Uusi komissio tahtoo edetä reippaasti kohti hiilineutraalia EU:ta

Terveiset Brysselistä! Uusi komissio on asettunut taloksi, ja mielenkiinnolla odotamme, mitä tuleman pitää. Uutiset ovat täyttyneet Draghin, Lettan ja Niinistön raporteista, kilpailukyvystä, hiilestä irtautuvasta teollisuudesta, investoinneista, innovaatioista ja turvallisuudesta. Nämä teemat varmasti hallitsevat keskustelua myös tulevat vuodet.  

Toista Green Dealia emme asialistalla näe. Ursula von der Leyen on jo tovin vakuuttanut, että nyt keskitytään uuden sääntelyn sijaan toimeenpanoon. Tälle on varmasti tarve. Jos kaikki jäsenmaissa suunnitellut ilmastotoimet toteutuvat, EU:n päästöt ovat vuonna 2030 laskentatavasta riippuen 47 tai 51 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990. Tavoite on 55 prosentin vähennys. 

Vesipuitedirektiivissä tavoitellaan vesien hyvää tilaa vuoteen 2027 mennessä. Pintavesissä tähän tavoitteeseen ekologisen tilan osalta on päässyt 37 prosenttia vesistöistä. Samalla elinympäristöjen pirstaloituminen jatkuu ja materiaalit kiertävät taloudessamme heikosti. Tehtävää siis on valmiidenkin lakien kanssa. Viimeistään nyt kunnat pääsevät käärimään hihat ja toimeenpanemaan viime kaudella valmistunutta sääntelyä. 

Tämän hetken polttava kysymys on, millä ratkaisuilla Green Dealissa nuijitut tavoitteet saavutetaan. EU:ssa katseet ovat kääntyneet kohti innovaatioita ja investointeja. Isoa joukkoa lobbareita ja elinvoiman ammattilaisia askarruttaa, miten niitä saadaan suomalaisiin kuntiin. Myös arkisemmilta tuntuville toimintamallien muutoksille on tarvetta. 

On hyvä, että nyt puhutaan paljon myös siirtymän oikeudenmukaisuudesta. Nyt on myös edunajajien aika kuunnella korva tarkkana, miten voimaan tulevat lainsäädännön muutokset kuntiin vaikuttavat, ja viedä tätä viestiä Euroopan komissioon. Onnistuneesta lainsäädännöstä ja toimeenpanosta sekä mahdollisista valuvioista pitää kertoa pöytiin, joissa puhutaan ilmasto- ja ympäristöpolitiikan tulevaisuudesta.  

Ja sitten tulevasta: aloitteitakin on tiedossa, muun muassa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, kestävään veden käyttöön ja kiertotalouteen liittyen. Nämä ovat Suomen kannalta oleellisia teemoja. Yhä useammassa kunnassa mietitään keinoja tulvavesien tai veden niukkuuden hallintaan ja kaupunkivihreän lisäämiseen. Myös elinkeinojemme pitää sopeutua. Vesihuollon saneeraustarve on kasvussa, ja jätehuollon prosessit reagoivat yhä kasvavaan tarpeeseen tuottaa uusiomateriaalia.  

Päästövähennysten saralla tapahtuu myös. Teollisuus pitää irrottaa hiilestä ja jäännöspäästöt napata varastoon. Kunhan päästövähennyksen välitavoite vuodelle 2040 saadaan lisättyä ilmastolakiin, edessä on uuden, vuoden 2030 jälkeisen ajan ilmastoarkkitehtuurin sorvaus. 

Kuntien ilmastotavoitteet on asetettu kovaa vauhtia lähestyviin vuosiin. Paljon ehditään vielä tehdä nykyisillä suunnitelmilla, mutta myös uutta aikaa aletaan tehdä lähivuosina.  

EU-lainsäädäntöpohjan on oltava vakaa, jotta investoinnit ja suunnitelmat voivat toteutua. Komissio haluaa pitää kiinni Green Dealissa sovituista tavoitteista ja rakentaa kilpailukykyään niiden puitteissa. Lisäksi se haluaa edetä reippaasti kohti hiilineutraalia EU:ta saavuttaen 90 prosentin välitavoitteen vuonna 2040. Ennakoitavissa oleva poliittinen päätöksenteko ei kuitenkaan ole aikamme ilmiö, kuten olemme huomanneet sekä Euroopan parlamentissa että jäsenmaissa. 

Tästä huolimatta näyttää siltä, että kunnat voivat huoleti jatkaa ilmasto- ja ympäristötyötään sen pohjalta, mitä nyt on päätetty. Etunamme on, että olemme monessa jo pidemmällä kuin EU keskimäärin. Edunvalvonnan kannalta peli on avattu: perustelluille korjausehdotuksille pitäisi löytyä herkkiä korvia. Samalla on aika varmistaa, että uudet aloitteet palvelevat meidän kehittämistarpeitamme.