Kuntien digitalisaatiokartoituksen osio 3:ssa tarkastellaan tietohallinto- ja ICT-palveluiden organisoitumista ja kehittämistä kunnissa. Osiossa on yhdeksän aiheeseen liittyvää kysymystä (kysymykset 7–15).

Osion aluksi tarkastellaan millä mallilla kunnat ovat järjestäneet tietyt tietohallinto- ja ICT-palvelut (kysymys 7) ja ICT-infrapalvelut (k8). Osa vastaajista tarkensi vastauksiaan avoimessa vastauskohdassa (k9). Osiossa selvitetään myös, onko vastaajilla käynnistynyt tai käynnistymässä olennaisia tietohallinnon ja ICT-palveluiden kehittämishankkeita (k10) ja mitä ne ovat tarkemmin (k11). Lisäksi tarkastelun kohteena on keskeisimmät kehittämisverkostot (k12) ja merkittäväksi koettu yhteistyö toisten kuntien ja sidosyksiköiden kanssa (k13). Samassa yhteydessä arvioidaan sidosyksiköiden käytön hyötyjä ja kehittämiskohteita (k14 ja k15).

Osion kysymyksissä 7 ja 8 tarkastellaan tiettyjen perus-ICT- ja infra-palveluiden järjestämismallia. Järjestämismallin vaihtoehdoiksi on määritelty: järjestetään itse, alueellisen in house -yhtiön kautta, kansallisen in house -yhtiön kautta, kuntayhteistyönä (esim. isäntäkuntamallilla) tai ostopalveluna suoraan markkinoilta. In house -yhtiöitä voidaan kutsua myös sidosyksiköiksi. Jäljessä käytetään molempia sanoja viittaamaan samaan asiaan.

Kyselyssä esiin nousseita merkittäviä alueellisia sidosyksiköitä ovat Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosissa palveluita tarjoava LapIT Oy, Pohjois-Pohjanmaalla ja osassa Keski-Suomea palveluita tarjoava Joki-ICT Oy, Pohjois-Karjalassa, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa palveluita tarjoava Meidän Talous ja IT Oy, Pohjois-Savossa palveluita tarjoava Savon ICT-palvelut Oy sekä pääosin Kymenlaaksossa palveluita tarjoava K-S tieto Oy. Jotkin vastaajista mieltävät myös Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa ja Pirkanmaalla palveluita kunnille tarjoavan Istekki Oy:n alueelliseksi in house -yhtiöksi. Osa vastaajista on ilmeisesti liittänyt alueellisten in house -yhtiöiden kategoriaan myös omia seudullisia ja paikallisia sidosyksiköitään kuten esimerkiksi pääosin Etelä-Pohjanmaan itäosissa palveluita tarjoava JärviNet Oy:n sekä pääosin Etelä-Pohjanmaan länsiosissa ja Pohjanmaalla palveluita tarjoava Suupohjan seutupalvelukeskus Oy:n. Helsingin kaupungilla on oma sidosyksikkö ICT-palveluiden tarjoamiseksi omalle kaupungille kun taas Porvoon kaupungilla ja Sipoon kunnalla on HPK palvelut Oy. Muutamia muitakin seudullisia ja paikallisia yhtiöitä tunnistettiin, mutta analyysin jäsennyksen vuoksi tässä listattiin vain yllä olevat. Kyselyyn vastanneista kunnista 71 on edellä mainittujen alueellisten, seudullisten ja paikallisten sidosyksiköiden omistajia ja vastaavasti 88 kyselyn vastaajista ei ole niiden omistajia.  

Kuva 3.1: Merkittäviä alueellisia, seudullisia ja paikallisia sidosyksiköitä

Digitalisaatiokartoituksen kyselyssä vastaajat mieltävät oletettavasti kansalliseksi in house -yhtiöksi lähinnä Kuntien Tieran. Kyselyyn vastanneista kunnista sen omistajiin lukeutuu 135 kuntaa 159:stä kyselyyn vastanneesta kunnasta. Joissakin muissa kysymyskohdissa voidaan myös mieltää kansalliseksi in house -yhtiöksi toimialapalveluita tarjoavia sidosyksiköitä kuten henkilöstö- ja taloushallinnon palveluita tarjoavat yhtiöt Sarastia ja Monetra. Kysely ei nostanut esille kaikkia ICT-palveluita tuottavia kansallisia sidosyksiköitä. Yksi merkittävä tällainen yhtiö on kunnille kirjastotietojärjestelmää tuottava - yli 120 kunnan omistama - Koha-Suomi Oy.

Kuntayhteistyön keskeisin esimerkki on Tampereen kaupungin ja sen kehyskuntien (Nokia, Lempäälä, Ylöjärvi, Vesilahti, Orivesi, Pirkkala ja Hämeenkyrö) välinen ICT-palveluiden tuotantoon liittyvä yhteistyörakenne, jossa Tampereen kaupunki toimii isäntäkuntana. Vastaavia yhtä merkittäviä järjestelyitä ei löydy Suomesta. Tämän kokonaisuuden alla on tunnistettavissa kymmenkunta muuta pienimuotoisempaa järjestelyä joidenkin ICT-palveluiden osalta. Yksi tällainen on Lopen ja Hausjärven kuntien välinen yhteistyö     . Isäntäkuntamallista käytetään myös nimitystä vastuukuntamalli. Sitä hyödyntävät kunnat tekevät sopimuksen tiettyjen kuntien tehtävien hoitamisesta yhden vastuukunnan toimesta. Mallista saa lisätietoja Kuntaliiton verkkosivuilta yleisellä ja sopimustasolla.

Tietohallinto- ja ICT-palveluiden kehittäminen halutaan pitää omissa käsissä, muissa ICT-palveluissa erilaisia järjestämismuotoja laajassa käytössä (Kysymys 7)

Kysymyksessä ”7. Miten seuraavat tietohallinto- ja ICT-palvelut on pääosin järjestetty?” vastaajille tarjottiin ennakkoon määritettyjen vaihtoehtojen lista, jolta vastaaja sai valita parhaiten osa-alueen järjestämismallia kuvaavan vaihtoehdon. Järjestämismallin arvioimista pyydettiin viiden eri osa-alueen näkökulmasta: Tietohallinnon ja ICT-palveluiden kehittäminen, verkkoliikenne, kapasiteettipalvelut, työasemat ja päätelaitteet / laitehallinta sekä ICT-tuki / lähituki.

Kysymykseen vastasi 158 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa noin 99 % kyselyyn vastanneista kunnista ja noin 54 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Jäljessä kysymyksen vastaukset käsitellään osa-alueittain.

7.1 Tietohallinnon ja ICT-palveluiden kehittäminen

Kuvaaja 3.1: Tietohallinnon ja ICT-palveluiden kehittämisen pääasiallinen järjestämismalli kunnassa  

Vastaajista lähes 2/3 eli 63 % toteuttaa tietohallinnon ja ICT-palveluiden kehittämisen omana toimintana.  18 % on järjestänyt asian alueellisesti toimivan in house -yhtiön (sidosyksikkö) kautta ja 5 % kansallisesti toimivan in house -yhtiön kautta. 6 % vastanneista nojautuu kuntien tai kuntayhtymien yhteistyöhön tai isäntäkuntamalliin ja 6 % hankkii palvelun ostopalveluna markkinoilta. 2 % vastaajista palvelua ei ole käytössä.

