Sivistys- ja hyvinvointitoimialan kustannukset kattavat lähes 70 prosenttia kaupunkien ja kuntien budjeteista. Tässä luvussa ehdotettujen normien keventämisen yhteenlaskettu säästöpotentiaali: yli 100 miljoonaa €/vuosi. 

Varhaiskasvatus 

Varhaiskasvatuksen bruttomenot ovat noin 3 600 miljoonaa euroa vuodessa.

1 Joustavoitetaan päiväkodin henkilöstömitoituksesta poikkeamista

Varhaiskasvatuksen mitoitukset ovat tiukat. Jotta palvelu voitaisiin toteuttaa joustavasti, mitoituksiin tulisi jättää enemmän päätäntävaltaa paikallisesti ratkaista tarkoituksenmukainen toimintatapa.

Mitoituksen poikkeamissäädöstä tulisi muuttaa sallivampaan muotoon. Näin sijaiskustannuksista tulisi hallittavia. Harkita tulisi myös, voisiko mitoituksen osalta asetusta myös muuttaa helpompaan muotoon.

Lasten turvallisuudesta ei kuitenkaan ole syytä tinkiä.

2 Siirretään kotihoidontuki osaksi perhe- ja sosiaalihuollon tukikokonaisuutta

Kotihoidontuki tulisi siirtää osaksi perheiden sosiaalihuollon tukijärjestelmän kokonaisuutta. Oikeutta varhaiskasvatukseen ei voisi jatkossakaan olla kotihoidon tai vastaavan tuen käyttäjillä, mutta kokonaisuuden hallinta ja rahoitus siirrettäisiin hyvinvointialueen sosiaalihuollon tehtäväksi. Tämä selkeyttäisi perhetukijärjestelmää ja eri palvelujen toteuttamista.

3 Säädetään velvoite huoltajille ilmoittaa kuukausittain varhaiskasvatuspalvelun päivittäisestä käytöstä

Huoltajille tulisi säätää velvoite ilmoittaa lapsen päivittäisestä palvelun käytöstä ennalta ilmoitettuun aikaan mennessä kuukausittain. Ilmoittamatta jättämisestä voisi seurata se, että palvelua ei ole velvoite kyseisenä ajankohtana järjestää. Näin palvelun järjestäminen olisi selkeämpää ja mitoituksellisesti riittävän henkilöstön hallinta nykyistä varmemmalla pohjalla.

Toiminnasta tulisi enemmän ennakoitavissa olevaa. Mahdollisuus säästää sijaiskustannuksissa sekä kesäajan toiminnan toteuttaminen olisi paremmin hallittavissa.

Lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen tulisi tarkastella lapsen edun näkökulmasta. Yksittäisen lapsen hoitoajat vaihtelevat perheen tarpeiden muuttuessa. Asiakasmaksujen tulorajojen noustessa suurimmalle osalle huoltajia ei enää synny tulojen perusteella asiakasmaksua. Tästä on seurannut, että palvelua varataan varmuuden vuoksi kokoaikaisesti, eikä päivittäisistä tarkemmista läsnäoloista tai poissaoloista enää ilmoiteta etukäteen. Tämän johdosta mitoituksen mukaisen henkilöstön määrän arviointi sekä työvuorojen laadinta on muodostunut erittäin haasteelliseksi.

4 Kumotaan varhaiskasvatuksen asiakasmaksulaki

Luovutaan varhaiskasvatuksen asiakasmaksu­laista niin, että kunta saa päättää varhaiskasvatuksen maksuista tai maksuttomuudesta itsenäisesti.

5 Selkeytetään yksityisen hoidon tuen ja palvelusetelien kokonaisuutta ja kumotaan yksityisen hoidon tuki

Luovutaan yksityisen hoidon tuesta. Varhaiskasvatuksen yksityistä toimintaa voi toteuttaa palvelusetelin kautta kunnan niin halutessa. Palvelujärjestelmä selkiytyisi ja hallintokustannuksissa syntyisi säästöä. Lisäksi yksityisen hoidon tuen osalta voisi syntyä kustannussäästöä.

Yksityisen hoidon tuesta säädetään lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa. Yksityisen hoidon tuki ei ole kunnan varhaiskasvatuspalvelun järjestämisen tapa. Palvelusetelin osalta sovelletaan toistaiseksi lakia sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä.

Varhaiskasvatukselle on valmisteilla oma palveluseteliä koskeva laki. Yksityisen varhaiskasvatustoiminnan ohjaus, neuvonta ja valvonta kuuluu myös kunnille. Lapsen hoidon yksityisessä päiväkodissa voi järjestää halutessaan myös kotihoidon tuen kautta. Kunta kuitenkin rahoittaa sekä yksityisen hoidon että kotihoidon tuen täysimääräisesti, vaikka tyypillisesti ne maksetaankin Kelan toimesta.

6 Väljennetään päiväkodin johtajan kelpoisuutta

Toteutetaan sosionomien kelpoisuusvaatimusten uudistaminen hallitusohjelman mukaisesti.  YAMK-tutkinnon tulisi tuottaa kelpoisuus varhaiskasvatusyksikön johtajan virkaan. 

