Työllisyyden ratkaisumalli

Kuntapohjainen työllisyyden ratkaisumalli suunniteltiin marras-joulukuussa 2020. Suunnittelussa on hyödynnetty aiemmista työllisyyskokeiluista saatuja oppeja.

Suunnitteluprosessiin on vaikuttanut lähes kaksisataa kuntaedustajaa eri tavoin. 

Ratkaisumallikokonaisuutta työstettiin yhdessä kuntien asiantuntijoista koostuneen sparrausryhmän kanssa. Työskentelyssä tarkasteltiin eri sektorien tarpeita kattavan ratkaisumallin luomiseksi.

Mukana oli osallistujia eri puolilta Suomea, erilaisista kunnista. 

• Ilkka Haahtela, maahanmuutto- ja työllisyysasioiden päällikkö, Helsinki
• Harri Halttunen, palvelupäällikkö, Keski-Suomen eteläinen TYP-verkosto
• Petri Jylhä, kehittämisjohtaja, Kaustisen seutukunta
• Jukka Lindberg, sosiaali- ja terveysjohtaja, Hämeenlinna
• Pirjo Oksanen, työllisyyspalvelujohtaja, Kuopion seudun TYP-johtaja
• Kimmo Puolitaival, kunnanjohtaja, Merikarvia
• Atte Rantanen, kaupunginjohtaja, Kemijärvi
• Susanna Saastamoinen, elinvoimajohtaja, Lieksa
• Regina Saari, työllisyysjohtaja, Tampere
• Erkki Välimäki, elinvoimajohtaja, Seinäjoki
• Riikka-Maria Yli-Suomu, liiketoimintajohtaja, Omnia

Lisäksi yhdessä kuuden suurimman kaupungin elinkeinojohdon kanssa suunniteltiin, miten ratkaisumalliin sisällytetään yritys- ja yrittäjyyspalvelut.

Ratkaisumallia käytiin läpi erilaisten kuntatyyppiverkostojen edustajien kanssa. Edustettuina olivat niin pienet kunnat, seutukunnat, kehyskunnat, kaupungit kuin kuusi suurinta kaupunkia. Tilaisuuksissa oli mukana myös ruotsinkielisiä kuntia. Tavoitteena oli varmistaa mallin toimivuus, sekä varmistaa, että kuntien osin erilaiset tarpeet osataan ottaa huomioon.

Ratkaisuvaihtoehtoja kartoittaneeseen työllisyysvastaavien kyselyyn 20.-30.11.2020 vastasi 33 % 298 henkilön otoksesta.

1. Työllisyyttä voidaan kasvattaa työn kysyntää ja tarjontaa lisäämällä.

Kunnilla TE-palveluiden järjestäjänä on mahdollisuus edistää näitä molempia tavoitteita laaja-alaisesti.

• Työn kysyntä: Yrittäjyyden edistäminen, yritysten kasvun tukeminen,  kaavoitus/maakäyttö, aluekehitys, julkiset infra- ja muut investoinnit, yksityisten investointien houkuttelu alueelle,  teknologia- ja innovaatiotoiminta, toimitilat, yrityspuistot, kauppapaikat, julkiset hankinnat ja palvelusetelit…
• Työn tarjonta: Työnvälitys ja työvoimapalvelut, osaaminen tarjonta, työttömyyden ja syrjäytymisen ennaltaehkäisy, liikkuvuuden edistäminen ja uuden työvoiman houkuttelu alueen vetovoimaa parantamalla

Kuntaratkaisu on kuntaekosysteemiratkaisu. Kunta voi kytkeä kokoa laajan alustansa työllisyyden edistämisen laajalle työmaalle, johon TE-palveluiden järjestäminen tuo merkittäviä uusia työvälineitä.

2. Kunnat luontevia yhteistyö- ja toimintaorganisaatioita:

• Kunnat voivat sopia yhteistoiminnasta keskenään mielekkäiden palveluiden järjestämiskokonaisuuksien aikaansaamiseksi
• Palvelurakenteesta saadaan dynaaminen ja vastaamaan kunkin alueen erityispiirteitä:  Löydettävissä kuntavetoiset lähipalvelut, kuntayhteistyössä toteutettavat palvelut ja keskitetyt palvelut.
• Kunnilla luontainen rooli toimia työllisyys- ja elinvoimaverkostojen kokoajana ja johtajana: verkostojohtamisella on selkeät tavoitteet ja kannusteet: muiden panos hyödyttää kuntien elinvoimaa, ei tarvita keinotekoisia verkostoja

3. Kunnilla taloudelliset kannusteet työllisyyden, elinvoiman ja kilpailukyvyn edistämiseen, myös valtiotalous tehostetumpaa.

