoitiin Suomi.fi-viestejä. Yksittäisissä kommenteissa nousi esiin epäonnistunut käyttöönotto, erillisyys arkityökaluista (ei-selainpohjainen), viestien käsittelyn hankaluus osana muita tietojärjestelmiä sekä palvelun tietosuojapuute esteenä palvelun käyttöönotolle. 

Yksittäisessä kommentissa kiinnitettiin huomioita yleisesti DVV:n Suomi.fi-palveluiden hankaluuteen ja hyödyttömyyteen kuntalaisille. Toisessa kiinnitettiin huomiota yleisemmin siihen, että digitalisaation toteuttaminen on raskasta pienelle kunnalle henkilö- ja budjettiresurssien rajallisuudesta johtuen ja että digitalisaation kansalliset visiot ovat kaukana ruohonjuuritason todellisuudesta.

Neljässä vastauksessa mainittiin, että kunta pohtii yksittäisten Suomi.fi-palveluiden käyttöönottoa kuten sähköpostilla annettujen päätösten korvaaminen Suomi.fi-viesteillä tai palveluväylä- ja maksut-palveluita. 

Yhteisten tukipalveluiden tavoitteet ovat hyviä, mutta käytännön tasolla kunnissa on kohdattu haasteita. Osa tukipalveluista nähdään vaikeana käyttää, eikä niiden lisäarvoa aina tunnisteta. Siten lakisääteisestä palvelusta on tullut osalle kunnista hallinnollinen taakka, joka tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä toiminnalle. Kuntien resurssit ovat yksi keskeinen hidaste varsinkin pienemmissä kunnissa. Digitalisaatioon liittyvää byrokratiaa ei aina kyetä hoitamaan. 

Tukipalveluiden velvoittavuutta, sisältöä ja asemaa tulisikin jatkuvasti arvioida sekä tehdä tarvittaessa muutoksia, jotka tukevat tuottavaa digitalisaatiokehitystä julkisessa hallinnossa ja kuntakentässä. Yksittäisten tukipalveluiden palvelukehitykseen sekä asiakastukeen tulee varata riittävät resurssit, jotta tukipalveluissa ja niiden hyödyntämisessä voidaan päästä riittävälle laatutasolle. Lisäksi lainsäädännön tulee olla riittävän joustava, jotta eri tilanteissa olevien kuntien tarpeet tulevat huomioiduksi ja että tarvittaessa vastaavat palvelut voi hoitaa markkinaehtoisesti. Tukipalveluihin liitettävien palveluiden toimittajat tulee osallistaa entistä paremmin mukaan ja edellyttää myös niiltä tukipalveluintegraatiot aiempaa paremmin mahdollistavia toiminnallisuuksia. Kattava Suomi.fi-liityntävaatimusten liittäminen osaksi hankintavaatimuksia on yksi mahdollinen toimenpide osana palveluntoimittajien osallistamista (vrt. kysymys 36, kohta ”Suomi.fi palveluiden liityntävaatimukset”).  

Lainsäädäntö estää kunnilta automaattisen päätöksenteon ja siten palveluiden merkittävän laadun ja tuottavuuden parantamisen (kysymys 45)  

Kysymyksessä ”45. Onko organisaatiossanne automaattinen päätöksenteko jo käytössä tai harkitaanko sen käyttöönottoa” vastaajat saivat valita ennakkoon laaditulta vaihtoehtojen listalta omaa tilannettaan parhaiten kuvaavan vaihtoehdon. 

Kysymykseen vastasi 148 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa noin 93 % kyselyyn vastanneista kunnista ja noin 51 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Kuvaaja 7.12 esittää vastausten jakauman eri vaihtoehtojen välillä.

Kuvaaja 7.12 ”Automaattisen päätöksenteon käyttöönoton tilanne kunnissa kuntakokoluokittain”

Automaattisen päätöksenteon käyttöönottoa ei ole käsitelty 78 % vastanneista kunnista. Vastaajista 11 % ei osannut sanoa, mikä automaattisen päätöksenteon tilanne on kunnassa. Automaattisen päätöksenteon osalta kokonaiskuvaksi muodostuukin, ettei sitä ole käsitelty tai vastaaja ei tiedä asian tilaa. 