7 Kumotaan varhaiskasvatuksen opettajan ja varhais­kasvatuksen sosionomin erilliset kelpoisuusehdot

Varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuus tulisi palauttaa ennen vuotta 2018 voimassa olleen lainsäädännön mukaiseksi. Varhaiskasvatuksen opettajaksi voisi kelpoistua sekä yliopiston opettajakoulutuksen että ammattikorkeakoulussa suoritetun tutkinnon kautta.

Muutoksella turvattaisiin nykyistä paremmin kelpoisen korkeammin koulutetun henkilöstön saatavuus vuoden 2030 henkilöstörakenteen saavuttamiseksi. Samalla voitaisiin luopua erillisestä varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäväkokonaisuudesta.

8 Kevennetään perhepäivähoidon mitoituksia

Muutetaan ja selkiytetään varhaiskasvatukselle annettua asetusta siten, että perhepäivähoitajalla voi olla enintään viisi lasta, jotka eivät ole vielä perusopetuksessa mukaan lukien perhepäivähoitajan omat lapset, jotka eivät vielä ole perusopetuksessa. Lisäksi hoitajalla voisi olla perusopetuksessa jo aloittaneita lapsia, mutta lapsimäärä ei yhteensä saa olla enempää kuin viisi.

Perhepäiväkodissa voidaan samanaikaisesti järjestää varhaiskasvatusta enintään neljälle lapselle mukaan luettuina perhepäivähoitajan omat lapset, jotka eivät vielä ole perusopetuksessa. Lisäksi voidaan järjestää varhaiskasvatusta yhdelle perusopetuslain (628/1998) mukaista esiopetusta saavalle lapselle, perusopetuksen aloittaneelle lapselle tai sellaiselle kunnan järjestämässä enintään viisi tuntia päivässä kestävässä varhaiskasvatuksessa olevalle lapselle, joka aloittaa perusopetuksen toimintavuotta seuraavana vuonna.

9 Kumotaan varhaiskasvatuksen sellaiset toimipistetasoiset suunnitelmavelvoitteet, joista on myös kuntatasoinen suunnitelmavelvoite

Selvitetään kaikki varhaiskasvatuksen lakisääteiset ja Opetushallituksen edellyttämät raportointi- ja suunnitelmavelvoitteet, joiden osalta laatimis­velvoite on määritelty myös kuntatasoisena suunnitelmana.
Esimerkiksi päiväkotikohtaiset tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelmien laadintavelvoitteet tulivat voimaan 1.6.2023 alkaen. Varhaiskasvatuksen osalta päiväkotien yksikkökohtaisten suunnitelmien laadintavelvoitteesta tulisi luopua.

Luovutaan myös sellaisista varhaiskasvatuksen toimipiste-tasoisista suunnitelmavelvoitteista, joiden osalta on päällekkäisyyttä. Näin päivä­kodeissa työntekijöiden työaikaa siirtyisi enemmän lasten parissa tehtävään työhön ja hallintotyö kevenisi. 

10 Kevennetään ja vähennetään varhaiskasvatuksen tietovarantoon kerättävää tietomäärää

Varhaiskasvatuksen valtakunnalliseen tieto­varantoon kerätään paljon tietoa. Olisi tärkeää selvittää, mikä valtakunnallinen tieto on varhaiskasvatuksen järjestämisen kannalta oleellista.

Tiedonkeruuta voisi keventää ja samalla hallintokustannuksia ja siihen käytettyä työaikaa helpottaa. 

11 Luovutaan lapsen tuen päätöksen tekemisestä silloin, kun toimipiste vaihtuu väliaikaisesti

Muutetaan lakia siten, että lapsen tuen päätöstä ei tarvitsisi tehdä väliaikaisen toimipisteen vaihtumisen takia, esim. kesälomakausina. Sen sijaan päätös on tehtävä, jos tuen muoto tai jokin muu asia aiemmin tehdyn päätöksen osalta muuttuu.

Muutos keventäisi hallinnollista työtä, selkiyttäisi toimintaa ja vapauttaisi henkilöstöresurssia tarkoituksenmukaisempiin tehtäviin. Myös säästöä syntyisi. 

Varhaiskasvatuslain mukaan tehostetun ja erityisen tuen päätöksessä on mainittava toimipiste. Toimipisteen vaihtuessa on tehtävä uusi päätös. Kesäajan toiminnan osalta kunnissa on tapana keskittää toimintaa, koska lasten määrä vähenee.

Tukipäätöksen saaneiden lasten osalta tämä tarkoittaa sitä, että kesäajan osalta pelkästään toimipisteen vaihtumisen vuoksi on tehtävä lukuisia uusia päätöksiä hallintolain mukaisin toimintaperiaattein. Suurimmissa kaupungeissa uusia päätöksiä joudutaan tekemään jopa tuhansia kiireellä ennen kesää.

Esiopetus

Kuntien menoeristä suurin on esi- ja perus­opetus. Esi- ja perusopetuksen bruttomenot ovat noin 6 500 miljoonaa euroa vuodessa.

12 Luovutaan erillisestä esiopetuksen kokonaisuudesta 

Muutetaan esiopetuksen järjestäminen varhaiskasvatuslain mukaiseksi toiminnaksi. Normien keventäminen edellyttää selvittämistä, jotta nykyiset ongelmat eivät vain siirry lainsäädännöstä toiseen.

