Uuden kunnan ensimmäinen tilinpäätös

Sote-uudistuksen vaikutukset ovat keskeisessä roolissa viime vuoden tilinpäätöksissä, kun jopa puolet kuntien taloudesta siirtyi hyvinvointialueiden vastuulle. Vaikka kuntatalous jäi hieman odotuksista, saavutti se silti ennätysvahvan vuosikatteen ja tilikauden tuloksen.

Poikkeuksellisen vahva tulos oli seurausta kertaluonteisista eristä, jotka paransivat verorahoitusta miljardeilla euroilla. Verohännät täydensivät kuntien verotuloja 1,4 miljardilla eurolla, kun taas takaisinperittävien valtionosuuksien positiivinen tulosvaikutus oli 0,5 miljardia euroa.

Ilman näitä kertaluonteisia eriä, tilanne olisi ollut toinen, ja tulos olisi jäänyt lievästi negatiiviseksi ja vuosikate romahtanut peräti 40 prosenttia edellisvuodesta.

Kuntatalouden oikeat mittarit

Kuntatalouden tasapainon määrittäminen herättää kysymyksiä, sillä pelkkä tuloksen katsominen antaa vääristyneen kuvan kuntataloudesta. Mielestäni tilikauden tulos ei ole paras mittari kuntien tasapainon arvioimiseen. Ehkä se on muuten hyvä mittari, mutta sen asteikko vaikuttaa olevan virheellinen.

Yksi ongelma piilee siinä, että tuloksen laskennassa investoinnit jaksotetaan poistoina. Poistotaso on lähes poikkeuksetta investointitasoa alhaisempi, mikä antaa virheellisen kuvan pääoman kulumisesta. Korjattu tulos edellyttäisi korkeampaa poistotasoa ja lyhyempiä poistoaikoja. Siten saavutettaisiin oikeampi tulos, joka heijastaisi paremmin kuntatalouden todellista tilaa. Kuvasta näemme, kuinka poistotaso jäänyt systemaattisesti jälkeen todellisesta investointitasosta.

Kuva 1. Vuosikate riitti kattamaan poistonalaiset investoinnit vuonna 2023.

Vuonna 2023 tapahtui poikkeus 2000-luvulla, kun vuosikate riitti kattamaan investointimenot. Tämä ilmiö on toistunut vain kolmena vuotena tällä vuosituhannella. Viime vuonna investoinnit saatiin rahoitettua kokonaisuudessaan tulorahoituksella ilman velkaantumista.

Toiminnan ja investointien rahavirta näyttäisi olevan parempi mittari talouden arviointiin. Tämä mittari pystyy tarjoamaan kokonaisvaltaisemman kuvan kuntien taloudesta, eikä se ole yhtä riippuvainen kuntien kirjanpitoratkaisuista.

Rahavirran käyttö mahdollistaa tarkemman kuvan kuntien taloudesta, sillä se ottaa huomioon sekä toiminnan että investointien vaikutukset. Erityisen hyödyllistä on, että se kykenee kuvaamaan investointimenojen lisäksi paremmin myös omaisuuden myyntejä. Toiminnan ja investointien rahavirta tarjoaa siten syvällisemmän ymmärryksen siitä, miten kunnat käyttävät varojaan ja miten niiden taloudellinen tila kehittyy.

Toiminnan ja investointien rahavirta on rahoituslaskelman välitulos, jonka negatiivinen (alijäämäinen) määrä ilmaisee, että menoja joudutaan kattamaan joko kassavaroja vähentämällä tai ottamalla lisää lainaa. Positiivinen (ylijäämäinen) määrä ilmaisee, kuinka paljon rahavirrasta jää nettoantolainaukseen, lainojen lyhennyksiin ja kassan vahvistamiseen.

Positiivinen rahavirta mahdollisti lainojen takaisinmaksun

Toiminnan ja investointien rahavirran perusteella kuntatalous osoitti lievää ylijäämää vuonna 2023, arviolta noin 230 miljoonaa euroa. Tämä merkitsee positiivista käännettä, sillä toiminnan ja investointien rahavirta on ollut 2000-luvulla positiivinen ainoastaan neljässä tilinpäätöksessä.