Karkeasti ottaen ”itse järjestävien” osuus on sitä suurempi, mitä suuremmasta kuntakokoluokasta on kyse. Suuremmista kuntakokoluokista pienempiin siirryttäessä niiden kuntien, jotka nojautuvat alueelliseen in house -yhtiöön, osuus kasvaa selvästi, osuuden ollessa suurimmillaan pienimmässä kuntakokoluokassa (33 % vastanneista). Kansallisen in house -yhtiön tai ostopalveluna markkinalta hankkivien suhteelliset osuudet ovat melko samansuuruiset eri kokoluokissa - samoin kuin kuntayhteistyönä tai isäntäkuntamallilla asian hoitavienkin.  

Alueellisia, seudullisia tai paikallisia sidosyksiköitä omistavat kunnat (71 kuntaa) järjestävät tietohallinto- ja ICT-palveluiden kehittämisen itse tai tukeutuen omistamaansa alueelliseen sidosyksikköön muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Useamman merkittävän sidosyksikön kohdalla kyselyyn vastanneista omistajakunnista yli 40 % kertoo tukeutuvansa kehittämisessä sidosyksikköönsä. Kunnista, joilla ei ole omistuksia alueellisessa, seudullisessa tai paikallisessa sidosyksikössä (87 kuntaa), 67 % järjestää tietohallintonsa itse, 8 % kansallisesti toimivan in house -yhtiön kautta, 11 % kuntien tai kuntayhtymien yhteistyönä ja 8 % ostopalveluna markkinoilta.

Johtopäätöksiä kysymyksestä 7.1 - tietohallinnon ja ICT-palveluiden kehittäminen pidetään omissa käsissä

Näyttäisi siltä, että tietohallinnon ja ICT-palveluiden kehittäminen halutaan pitää pääsääntöisesti kunnissa omissa käsissä. Tämä vaikuttaa järkevältä, koska tietohallinto- ja ICT-palvelukokonaisuuden strateginen kehittäminen on vaikeaa ilman riittävää ydinosaamista omassa organisaatiossa tai hyvin lähellä sitä. Kuntakoon pienentyessä kunnan resurssit vähenevät ja mahdollisesti sen vuoksi ollaan valmiimpia hankkimaan myös tätä osaamista kunnan ulkopuolelta. Alueelliset in house -yhtiöt, eli kuntien omistuksessa ja ohjauksessa olevat toimijat, ovat tyypillisin kuntien käyttämä tapa näiden keskeisten kehittämistehtävien järjestämiseksi peruskunnan ulkopuolisin voimin.

7.2 Verkkoliikenne

Kuvaaja 3.2: Verkkoliikennepalveluiden pääasiallinen järjestämismalli kunnassa

Vastaajista noin 1/3 (34 %) järjestää verkkoliikennepalvelut ostopalveluna markkinoilta ja noin 1/3 (33 %) alueellisen in house -yhtiön kautta. Noin 1/5 (20 %) järjestää nämä palvelut itse. Kansalliseen in house -yhtiöön ja kuntayhteistyöhön tukeutuu kumpaankin alle 10 % vastaajista. 

Suurimmassa ja pienimmässä kuntakokoluokassa ei ole ”itse järjestäjiä” lainkaan, vaan verkkoliikennepalvelut järjestetään 2/3 vastaajien taholla ostopalveluna markkinoilta, ja muulta osin sidosyksiköihin tukeutuen. Vastaavasti C23-kaupunkien ryhmässä noin 40 % hyödyntää alueellista sidosyksikköä ja noin 40 % ostopalveluita markkinoilta. Karkeasti arvioituna muissa kuntakokoluokissa itse järjestämisen, sidosyksikköihin tuketuvan ja ostopalveluihin tukeutuvan järjestämisen osuudet ovat kaikki noin 1/3.  

Alueellisia, seudullisia tai paikallisia sidosyksiköitä omistavista kunnista (71 kuntaa) 63 % järjestää verkkoliikennepalvelut pääasiallisesti tukeutuen omistamaansa alueelliseen sidosyksikköön. Muutaman merkittävän alueellisen sidosyksikön omistajista näin tekee yli 90 %. Kyselyyn vastanneista alueellisten sidosyksiköiden omistajakunnista 18 % hankkii verkkopalvelut suoraan ostopalveluna markkinoilta. Kunnista, joilla ei ole omistuksia alueellisessa, seudullisessa tai paikallisessa sidosyksikössä (87 kuntaa), 29 % järjestää verkkopalvelut itse, 13 % kansallisesti toimivan in house -yhtiön kautta, 9 % kuntien tai kuntayhtymien yhteistyönä ja 46 % ostopalveluna markkinoilta.

Johtopäätöksiä kysymyksestä 7.2 - verkkoliikennepalveluiden järjestäminen

Verkkoliikennepalveluiden järjestämisessä on useita erilaisia järjestämismalleja. Alueellisten, seudullisten ja paikallisten sidosyksiköiden omistajakunnat tukeutuvat muita useammin omaan sidosyksikköönsä näiden palveluiden järjestämisessä. Muiden kuntien osalta yleisin tapa järjestää verkkoliikennepalvelut on hankkia ne suoraan markkinoilta, vaikkakin myös itse järjestäminen on melko yleistä.

7.3 Kapasiteettipalvelut - kapasiteettipalveluissakin useita eri järjestämismalleja, in housella suhteessa merkittävin rooli järjestäjänä

Kuvaaja 3.3: Kapasiteettipalveluiden pääasiallinen järjestämismalli kunnassa

Vastaajista yli 1/3 eli 36 % järjestää kapasiteettipalvelut tukeutuen alueelliseen in house -yhtiöön. 1/4 vastanneista järjestää palvelut ostopalveluna suoraan markkinalta. Itsenäisesti kapasiteettipalvelut hoitaa 22 % vastanneista kunnista, kun taas 13 % järjestää kapasiteettipalvelut pääasiassa kansallisen in house -yhtiön kautta. 4 % vastanneista on järjestänyt asian kuntayhteistyönä tai isäntäkuntamallilla.

Pienimmässä ja suurimmassa kuntakokoluokassa vastaajien joukossa ei löydy yhtään kapasiteettipalvelut itse järjestävää vastaajaa. Itse järjestävien osuudet ovat suurimmillaan kuntakokoluokissa 10 000–19 999 asukasta (40 %) ja 6 000–9 999 asukasta (36 %). Ostopalveluita hyödyntävien osuus vastaajista on suurin pienimmässä kuntakokoluokassa (58 %) ja toiseksi suurin suurimmassa kuntakokoluokassa (44 %) sekä pienimmillään 10 000–19 999 asukkaan kuntakokoluokassa (8 %). Kansallisesti toimivan in house -yhtiön järjestämiä palveluita käytetään suhteessa eniten kuntakokoluokissa 20 000–39 999 asukasta (35 %) ja yli 100 000 asukasta (33 %). Muissa kokoluokissa sen osuus on 10 % tuntumassa pois lukien kokoluokka 6 000–9 999 asukasta, jossa yksikään vastaaja ei hyödynnä kansallista in house -yhtiötä. Kuntakokoluokissa 20 000–39 999 asukasta ja yli 100 000 asukasta alueellisten sidosyksiköiden palveluita hyödyntävien kuntien osuus on pienin, noin 20 % kun taas muissa kuntakokoluokissa niitä hyödyntävien osuus on välillä 33-44 %.