Nykyinen esiopetuksen järjestämisen malli aiheuttaa lainsäädännöllistä ja hallinnollista päällekkäisyyttä kunnille.

Esiopetus on perusopetuslain mukaista toimintaa. Velvoittava esiopetus toteutetaan kunnissa pääsääntöisesti osana varhaiskasvatusta ja tälle ratkaisulle on hyvät perusteet. Varhaiskasvatuksesta säädetään varhaiskasvatuslaissa. Perusopetuslain mukaista esiopetusta voidaan järjestää päiväkodissa ja perhepäivähoidossa.

Kun esiopetusta järjestetään varhaiskasvatuksen yhteydessä, voi varhaiskasvatuksen henkilöstö työskennellä esiopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa. Suurin osa esiopetukseen osallistuvista lapsista (n. 80 %) ovat lisäksi varhaiskasvatuksessa, jolloin lapsen osalta tyypillisesti saman päivän aikana samassa tilassa järjestettävään palveluun sovelletaan kahta eri lainsäädäntöä. Tämä aiheuttaa eri tilanteissa epäselvyyttä niin järjestämisen kuin huoltajienkin osalta.

Perusopetuslain mukaisesti järjestetty esiopetus ei ajallisesti riitä perheille, vaan esiopetukseen osallistuvat lapset tarvitsevat myös täydentäviä varhaiskasvatuspalveluita (kokopäiväinen palvelu). Varhaiskasvatukselle ja esiopetukselle on valtakunnallisesti asetettu omat erilliset tavoitteet, vaikka käytännössä toimintaan osallistuvalle lapselle on tarkoituksenmukaista, että päivästä muodostuu eheä kokonaisuus ilman keinotekoisia siirtymiä.

13 Joustavoitetaan päiväkotikoulujen järjestämiseen ja henkilöstöön liittyviä normeja

Kunnissa on pitkään kehitetty ns. päiväkotikouluja, jossa tarjotaan varhaiskasvatusta, esiopetusta ja luokanopetusta perusopetuksen alempien vuosiluokkien oppilaille. Tiloissa tarjotaan usein myös perusopetuslain mukaista aamu- ja iltapäivätoimintaa. Päiväkotikoulujen johtamisrakennetta joudutaan hajauttamaan, koska koulun toimintaa johtaa kelpoisuusehdot täyttävä rehtori.

Päiväkodin johtajalle on varhaiskasvatuslaissa säädetyt kelpoisuusehdot. Näin ollen päiväkotikouluissa oleva henkilöstö on kahden johtajan vastuulla hallinnollisesti raskaalla tavalla.

Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen sekä aamu- ja iltapäivätoiminnan henkilöstön joustava yhteistyö toiminnoissa on hankalaa tiukoista järjestämisen normeista sekä henkilöstön kelpoisuusehdoista johtuen. Nykyiset varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen henkilöstön kelpoisuusehdot eivät tunnista joustavien päiväkotikoulumallien etuja, jossa varhaiskasvatus, esi- ja perusopetus sekä koulupäivän yhteydessä oleva aamu- ja iltapäivätoiminta nivotaan yhteen. 

Erityisesti harvaan asutuilla alueilla tämä on katsottu olevan tapa toteuttaa kuntalaisille tärkeitä kasvatus- ja koulutuspalveluita monipuolisesti. Tilannetta helpottaisi se, että varhaiskasvatuksen lastenhoitajia ja perusopetuslain mukaista aamu- ja iltapäivätoiminnan henkilöstöä voitaisiin päiväkotikouluissa hyödyntää joustavasti.

Keskeistä on, että kunnassa huolehditaan johtamiskäytänteistä niin, että kasvatus- ja koulutuspalvelut ovat tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja päiväkotikoulun tilat ovat turvalliset.

14 Kevennetään esiopetuksen tuen prosessia

Hallintopäätökset on yhtenäistettävä siten, että lapselle tehdään yksi tuen antamista koskeva päätös koko päivän palvelun osalta, mikäli lapsi osallistuu sekä esiopetukseen että varhaiskasvatukseen.

Näin kevennetään hallinnollista taakkaa tukipäätösten ja pedagogisen dokumentaation osalta. Asia on valmistelussa keväällä 2024.

Perusopetus

Kuntien menoeristä suurin on esi- ja perusopetus. Esi- ja perusopetuksen bruttomenot ovat noin 6 500 miljoonaa euroa vuodessa.

15 Luovutaan uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta ja siirrytään kaikille yhteiseen oppiaineeseen 

Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämisen lähtökohdat erilaistuvat kansallisesti, alueellisesti ja kuntakohtaisesti. Myös opetuskielien (suomi, ruotsi) välillä on erityispiirteitä, jotka vaikuttavat opetuksen järjestäjiin. Uskonto ja elämänkatsomustieto oppiaineina hajauttavat opetusryhmiä. Nykymallin ylläpito aiheuttaa kustannuksia mm. opetusjärjestelyiden ja henkilöstön osalta. Tilannetta hankaloittaa pätevän henkilöstön saatavuuden haasteet. 