Muutamassa suuremmassa kunnassa automaattinen päätöksenteko on kuitenkin jo otettu käyttöön (2 % vastaajista) tai käyttöönotto on suunnitteilla (5 %). Kyselyyn vastanneista 10 000–19 999 asukkaan kunnista 9 % eli 2 kuntaa suunnittelee automaattisen päätöksenteon käyttöönottoa. 20 000–39 999 asukkaan kunnista 6 % eli yksi vastaaja on jo ottanut automaattisen päätöksenteon käyttöön. 40 000–99 999 asukkaan kunnista 24 % eli 4 kuntaa suunnittelee käyttöönottoa ja yli 100 000 asukkaan kunnista 25 %:ssa (2 kuntaa) automaattinen päätöksenteko on jo käytössä ja 13 %:ssa (1 kuntaa) sitä suunnitellaan .

Kuusi kuntaa tarkensi vastaustaan kohdassa ”joku muu”. Niistä yksi, suurimpaan kuntakokoluokkaan kuuluva kunta, kiinnitti huomiota regulaatioon ja totesi kuntansa seuraavan sen kehitystä asiassa. Yksi 40 000–99 999 kokoluokan kunta kartoittaa mahdollisia käyttötapauksia automaattiselle päätöksenteolle. Yksi 10 000–19 999 asukkaan kunta näkee, että automaattinen päätöksenteko olisi tarpeen monissa eri asioissa. Kaksi 2 000–5 999 asukkaan kuntaa toteaa, ettei asia ole toistaiseksi ajankohtainen ja yksi saman kokoluokan kunta taasen ei ole tunnistanut tarvetta asialle. 

Vuonna 2021 kuntien digitalisaatiokartoituksen aikaan kuntien tilanne oli melko samanlainen kuin vuonna 2024. Tuolloin 114 vastanneesta kunnasta 3 % kertoi ottaneensa automaattisen päätöksenteon käyttöön (2024: 2 %) ja 12 % kertoi harkinneensa tai suunnitelleensa asiaa (2024: 5 %). 72 % totesi, ettei automaattista päätöksentekoa ole käytössä tai suunnitteilla (2024: 79 %).  Kysymyksenasettelu on tosin muuttunut edellisestä kerrasta, joten vastaukset eivät ole täysin vertailukelpoisia.

Johtopäätökset (kysymys 45) - Automaattisella päätöksenteolla olisi saavutettavissa tuottavuusparannuksia kunnissa. Estävä lainsäädäntö tulisi korjata pikimmiten.

Tällä hetkellä lainsäädäntö estää automaattisen päätöksenteon hyödyntämisen kunnilta useimmissa mahdollisissa käyttötapauksissa. Hallintolain 53 f §:n mukaan automaattisen ratkaisumenettelyn käytön edellytyksenä on, että päätöksen tehnyt viranomainen tai päätöksen tehneen viranomaisen kanssa samaan rekisterinpitäjään kuuluva viranomainen käsittelee mahdolliset oikaisuvaatimukset. Useissa automaattisen päätöksentekomenettelyn hyödyntämisen kannalta potentiaalisissa palveluissa kunnan palveluissa valitukset käsittelevä viranomainen on kuitenkin muu kuin kunta. Niitä ovat esimerkiksi lupaprosessit ympäristöhallinnossa ja monet päätökset opetuksen ja koulutuksen toimialoilla. 

Kunnat ovatkin automaattisen päätöksenteon osalta pääosin odottavalla kannalla, eikä etenemistä ole odotettavissa ennen kuin sääntelyn esteet saadaan purettua. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen digitalisaation ja tiedon liikkuvuuden esteiden purkuhankkeessa pyritään ratkomaan näitä haasteita. Selkeää aikataulua tai ratkaisuja ei ole vielä tiedossa. Automaattisen päätöksenteon mahdollisuuksia tulisi laajentaa merkittävästi kunnille, koska sen avulla kuntalaiset saisivat entistä laadukkaampia palveluita aiempaa nopeammin ja koska se parantaisi merkittävästi kuntien palvelutuotannon tuottavuutta.  

Automaattisella päätöksenteolla on paljon potentiaalia kunnan eri toiminnoissa - erityisesti opetuksessa ja varhaiskasvatuksessa (kysymys 46)

Kysymyksessä ”46. Millä toimialoilla näette suurimman potentiaalin automaattisen päätöksenteon lisäämisessä” vastaajille tarjottiin ennakkoon määritettyjen vaihtoehtojen lista, joista he saivat valita kolme tärkeintä. Vastaajia pyydettiin antamaan vastauksensa sillä taustaoletuksella, että lainsäädännön esteet on saatu purettua.