Alueellisia, seudullisia tai paikallisia in house -yhtiöitä omistavista kunnista (71 kuntaa) noin 70 % järjestää kapasiteettipalvelut pääasiallisesti tukeutuen omistamaansa alueelliseen sidosyksikköön. Useamman merkittävän alueellisen sidosyksikön omistajista näin tekee noin 90 %. Kyselyyn vastanneista alueellisten sidosyksiköiden omistajakunnista 13 % hankkii kapasiteettipalvelut suoraan ostopalveluna markkinoilta ja 11 % järjestää ne itse. Kunnista, joilla ei ole omistuksia alueellisessa, seudullisessa tai paikallisessa sidosyksikössä (87 kuntaa), 30 % järjestää verkkopalvelut itse, 18 % kansallisesti toimivan in house -yhtiön kautta, 7 % kuntien tai kuntayhtymien yhteistyönä ja 37 % ostopalveluna markkinoilta.

Johtopäätöksiä kysymyksestä 7.3 - kapasiteettipalveluissakin useita eri järjestämismalleja, in houseilla suhteessa merkittävin rooli järjestäjänä

Kapasiteettipalveluiden järjestämisessä on useita erilaisia järjestämismalleja. Alueellisten, seudullisten ja paikallisten sidosyksiköiden omistajakunnat tukeutuvat muita useammin omaan sidosyksikköönsä näiden palveluiden järjestämisessä. Muiden kuntien osalta yleisimmät tavat järjestää kapasiteettipalvelut ovat hankkia ne suoraan markkinoilta tai järjestää ne itse.

7.4 Työasemat ja päätelaitteet / laitehallinta

Kuvaaja 3.4: työasema- ja päätelaite- sekä laitehallintapalveluiden pääasiallinen järjestämismalli kunnassa

Vastaajista noin 2/5 eli 39 % järjestää työasema- ja päätelaite- sekä laitehallintapalvelut itse. Noin 1/3 eli 29 % tukeutuu alueelliseen in house -yhtiöön, kun taas 15 % hyödyntää ostopalveluita markkinoilta ja 14 % kansallista in house -yhtiötä. Palvelun hoitaa kuntayhteistyönä tai isäntäkuntamallilla 4 % vastanneista.

Suurimmat suhteelliset ”itse järjestäjien” osuudet löytyvät kuntakokoluokista 6 000–9 999 asukasta (64 %) ja 10 000–19 999 asukasta (56 %). Pienimmässä kuntakokoluokassa ei ole ollenkaan itse järjestäjiä ja suurimmista, yli 100 000 asukkaan kunnista vain 11 % eli yksi järjestää nämä palvelut itse. Alueellinen in house -yhtiö tuottaa palvelua noin 1/3 vastanneista kaikissa muissa paitsi 20 000–39 999 ja yli 100 000 asukkaan kuntakokoluokissa. Samoissa kahdessa kokoluokassa kansallisen in house -yhtiön tuottamien palveluiden rooli on suhteessa muita kokoluokkia suurempi: 33–35 % vastanneista hyödyntää niiden palveluita. Ostopalveluna markkinalta hankkivia vastaajia on suhteessa eniten pienimmässä (58 %) ja suurimmassa (44 %) kuntakokoluokassa.

Alueellisia, seudullisia tai paikallisia in house -yhtiöitä omistavista kunnista (71 kuntaa) noin 61 % järjestää työasemat, päätelaitteet ja laitehallinnan pääasiallisesti tukeutuen omistamaansa alueelliseen sidosyksikköön. Useamman merkittävän alueellisen sidosyksikön omistajista näin tekee yli 70 %. 24 % alueellisia, seudullisia tai paikallisia sidosyksiköitä omistavista kunnista järjestää nämä palvelut itse. Kunnista, joilla ei ole omistuksia alueellisessa, seudullisessa tai paikallisessa sidosyksikössä (87 kuntaa), 51 % järjestää työasemat, päätelaitteet ja laitehallinnan itse, 20 % kansallisesti toimivan in house -yhtiön kautta, 7 % kuntien tai kuntayhtymien yhteistyönä ja 20 % ostopalveluna markkinoilta.

Johtopäätöksiä kysymyksestä 7.4 - työasema, päätelaite ja laitehallintapalveluissa useita eri järjestämismalleja, joista itse järjestäminen ja in houseihin tukeutuminen merkittävimmät

Työasema- ja päätelaite- sekä laitahallintapalveluiden järjestämisessä on useita erilaisia järjestämismalleja. Itse järjestämisen sekä in house -yhtiöihin tukeutuminen ovat selvästi yleisimmät järjestämisvaihtoehdot kunnille.

Alueellisten, seudullisten ja paikallisten sidosyksiköiden omistajakunnat tukeutuvat muita useammin omaan sidosyksikköönsä näiden palveluiden järjestämisessä. Muiden kuntien osalta yleisin tapa järjestää työasemat, päätelaitteet ja laitehallinnan on järjestää ne itse.

7.5 ICT-tuki ja lähituki - kapasiteettipalveluissakin useita eri järjestämismalleja, in housella suhteessa merkittävin rooli järjestäjänä

Kuvaaja 3.5: ICT-tuki- ja lähitukipalveluiden palveluiden pääasiallinen järjestämismalli kunnassa
 
Vastaajista noin 2/5 eli 41 % järjestää ICT-tuki- ja lähitukipalvelut itse. Yli neljäsosa eli 28 % tukeutuu alueelliseen in house -yhtiöön, kun taas 16 % hyödyntää ostopalveluita markkinoilta ja 11 % kansallista in house -yhtiötä. Palvelun hoitaa kuntayhteistyönä tai isäntäkuntamallilla 3 % vastanneista.

Suurimmat suhteelliset ”itse järjestäjien” osuudet löytyvät kuntakokoluokista 6 000–9 999 asukasta (64 %) ja 10 000–19 999 asukasta (48 %). Pienimmässä kuntakokoluokassa (17 %) ja 20 000–39 999 kokoluokassa (25 %) itse järjestäjien osuudet ovat suhteessa pienemmät. Yli 100 000 asukkaan kunnista yksikään ei järjestä tätä palvelua itse, vaan tukeutuu muihin järjestämismuotoihin. Alueellinen in house -yhtiö tuottaa palvelua 25–36 % vastanneista kaikissa muissa paitsi 20 000–39 999 (15 %) ja yli 100 000 asukkaan (22 %) kuntakokoluokissa. Samoissa kahdessa kokoluokassa kansallisen in house -yhtiön tuottamien palveluiden rooli on suhteessa muita kokoluokkia suurempi: 30–33 % vastanneista hyödyntää niiden palveluita. Ostopalveluna markkinalta hankkivia vastaajia on suhteessa eniten pienimmässä (50 %) ja suurimmassa (44 %) kuntakokoluokassa.