Nykyinen perusopetuslaki velvoittaa järjestämään oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta, johon tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva oppilas osallistuu. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle oppilaalle, joka ei osallistu enemmistön uskonnon opetukseen, järjestetään ns. kolmen säännön perusteella heidän oman uskontonsa opetusta. Muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan kuin evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle oppilaalle, joka ei osallistu enemmistön uskonnon opetukseen, järjestetään kolmen säännön perusteella oman uskonnon opetusta huoltajan pyynnöstä. Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle, joka ei osallistu oppilaiden enemmistön uskonnon mukaiseen opetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa. Opetushallitus on ohjeistanut opetuksen järjestäjiä tarkemmin ja laajemmin velvoitteista, sillä ne ovat mutkikkaita. (Pol 11 §, 13 §, PoA 5 §). 

Siirtymällä kaikille yhteiseen oppiaineeseen, voidaan perusopetuslain 13 § kumota. Lisäksi korvaavan opetuksen järjestämistä ei uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen osalta tarvittaisi. Tämä mahdollistaisi uuden oppiaineen kehittämisen, joka on pedagogisestikin perusteltavissa ja säästäisi kustannuksia nykymalliin nähden.

Yhtenäisellä oppiaineella voidaan lisätä oppilaiden välistä yhdenvertaisuutta perusopetuslain mukaisessa perusopetuksessa. Vastaavaa ratkaisua ehdotetaan myös lukiokoulutukseen, joka on perusteltavissa koulutuksen jatkumoa vahvistavana tekijänä. 

16 Mahdollistetaan elämänkatsomustiedon valinta yhdenvertaisemmin myös uskontokuntiin kuuluville oppilaille/opiskelijoille.

Yhteiseen oppiaineeseen siirtyminen on kannatettavaa edellä kuvatulla tavalla. Jos sitä ei tehdä, nykymallia voidaan kehittää siten, että annetaan uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluville oikeus valita elämänkatsomustiedon opiskelu. Tällöin oppilaat/opiskelijat olisivat yhdenvertaisemmassa asemassa perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa uskontokunnan jäsenyydestä riippumatta.

Uskonnon ja elämäkatsomustiedon opetuksen järjestämisen lähtökohdat ovat muuttuneet paljon yhteiskunnallisten muutosten myötä. Oppilaat/opiskelijat eivät ole yhdenvertaisessa asemassa katsomusaineen opetuksen valinnassa.

Osa uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvista oppilaista/opiskelijoista on velvoitettuja osallistumaan uskonnon opetukseen. Kaikilla oppilailla/opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta valita elämänkatsomustietoa.

Ratkaisuehdotus edellyttää perusopetuslain 13 §:n ja lukiolain 16 §:n muuttamista. 

17 Luovutaan erillisistä erityisopettajan ja erityisluokanopettajan kelpoisuuksista  

Päivitetään asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista perusopetuksen erityisopetuksen osalta ja luovutaan erillisestä erityisopettajan ja erityisluokanopettajan kelpoisuudesta (PoA 8 §).

Esi- ja perusopetuksessa oppilaiden tuen tarpeet ovat kasvaneet. Opetuksen järjestäjiltä edellytetään, että tukea annetaan joustavasti ja ensisijaisesti oppilaalle osoitetussa esiopetuspaikassa tai lähikoulussa.

Opettajan kelpoisuudesta säädetään yksityiskohtaisena kelpoisuutena antaa opetusta, joka ei jätä opetuksen järjestäjälle juurikaan harkintavaltaa. Opetushenkilöstön saatavuutta voitaisiin edistää, jos erityisopettajan ja erityisluokanopettajan erillisten kelpoisuuksien sijaan olisi yksi kelpoisuus perusopetuksen erityisopetukselle. Tämä edellyttää muun muassa, että nykyistä opetustoimen henkilöstön kelpoisuusasetuksen 8 §:ää muutettaisiin.

Ratkaisu ei heikentäisi korkeasti koulutettujen opettajien tarvetta tai opetuksen laatua. Tähän suuntaan eteneminen mahdollistaisi tarkastella opettajakoulutuksen erityispedagogista sisältöä.    

18 Mahdollistetaan etäopetus täydentävänä opetusmuotona

Etäopetuksen selkeiden reunaehtojen määrittely ja hallitusohjelmassa mainittujen tavoitteiden toimeenpano yhteistyössä kuntien kanssa ovat ensisijaisia askelia. Etäopetusta tulee tästä eteenpäin kehittää opetusmuotona lähiopetuksen rinnalle, ja uutta joustavaa lainsäädäntöä tarvitaan tukemaan tätä kehitystä. Asiassa voidaan edetä mm. mahdollistamalla hyvin pedagogisesti suunnitellut kokeilut esimerkiksi muuttamalla perusopetuslain 20 §.

Nykyään tarvittavat joustavat opetusjärjestelyt, kuten etäopetus ja etäyhteyksiä hyödyntävä opetus, eivät ole lain näkökulmasta selkeitä ja mahdollisia. Erilaiset alueet tarvitsevat monipuolisia tapoja opetuksen järjestämiseen, jolla perusopetuksen oppilaille annettavan opetuksen saavutettavuutta ja laadukkuutta voidaan kehittää.

Etäopetus ja etäyhteyksiä hyödyntävä opetus edistävät opetuksen järjestäjien välistä yhteistyötä.

