Yhteistyön seuraava vaihe lukiokoulutuksessa?

On kiinnostavaa tarkastella aika ajoin erilaisten muutosten etenemistä ja vahvistumista koulutuksen, tässä tapauksessa lukiokoulutuksen järjestämisessä. Esimerkiksi oppilaitosten tai koulutuksen järjestäjien välisen yhteistyön kehittyminen näkyy hyvin myös lukiokoulutusta ohjaavissa säädöksissä. 

Paine yhteistyölle kasvoi 1990-luvulle tultaessa

Vielä vuonna 1983 säädetyssä lukiolaissa (477/1983) sääntelyn lähtökohtana oli yksittäinen oppilaitos. Kuitenkin 1980-luvun aikana kasvoi paine ylittää sekä oppilaitos- että koulutusmuotorajoja. Niinpä hallitus antoi joulukuussa 1990 eduskunnalle esityksen nuorisoasteen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen kokeiluista. Näitä koko 1990-luvun voimassa olleeseen kokeilulainsäädäntöön (391/1991) perustuneita kokeiluja oli kaikkiaan 16 ja niissä oli mukana 60 lukiota sekä lisäksi ammatillisia oppilaitoksia, konservatorioita ja kansanopisto. 

Tämän lisäksi kaikkia lukioita koskevaan lukiolakiin lisättiin uusi säännös vuonna 1992. Näin opiskelija pystyi koulutuksen järjestäjien sopimalla tavalla osallistumaan oman oppilaitoksensa opetuksen lisäksi myös muussa oppilaitoksessa järjestettävään opetukseen. Uusi 60 § mahdollisti sen, että opiskelija pystyi korvaamaan muualla suoritetuilla opinnoilla oman oppilaitoksensa opintoja.  Lukioiden välinen yhteistyö oli saanut ensimmäisen säädösperustansa.

Yhteistyövelvoite vuoden 1999 lukiolakiin

Koulutusta koskevaan lainsäädäntöön tehtiin 1990-luvun lopulla laaja uudistus, jolloin säädettiin myös uusi lukiolaki (629/1998), joka tuli voimaan vuonna 1999. Tällöin lukiokoulutuksen järjestäjälle säädettiin alueellinen yhteistyövelvoite: koulutuksen järjestäjän tuli lain 5 §:n mukaan olla yhteistyössä alueella toimivien lukiokoulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja muun koulutuksen järjestäjien kanssa. Nuorisoasteen koulutuskokeiluissa saadut kokemukset siirtyivät velvoittamaan kaikkia lukiokoulutuksen järjestäjiä. 

Säännöksen tavoitteena oli lain perustelujen mukaan erityisesti parantaa koulutuksen laatua ja monipuolisuutta sekä lisätä opiskelijoiden valinnanmahdollisuuksia ja yksilöllisten opetusohjelmien muodostamista. Tuttuja perusteluja myös tänä päivänä. Yhteistyön katsottiin voivan olla esimerkiksi yhteistä opetustarjontaa eri koulutuksen järjestäjien oppilaitoksissa oleville opiskelijoille taikka yhteisten opettajien tai tilojen ja välineiden käyttöä.

Kuva 1: Lukiokoulutuksen järjestämisen yhteistyön keskeisin sääntely 40 vuoden aikana

Jo tuolloin kaksikymmentäviisi vuotta sitten voimaan tulleen lukiolain 11.2 §:ssä säädettiin velvollisuudesta laatia opetussuunnitelma siten, että opiskelijalla on mahdollisuus käyttää hyväksi muiden koulutuksen järjestäjien opetustarjontaa. Lain 23 §:ssä säädettiin opiskelijan oikeudesta lukea hyväkseen lukion oppimäärään muualla suoritettuja, tavoitteiltaan ja keskeisiltä sisällöiltään lukion opetussuunnitelman mukaisia opintoja. Koulutuksen järjestäjälle annettiin laissa myös mahdollisuus hankkia osa opetuksesta muilta palvelun tuottajilta.

Lukiokoulutuksen järjestäjien yhteistyö vahvistunut

Lukiokoulutukseen on 2000-luvulla syntynyt paljon sekä oppilaitosten että koulutuksen järjestäjien välisiä yhteistyömalleja. Moni malli ulottuu myös koulutusmuotorajojen yli muun muassa ammatilliseen koulutukseen ja vapaaseen sivistystyöhön. Lukio- ja ammatillisen koulutuksen väliset paikalliset yhteistyömallit ovat tyypillisiä etenkin kahden tutkinnon opintojen järjestämisessä ammatillisen perustutkinnon opiskelijoille. Eikä unohtaa sovi yleistä tilannetta, jossa lukio toimii tiiviissä yhteistyössä perusopetuksen kanssa.

