Viisi pointtia TE-uudistuksen rahoista

Säästötoimet iskivät myös TE-uudistukseen

Kuntaliiton arvion mukaan TE-uudistuksen rahoituksessa on vähintään 100 miljoonan euron vaje, mikä tarkoittaa, että työllisyysalueet joutuvat jo lähtötilanteessa sopeuttamaan toimintaansa tai paikkaamaan rahoitusvajetta verotuloilla. Koska yleinen taloustilanne on heikentynyt ja monilla kunnilla on jo taustalla veroprosentin korotuksia, sopeuttaminen vaikuttaa todennäköiseltä vaihtoehdolta.

Lisäksi hallitus pyrkii (HE 120/2024) kohdentamaan palkkatuen käyttöä yksityiselle sektorille siten, että palkkatukea saisi myöntää kunnille vain erityistapauksissa. Muutoksen perusteella kuntien valtionosuuksia vähennetään 37 miljoonalla. Tässä yhteydessä olisi syytä puhua avoimesti leikkauksesta sen sijaan, että muutos esitetään kuluja vähentävänä tehtävämuutoksena.

Etuuskulut lisäävät kuntien suhdanneherkkyyttä

Kuntien taloudellinen vastuu työttömyyden etuuskuluista kasvaa merkittävästi uudistuksen myötä. Jatkossa kunnat osallistuvat työttömien etuuskulujen maksamiseen jo 100 päivän jälkeen niin sanottujen sakkomaksujen muodossa. Tämä lisää kuntien painetta saada työttömät nopeasti töihin, mutta samalla se tekee kuntien taloudesta aiempaa suhdanneherkemmän.

Uudistuksen alkuperäisistä vaikutusarvioista havaitaan, että jos uudistus olisi tullut voimaan 2000 luvun alussa olisivat sakkomaksut heilahdelleet 450–900 miljoonan haitarissa. Vaikka uudistus tuo kunnille uusia työkaluja työllisyyden hoitoon, lisää se kuitenkin samalla vaikeasti ennustettavia taloudellisia riskejä.

Kuva 1. Kuntien laskennallinen rahoitusvastuun kehitys historiallisessa tarkastelussa.

Hyvinvointialueiden rooli työllisyyden tukemisessa

Hyvinvointialueiden rooli on merkittävä erityisesti niiden työttömien kohdalla, jotka eivät voi terveydellisistä syistä työllistyä. Osalla työttömistä on terveyshaasteita, kuten mielenterveysongelmia, päihdeongelmia tai kroonisia sairauksia. Jos sote-palvelut eivät ole ajoissa saatavilla tai palveluihin on pitkät jonot, myös työllistymismahdollisuudet estyvät.

Vaikka hyvinvointialueet tekevät jo nyt paljon yhdyspintatyötä, niiden taloudellinen vastuu työttömyyden hoidosta on rajattu. Kuntien näkökulmasta tämä on haaste, sillä sote-palveluiden laatu ja saatavuus vaikuttavat merkittävästi työllisyyteen, mutta kunnat eivät voi suoraan vaikuttaa niiden järjestämiseen.

Sidonnat hidastavat työllisyysalueiden sopeutumista

Uudistuksessa kunnille siirtyy niin sanottuja sidontoja, eli maksuvelvoitteita, jotka perustuvat TE-toimistojen aiempiin päätöksiin. Näitä ovat esimerkiksi palkkatukien, starttirahojen ja kulukorvausten maksut. Sidonnoilla turvataan palveluiden sujuva jatkuminen vuoden vaihteen yli.

Sidonnat rajoittavat työllisyysalueiden mahdollisuuksia kohdentaa resursseja uudelleen ja kehittää toimintaansa. Tämä hidastaa alueiden kykyä mukautua uusiin tehtäviin. Sidontojen määrä on alussa suuri, mutta ne vähenevät asteittain vuoden edetessä.

TE-palvelut sulautuvat osaksi kuntien palveluita

TE-palvelut tulevat uudistuksen myötä osaksi kuntien yleistä palvelu- ja rahoitusjärjestelmää. Vaikka tällä hetkellä TE-palvelut käsitellään erillisinä valtionosuuslaskelmien osalta, tulevaisuudessa ne sulautua osaksi valtiovarainministeriön vos-Exceleitä.

Tämä tarkoittaa, että työllisyysalueet eivät voi enää laatia suoraan TE-budjetteja valtion rahoituslaskelmien pohjalta. Budjetointi voi perustua esimerkiksi vaikuttavuus- ja tuloksellisuustiedon pohjalta tehtyihin arvovalintoihin: mihin niukat resurssit kannattaa käyttää?

Kuva 2. Sivistystoimi kattaa yli puolet.