Vaikka kuntien investointitaso pysyi suhteellisen korkeana sote-uudistuksen jälkeen, vähentyen ainoastaan 20 prosenttia, vahvan vuosikatteen ansiosta rahavirta kääntyi ylijäämäiseksi viime vuonna.

Ylijäämäinen rahavirta käytettiin lainojen takaisinmaksuun, mikä johti kuntien lainakannan laskuun jo toista vuotta peräkkäin. Vaikka pitkäaikaista lainaa otettiin lisää, lyhytaikaista lainaa maksettiin samanaikaisesti pois, mikä johti nettona noin 300 miljoonan euron laskuun lainakannassa.

On merkittävää, että 177 kuntaa maksoi lainojaan takaisin, kun taas 104 kuntaa otti lisää lainaa. Tämä kuvastaa kuntien erilaista taloudellista tilannetta ja strategisia päätöksiä lainanoton suhteen.

Kuva 2. Toiminnan ja investointien rahavirta lievästi plussalla.

Kuntien korkokulut kehittyivät markkinakorkoa suotuisammin

Markkinakorot lähtivät kovaan nousuun 2022 vuoden lopussa ja korkohuiput nähtiin syyskuussa 2023. Kuntien korkokulut kehittyivät kuitenkin huomattavasti markkinakorkoja suotuisammin. Kuntien korkokulut kaksinkertaistuivat edellisvuodesta, mutta samalla myös korkotulot lisääntyivät. Korkokulut kasvoivat yhteensä 175 miljoonalla eurolla, kun taas korkotulot lisääntyivät 90 miljoonaa euroa. Lainan takaisinmaksun lisäksi erilaiset korkosuojaukset osoittautuivat tehokkaiksi keinoksi hillitä korkokulujen kasvua.

Korkokulujen kasvua hallittiin pääosin kiinteäkorkoisilla lainoilla, mutta osa kunnista on käyttänyt myös koron nousulta suojaavia rahoitusmarkkinainstrumentteja. Noin 50 kunnalla oli käytössään korkojohdannaisia, jotka pienensivät korkokuluja yhteensä noin 40 miljoonalla eurolla. Ennen koronnousua näistä suojauksista aiheutui noin 50 miljoonan euron kustannukset.

Vaikka markkinakorot ovat jo laskeneet huipustaan, kuntien korkokulujen odotetaan kasvavan lähivuosina. Tämä johtuu siitä, että kiinteäkorkoisten lainojen korot tulevat tarkistettaviksi keskimäärin 5–10 vuoden välein, mikä aiheuttaa korkokulujen kasvua aina korontarkistusten yhteydessä, koska korkotason ei enää odoteta palaavan vuotta 2022 edeltävälle tasolle.

Kuva 3. Kuntien korkokulut kehittyivät markkinakorkoa suotuisammin. Keskikorko kuvaa kuntien lainakannan keskimääräisät korkoprosenttia.

Myös omaisuuden myynnit paransivat rahavirtaa

Kunnat ovat 2000-luvulla lähes poikkeuksetta myyneet omaisuuttaan, ja esimerkiksi vuosina 2021 ja 2022 sote-kiinteistöjen myynnit paransivat rahavirtaa, paisuttaen sitä useilla sadoilla miljoonilla euroilla. Viime vuonna omaisuutta kuitenkin myytiin selvästi vähemmän kuin aiempina vuosina.

Omaisuuden myynti keskittyi viime vuonna tonttien myyntiin. On huomattava, että maa-alueiden tasearvot eivät yleensä vastaa markkinahintaa ja siksi niiden myynneistä syntyy myyntivoittoa. Tämän lisäksi on huomattava, että kunnat ovat käyttäneet merkittävästi varoja myytävien maa-alueiden parantamiseen, kuten kunnallistekniikkaan ja erinäisiin maanrakennustöihin. Tämä aiheuttaa sen, että maa-alueiden myyntivoitot näyttävät tilinpäätöksissä suuremmilta kuin jos edellä mainitut kustannukset huomioitaisiin.