19 Väljennetään joustavan perusopetuksen järjestämisedellytyksiä

Kunnat voivat perusopetuslain mukaan järjestää 7–9-vuosiluokkien yhteydessä annettavaa joustavan perusopetuksen (JOPO) toimintaa. Kunnat päättävät toiminnan laajuudesta. Tältä osin JOPO-toiminnan mahdollistava lainsäädäntö on hyvä ja toimiva ratkaisu. 

Kunnat ovat kehittäneet toimintamalleja, jolla JOPO:a vastaavaa toimintaa on voitu jalkauttaa ensisijaisesti oppilaiden lähikouluihin. Kokemukset ovat olleet hyviä ja oppilaalle raskasta koulupaikan vaihtoa on voitu välttää. Joustavissa malleissa toimintaan osallistuvat oppilaat ovat jopa voineet osallistua integroidusti yleisopetukseen ja säilyttää siten tärkeitä vertaissuhteita muihin oppilaisiin koulussa. Joustavissa malleissa JOPO-toiminnan rahoituslisän tarve ei poistu, sillä edelleen toimintaan kuuluu monipuoliset opiskelumahdollisuudet ja moniammatillinen yhteistyö. 

Muutetaan perusopetusasetusta siten, että joustavan perusopetuksen järjestäminen ei edellytä opetuksen järjestämistä kokoaikaisena pienryhmäopetuksena, jos se on oppilaan edun ja opetuksen järjestäjän edellytykset huomioon ottaen tarkoituksenmukaista. Joustavan perusopetuksen rahoituslisän tulisi vastata kuntien kehittämiä hyviä malleja. Opetuksen järjestäjä huolehtii siitä, että JOPO-toiminnan tavoitteet toteutuvat. 

Toisen asteen koulutus

Toisen asteen koulutuksen, lukio- ja ammatillisen koulutuksen, bruttomenot ovat yli 3 000 miljoonaa euroa vuodessa. Kunnat ovat suurin lukiokoulutuksen järjestäjä – ne järjestävät tällä hetkellä lukiokoulutuksen tyypillisimmin yksin, mutta myös yhdessä muiden kuntien kanssa. Ammatillisessa koulutuksessa  kuntataustaisten järjestäjien (kunnat, kuntayhtymät ja kuntaomisteiset osakeyhtiöt) volyymi ammatillisen koulutuksen opiskelijavuosista ja rahoituksesta on noin 80 prosenttia.

20 Luovutaan uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta ja siirrytään kaikille yhteiseen oppiaineeseen lukiokoulutuksessa 

Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämisen lähtökohdat erilaistuvat kansallisesti, alueellisesti sekä kunta- ja koulutuksenjärjestäjäkohtaisesti. Myös opetuskielten (suomi, ruotsi) välillä on erityispiirteitä, jotka vaikuttavat koulutuksen järjestäjiin. Uskonto ja elämänkatsomustieto oppiaineena hajauttaa opetusryhmiä lukiokoulutuksessa. Nykymallin ylläpito aiheuttaa kustannuksia mm. opetusjärjestelyiden ja henkilöstön osalta. Tilannetta hankaloittaa pätevän henkilöstön saatavuuden haasteet. 

Lukiolaki velvoittaa koulutuksen järjestäjää järjestämään opiskelijoiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta, johon tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva opiskelija osallistuu. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle opiskelijalle, joka ei osallistu enemmistön uskonnon opetukseen, järjestetään ns. kolmen säännön perusteella heidän oman uskontonsa opetusta. Muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan kuin evankelis-­luterilaiseen kirkkoon tai ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle opiskelijalle, joka ei osallistu enemmistön uskonnon opetukseen, järjestetään ns. kolmen säännön perusteella oman uskonnon opetusta opiskelijan pyynnöstä. Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle opiskelijalle, joka ei osallistu enemmistön uskonnon mukaiseen opetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa. Opetushallitus on ohjeistanut koulutuksen järjestäjiä tarkemmin ja laajemmin velvoitteista, sillä ne ovat mutkikkaita. (Lukiolaki 11 ja 16 §). 

Siirtymällä kaikille yhteiseen oppiaineeseen voidaan lukiolain 16 § kumota. Tämä mahdollistaisi uuden oppiaineen kehittämisen, joka on pedagogisestikin perusteltavissa ja säästäisi kustannuksia nykymalliin nähden. Yhtenäisellä oppiaineella voidaan lisätä opiskelijoiden välistä yhdenvertaisuutta lukiokoulutuksessa. Vastaavaa ratkaisua ehdotetaan niin perusopetukseen kuin lukiokoulutukseen koulutuksellisen jatkumon turvaamiseksi. 

21 Kevennetään opiskelijoiden henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa ammatillisessa koulutuksessa 

Jokaiselle ammatillisen koulutuksen aloittavalle opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS), johon kirjataan aiempaa osaamista, osaamisen hankkimista sekä ohjaus- ja tukitoimia koskevia tietoa. Koulutuksen järjestäjä vastaa HOKSin laatimisesta ja päivittämisestä. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 44 §, asetus ammatillisesta koulutuksesta 9 § ja laki valtakunnallisista opinto- ja tutkinto­rekistereistä 9 §)

HOKS:n tietosisältö on laajentunut näiden lisäksi muihin eri käyttötarkoituksiin. Siitä on tullut raskas ja aikaa vievä prosessi kirjaamistyön sekä tietojensiirron osalta, mikä vie henkilöstön aikaa pois opiskelijan opetuksesta ja ohjauksesta.

