Lunastuslain korotusprosentit voidaan vielä miettiä uusiksi

Lunastuslakia uudistetaan parhaillaan hallitusohjelman mukaisesti. 

Eduskunnan käsittelyyn helmikuussa tulevassa uudistuksessa lunastettavasta omaisuudesta maksettaisiin markkinahinnan päälle 25 prosentin korotus. Tämä tekee vapaaehtoisesta maakaupasta lunastusta huonomman vaihtoehdon maanomistajalle. Kannatamme Kuntaliitossa vaihtoehtoa, joka korjaisi nykylaissa koetut ongelmat aiheuttamatta uusia. Esittelen sen tämän blogin lopussa. 

Sadat maanomistajat, jotka nykyisin tarjoavat maitaan kunnille ostettavaksi, vaativat jatkossa lunastusta saadakseen korkeamman hinnan. Kunta on yksityiselle maanmyyjälle luotettava ja haluttu maanostaja. Nykyisin kuntien maanhankinnat perustuvat lähes täysin vapaaehtoisiin kauppoihin, koska kunnat maksavat kaavoitettavaksi tulevasta maasta jo nyt moninkertaisen hinnan yksityisiin verrattuna. 

Nousevatko hinnat vapaaehtoisissa kaupoissa? 

Lakiuudistuksen tarve kumpuaa tuulivoimahankkeista: Hankealueen maanomistajat ovat saaneet vuokrasopimusten myötä voimalan tuottoon perustuvia korkeita maanvuokria. Samalla maanomistajat, joiden maalle on tullut siirtolinjoja, ovat saaneet maa- ja metsätalousmaan kertatuottoon perustuvia, merkittävästi alhaisempia lunastuskorvauksia. 

25 prosentin korotus lunastushintoihin ei korjaa tätä koettua vääryyttä. Se kuitenkin lamauttaa kuntien maanhankinnan yhdyskuntien kestävään kehittämiseen meille kaikille. 

Uudistuksen kannattajien mukaan kuntien maanhankinta ei jumitu ruuhkautuneisiin lunastuslupiin ja -toimituksiin, vaan kunnat alkavat maksaa vapaaehtoisissakin kaupoissa korkeampia hintoja. Eivät ala. Ne eivät voi. 

Ensinnäkin rahaa ei ole. Kuntien yhdyskuntarakentamisen kokonaisuus (maanhankinta, kaavoittaminen, katujen ja puistojen rakentaminen ja maanmyyminen) on parhaimmillaankin itseään rahoittavaa. Voittoa sillä ei tee mikään kunta. 

Toisekseen markkinahintaa korkeampi hinta on julkista tukea myyjälle, mihin liittyy EU:n valtiontukisääntely. Se lähtökohtaisesti rajoittaa kuntia maksamasta maasta markkinahintaa korkeampia hintoja, jos myyjä harjoittaa sääntelyn tarkoittamaa taloudellista toimintaa eikä ole olemassa oikeudellista perustetta, jolla tilanteesta voitaisiin poissulkea kokonaan valtiontukisäännösten soveltaminen. Harva tai tuskin kukaan omistaa maata, jota ei jollain tapaa käyttäisi tai voisi käyttää taloudelliseen toimintaa, kuten puunmyyntiin, peltoviljelyyn, maanvuokraukseen tai tonttien myyntiin.  

Tänä vuonna on tarkoitus tulla voimaan myös kansallinen lakiuudistus, joka edellyttää kuntia perimään vahingossa tai tarkoituksellisesti maksetut, markkinahinnan ylittävät osuudet takaisin, vaikka kukaan ei olisi siitä valittanut. Ei olisi houkuttelevaa maanomistajallekaan, jos osan kauppahinnasta joutuisikin palauttamaan. 

Hallitusohjelma tarjoaa mahdollisuuden myös hyvälle ratkaisulle 

Lakiuudistuksen pohjana olleessa asiantuntija- ja viranhaltijatyöryhmän mietinnössä todetaan lunastuskorvaukselle maksettavan prosenttikorotuksen olevan tarpeellinen arviointiepätarkkuuksien takia. Prosenttikorotuksen suuruus jätetään mietinnössä auki. Kuntien kaupoissa epätarkkuuksia ei kuitenkaan juuri ole. 

Täysin hallitusohjelman mukainen olisi useiden eri tahojen kannattama ratkaisu, jossa korotus olisi 0–25 prosenttia. Lunastustoimikunta voisi käyttää korotusprosenttia harkitusti huomioiden arviointiepätarkkuuden. Siellä, missä kauppoja tehdään paljon ja hintataso on vakaa, korotus voisi jäädä matalaksi. Arviointiepätarkkuuden kasvaessa se nousisi. 

Tämä takaisi täyden korvauksen toteutumisen viemättä kuitenkaan kuntien mahdollisuutta tehdä nopeita vapaaehtoisia kauppoja. Maanomistajan kannattaisi viedä kauppa lunastukseen vain epäillessään kunnan ostohinnan markkinahintaisuutta. Lunastusinstrumentti jäisi käytettäväksi vaikuttavammin tarkoituksensa mukaisesti. 

Lisäksi tuulivoimahankkeiden voimansiirtolinjojen lunastuskorvaukset kannattaisi hoitaa erillislainsäädännöllä. Mikään yleisen lunastuslain korotusprosentti ei korjaa niissä koettua vääryyttä. 

Korotuksen muuttaminen 0–25 prosentin haarukaksi vaatisi vain vähäisiä muutoksia valmisteltuun hallituksen esitykseen. Se vastaisi jopa paremmin niin lakiuudistuksen tavoitteisiin kuin sen vaikutusten arviointiinkin. 

Aiemmat blogini aiheesta: 

Kuntien maanlunastuksista saa näyttäviä otsikoita, mutta totuus on toisenlainen 

Lunastuslain uudistukselle on vaihtoehtoja