Toisaalta myynnit ovat olleet kuntatalouden rahavirran ja tuloksen pelastus, sillä ilman niitä rahavirta olisi ollut entistä enemmän pakkasella. Omaisuuden myynnit, erityisesti tonttien osalta, näyttävät olevan lähes jatkuvaa toimintaa, jota heilauttavat lähinnä markkinan suhdanteet. On kuitenkin tärkeää huomata, että näihin liittyvät kulut saattavat näkyä tilinpäätöksen muilla riveillä, eivätkä myyntien tuotot jakaudu tasaisesti kuntakentän kesken.

Kuva 4. Omaisuutta myytiin aiempaa vähemmän.

Eriytyykö kuntien taloudet näkymien heikentyessä?

Vuosikatteella mitattuna yli 100 000 asukkaan kaupunkien talous näyttää olevan kaikista vahvin. Suurten kaupunkien vahva vuosikate mahdollistaa suuret investoinnit, joka kuitenkin painaa isojen kaupunkien rahavirran keskimääräistä alemmaksi

Alle 5 000 asukkaan kunnissa puolestaan havaitaan paras rahavirta. Vaikka näiden kuntien vuosikate on heikoin, alhaiset investointimenot mahdollistavat hyvän rahavirran. On kuitenkin tärkeää huomata, että pienten kuntien rahavirta kääntyisi alijäämäiseksi, mikäli niiden investointitaso vastaisi muita kuntia.

Kuntakokoluokista on syytä tiedostaa, että ne pitävät sisällään hyvin eri tilanteissa olevia kuntia. Sekä pienistä, että suurista löytyy taloudellisesti vahvoja ja heikkoja kuntia. Esimerkiksi alle 5 000 asukkaan kunnissa havaitaan peruskunnan kertynyttä ylijäämää, kuten Enontekiössä, Tervolassa ja Enonkoskella yli 7 000 euroa asukasta kohden. Toisaalta vastaavan joukon Lestijärvi, Pertunmaa ja Kyyjärvi painiskelevat jopa 500–2500 euron asukaskohtaisten alijäämien kanssa. Esimerkit osoittavat kuinka saman kokoluokan kuntien taloudelliset tilanteet voivat vaihdella merkittävästi.

Kuva 5. Vahva vuosikate mahdollistaa korkeat investoinnit.

Kuntien taloustilannetta mittaavan talousbarometrin mukaan kuntien talousjohtajat ennustavat taloustilanteen heikentyvän nopeasti seuraavan 12 kuukauden aikana. Tämä näkemys ulottuu kaikkiin kuntakokoluokkiin, mikä viittaa laajamittaiseen talouden heikentymiseen. Erityisen huolestuttavaa on, että heikentyvä taloustilanne näyttää iskevän erityisesti niihin alueisiin, jotka ovat jo nyt kamppailleet talousongelmien kanssa.

Viime vuoden tilinpäätöksissä havaitaan jo merkkejä kuntien eriytymistä. Vaikka viime vuoden talousluvut ovatkin ennätyksellisen hyvät, on huomattava, että 12 kunnan vuosikate oli negatiivinen ja peräti 49 kunnan tulos oli pakkasella. Tämä osoittaa, että joidenkin kuntien taloushaasteet ovat jo alkaneet, vaikka kokonaistilanne ei vielä näytä synkältä viime vuoden tilinpäätöksissä.

Liitteen diapaketeista löydät lisämateriaalia ja analyysejä viime vuoden tilinpäätöksistä. Voit tarkastella kuntakohtaisia tilinpäätöslukuja lisäksi tilinpäätösanalyysit-sivustollamme.

C21 kaupunkien vuoden 2023 tilinpäätöstiedot (pdf, 9 sivua)
Laaja tietopaketti, TPA2023 (pdf, 45 sivua)