Myös lukiokoulutuksen sisälle on syntynyt paljon yhteistyötä. Näistä etä- ja monimuoto-opiskeluverkostot ovat hyvä esimerkki. Yhteistyömallit ovat usein myös seudullisia, jolloin samalla alueella toimivat koulutuksen järjestäjät tekevät yhteistyötä opintotarjonnassa. Mikäli koulutuksen järjestäjällä on useita oppilaitoksia, yhteistyö oppilaitosten välillä on vielä luontevampaa.   

Yhteistyö laajentunut korkea-asteelle

Vuonna 2019 voimaan tullut nykyinen lukiolaki kirjoitettiin kokonaan uusiksi. Lain 8 § velvoittaa lukiokoulutuksen järjestäjää olemaan yhteistyössä perusopetuksen, lukiokoulutuksen, ammatillisen koulutuksen, vapaan sivistystyön oppilaitosten ja muiden koulutuksen järjestäjien, korkeakoulujen sekä työ- ja elinkeinoelämän toimijoiden kanssa. Enää yhteistyövelvoite ei aiempaan tapaan ole sidottu maantieteelliseen alueeseen, sillä nykyteknologia on vähentänyt paikkariippuvuutta.

Uutena painotuksena tuli yhteistyö sekä työelämän että korkea-asteen koulutuksen kanssa. Lukiolain 13.3 § velvoittaa järjestämään koulutuksen siten, että opiskelija pystyy hyödyntämään oman oppilaitoksen oman tarjonnan lisäksi korkeakoulujen ja muiden koulutuksen järjestäjien antamaa opetusta. Osa lukiokoulutuksen oppimäärän opinnoista on järjestettävä yhteistyössä yhden tai useamman korkeakoulun kanssa. Lukio- ja korkeakoulutuksen välinen yhteistyö on kehittynyt viime vuosina hyvin myönteisesti.

Kuva 2: Lukiokoulutuksen järjestämisyhteistyön kantoaallot 1980-luvulta lähtien

Kokonaisuutena voidaan sanoa, että substanssilainsäädännön, lähinnä lukiolain ja sen eri versioiden muutokset ovat 1990-luvulta lähtien luoneet edellytyksiä sekä oppilaitosten välisen että koulutuksen järjestäjien välisen yhteistyön vahvistumiselle. Lukioiden välinen yhteistyö nousee entistä merkittävämpään rooliin nuorisoikäluokkien jatkaessa pienentymistään useimmilla seuduilla. Ja koska useimmilla lukiokoulutuksen järjestäjillä on vain yksi lukio, tarkoittaa tämä samalla koulutuksen järjestäjien yhteistyön kasvamista. Koulutuksen järjestäjien yhteistyö on tapa mahdollistaa kattava opintotarjonta ja kustannusten hallinta ikäluokkien pienentyessä.

Rahoituslainsäädännön uudistus avainasemassa

Monet kunnat ja muut lukiokoulutuksen järjestäjät miettivät lähivuosina, miten ne pystyvät huolehtimaan lukiokoulutuksesta, sen laadusta ja saavutettavuudesta. Tällöin koulutuksen järjestäjien yhteistyö on avainasemassa. Pääosa yhteistyöstä on toiminnallista, mutta kunnille on annettava myös tosiasialliset mahdollisuudet järjestäjärakenteen muutoksiin, mikäli ne itse näkevät sen tarkoituksenmukaiseksi.

Jääkiekkolegenda Wayne Gretzky tapasi sanoa, että ei kannata mennä sinne, missä kiekko on. Kannattaa mennä sinne, minne kiekko on menossa. Substanssilainsäädäntö antaa jo hyvät mahdollisuudet yhteistyölle. Sen sijaan rahoituslainsääntö on tällä hetkellä suurimpana kantona kaskessa. Monet pienet lukiokoulutuksen järjestäjät menettävät nimittäin nykyjärjestelmässä rahoitustaan, jos ne päättävät tarkoituksenmukaisuussyistä siirtää oppilaitoksensa yhden järjestäjän alaisuuteen. 

Toivottavaa on, että kun lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmää hallitusohjelman mukaisesti uudistetaan, uudistus auttaa koulutuksen järjestäjiä huolehtimaan lukiokoulutuksen järjestämisestä joko yksin tai yhdessä naapurin kanssa. Valtiovallan kannattaa nyt toimia viisaasti ‒ seuraava syöttö eli rahoituslainsäädännön uudistus on keskeinen: se voi joko parantaa tai heikentää yhteistyömahdollisuuksia.