Alueellisia, seudullisia tai paikallisia in house -yhtiöitä omistavista kunnista (71 kuntaa) noin 61 % järjestää ICT- ja lähituen pääasiallisesti tukeutuen omistamaansa alueelliseen sidosyksikköön, kun taas 27 % näistä kunnista järjestää nämä palvelut itse. Kunnista, joilla ei ole omistuksia alueellisessa, seudullisessa tai paikallisessa sidosyksikössä (87 kuntaa), 52 % järjestää työasemat, päätelaitteet ja laitehallinnan itse, 16 % kansallisesti toimivan in house -yhtiön kautta, 6 % kuntien tai kuntayhtymien yhteistyönä ja 24 % ostopalveluna markkinoilta.

Johtopäätöksiä kysymyksestä 7.5 - ICT-tuki- ja lähitukipalveluissa useita eri järjestämismalleja, joista itse järjestäminen ja in houseihin tukeutuminen merkittävimmät

ICT-tuki- ja lähitukipalveluiden järjestämisessä on useita erilaisia järjestämismalleja. Itse järjestämisen sekä in house -yhtiöihin tukeutuminen ovat selvästi yleisimmät järjestämisvaihtoehdot kunnille. Alueellisten, seudullisten ja paikallisten sidosyksiköiden omistajakunnat tukeutuvat muita useammin omaan sidosyksikköönsä näiden palveluiden järjestämisessä. Muiden kuntien osalta yleisin tapa toteuttaa ICT- ja lähituki on järjestää ne itse.

Johtopäätöksiä kysymyksestä 7 (kaikki alakohdat) - Sidosyksiköitä hyödyntävät tai suoraan markkinalta ostavat kunnat näyttävät pitäytyvät järjestämismallissa läpi osa-alueiden

Pääosa kyselyyn vastanneista kunnista ja kaupungeista näyttäisi haluavan pitää tietohallinnon ja ICT-palveluiden kehittämisen osaamisen omassa organisaatiossaan. Verkkoliikenne-, kapasiteetti-, työasema-, päätelaite- ja laitehallinta- sekä ICT- ja lähitukipalveluiden järjestämisessä on enemmän hajontaa eri mallien hyödyntämisen välillä. Verkkoliikennepalveluissa ja kapasiteetinhallintapalveluissa hyödynnetään suhteessa jonkin verran enemmän suoria ostopalveluita markkinoilta (26–34 %) kuin muiden palveluiden osalta. Laitteisiin ja tukeen liittyviä palveluita halutaan ilmeisesti myös pitää useammin lähempänä omaa organisaatiota ja toimintaa.

Kunnat, joissa on 6 000–19 999 asukasta, erottuvat muista siten, että niiden vastaajista ”itse järjestäjien” osuus on selvästi muita kuntakokoluokkia suurempi. Suoraan markkinoilta ostopalveluita ostavien osuus taasen oli suurimmillaan alle 2 000 asukkaan ja yli 100 000 asukkaan kunnissa. Molemmat nämä ryhmät ovat myös vastaajamäärältään pienimmät, alle 2 000 asukkaan kuntia on 12 (33 % kaikista kokoluokan kunnista) ja yli 100 000 asukkaan kuntia 9 (100 %).

Alueellisten sidosyksiköiden omistajista merkittävä osuus hoitaa näitä palveluita oman sidosyksikkönsä kautta. Osan näistä sidosyksiköistä kohdalla valtaosa kyselyyn vastanneista omistajista on päätynyt järjestämään tässä osiossa käsitellyt palvelut sidosyksikkönsä kautta. Tyypillisesti vaihtoehtona oman sidosyksikön kautta palveluiden järjestämiselle on itse järjestäminen.

Kysymyksen vastaukset eivät kerro, missä määrin palvelun järjestäminen ”itse” tai ”in house -yhtiön” kautta tarkoittaa käytännössä sitä, että palvelun toimittaja on lopulta kuitenkin markkinatoimija, jonka kunta tai in house on kilpailuttanut tehtävään.  

Kysymys 8:n tuloksia ei raportoida verkkojulkaisussa

Kysymyksessä ”8. Miten seuraavat ICT:n infrapalvelut on pääosin järjestetty?” vastaajille tarjottiin ennakkoon määritettyjen vaihtoehtojen lista, jolta vastaaja sai valita parhaiten osa-alueen järjestämismallia kuvaavan vaihtoehdon. Järjestämismallin arvioimista pyydettiin viiden eri osa-alueen näkökulmasta: käyttövaltuushallinta, lokienhallinta ja SIEM, tietoturvavalvonta, pilvipalveluiden seuranta ja hallinta sekä uhkien havainnointi ja haavoittuvuuksien hallinta.

Kysymykseen vastasi alakohdasta riippuen 155 -158 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa enimmillään noin 99 % kyselyyn vastanneista ja noin 54 % kaikista Manner-Suomen kunnista.

Tässä raportissa ei käsitellä kysymyksen 8 vastauksia, koska ne käsittelevät pääosin kuntien tietoturvajärjestelyitä. Kysymyksen 8 tuloksia esitellään tarkoituksenmukaisilla kuntien foorumeilla.

ICT-palveluiden järjestämismallit usein hybridejä - kunnat myös kehittävät järjestämismallejaan aktiivisesti (Kysymys 9)

Kysymyksessä ”9. Kerro halutessasi tarkemmin, millä toimintamallilla tietohallinto- ja perus-ICT-palvelut on järjestetty kunnassa ja miksi kyseiseen toimintamalliin on päädytty?” vastaajille tarjottiin mahdollisuus tarkentaa kysymyskohdissa 7 ja 8 antamiaan vastauksia.

Kysymykseen vastasi 51 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa enimmillään noin 32 % kyselyyn vastanneista ja noin 17 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Vastauksia tuli tasaisesti kaikista kuntakokoluokista, joskin pienimmästä kuntakokoluokasta suhteessa vähiten, kaksi vastausta.

Johtopäätöksiä kysymyksestä 9 - Palveluiden järjestämismallit ovat käytännössä erilaisia hybridimalleja, kunnat arvioivat ja kehittävät aktiivisesti järjestämismallejaan

Vastauksissa pienimmässä kuntakokoluokassa korostuu oma resurssien ja osaamisen puute, joiden vuoksi ICT-palvelut hoidetaan ostopalveluita hyödyntäen. Kaikissa sitä suuremmissa kokoluokissa kunnilla on erilaisia tapoja hoitaa ICT-kokonaisuutta tietohallinnosta tekniikan kautta hankintoihin. Yksittäisissä palveluissa voi olla sisälläkin erilaisia työnjakoja kunnan omien toimintojen, in house -yhtiöiden, kuntayhteistyön ja suoraan markkinoilta hankittujen ostopalveluiden välillä. Tuskin millään taholla on ”täysin yhteen tuotantomalliin” perustuva kokonaisuus, vaan hybridi, jossa on monia eri tuotantomalleja käytössä yhtä aikaa. Jäljessä on nostettu esiin yksittäisten kuntien kommentteja, jotka kuvaavat olennaisella tavalla laajemminkin kuntien järjestämismallia.

