Kenellä on vastuu kuntalaisten hyvinvoinnista?

Asukkaana kuulun sekä kuntaan että hyvinvointialueeseen. Asunpa sitten Espoossa, Paraisilla, Luodossa tai Loviisassa, arkeni riippuu siitä, miten nämä kaksi tahoa onnistuvat koordinoimaan palvelunsa. Mutta kuka oikeastaan vastaa siitä, että kokonaisuus toimii?

Tammikuusta 2023 lähtien hyvinvointialue ja kunta ovat kaksi juridisesti erillistä organisaatiota. Ne ovat tasavertaisia palveluntuottajia, joilla on samat ”asiakkaat” – me asukkaat. Käyttäjien on usein vaikea erottaa, kuka on vastuussa mistäkin.

Tämä näkyy erityisesti arkipäivän tilanteissa: Kun oppilas tarvitsee lisätukea, koulu ja terveydenhuollon ammattilaiset tekevät yhteistyötä. Kun vanhus muuttaa pois kotoaan, tarvitaan sekä kunnan palveluja että hyvinvointialueen hoitoarviota.

Erityisiä haasteita ruotsinkielisessä Suomessa

Ruotsinkielisessä Suomessa asia on vielä monimutkaisempi. Otetaan esimerkiksi pieni kaksikielinen kunta, jonka on nyt koordinoitava palvelujaan suuren kaksikielisen hyvinvointialueen kanssa: Kun kunnan ruotsinkielinen päiväkoti on aiemmin tehnyt tiivistä yhteistyötä neuvontapalvelun kanssa, sen on nyt luotava uusia yhteyksiä paljon suurempaan organisaatioon. On olemassa todellinen vaara, että sujuva ruotsinkielinen palveluketju katkeaa.

Tästä on jo nähty esimerkkejä. Kun terveyskeskuksia lakkautetaan pienissä kunnissa, kunta ei voi paikata tilannetta ottamalla vastuuta, vaikka se haluaisi. Vastuu on hyvinvointialueella. Onneksi on myös positiivisia esimerkkejä. Pohjanmaalla on luotu palvelupisteitä, joissa kunnan ja hyvinvointialueen palvelut ovat saman katon alla.

Kuka koordinoi kokonaisuutta?

Lainsäädännössä on ilmeinen ongelma: kuka vastaa yhteistyön koordinoinnista? ”Joku” ei voi olla vastuussa toiminnan sujuvoittamisesta ja palveluiden saavutettavuuden parantamisesta. Koordinointivastuu olisi osoitettava selkeästi jommallekummalle organisaatiolle.

Konkreettinen ehdotus voisi olla, että kuhunkin kuntaan ja hyvinvointialueelle nimitettäisiin erityiskoordinaattorit, joilla olisi erityinen vastuu yhteistyön kehittämisestä. He voisivat myös keskittyä erityisesti ruotsinkielisten palvelujen turvaamiseen siellä, missä niitä tarvitaan.

Poliittiset roolit keskiössä

Vuonna 2025 järjestetään vaalit sekä kunnissa että hyvinvointialueilla. Keskeinen kysymys on, miten suhtaudumme poliitikkojen kaksoisrooleihin. Samat henkilöt istuvat usein sekä kunnanvaltuustossa että aluevaltuustossa. Tämä voi vaikeuttaa päätöksenteon selkeyttämistä. Kenen etuja poliitikot edustavat eri tilanteissa?

Ehkä kunnan ja hyvinvointialueen roolijako olisi selkeämpi, jos kaksoisroolien mahdollisuutta rajoitettaisiin? Tämä voisi johtaa tarkempaan keskusteluun siitä, miten palveluita pitäisi todella kehittää, sen sijaan, että vedetään köyttä vastuista ja resursseista.

Molempien organisaatioiden on oltava aidosti kiinnostuneita järjestämään joustavasti ja yhdessä palveluja yhteisille asukkailleen. Ennen kaikkea meidän on varmistettava, että kukaan ei jää uudessa järjestelmässä heitteille – varsinkaan kielen takia.

Kuntien keskeistä roolia arkipäiväisessä elämässämme ei voi alleviivata riittävästi. Kunnissa ratkaistaan, millä tavoin lähivuosina kehitetään esimerkiksi peruskoulutusta, varhaiskasvatusta, katujen kunnossapitoa, kulttuuria, elinvoimaa kuin liikunta- ja kulttuuripalveluita tai ratkotaan ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Ilman kuntia ei ole toimivaa yhteiskuntaa. Onneksi on kunnat!