Selviävätkö kunnat tulevaisuudessa?

Suomessa järjestetään kunta- ja aluevaalit huhtikuussa 2025. Mitä kysymyksiä ja haasteita päättäjillä on edessään? Haluatko työskennellä kuntapolitiikan parissa? Vaaliblogisarjassamme avaamme Kuntaliitossa keskustelun tulevaisuuden kunnista ja siitä, miksi sinun tulisi käyttää ääntäsi ja kenties asettua ehdokkaaksi. 

Sote-uudistus, TE-palvelu-uudistus, valtionosuusuudistus – kuntien toimintaa mullistavia uudistuksia satelee maassamme tiuhaan tahtiin. Kun siihen vielä lisätään taloudellinen todellisuus, väestönkehitys ja väestön palveluodotukset, onkin syytä kysyä: Selviävätkö kunnat tulevaisuudessa?

”Kaffe med Uffe” -tapaamisessa 9.10.2024 meillä oli tilaisuus keskustella asiasta Håvard Moen kanssa, joka on vanhempi neuvonantaja Norjan kuntaliiton omistamassa KS Konsulent -yhtiössä. Kuulimme hänen analyysinsa kolmesta mahdollisesta Norjan kuntasektorin kehitysskenaariosta vuoteen 2040 mennessä. 

Pohjoismaat tarvitsevat yhteistyötä, ja maana Norja muistuttaa paljon Suomea sekä kuntarakenteeltaan että kuntien haasteissa. Kummassakin maassa on noin 5,5 miljoonaa asukasta, asutus on suhteellisen harvaa ja etäisyydet ovat pitkiä. Kuntia on paljon, mutta väestö keskittyy pääkaupunkialueille.

Suurin ero maiden välillä on BKT:ssä. Norjan öljyrahasto, joka perustettiin 1990-luvulla, ”omistaa” periaatteessa 1,5 prosenttia maailman osakemarkkinoista ja kasvaa niin vauhdilla, että rahaston Norjan kruunujen määrä täyttäisi nopeasti tämän tekstin. Moen mukaan rahasto kuitenkin rajoittaa keskustelua, innovaatiokykyä ja muutoshalukkuutta Norjassa. Painava kassakirstu ei auta, kun kädet loppuvat kesken, ihmiset muuttavat ja välimatkat säilyvät pitkinä.

Olemme jo kauan tienneet, että väestönkehitys on kaikille länsimaille suuri haaste. Norjassa väestö kasvaa hitaasti, mutta jokaista uutta työikäistä asukasta kohden eläkeläisten (yli 60-vuotiaiden) määrä kasvaa 24 hengellä. 

Niin sanottu huoltosuhde eli 16–67-vuotiaiden määrä suhteessa yli 68-vuotiaiden määrään on noin 10 vuoden aikana laskenut 5:stä 3,5:een, ja kehityssuunta jatkuu, eli yhä harvemmat elättävät yhä useampia. Syntyvyys on Norjassa ja Suomessa suunnilleen samalla alhaisella tasolla. Lapsia on yhä vähemmän.

Haasteet ovat tiedossa, mutta pystymmekö kohtaamaan ne, toimimaan ja tekemään päätöksiä ajoissa?  Minne olemme menossa?

Todettakoon, että Norjassa joka viides aikuinen on työelämän ulkopuolella ja maassa on Pohjoismaiden korkeimmat sairauspoissaolot. Mielenkiintoista on, että myös maahan muuttaneilla ruotsalaisilla ja suomalaisilla näyttää olevan sama ongelma – heillä on pian yhtä paljon poissaoloja kuin norjalaisilla.

Håvard Moe nostaa esiin kolme kuntakentän tulevaisuusskenaariota: 

1. Romahdus. Kunnat eivät kykene hoitamaan niille annettuja tehtäviä. Palvelut kärsivät, talous karkaa käsistä, eriarvoisuus lisääntyy eivätkä kuntapäättäjät pysty tekemään ratkaisevia päätöksiä ajoissa. Romahdus merkitsee sitä, että valtio ottaa hoitaakseen yhä enemmän toimintoja.
2. Kivun tie. Toimintoja sopeutetaan hitaasti, askel askeleelta, ja niitä keskitetään. Päätetään alueellisista ratkaisuista, mutta henkilöstön saatavuus on jatkuva ongelma. Kuntien väliset erot kasvavat sopeutustoimista huolimatta.
3. Pitkäjänteinen ajattelu. Tiivistetään kuntien välistä yhteistyötä, joka pitkällä aikavälillä johtaa myös yhdistymisiin ja yhteisiin tehokkaisiin ratkaisuihin. Moen mukaan 2030-luvulla ihanne on kaikilla toimialoilla IKEA-kunta: iso, nopea, turvallinen, halpa ja monessa mielessä ”tee se itse” -kunta.

Millaiset ovat Suomen kuntien skenaariot vuoteen 2040 mennessä? Haasteet ovat tiedossa, mutta pystymmekö kohtaamaan ne, toimimaan ja tekemään päätöksiä ajoissa?  Minne olemme menossa?

Tässä on päättäjille pohdittavaa ennen tulevia kunnallisvaaleja huhtikuussa 2025.