– ”Toteutustapa on hybridi, omaa tuotantoa, in house -yhtiöitä ja ostopalveluita markkinoilta.” (10 000–19 999 asukkaan kunta)

– ”Kuntien yhteistyönä on kilpailutettu ostopalvelusopimukset. Tietohallinnon ja ICT-palveluiden kehittämisessä järjestämme toimintoja myös itse sekä ostopalveluina. Etenkin opetuspuolella meillä on omia ylläpitopalveluja työasemien ja päätelaitteiden/laitehallinnan sekä ICT-tuen/lähituen osalta. Teemme myös seudullista yhteistyötä näissä toiminnoissa. ICT:n infrapalveluista käyttövaltuushallintaa järjestetään myös itse ja pilvipalveluiden seurantaa ja hallintaa sekä uhkien havainnointia ja haavoittuvuuksien hallintaa toteutetaan seudullisella yhteistyöllä ja järjestämme itse.” (20 000–39 999 asukkaan kunta)

– ”Kyselyyn vastaaminen on haastavaa, koska vaihtoehdoista ei voi valita useampaa. Osassa asioista vastuu on meillä itsellämme, mutta toteutus voi tapahtua suurin piirtein 50/50 itse ja inhouse -yhtiön välillä. Yhteistyö on toimivaa, jatkuvaa, sujuvaa ja vahvuutena näen nimenomaan sen, että asioita hoidetaan sekä että molemmissa tahoissa: itse ja inhouse -yhtiössä.” (2 000–5 999 asukkaan kunta)

Vastauksista välittyy myös, että kunnat valitsevat tuotantomalleja tarpeen mukaan. Harkintaa tehdään saatavuuden, laadun ja hinnan suhteen. Kokonaisuutta myös arvioidaan jatkuvasti ja mukautetaan tarvittaessa.

– ”Haettu sopivaa kombinaatiota ketteryyden, osaamisen ja kustannusten välillä.” (Yli 100 000 asukkaan kaupunki)

– ”Kumppanina sellaisten ICT-palveluiden tuottamisessa, joita ei ole avainhenkilöriskien kannalta mahdollista tuottaa palvelua itse, on alueellisesti toimiva in house -yhtiö. Kyseistä kumppania on myös hyödynnetty sellaisten palveluiden hankkimisessa, joiden kilpailuttaminen ei ole volyymietujen kannalta järkevää kilpailuttaa yksittäisenä kuntana.” (10 000–19 999 asukkaan kunta)

– ”ICT-palveluiden ostoon on päädytty, koska kunta on pieni ja resurssit ovat rajalliset” (0–1 999 asukkaan kunta)

– ”Kuntien omistaman in house -yhtiön kautta sen takia, koska kunnilla ei ole resursseja tai asiantuntemusta järjestää itse ICT-palveluita.” (10 000–19 999 asukkaan kunta)

– ”Tietohallinto keskittyy ICT-kehittämisen ja -palvelutuotannon toimintamallien järjestämiseen ja kehittämiseen ja operatiiviset ICT-kehittämis- ja tuotantopalvelut ostetaan markkinoilta. Tietohallinto hankkii myös vakiomuotoisesti ICT-konsultointipalveluita oman toimintansa ja ICT-kehittämisen tueksi. Malliin on päädytty rekrytointihaasteiden (palkkataso- ja muut työnantajamielikuvahaasteet) sekä riittävän laadukkaan ICT-osaamisen varmistamiseksi. Lisäksi ostopalvelumalli skaalautuu ja mukautuu paremmin ICT-kehittämistarpeiden ja -volyymien kanssa” (Yli 100 000 asukkaan kunta)  

Kaksi kolmesta vastaajasta on käynnistämässä merkittäviä ICT-kehityshankkeita (Kysymys 10)

Kysymyksessä ”10. Onko kunnallasi käynnistynyt vuonna 2024 tai käynnistymässä merkittäviä tietohallinnon ja ICT-palveluiden kehittämishankkeita?” Vastaajille tarjottiin kolme vastausvaihtoehtoa, joista vastaaja sai valita kunnan tilannetta parhaiten kuvaavan. Vastaajia kehotettiin huomioimaan myös tietoturvan ja tietosuojan kehityshankkeet. 

Kysymykseen vastasi 158 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa noin 99 % kyselyyn vastanneista kunnista ja noin 54 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Kuvaaja 3.11 esittää vastausjakauman liittyen ICT-kehityshankkeita koskevaan kysymykseen vastanneissa kunnissa. 

Kuvaaja 3.11: Onko kunnassa meneillään merkittäviä tietohallinnon ja ICT-palveluiden kehityshankkeita?

Vastaajista yli 2/3 eli 69 %:lla vastanneista kunnista on käynnistynyt vuonna 2024 tai käynnistymässä merkittäviä tietohallinnon ja ICT-palveluiden kehittämishankkeita. Vastaavasti vajaalla kolmasosalla eli 29 %:lla vastanneista kunnista ei ole käynnistymässä tällaisia hankkeita. Vastaajista 2 % ei osannut sanoa kuntansa kehityshankkeiden tilanteesta.

Kuntakokoluokkia vertailtaessa, kaikilla suurimmilla, yli 100 000 asukkaan kaupungeilla on käynnissä tai käynnistymässä merkittäviä hankkeita. Myös kahdessa seuraavassa kokoluokassa eli kyselyyn vastanneista 20 000–99 999 asukkaan kaupungeista ja kunnista noin 4/5 eli 78 % ja 85 %:lla on vastaavia hankkeita. Kolmessa näitä pienemmässä kuntakokoluokassa eli 2 000–19 999 asukkaan kyselyyn vastanneista kunnista noin 2/3 eli 64–67 %:lla on tällaisia hankkeita. Vain pienimmän kuntakokoluokan vastaajien joukossa enemmistöllä vastaajista ei ole käynnissä tai tulossa merkittäviä kehityshankkeita (67 % vastanneista).

Johtopäätöksiä kysymyksestä 10 - Valtaosalla kunnista on meneillään merkittäviä hankkeita

ICT-palveluiden kehittäminen näyttää olevan tärkeässä roolissa useissa kyselyyn vastanneista kunnista. Valtaosalla kunnista on menossa tai käynnistymässä merkittäviä kehityshankkeita. Mitä suuremmasta kuntakokoluokasta puhutaan, sitä suuremmalla osalla kokoluokan vastaajista on meneillään merkittäviä tietohallinnon ja ICT-palveluiden kehityshankkeita.  

Tietoturvan kehityshankkeet erottuvat määrällisesti kuntien käynnistyvien uusien ICT-kehittämishankkeiden joukosta (Kysymys 11)

Kysymyksessä ”11. Mitä ovat tärkeimmät kuntasi tietohallinnon ja ICT-palveluiden kehittämiseen liittyvät vuonna 2024 käynnistetyt hankkeet tai vuosina 2024-2025 käynnistyvät?” vastaajat saivat nimetä enintään 5 tärkeintä kehityshanketta. Jos hanke tehdään kuntayhteistyönä, vastaajia pyydettiin nimeämään mukana olevat kunnat.
Kysymykseen vastasi 105 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa enimmillään noin 66 % kyselyyn vastanneista ja noin 36 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Vastauksia tuli tasaisesti kaikista kuntakokoluokista, joskin pienimmästä kuntakokoluokasta suhteessa vähiten. Vastausmäärä vastaa melko hyvin niiden kuntien määrää, jotka kertoivat kysymyksessä 10, että hankkeita on käynnistymässä (110 kuntaa).