HOKS on keskeinen asiakirja, mutta asiaa koskevaa sääntelyä tulisi yksinkertaistaa ja karsia pois kirjattavia asioita, jotka eivät palvele HOKSin alkuperäistä tarkoitusta.

22 Siirretään oppivelvollisten matka- ja majoituskorvaukset toisen asteen koulutuksessa Kelalle

Siirretään oppivelvollisten matka- ja majoituskorvaukset toisen asteen ja nivelvaiheen koulutuksissa kokonaan Kelan vastuulle. Kela hoitaa jo tällä hetkellä opiskelijoiden koulumatkatuen. Siirto lisäisi myös yhdenvertaisuutta, kun päätökset asiassa siirtyisivät yhdelle toimijalle. Siirto vähentäisi myös turhaa hallinnollista byrokratiaa, kun koulutuksen järjestäjien ei tarvitsisi jälkikäteen hakea korvausta valtiolta. Siirto olisi valtiontaloudellisesti kustannusneutraali.  

Kela korvaa kodin ja oppilaitoksen väliset matkat toisen asteen koulutuksessa koulumatkatuen avulla. Tästä poikkeuksena ovat oppivelvollisuuslain (1214/2020) 19–21 §:n mukaiset oppivelvollisten matka- ja majoituskorvaukset, jolloin koulutuksen järjestäjä korvaa oppivelvollisen kodin ja opiskeluaikaisen asunnon välisistä matkoista aiheutuvat kustannukset viikonloppujen ja lomien yhteydessä, mikäli oppivelvollinen on oikeutettu majoituskorvaukseen.

Korvauksiin oikeutettujen määrä on hyvin rajallinen, jolloin koulutuksen järjestäjille ei synny rutiinia etuuden ratkaisuun. Tämä poikkeusmenettely pääsäännöstä luotiin oppivelvollisuuden laajentamisen yhteydessä. Valtio korvaa jälkikäteen hakemuksesta koulutuksen järjestäjille etuudesta syntyvät kustannukset.

23 Joustavoitetaan toiselle asteelle suunniteltuja oppimisen tuen rakenteita

Joustavoitetaan toiselle asteelle suunniteltuja oppimisen tuen rakenteita siten, etteivät ne lisää koulutuksen järjestäjien ja henkilöstön kirjaamisvelvollisuutta. Oppimisen tukea uudistetaan lukio- ja ammatillisessa koulutuksessa.

Tuen uudistamisessa on otettava huomioon, ettei koulutuksen järjestäjien ja henkilöstön hallinnollisen työn määrä kasva esimerkiksi kirjaamisvelvoitteita lisäämällä. Käytettävissä olevan resurssin ja henkilöstön ajan tulee kohdistua ensisijaisesti opiskelijoiden opetukseen ja ohjaukseen.

24 Sallitaan erityisen koulutustehtävän mukainen tuntijako myös laajojen painotuslinjojen opiskelijoille lukiokoulutuksessa

Opetus- ja kulttuuriministeriö voi myöntää erityisen koulutustehtävän lukiokoulutuksen järjestäjille. Erityisellä koulutustehtävällä tarkoitetaan opetusta, jossa olennaisessa määrin painotetaan yhtä tai useampaa oppiainetta tai opintokokonaisuutta. Erityisen koulutustehtävän opiskelijat saavat lukiolain (714/2018) mukaan poiketa valtakunnallisesta tuntijaosta järjestämisluvassa kuvatuin ehdoin. Tämän lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä erityinen koulutustehtävä tuo mukanaan myös lisärahoitusta. Mahdollisuus poiketa valtakunnallisesta tuntijaosta on mahdollistanut ns. kaksoisura-ajattelun lukiokoulutuksessa: vaativan harrastuksen ja lukio-opintojen yhdistämisen.

Koulutuksen järjestäjä voi päättää painotuslinjojen luomisesta lukiokoulutukseensa myös ilman opetus- ja kulttuuriministeriön lupaa. Tällöin kuitenkaan opiskelijalla ei ole vastaavaa oikeutta poiketa valtakunnallisesta tuntijaosta. Tätä voidaan pitää ongelmallisena yhdenvertaisuuden näkökulmasta. 

Selkein ratkaisu on, että koulutuksen järjestäjän päättämän painotuslinjan opiskelijalle säädetään vastaava mahdollisuus poiketa vastaavin ehdoin valtakunnallisesta tuntijaosta kuin erityistehtävälukion opiskelijalle. Lisärahoitus voidaan jättää opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän erityisen koulutustehtävän saaneille lukiokoulutuksen järjestäjille.  

25 Kokeillaan koulutuksen järjestämistapoja lukiokoulutuksessa

Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää lukiolain (714/2018) 3 §:n mukaiset lukiokoulutuksen järjestämisluvat. Lukiokoulutuksen järjestämisen haasteet kasvavat lähivuosina, koska nuoret ikäluokat jatkavat pienemistä useimmilla seuduilla. 