• Kuntaratkaisu säästää julkisia kokonaiskustannuksia, valtion ja kuntien päällekkäiset toiminnot voidaan karsia.
• Muut hallinnon muutokset edellyttävät työllisyys- ja elinvoimatehtävien keskittämistä kuntiin, muuten palvelut ja asiakkuusvastuut pirstaleiset.  Työjako soten ja kuntien asiakkaiden välille voidaan rakentaa selkeäksi, jos kunnilla kokonaisvastuu työllisyydestä.

4. Kunnilla on sekä yksin että yhdessä paras kokonaisnäkemys alueen kehittämiseksi

• Nykytilasta, kehitysnäkymistä, haasteista ja mahdollisuuksista.
• Eri hallinnonalojen elinvoimatehtävien yhteensovittamisesta ja tarpeista
• Tahtotilasta ja strategisesta suunnasta

5. Asiakaslähtöisyys ja lähidemokratian toteutuminen

• Kokonaisymmärrys elinkaaritarpeista ja asiakasprosessien hoidossa.
• Lähikosketus asiakkaista, asiakastavoitettavuus (mm. palvelupisteet ja kanavat jo olemassa), yhden luukun palvelu toteutuu vain kunnissa.
• Asiakaspalveluiden yhteensovittamistehtävät luontevia, tätä tehdään jo ja tähän laaja osaaminen (sekä työnhakija- että työnantajapuolella).
• Päätöksenteon subsidiariteettiperiaatteen toteutuminen, asiakasosallisuus ja –osallistuminen toteutuu kuntatasolla laajempana.

1. Korkea ja laadukas työllisyysaste.
   • Edistetään monipuolista kuntaekosysteemiä ja palveluita yhteen sovittamalla nuorten työmarkkinoille siirtymiä ja työikäisten työmarkkinoille paluuta, osatyökykyisten työllistymistä, työperäistä maahanmuuttoa, työssä olevien työssä jaksamisesta ja työurien pidentämisestä sekä työttömien työllistymistä.
   • Panostetaan työn kysynnän, työnvälityksen ja työn tarjonnan edistämisen palveluilla työsuhteiden laatuun sekä yrittäjyyden, kokoaikatyön että osa-aikatyön muodoissa. 
2. Osaavan työvoiman saatavuus ja kilpailukyvyn vahvistaminen.
   • Parannetaan työn tarjontaa ja kohtaantoa hyödyntämällä erityisesti jatkuvan oppimisen ja koulutusjärjestelmien mahdollisuudet, joissa kunnat ovat keskeisiä toimijoita.  Vahvistetaan yritysten kilpailukykyä monipuolisilla elinvoimapalveluilla. 
3. Kohtaanto-ongelmien ja rakennetyöttömyyden ratkaiseminen
   • Ehkäistään ongelmien syntyä ennalta varhaisella puuttumisella, elinkaaripalveluilla ja sekä parantamalla palveluiden sekä niiden nivelvaiheiden vaikuttavuutta.
4. Tasapainoinen aluekehitys 
   • Hajautetun palvelujärjestelmän avulla tuetaan alueiden ja kuntien luontaista kehitystä ja elinvoimaa koko maassa ja vahvistetaan kuntien keskinäistä yhteistyötä elinvoiman saavuttamiseksi. 
5. Julkistalouden säästöt
   • Karsitaan päällekkäistä työtä ja parannetaan erikokoisten kuntien erikoistumista eri tehtävissä.
   • Kehitetään palvelujärjestelmä, jonka rahoitus tulee osin elinvoimakannustimien kautta. 

TE-palveluiden järjestämisestä kunnissa saadaan entistä vaikuttavampaa, kun palveluiden sääntelyä, sisältöjä, ohjausjärjestelmää ja rahoitusta kehitetään osana palvelurakennetta. Lainsäädäntöä on kehitettävä mahdollistavampaan suuntaan, ohjausjärjestelmästä on luotava nykyistä strategisempi, rahoitusta on kehitettävä kuntia kannustavaan suuntaan ja digitaalisista ratkaisuista ja tiedolla johtamisesta tulisi kehittää palvelujärjestelmän voimavaraksi - ei vaihtoehdoksi.

TE-palveluiden kokonaisuudistus on tarpeellista toteuttaa pidemmällä aikavälillä ja vaiheittain. Työllisyyden edistämisen kuntakokeilut erityisesti uudistuksen pilotteina ja tulevan palvelurakenneuudistuksen toimeenpano lisäävät tietopohjaa ja ymmärrystä kokonaisuudistuksen tarpeista yksityiskohtaisemmin.