Johtopäätöksiä kysymyksestä 11 - Tietoturvahankkeet suhteessa yleisimpiä kehityshankkeita

Pienimmässä kuntakokoluokassa (alle 2000 asukasta) tuli vain muutamia hajavastauksia, jäljessä käsitellään sitä suurempien kuntien vastauksia.

Tietoturvan kehittämiseen tähtääviä hankkeita on tunnistettavissa selvästi suhteessa eniten kaikissa kuntakokoluokissa. Sähköinen arkistointi nousee merkittävänä hankkeen esiin useilla kokoluokan 2000-6000 asukasta kunnista. Pienemmissä kunnissa myös pilvipalvelusiirtymä ja konesalipalveluiden kehittäminen nousevat useammalla esiin kuten myös tekoälyratkaisujen hyödyntäminen. Kuntakoon kasvaessa hallinnollisten ja suunnitelmatason hankkeiden suhteellinen osuus vastauksissa lisääntyy hieman.

Muuten eri kuntakokoluokkien vastauksissa käsitellään laajasti kuntien ICT-kehittämiselle tyypillisiä hankkeita, kuten järjestelmien ja palvelukokonaisuuksien kilpailutuksia, käyttöönottoja ja uudistamisia ilman, että näistä yksittäisistä havainnoista olisi yhdistynyt merkittäviä havaintojen klustereita esimerkiksi jonkin tietyn kehitettävän järjestelmän tai palvelukokonaisuuden ympärille. Useammalla kunnalla on meneillään esim. peruspalvelutuotannon kilpailutuksia, mikä ei sinänsä ole yllätys, kun on kyse näin ”perustekemisestä”, jota on minä tahansa ajanhetkenä käynnissä useammassa eri kunnassa.

Kuntien väliset verkostot nähtiin tärkeimmiksi ICT-kehittämisverkostoiksi, myös Kuntaliiton ylläpitämät verkostot sekä in house -yhtiöt huomioitiin useissa vastauksissa (Kysymys 12)

Kysymyksessä ”12. Mitä ovat hyödyllisimmät tietohallinnon ja ICT-palveluiden kehittämiseen liittyvät verkostot, joissa kunta on mukana?” vastaajat saivat nimetä enintään kolme hyödyllisintä verkostoa.

Kysymykseen vastasi 118 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa noin 74 % kyselyyn vastanneista ja noin 40 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Vastauksia tuli tasaisesti kaikista kuntakokoluokista.

Johtopäätöksiä kysymyksestä 12 - Useimmin mainittuja verkostoja kuntien omat, in housejen ympärille muodostuneet sekä Kuntaliiton ylläpitämät kuntaverkostot

Suhteessa eniten mainintoja saavat kuntien väliset verkostot. Ne ovat erilaisia, yleensä alueellisesti kuten maakunnallisesti tai seudullisesti muodostuneita. Suhteessa seuraavaksi eniten mainintoja tulee in house -yhtiöiden ympärille jäsentyneille ja toisaalta Kuntaliiton fasilitoimille verkostoille. In housejen omistajilla voi olla myös omia sidosyksiköistä irrallisia verkostojaan.

Kuntaliiton fasilitoimista verkostoista tietoturva ja tietosuojaverkostot nousevat korostetusti esiin alle 20 000 asukkaan kuntien vastauksissa, kun taas digisumpit (eli Yhteiset digiratkaisut -kuntaverkosto) ja tietohallintojohtajien verkostot sitä suuremmissa kuntakokoluokissa.

Ministeriöt ja virastot nousivat esiin verkostoina tai niiden järjestäjinä yksittäisissä vastauksissa. Kansainvälisiä verkostoja ei vastauksissa mainittu yhtä yksittäistä mainintaa lukuun ottamatta.

Osa kunnista on perustanut ICT-palvelunsa kumppanuuteen in house -yhtiön kanssa. Moni kokee myös yhteistyön toisten kuntien kanssa merkittäväksi (Kysymys 13)

Kysymyksessä ”13. Nimeä osa-alueittain ne kunnat ja kuntapohjaiset (in house -)yhtiöt, joiden kanssa kuntasi tekee merkittävää yhteistyötä palveluiden järjestämisessä ja kehittämisessä.” vastaajia pyydettiin luettelemaan vain tärkeimmät yhteistyösuhteet, joita ilman ICT-palveluiden järjestämisen tai kehittämisen edellytykset heikkenisivät merkittävällä tavalla. Vastaajia pyydettiin tarkastelemaan asiaa seitsemän eri näkökulman kautta: Tietohallinto, Perus-ICT-palvelut (kuten laitehallinta ja -tuki), ICT-infrapalvelut (kuten verkot ja tietoliikenne), Ohjelmistopalvelut, Tietoturva, Tietosuoja ja Kuntien ICT-hankinnat.

Kysymykseen vastasi 133 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa noin 84 % kyselyyn vastanneista ja noin 45 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Vastauksia tuli tasaisesti kaikista kuntakokoluokista.

Vastauksissa nousee esiin merkittäviä kumppaneita eri toimijaryhmistä. Eniten mainintoja saa pääosan kunnista omistama in house -yhtiö Kuntien Tiera Oy. Noin puolet kysymykseen vastanneista pitää Tieraa merkittävän kumppanina hankintojen osa-alueella. Lukuisat vastaajat nimeävät Tieran merkittäväksi kumppaniksi muihinkin kohtiin (mainintoja 8–31 vastaajalta kohdasta riippuen). Näiden vastaajien joukossa on parikymmentä kuntaa, joille Tiera on merkittävä laaja-alainen kumppani, eli kunta tekee merkittävää yhteistyötä yhtiön kanssa yli puolessa tarkastelluista näkökulmista.

Vastauksissa mainitaan useita alueellisia, seudullisia ja yksittäisen tai vain muutaman kunnan omistamia sidosyksiköitä. Alueellisista in house -toimijoista Meidän Talous ja IT Oy:n (Meita) toimialue on laajin. Se toimii kolmen maakunnan - Etelä-Karjalan, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon alueella. Kyselyyn vastanneista Meitan mainitsee ainakin yhden näkökulman osalta 12 vastaajaa. Meitalla on merkittävä rooli kaikissa arvioitavana olevissa näkökulmissa vastaajille, jotka tulevat Pohjois-Karjalasta ja Etelä-Karjalasta.

Joki-ICT Oy:n toiminta-alueena on Pohjois-Pohjanmaa ja sillä on yksittäisiä asiakkaita myös Keski-Suomessa. Lähes kaikki Joki-ICT:n nimenneet 14 vastaajaa pitävät sitä merkittävänä kumppanina vähintään kolmella-neljällä osa-alueella.