Kysymykseen vastasi 112 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa noin 70 % kyselyyn vastanneista kunnista ja noin 38 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Kuvaaja 7.13 esittää vastausten jakauman.

Kuvaaja 7.13 Toimialat ja toiminnot, joilla on suurin potentiaali automaattisen päätöksenteon lisäämisessä

Vastaajat näkevät suurimman potentiaali automaattisen päätöksenteon lisäämiselle opetuksen ja varhaiskasvatuksen toimialalla. 75 % vastaajista valitsi tämän vaihtoehdon yhtenä kolmesta tärkeimmästä toimialasta. 

Useat vastaajat näkevät potentiaalia muillakin toimialoilla. Toiseksi eniten potentiaalia nähdään rakennetun ympäristön toimialalla (38 %). Noin kolmannes vastaajista valitsi TE-palvelut (33 %) tai Hallinnon (28 %). Talouden valitsi noin joka neljäs (26 %) ja HR:n joka viides (20 %). Sekä kirjaston että liikunnan ja kulttuurin osalta 13 % näki potentiaalia. Elinkeino- (5 %) tai nuorisotyö- (2 %) vaihtoehto keräsivät vähiten ääniä.

Johtopäätöksiä (kysymys 46) - Useilla toimialoilla on potentiaalia automaattisiin päätöksiin, erityisesti opetuksessa ja varhaiskasvatuksessa

Sivistystoimialan ja rakennetun ympäristön toimialojen erottuminen vastauksissa on ymmärrettävää, koska niillä tehdään paljon rutiininomaisia päätöksiä ja niillä on myös suuri asiakasmäärä. Automaatioprosesseja ei kannata rakentaa pienille volyymeille, vaan sinne, missä on suuri määrä rutiininomaista päätöksentekoa. Opetustoimialalla voisi esimerkeiksi nostaa koulukuljetuksiin liittyvät päätökset, mahdollisesti iltapäiväkerhoihin liittyvät päätökset, sekä oppilaaksioton esimerkiksi lukioihin, joihin on keskiarvorajoja tai muita ”mekaanisia” hakuehtoja. Rakennetun ympäristön toimialalla esimerkiksi jätemaksupäätöksiä tehdään kaikissa kunnissa vuosittain suuria määriä .

Automaattiseen päätöksentekoon liittyvien vastausten tarkennuksia (kysymys 47)

Avoimessa kysymyksessä ”47. Voit tarkentaa automaattiseen päätöksentekoon liittyviä vastauksiasi tässä kohdassa. Esim. missä toimialoilla ja toiminnoissa automaattinen päätöksenteko on jo käytössä tai sen käyttöä suunnitellaan, tai miksi sitä ei aiota ottaa käyttöön” vastaajat saivat halutessaan taustoittaa vastauksiaan kysymyksiin 45–46. Kysymykseen 47 vastasi 8 kuntaa, eli noin 6 % kysymyksiin 45–46 vastanneista kunnista.

Yhteenveto ja johtopäätökset (kysymys 47) - Automaattisen päätöksenteon edistämisen tiellä myös digikehittämisen yleisiä haasteita

Neljä vastaajista kertoo, ettei kunnassa tai sen toimialoilla ole tunnistettu automaattisen päätöksenteon prosesseja, tai ettei aiheesta ole käyty keskusteluja. Yhden mukaan ainoastaan varhaiskasvatuksessa on tunnistettu tarpeita, vaikka muissakin voi olla tunnistamatonta potentiaalia. Kaksi vastaajaa mainitsee esimerkkejä automaattisen päätöksenteon mahdollisuuksista varhaiskasvatuksen ja opetuksen toiminnoissa kuten päivähoitopaikan myöntö, päivähoitopaikan irtisanomisilmoituksen vastaanotto ja koulupaikan osoitus. 

Muissakin kohdissa tunnistetut kuntien haasteet nousivat esiin myös automaattisen päätöksenteon yhteydessä: yhdessä vastauksessa tunnistettiin asian edistämisen ongelmaksi kunnan ymmärryksen ja resurssien puute, kun taas toinen vastaaja epäili, ettei automaattisen päätöksenteon mahdollistamia ominaisuuksia löydy nykyisistä organisaation käytössä olevista ohjelmistoista.