1. Sääntelyä mahdollistavammaksi ja asiakaslähtöisemmäksi

Nykyinen TE-palveluita ohjaava lainsäädäntö on liian yksityiskohtainen ja monimutkainen. Se tuottaa kaavamaisia ratkaisuja, on vaikeaselkoinen, tulkinnanvarainen ja asiakkaalle vaikeasti hahmottuva. Sääntely ei tue asiakkaan itse ohjautuvuutta ja työvoimapalveluiden resursseista edelleen liikaa menee hallinnollisiin tehtäviin. Sääntelyä tulisi kehittää mahdollistavaan suuntaan, jotta voimavarat saataisiin entistä paremmin asiakkaiden työllistymistavoitteen edistämiseen. Palveluja ja palveluprosesseja voidaan kehittää entistä asiakaslähtöisemmiksi ja alueelliset ja paikalliset erityispiirteet voidaan ottaa paremmin huomioon.

Mahdollistavan lainsäädännön avulla myös työllistämistä edistävien palveluiden kehittämisestä tulisi tehdä joustavampaa, jatkuvampaa ja nykyistä asiakaslähtöisempää. Palvelut tulisi jaotella työsuhteisiin ja ei-työsuhteisiin palveluihin sekä mahdollistaa täydentävien palveluiden ja yhteensovitettavien palveluiden toteutuminen näissä nykyistä paremmin. Osaamisen kehittämisen palvelut tulisi kytkeä nykyistä laajemmin osaksi kaikkia työllistymistä edistäviä palveluita. Yksityisten palveluntuottajien, kolmannen sektorin sekä oppilaitosten roolia palveluiden tuottajina tulee vahvistaa kehittämällä hankintoja, hankintaosaamista ja hyödyntämällä uusia rahoitusmalleja kuten SIB-vaikuttavuusinvestoiminen. Palvelutuotannon rahoittaminen tulisi mahdollistaa nykyistä dynaamisempana ja monikanavaisempana.

2. Ohjausjärjestelmästä strategisempi

Nykyinen TE-toimistojen monitahoinen ohjausjärjestelmä ei sovellu kuntien ohjaamiseen. Ohjausjärjestelmän tulisi kunnioittaa kuntien asemaa itsehallinnollisina julkisina toimijoina sekä vahvistaa kuntademokratiaa.

Ohjausjärjestelmän tulisi pohjautua yhteiseen strategisen suunnitteluun, jossa yhteensovitetaan valtion ja kuntien tavoitteita. Tulosohjausta pitäisi kehittää osana rahoitus- ja kannustinjärjestelmiä. Informaatio-ohjauksella olisi pyrittävä vahvistamaan osaamisen kehittymistä ja hyvien käytäntöjen leviämistä. Ohjauksen kansallisen tason koordinaatiota tulisi parantaa ja tehtäväkohtaisista ministeriöiden erillisistä sektoriohjauksista tulisi siirtyä monialaiseen ilmiöpohjaiseen ohjaustapaan.

3. Rahoitusta kehitettävä laajasti kannustavaan suuntaan

Kuntien uusia tehtäviä varten rahoitus turvataan valtionosuusrahoituksen kautta. Rahoituksella varmistetaan lakisääteisten tehtävien toteuttaminen ja palveluiden yhdenvertainen saatavuus kaikkialla Suomessa. Valtion rahoituksen pitäisi yltää pohjoismaiselle tasolle.

Tämän rinnalla kuntien kannusteita edistää työllisyyttä, palveluntarjontaa ja puuttua pitkittyvään työttömyyteen tulee kehittää. Työttömyysetuuksiin perustuvien rahoitusvastuiden tulisi tunnistaa paremmin asiakkaiden valmiudet vastaanottaa työtä tai työllistymistä edistäviä palveluita. 

Palveluiden ja toimintamallien kehittämisrahoituksen tulisi olla pitkäjänteisempää ja muuttua asteittain pysyvämmäksi.

Rahoituksen kannustavuutta myös yksilön näkökulmasta tulee kehittää. Töiden vastaanottaminen pitäisi olla aina kannustavampaa kuin työllistymistä edistävien palveluiden ja palveluiden puolestaan kannustavampia kuin passiivityöttömyyden.

Työttömyysturvan sanktioita olisi yhteensovitettava palvelujärjestelmän kanssa. Sanktiota tulisi kohtuullistaa eivätkä ne saisi heikentää motivaatiota vastaanottaa työtä tai palveluita.

4. Digitaaliset ratkaisut ja tiedolla johtaminen tukemaan työllistymistä, muuttuvan työelämän hallintaa ja palveluiden kehittämistä

TE-digiä olisi kehitettävä työnhaun, henkilöhaun ja palveluiden itseohjauksen omapalveluksi sekä palveluntuottajien tieto- ja markkinapaikaksi. Lisäksi järjestelmän olisi tuettava kuntien TE-prosessin ja yritys- ja työnhakija-asiakkaiden hallinnan toteuttamista rinnakkain asiakkaan itseohjauksen kanssa hyödyntäen etäneuvonnan ja ohjauksen mahdollisuudet ja vaatimukset.