LapIT Oy palvelee asiakkaita erityisesti Lapin maakunnan alueella, mutta osin myös Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosissa. Kyselyssä yhdeksän vastaajaa nimeää LapIT:n merkittäväksi kumppaniksi vähintään yhdestä näkökulmasta. Lähes kaikille yhtiön maininneista yhdeksästä vastaajasta yhtiö on merkittävä kumppani vähintään kolmella-neljällä osa-alueella.

Savon ICT-palvelut Oy tuottaa palveluita Pohjois-Savon alueella. Yhtiön nimesi merkittäväksi kumppaniksi viisi vastaajaa. Niistä kolme nimesi yhtiön kaikille seitsemälle osa-alueelle, yksi kuudelle ja yksi neljälle.

Istekki Oy tarjoaa palveluita useamman eri maakunnan alueella. Vastaajista kolme nimesi yhtiön merkittäväksi kumppaniksi vähintään yhdellä osa-alueella, ja yksi niistä nimesi Istekin merkittäväksi kumppaniksi lähes kaikilla osa-alueilla.

K-S tieto Oy toimii Kymenlaakson alueella. Sen nimesi vähintään yhdestä näkökulmasta kolme vastaajaa, joista kahdelle se on merkittävä kumppani kaikissa nimetyistä näkökulmista.

Seudullisesti tai paikallisesti toimivia in house -yhtiöitä nimetään vastaajien toimesta useampia. Esimerkiksi JärviNet Oy, joka toimii pääosin Etelä-Pohjanmaan itäosassa ja Suupohjan seutupalvelukeskus Oy, joka toimii pääosin Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla. Vastaavia muita yhtiöitä on tunnistettavissa yksittäisistä vastauksista puolenkymmentä. Myös osa tällaisista yhtiöistä on useammalle asiakkaalleen kokonaisvaltainen ja merkittävä yhteistyökumppani. Helsingin kaupungilla taasen on oma in house -yhtiö, DigiHelsinki Oy, joka palvelee vain kaupungin omia tarpeita.

Kansallisista toimialakohtaisia palveluita tarjoavista in house -yhtiöistä muutamia yksittäisiä mainintoja saivat talous- ja henkilöstöpalveluihin erikoistuneet Sarastia ja Monetra sekä hankintapalveluihin erikoistunut Sansia.

Osa vastaajista mainitsee myös yksittäisiä kuntia tai kuntaryhmiä. Tampereen kaupunki nousee esiin useammassa yksittäisessä vastauksessa johtuen ICT-palveluiden järjestämisen isäntäkuntaroolistaan useammille Pirkanmaalaisille kehyskunnille. Lisäksi useampi yksittäinen vastaaja mainitsee samankokoisen naapurikunnan, jonka kanssa tehdään jollakin osa-alueella yhteistyötä. Sitäkin useampi mainitsee oman seutunsa keskuskunnan. Myös muutamia kuntaryppäitä eri puolilta Suomen mainitaan, esimerkiksi Kuuma-kunnat tai useamman kunnan yhteistyö Kaakonkulmalla tai Varsinais-Suomessa. Yli 40 000 asukkaan kuntaryhmässä sekä yli 100 000 asukkaan kunnissa nousee esiin myös muita ryhmän kaupunkeja tärkeinä yhteistyökumppaneina toinen toisilleen. Hankintojen osa-alueella kymmenkunta vastaajaa tunnistaa myös Hanselin merkittäväksi yhteistyötahoksi.

Johtopäätöksiä kysymyksestä 13 - Osa kunnista valinnut sidosyksikön laaja-alaiseksi kumppaniksi, moni kunta tekee myös merkittävää yhteistyötä alueensa tai verrokkiryhmänsä kuntien kanssa.

Osa vastanneista kunnista on päätynyt järjestämään omat ICT-palvelunsa nojaten merkittävällä tavalla in house -yhtiön palveluihin. Tämä korostuu maakunnissa ja seuduilla, joissa on päädytty perustamaan kuntien oma ICT-palveluita tuottava sidosyksikkö. Useammat kunnat ovat myös hankkineet laaja-alaisesti palveluita kansallisesti toimivalta Tieralta ja sitäkin useampi näkee Tieran merkittävänä muutamilla kysymyksessä käsitellyistä osa-alueista. Tieran merkitys kunnille korostuu hankintojen osa-alueella. Useille kunnille kuntien välinen yhteistyö ja verkostoituminen nähdään merkittävän tärkeänä myös tämän kysymyksen vastauksissa.

Palveluiden hinta, palvelutarjoaman kattavuus ja osaajien saatavuus merkittävimpiä in house -yhtiöiden käytöstä koettuja hyötyjä (Kysymys 14)

Kysymyksessä ”14. Mitä ovat merkittävimmät hyödyt sidosyksiköiden (in house) hyödyntämisessä tietohallinto, perus-ICT:n ja ohjelmistopalveluiden hankinnassa?” vastaajat saivat valita enintään kolme parhaiten sopivaa vastausvaihtoehtoa listalta. Kysymykseen vastasi 140 kuntaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa noin 88 % kyselyyn vastanneista kunnista ja noin 48 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Kuvaaja 3.12 esittää vastausjakauman liittyen sidosyksiköiden käytön hyötyjä koskevaan kysymykseen vastanneissa kunnissa.

Kuvaaja 3.12: Sidosyksiköiden käytön hyödyt kunnalle

Yli 2/5 eli 43 % vastanneista kunnista näkee sidosyksiköiden käytön merkittävänä hyötynä palveluiden hinnan. Vastaajista 31 % arvioi hyödyksi palvelutarjoaman kattavuuden ja 30 % osaajien saatavuuden. Vastaajista noin 20–30 % näki hyötyinä toiminnan ja kehittämisen jatkuvuuden ja pitkäjänteisyyden (25 %), tietoturvan (22 %), hankintojen laadun (21 %) ja asiakaslähtöisyyden (19 %). Muutkin vaihtoehdot keräsivät mainintoja, joskin edellä mainittuja vähemmän: toimittajahallinta (14 %), palveluiden laatu (13 %), palvelutoimittajien sopimushallinta (9 %), tuki kehittämiselle (6 %) ja tietosuoja (6 %).

Vastaajista 11 % valitsi vaihtoehdon ”joku muu, mikä?”. Tämän vaihtoehdon valinneista kymmenen vastaajaa kuuluen erikokoisiin kuntakokoluokkiin toteaa sidosyksiköiden käytön helpottavan hankintoja. Yksittäiset vastaajat tarkantavat vastaustaan tästäkin esim. todeten, että hankinnat nopeutuvat, voi tehdä suorahankintoja tai että hankinta on jo kilpailutettu jo in house -yhtiön toimesta. Toimialakohtaisia ratkaisuja tarjoavien in house -yhtiöiden hyötyjä kuvaa yhden vastaajan kommentti: ”Riittävää markkinatarjontaa ei ole olemassa, erityisesti KVTES- ja OVTES-kyvykkäät HR-järjestelmät.”

Johtopäätöksiä kysymyksestä 14 - Sidosyksiköiden merkittävimpinä hyötyinä erottuvat hinta, palvelutarjoaman kattavuus ja osaajien saatavuus

Sidosyksiköiden merkittävimmiksi hyödyiksi tunnistetaan useita eri asioita. Useimpien vastaajien vastauksista nousee esiin palveluiden hinta. Tämän jälkeen erottuvat palvelutarjoaman kattavuus ja osaajien saatavuus. Myös kehittämisen pitkäjänteisyys, tietoturva ja asiakaslähtöisyys saivat mainintoja.

