Nuori, villi, vapaa ja hukassa kuntavaalihumussa?

Vuoden 2025 kuntavaalit ovat toiset vaalit, joissa minulla on äänioikeus. Äänestän ensimmäistä kertaa Helsingissä, ja ehdokkaan löytäminen minulle suhteellisen uudessa kunnassa on haasteellista. 

Yksi asia, jota minun ei ole aiemmin tarvinnut miettiä, on se, että minulla on nyt samanikäisiä ystäviä ehdolla vaaleissa. Mitä minun pitäisi ajatella? Onko meillä samat poliittiset arvot vai tykkäämmekö vain molemmat halvasta oluesta opiskelijatapahtumissa? Haluanko äänestää nuorta ehdokasta, vai pitäisikö minun valita joku, jolla on enemmän kokemusta? Mutta miten nuoret ehdokkaat ikinä saavat kokemusta, jos kaikki ajattelevat noin?

Välittääkö kukaan meistä nuorista, paitsi nuoret itse? Opiskelijoiden edut eivät ole viime aikoina olleet korkealla poliittisella asialistalla, ainakaan kansallisella tasolla. Ehkä kannattaa siis äänestää opiskelijaa tai vastavalmistunutta  – jotakuta, joka todella tietää, millaista se on? 

Kysymyksiä on monia, ja valitettavasti vastaukset niihin on löydettävä itse. Vaalikone voi olla hyvä apuväline, kunhan ymmärtää vastaukset. Kysymykset vaativat usein tietynlaista tietämystä, sillä jos vastaat kiireessä, saat harvoin tuloksen, joka vastaa todellisia arvojasi. Minä olen kiinnostunut politiikasta, joten tämä ei ole ongelma. Mutta kaikki eivät ole.

Myös ystävien kanssa keskusteleminen voi auttaa. Minusta tuntuu, että puhutaan aika avoimesti siitä, ketä kukin äänestää tai harkitsee äänestävänsä. Jakamiseen ei ole paineita, mutta se ei tunnu yhtä salamyhkäiseltä kuin vanhemmilla sukupolvilla. Ainakin niin minulle on uskoteltu, vaikka mistä minä tiedän: olenhan nuori.

Nyt kun ajattelen asiaa, en ole aivan varma, miksi päädyin tähän johtopäätökseen. Olen syntynyt ja kasvanut Vaasassa, eikä ollut mikään salaisuus, että energiaklusterin kuningas Joakim Strand voitti lähipiirin aikuisten äänet. 

Puolueen valinta on hyvä alku matkalle kohti täydellistä kunnallisvaaliehdokasta. Valinnanvaraa puolueissa on lopulta aika maltillisesti, ja useimmilla meistä on ainakin aavistus siitä, missä seisomme aatteellisesti. Suomenruotsalaisten kannattaa muistuttaa itseään siitä, että äänestää voi mitä tahansa puoluetta, vaikka RKP esitetäänkin usein ruotsinkielisille itsestään selvänä valintana.

Kun puoluevalinta on tehty, asiat mutkistuvat jälleen, sillä yhtäkkiä pitää valita henkilö. Kunnallisvaaleissa ei useinkaan ole niinkään kyse ideologiasta vaan enemmänkin asiakysymyksistä. Paikallispolitiikka vaikuttaa suoraan jokapäiväiseen elämäämme: kouluihin, julkiseen liikenteeseen, kaupunkisuunnitteluun ja niin edelleen. Siksi yksittäisen ehdokkaan sitoutuminen tiettyyn asiaan voi olla tärkeämpää kuin puolueen väri.

Kuntavaalit tuntuvat henkilökohtaisemmilta kuin muut vaalit. Valtuustoissa tehdään päätöksiä lähimpänä meitä. Minulle vaaliväittelyt ovat olleet keskeisiä. Tiedän, mitkä puolueet kiinnostavat minua, ja kun näen ehdokkaat in action, saan hyvän käsityksen siitä, kuka todella ansaitsee ääneni.

Ehkä ei olekaan niin paha asia tuntea itsensä nuoreksi ja hieman hämmentyneeksi etsiessään oikeaa ehdokasta. Kuntavaaleissa kyse ei ole lopulta täydellisen ehdokkaan löytämisestä, vaan siitä, että löytää jonkun, joka välittää samankaltaisista asioista kuin sinä.

Kuntien keskeistä roolia arkipäiväisessä elämässämme ei voi alleviivata riittävästi. Kunnissa ratkaistaan, millä tavoin lähivuosina kehitetään esimerkiksi peruskoulutusta, varhaiskasvatusta, katujen kunnossapitoa, kulttuuria, elinvoimaa kuin liikunta- ja kulttuuripalveluita tai ratkotaan ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Ilman kuntia ei ole toimivaa yhteiskuntaa. Onneksi on kunnat!