Laaja ja laadukas avoin tieto työ- ja osaamistarpeista, työmarkkinoista ja palveluprosessista palvelevat tiedolla johtamista kunnissa.  Tiedolla johtamisen tavoitteena olisi vahvistaa ymmärrystä työn ja työmarkkinoiden muutoksista, asiakastarpeista ja tukea  johtamista, palveluiden kehittämistä sekä kuntien keskinäistä vertaisoppimista.

TE-palveluiden vaikuttavuutta kuntien järjestäminen voidaan vahvistaa myös yhteensovittamalla lainsäädäntöä ja tehtäviä systeemitasolla.

1. Kuntien roolia julkisissa yrittäjyys- ja yrityspalveluissa, jatkuvan oppimisen uudistuksessa ja aluekehittämisessä tulee vahvistaa. Kunnille ominaisia rooleja ovat erityisesti:
   • Asiakkuuksien johtaminen kattaen asiakassuhteiden luomisen, kehittämisen ja hallinnan sekä em. osa-alueiden ohjaus-, neuvonta- ja palvelunedistämistehtävät.
   • Ekosysteemien ja kumppanuusverkostojen ylläpitäjä ja kehittäjä
2. Yhteistoiminta sote-maakuntien ja KELA:n kanssa keskittyy kuntien näkökulmasta työkykypalveluihin. Toimintamalli pohjautuu TYP- ja Ohjaamomallien kehittämiselle ja yhdenmukaistamiselle ja kattaa myös osatyökykyisten työllistymisen edistämisen. Asiakasvastuut tulee määritellä työllistymisen edellytysten perusteella: Työhön ja työllistymistä edistäviin palveluihin liittyvät asiakkaat ovat kuntien päävastuulla, muut Sote-maakuntien. Myös etuusjärjestelmän ja sen kustannusvastuiden tulee noudattaa asiakasvastuuta.
3. Kuntalainsäädäntö luo mahdollistavat puitteet kuntalisäarvon toteutumiselle. TE-palveluiden kehittämisen tulee perustua erillislainsäädännön ohella myös kuntalainsäädännön mahdollisuuksien tunnistamiselle. Kuntien yleinen toimiala ja oma rahoitus mahdollistavat sellaiset palvelut, joita ei lakisääteisinä järjestetä.

Valtion ja kuntien työnjakoa työllisyyden hoidossa uudistetaan. Hallituksen budjettiriihen päätösten mukaisesti on käynnistetty valmistelu työllisyyspalveluvastuun siirtämisestä paikallistasolle. Sen mukaan palveluihin ja etuisuuksiin liittyvät rahoitusvastuut uudistetaan siten, että malli kannustaa työllisyyden edistämiseen pohjoismaisten mallien mukaisesti.

Hankkeesta käytetään mm. nimityksiä ”Työvoima- ja yrityspalveluiden palvelurakenneuudistus” sekä ”TE-palveluiden siirto paikallistasolle”.

Työllisyyden edistämisen kuntakokeilut ja -pilotit liittyvät palvelurakenneuudistukseen sekä tuottamalla kokemusperäistä tietoa vaikuttavista malleista että valmistelemalla kuntakenttään vastuunsiirtoon.

Kunnista on esitetty toiveita, että Kuntaliitto yhdessä kuntien kanssa rakentaisi kunnille sopivan mallin, jossa huomioidaan lähtökohdiltaan erilaiset kunnat. Mallin valmistelua kuvattiin uutisessa 10.11.2020.

Kuntapohjaisen ratkaisumallin avulla pyritään pääsemään parempiin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin ja tuomaan esiin kuntien lisäarvon palveluiden järjestäjänä näihin tavoitteisiin pääsemiseksi.  

Uudessa julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden ratkaisumallissa huomioidaan

• kaiken kokoiset kunnat ja
• kuntien erilaiset tilanteet,
• pitkän aikavälin muutostarpeet,
• työelämän murros ja
• väestörakenteen muutokset,
• osaamis- ja koulutustarpeet,
• moninaistuvat työnteon muodot sekä
• mahdollinen sote-palveluiden maakuntauudistus. 

Malli ei ole suora vaihtoehto työ- ja elinkeinoministeriön tuottamille palvelurakennemalleille vaan jalostaa kuntapohjaista mallia pidemmälle ja tarkastelee palvelurakennetta systeemikokonaisuutena kuntien näkökulmasta eli bottom–up sekä huomioiden paradigmamuutos, jonka kuntaratkaisu nykymalliin verrattuna tuottaa.  

Ratkaisumallin valmistelussa huomioitiin sen vaikutukset sekä vaikuttavuus ja kustannustehokkuus käyttämällä hyödyksi olemassa olevaa tutkimustietoa sekä laajaa ja monialaista kuntakentän näkemystä.