In house -yhtiöt eivät ole yhtenäinen ryhmä, pohjoisessa ja idässä enemmän alueellisia yhtiöitä (Kysymys 15)

Kysymyksessä ”15. Voit halutessasi tarkentaa, mitä ovat ICT-palveluita tarjoavien in house -yhtiöiden toiminnan ja hyödyntämisen merkittävimmät kehittämiskohteet ja/tai haasteet?” vastaajilla oli mahdollisuus tarkentaa kysymysten 13 ja 14 vastaksia avoimessa kysymyskohdassa. 

Kysymykseen vastasi 37 vastaajaa kaikista kyselyyn vastanneista 159 kunnasta. Tämä tarkoittaa enimmillään noin 23 % kyselyyn vastanneista ja noin 8 % kaikista Manner-Suomen kunnista. Vastauksia tuli tasaisesti kaikista kuntakokoluokista.

Vastauksia analysoitiin kahdessa eri osassa. Ensin katsottiin keskeisten alueellisesti toimivien in house -yhtiöiden omistajien vastauksia (19 vastaajaa), eli hieman yksinkertaistaen niiden toimintamaakuntien kuntien vastauksia. Toiseksi tarkasteltiin muiden vastaajien vastauksia (18 vastaajaa), eli vastaavasti yksinkertaistaen kuntien, jotka eivät sijaitse alueellisten in house -yhtiöiden toimintamaakunnissa.

Alueellisten in house -yhtiöiden omistajien vastauksista ei ole mahdollista tunnistaa kattavia läpileikkaavia teemoja. Erilaiset organisaatiokulttuurit ja asiakassuhteet eri yhtiöissä heijastuvat vastauksista. Muutamat pienempiä kuntia edustavat vastaajat kiinnittävät huomiota siihen, etteivät pienet kunnat voi hoitaa näitä asioita yksin johtuen kapeista resursseista ja vähäisestä osaamisesta. Parissa vastauksessa kiinnitetään huomiota tarpeeseen kehittää yhtiöiden strategista ohjausta ja organisoitumista. Samoin muutamassa vastauksessa nähdään, että pienet kunnat voivat jäädä suurempien omistajien jalkoihin.

Tarkasteltaessa muiden vastaajien vastauksia, joihin liitetään edeltä muutama muihin kuin alueellisiin in house -yhtiöihin liittyvä kommentti, nousee esiin useampia yli kolmen vastaajan huomion kiinnittäneitä kehittämiskohteita. Kahdeksan vastaajaa arvioi hieman eri näkökulmista, että in house -yhtiö ei kuuntele asiakastaan tai kykene räätälöimään palveluitaan riittävästi asiakastarpeisiin. Viisi kiinnittää huomioita ongelmiin hinnoissa ja kuusi laadussa. Kolme tunnistaa haasteita sopimusehdoissa ja kolme palvelutarjoaman kattavuudessa. Toisaalta kolme vastaajaa näkee ongelmana epävarmuuden in house -lainsäädännössä. Kriitikoita löytyy eniten eteläisestä Suomesta ja useampi niistä ei listannut sidosyksiköitä merkittäviksi palveluntuottajakumppaneikseen edellä olevassa kysymyskohdassa.

Yksittäishavaintona voidaan nostaa esiin seuraava kommentti: ”Strateginen suunnittelu ja kehittäminen ylipäätään on pienelle huomiolle jäänyt osa-alue.”

Johtopäätöksiä kysymyksestä 15 - In house -yhtiöt eivät ole yhtenäinen ryhmä. Useat kunnat ovat rakentaneet tiiviin kumppanuuden oman in housensa kanssa

In house -yhtiöt eivät ole yhtenäinen ryhmä, osa niistä toimii kansallisesti ja osa alueellisesti, seudullisesti tai paikallisesti. Niiden tarjoamissa ja organisaatiokulttuureissa sekä asiakassuhteissa ja asiakkaissa on eroja. Hyvänä esimerkkinä toimii esimerkiksi Meita, jolla on kahdessa maakunnassa asiakkaita, jotka ovat sitoneet ICT-palvelunsa ja niiden kehittämisen tiiviisti yhtiöön ja toisaalta yhdessä maakunnassa asiakkaita, jotka hyödyntävät yhtiön palveluita harvemmilla osa-alueilla. 

Kuitenkin tarkasteltaessa keskeisten alueellisten in house -yhtiöiden palveluita hyödyntäviä kuntia, ne näyttävät tyypillisesti muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta valinneen ja sitoutuneen tähän järjestämismalliin, jonka ne kokevat halutuksi ja hyödylliseksi sekä jatkokehittämisen arvoiseksi. Vastaavasti tässä ryhmässä ei tullut vastaajilta toiminnasta voimakasta kritiikkiä in house -yhtiöiden toiminnasta muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta. Näiden alueellisten in house -yhtiöiden asiakkaille on tämän ja edellä olevien kysymyskohtien vastausten perusteella tyypillistä laaja-alaiset ja syvät kumppanuudet palveluntoimittajiensa kanssa, mihin sisältyy monesti perus-ICT palveluiden ja ICT-infran toimittaminen, ja monella kunnalla myös palveluiden ja tietohallinnon kehittämisen ja tietoturvan keskeisiä tehtäviä.

Tarkasteltaessa muita kuin edellä mainittuja alueellisten in house -yhtiöiden asiakkaita (18 vastaajaa), avoimissa vastauksissa esitettiin jonkin verran enemmän ja kärkevämpääkin kritiikkiä in house -yhtiöitä kohtaan. Vastaajat keskittyivät Etelä-Suomen alueelle, jossa voisi kuvitella olevan muuta maata kattavampi palvelutarjonta. Vastaajien joukossa oli myös useita sellaisia vastaajia, jotka eivät tunnistaneet in houseja merkittäviksi kumppaneiksi edellä olevassa kysymyskohdassa. In house -yhtiöiden osalta ei olekaan käyttövelvollisuutta, pois lukien jotkin yksittäistapaukset, kuten DigiHelsinki Oy:n palvelut, joihin on käyttövelvoite Helsingin kaupungilla. 

Vastaajat eivät ole muutamaa vastaajaa lukuun ottamatta kohdentaneet kommenttejaan tiettyyn in house -yhtiöön. Siten vastausten analysoinnissa ei kannata vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä yksittäisten in house -yhtiöiden kohdalta, saati koko sidosyksikkökenttään meneviä yleistyksiä. Oletettavasti tässä kysymyskohdassa käytetty jaottelu kahteen ryhmään auttaa hahmottamaan vastausten kohdentumista.

Näyttäisi siltä, että maantieteelliset ja toimialakohtaiset erot muun muassa palveluiden hinnoissa ja saatavuudessa ovat taustalla syinä sille, miten ja mihin (alueet, sektorit) in house -yhtiöitä on rakentunut, ja miksi niihin suhtaudutaan kuten suhtaudutaan asiakkaiden tai asiakaskunnan ulkopuolisten toimijoiden toimesta.