Jos kunnat haluaisivat järjestää lukiokoulutusta yhdessä muiden kuntien kanssa, siihen on tällä hetkellä kaksi estettä. Ensinnäkin nykyinen rahoitusjärjestelmä vaikeuttaa sitä, sillä mikäli ne haluaisivat koota oppilaitoksensa yhden koulutuksen järjestäjän alaisuuteen, niiden rahoitus vähenisi merkittävästi. Toiseksi koulutuksen järjestäjät voivat epäröidä voimien yhdistämistä, koska tällöin järjestämislupa luovutettaisiin joko toiselle tai uudelle koulutuksen järjestäjälle. 

Toteutetaan kokeilu, jossa koulutuksen järjestäjät voivat halutessaan kokeilla määräajan yhteisen koulutuksen järjestäjän mallia. Kokeilun päättyessä niillä olisi oikeus jatkaa kokeilumallia pysyvästi tai halutessaan palata kokeilua edeltävään tilaan. Onnistuneen kokeilun edellytyksenä on oltava, että rahoitusjärjestelmä ei estä kokeilua. Rahoitusjärjestelmän ei siis tule ottaa kantaa järjestämistapaan, vaan sen tulee mahdollistaa erilaiset järjestämistavat.

Muut sivistyksen ja hyvinvoinnin toimialan ehdotukset

26 Kevennetään opiskeluhuollon suunnitelmia

Selvitetään opiskeluhuollon suunnitelmien toimivuutta sekä yksinkertaistamista ja yhdenmukaistamista, ja tehdään tarvittavat lakimuutokset. Opiskeluhuoltolain tavoitetta palvelisi paremmin, jos etenkin suunnitelmataso ei olisi niin monitasoinen. 

Opiskeluhuoltolain 13 ja 13a §:iin sisältyy velvoitteet laatia koulutuksen järjestäjäkohtainen opiskeluhuollon suunnitelma ja alueellinen opiskeluhuollon suunnitelma. Suunnitelmat tulee liittää vastaavan tasoisiin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmiin, jotka puolestaan tulee liittää sosiaali- ja terveydenhuoltolain 6 §:n mukaiseen kunnan hyvinvointisuunnitelmaan. 

Koulutuksen järjestäjä vastaa siitä, että opiskeluhuollon toteuttamista, arviointia ja kehittämistä varten laadittavassa suunnitelmassa on oppilaitoskohtaisesti runsaasti tietoja. Yhdistettävien tietojen määrä on tällä hetkellä valtava ja hankalasti käsiteltävä. 

27 Selkeytetään opiskeluhuollon sähköisiä luovutustapoja

Koulutuksen järjestäjän tietojen luovutus opiskeluhuollon palveluiden edustajille, erityisesti psykologeille ja kuraattoreille, kaipaa selkeyttämistä. Tarve on opiskeluhuollon tiedonkulun joustavoittamiselle eri toimijoiden ja viranomaisten välillä (HVA, oppilaitokset ja huoltajat). 

Asiaa koskevaa lainsäädäntöä ja sen toimivuutta tulee arvioida ja kehittää. Käytännön arjessa on edelleen epäselvää, miten esimerkiksi Wilman kaltaisten alustojen käyttö on mahdollista yksilökohtaisten tietojen luovuttamisessa. Sähköisten tiedonluovutustapojen lainmukaisuus tulee linjata kansallisesti selkeästi. Asiaan liittyy useaa eri lainsäädäntöä. 

28 Väljennetään kirjastolaitoksen johtajan kelpoisuutta 

Kunnan kirjastolaitosta johtavalta vaaditaan virkaan tai tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, johtamistaito ja hyvä perehtyneisyys kirjastojen tehtäviin ja toimintaan. Ongelmana on, että erityisesti pienemmissä kunnissa ei ole saatu kirjastolain pätevyysvaatimuksen täyttäviä hakijoita kirjastojohtajan virkaan. 

Väljennetään kirjastolaissa asetettua kelpoisuutta niin, että alemman korkeakoulututkinnon omaava olisi kelpoinen kirjastolaitoksen johtajaksi. Tämä helpottaisi rekrytointiongelmaa ja motivoisi kirjasto- ja informaatioalan ammattilaisia hakemaan töihin myös pienempiin kuntiin. Se antaisi myös kirjastoissa jo työskenteleville lisää uramahdollisuuksia. Tätä voisi myös lakikokeiluna pilotoida pienemmissä kunnissa. 

29 Kevennetään kuntien suunnitelmavelvoitteita ja yhdistetään niitä

Kunnissa tehdään valtava määrä erilaisia lakisääteisiä suunnitelmia ja raportteja. Kunnilta edellytetään strategiaa, hyvinvointikertomusta ja -suunnitelmaa, lasten, nuorten ja ikäihmisten hyvinvointisuunnitelmia sekä kotouttamiseen liittyvää suunnittelua. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma, ikääntyneen väestön toimintakyvyn suunnitelma sekä kotoutumissuunnitelma linkittyvät eri tavoin kuntien hyvinvointisuunnitelmiin. Lisäksi kuntien on tehtävä erilaisia suunnitelmia yksilökohtaisesti, toimipaikkakohtaisesti sekä kuntakohtaisesti. 

