Ruotsinkielisten palvelujen saatavuus uusilla työllisyysalueilla

Minulta kysytään aina silloin tällöin, onko lakiuudistuksilla kielellisiä ulottuvuuksia. Usein niitä on. Yksi esimerkki on vuodenvaihteessa 2025 voimaan tullut TE-uudistus, jolloin julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyi valtiolta kuntiin. Suomeen syntyi uudistuksen myötä 45 kuntien muodostamaa työllisyysaluetta. Ahvenanmaa ei kuulu uudistuksen piiriin.

Yksikieliset ja kaksikieliset viranomaiset aiemmassa järjestelmässä

Kielilaissa säädetään viranomaisten kielellisestä asemasta, niiden velvollisuuksista ja asukkaiden oikeuksista. Entiset valtion työ- ja elinkeinotoimistot eli TE-toimistot, joiden toiminta-alueeseen (virka-alueeseen) kuului vähintään yksi kaksikielinen kunta, olivat kaksikielisiä. (Ainakin teoriassa) ne palvelivat suomeksi ja ruotsiksi, molemmat kansalliskielet näkyivät niiden toiminnassa, tiedotusmateriaalia oli saatavilla molemmilla kielillä ja palvelu oli tasavertaista molemmilla kielillä. Jos toiminta-alueella oli vain yksikielisiä kuntia, toiminta oli yksikielistä. 

Asiakkailla on kuitenkin aina oikeus käyttää suomen tai ruotsin kieltä sekä suullisesti että kirjallisesti asioidessaan valtion viranomaisten kanssa riippumatta viranomaisen kielellisestä asemasta. Juuri tämä oikeus on tässä yhteydessä erityinen.

Kieli uusilla työllisyysalueilla

Uusilla työllisyysalueilla logiikka on hieman erilainen. Työllisyysalue, jossa on vain yksikielisiä kuntia, on yksikielinen. Palvelut asiakkaille tarjotaan suomeksi, koska yksikielisiä ruotsinkielisiä työllisyysalueita ei ole. Toisin kuin valtion viranomaisten kohdalla, kielilaki ei anna oikeutta käyttää ruotsin kieltä yksikielisellä suomenkielisellä työllisyysalueella.

Kaksikielisillä työllisyysalueilla kielilain logiikka on sama kuin kaksikielisillä valtion viranomaisilla. Työllisyysalue on kaksikielinen riippumatta siitä, onko kyseessä kuntayhtymä, vastuukuntamalli vai yksittäinen kunta, kunhan vähintään yksi alueen kunnista on kaksikielinen. 

Kielilain mukaan kaksikielisen työllisyysalueen tulee tiedottaa ja tarjota tasavertaisia palveluja sekä suomeksi että ruotsiksi. Jos olen laskenut oikein, työllisyysalueista 14 on kaksikielisiä.

Heikentyivätkö siis asukkaiden kielelliset oikeudet uudistuksen myötä? Jos tarkastellaan pelkästään kielilakia, vastaus on kyllä. Kielilain mukaan yksikielisellä työllisyysalueella käytettäisiin käytännössä vain suomea. 

Ratkaisuna poikkeus kielilaista

Kielellisten oikeuksien heikkenemisen korjaamiseksi työvoimapalvelujen järjestämisestä annettuun lakiin tehtiin poikkeus kielilaista. 

Poikkeus tarkoittaa, että myös yksikielisellä työllisyysalueella voi käyttää omaa kieltään, suomea tai ruotsia. Se tarkoittaa, että alueen on tarvittaessa huolehdittava siitä, että asiakas voi hoitaa asiansa ruotsiksi, esimerkiksi järjestämällä tulkkauksen. Tämä oikeus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työllisyysalueen olisi tarjottava asiakkaille ruotsinkielisiä palveluja ja tiedotusmateriaalia.

Voit valita työllisyysalueesi

Uudistus voi merkitä sitä, että henkilö on nyt yksikielisen työllisyysalueen asiakas, vaikka hän aiemmin olisi ollut kaksikielisen valtion työ- ja elinkeinotoimiston asiakas.

Sen varmistamiseksi, että halukkaat voivat jatkossakin saada palvelua ruotsiksi, työvoimapalvelujen järjestämisestä annettuun lakiin lisättiin myös toinen säännös. Jotta kielelliset oikeudet toteutuisivat, asukkaalla on oikeus käyttää palveluja muulla kuin sillä työllisyysalueella, johon hän asuinkuntansa perusteella kuuluu.

Käyn uudistuksen konkreettisempia kielellisiä näkökohtia läpi blogin seuraavassa osassa!