Erilaisten suunnitelmien suuren määrän vuoksi lakisääteiset suunnitelmat ja suositustasoiset, kunnille vapaaehtoiset, suunnitelmat menevät sekaisin. Suunnitelmien kokonaisuutta tulisi järkevöittää siten, että toimipaikkakohtaisista suunnitelmista siirrytään kuntatasoisiin suunnitelmiin, joita voidaan noudattaa eri toimipaikoilla. Lisäksi tarve on yhtenäistää hyvinvointisuunnitelmiin liitännäiset suunnitelmat sanamuodoiltaan ja sisällöiltään keskenään samanlaisiksi.

Suunnitelmakokonaisuuden järkevöittämistä voidaan testata lakikokeilujen kautta. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa jokaiselle lapselle laadittavan henkilökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman sijaan voisi kokeilla henkilökohtaisen suunnitelman pakollista laatimista vain tehostetun tai erityisen tuen päätöksen saaneiden lasten osalta. Muiden lasten osalta henkilökohtaisen suunnitelman voisi laatia harkinnan mukaan.

Toisena esimerkkinä kunnat ja hyvinvointialue voisivat laatia yhdessä tarpeellisiksi katsomansa suunnitelmat, jolloin kuntien ei tarvitsisi tehdä erillisiä suunnitelmia. Kyse olisi yhteisistä painopisteistä lähtevästä yhteisestä suunnitelmasta, johon kunnat ja hyvinvointialue voisivat tuoda tarvittaessa yhteisten painopisteiden rinnalle omat painopisteet.

30 Poistetaan nuorten työpajatoiminnan valtionapukelpoisuus

Poistetaan nuorisolaista (1285/2016 21§) vaatimus, että nuorten työpajatoiminnan avustusta voi saada vain valtionapukelpoinen hakija. Tämä vähentäisi hallinnollista taakkaa sekä poistaisi päällekkäisyyden valtionapukelpoisuuden ja itse valtionavustuksen välillä. Valtionapukelpoisuus itsessään ei tälläkään hetkellä takaa valtionavustusta.

Tällä hetkellä nuorten työpajatoimintaa järjestävien tahojen (myös kunnat) tulee erikseen hakea opetus- ja kulttuuriministeriöltä valtionapukelpoisuutta nuorten työpajatoiminnan järjestämiseksi. Nuorten työpajatoimintaa avustetaan kuitenkin aluehallintoviraston päätöksillä erillisellä valtionavustushakemuksella. Valtionapukelpoisuus ja valtionavustushaku ovat sisällöllisesti osin samanlaisia. Lisäksi on ongelmallista, että valtionapukelpoisuuden myöntää eri taho kuin valtionavustuksen.

31 Poistetaan sosiaalivastaavan tehtävä 

Kevennetään sosiaaliasiavastaavan lakisääteistä tehtäväkenttää varhaiskasvatuksen osalta - varhaiskasvatus ei ole enää aikoihin ollut sosiaalihuollon palvelua eli kyseessä on lainsäädännössä oleva vanha jäänne.

Kyseessä on hyvinvointialueelle säädetty tehtävä. Esimerkiksi varhaiskasvatuslaki 53.2 § tunnistaa asian, mutta varhaiskasvatuslaissakin on vain viittaussäännös lakiin potilasasiavastaavista ja sosiaaliasiavastaavista, joka säätää tehtävän hyvinvointialueelle.

32 Yhdistetään kuntien palvelujen tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvän suunnittelun sääntely yhteen lakiin

Tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki vaativat kunnilta oman toiminnan syrjimättömyyttä sekä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämistoimenpiteitä sekä kuntien henkilöstön, että palvelutoiminnan saralla. Tässä ehdotuksessa käsitellään vain kuntapalveluja (ns. toiminnallinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus). 

Toteuttaakseen em. lakien velvoitteet kuntien pitää laatia kuntatasoinen toiminnallinen tasa-­arvosuunnitelma ja yhdenvertaisuussuunnitelma; tämän lisäksi yksikkökohtaista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön suunnittelua edellytetään varhaiskasvatuksessa, peruskoulutuksessa ja oppilaitoksissa.

Kuntatasoisessa suunnittelussa kunnat tekevät pääsääntöisesti yhden toiminnallisen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman. Suunnittelua ja käytännön edistämistyötä vaikeuttaa merkittävästi se, että velvoitteista säädetään kahdessa eri laissa.

Lisäksi kaksi eri lakia vahvistavat erontekoa sukupuolen (tasa-arvolaki) ja lukuisten syrjimät­tömyysperusteiden (yhdenvertaisuuslain ikä, alkuperä, kieli, seksuaalinen suuntautuminen jne.) välillä, vaikka kaikilla henkilöön liittyvillä perusteilla on vahvoja yhteyksiä toisiinsa ja alan suunnittelussa tarvitaan moniperusteista lähestymistapaa.

Tasa-arvotyön ja yhdenvertaisuustyön asiantuntijuus ja kuuluvat kahdelle eri ministeriölle (STM ja OM). Edistämistyö esimerkiksi EU-osarahoitteisilla hankkeilla jakautuu joko tasa-arvohankkeisiin tai yhdenvertaisuushankkeisiin. Lisäksi suunnitelmien tekemistä valvovat ja neuvontaa antavat eri tahot: tasa-arvo-valtuutettu sekä yhdenvertaisuusvaltuutettu.

Ehdotuksella selkeytettäisiin kuntien työtä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi.