Riittääkö tahto lasten ja nuorten palvelujen rahoituksen turvaamiseksi?  

Hallituksen on ensi viikon kehysriihessään etsittävä ratkaisut, joilla sote-uudistuksen yli 400 miljoonan euron pysyvä lisäleikkaus saadaan siirrettyä pois kuntien maksuvastuulta. Jos lisäleikkauksen annetaan toteutua, kunnat ovat pakotettuja säästämään opetuksesta ja muista lasten ja nuorten palveluista, tinkimään tuoreeltaan TE-palveluista tai karsimaan investoinneistaan. Lisäksi riskinä on kokonaisveroastetta nostavat hallitsemattomat verojen korotukset, jotka kohdistuvat kunnallis- ja kiinteistöveroihin. 

Lisäleikkaus veisi valtionosuusjärjestelmän lopullisesti romuttamolle 

Tähän mennessä kuntatalous yksinään on ollut se taho, joka on ottanut vastaan kaikki sote-uudistuksen talousiskut. Tänä vuonna 115 kunnan valtionosuus vähenee yli 100 euroa asukasta kohden sote-tasauserien takia ja 11 kunnalle ministeriö lähettää laskun negatiivisen valtionosuudesta.  

Kuntien valtionosuusjärjestelmä vetelee viimeisiään. Jos niin ministeriön väelle kuin meille kuntakentälle täysin yllättäen marraskuussa tulleen lisäleikkauksen annetaan toteutua, rumentaa se valtionosuuslukuja entisestään.  

Keinoja 400 miljoonan lisäleikkauksen kompensointiin kunnille on useita 

Kompensaatiotekniikan valinnalla on vaikutusta paitsi siihen, miten leikkaus ja kompensaatio kumoavat toisensa koko maan tasolla, mutta myös siihen, miten kompensaatio jakautuu kuntien välillä.  

Tasapuolisin tapa kuntien välillä lisäleikkauksen kompensointiin olisi valtionosuusprosentin pysyvä korotus siten, että korotuksen tuottama euromäärä ja lisäleikkaus olisivat eurolleen yhtä suuria koko maan tasolla. Valtionosuusprosentin muutos takaisi sen, että kompensaatio olisi asukasta kohden yhtä suuri kaikissa kunnissa ja vastaisi lisäleikkausta myös yksittäisen kunnan tasolla.Kuntien valtionosuuden lisäämisellä on vastaava vaikutus valtiontalouden kehyksiin, mikä vaikeuttaa vaihtoehdon toteuttamista. 

Toinen vaihtoehtoinen tapa voisi olla vahvistaa kunnan veropohjaa siirtämällä kunnan tuloverosta tehtäviä vähennyksiä valtionverotukseen ilman, että muutoksella on vaikutusta veronmaksajan asemaan. Tämä vahvistaisi kuntatalouden tärkeimmän tuloerän, kunnan tuloveroprosentin tuottoa. Lisäksi hallitusohjelman (s. 54) tavoitteen mukaisesti se ”kaventaisi kuntien nimellisten ja efektiivisten veroprosenttien välistä eroa”. Muutos vaikuttaisi suhteellisesti eniten niissä kunnissa, jossa kunnallisverotuksesta tehtävät vähennykset ovat suuret. Valtiontalouden kannalta lisääntyneet vähennykset pienentäisivät valtion verotuloja. 

Kolmas ja toimijoiden välisellä uudistuneella työnjaolla helpoimmin perusteltavissa oleva tapa lisäleikkauksen kompensointiin olisi kuntien perustoimeentulotuen rahoitusosuuden pienentäminen. Vaikka kaikki sosiaalihuollon tehtävät siirtyivät vuoden 2023 alusta hyvinvointialueille, kunnille jäi rahoitusvastuu Kelan myöntämän toimeentulotuen kustannusten puolikkaasta. Rahoitusosuus pienentää kuntien valtionosuutta yli 10 prosenttia vuosittain. Ilman uusia päätöksiä kuntien rahoitusosuus ts. valtionosuusvähennys on noin 364 miljoonaa euroa vuonna 2025. Perustoimeentulotuen saajien osuus väestöstä vaihtelee huomattavasti eri kuntien välillä (Kela 10.4.2024) ja vastaavasti vaihtelee myös kunnan rahoitusosuus. Täten kompensaation toteuttaminen perustoimeentulotuen rahoitusosuutta pienentämällä kohdistuisi kuntiin toimeentulotukimenojen suhteessa. 

Neljäs vaihtoehtoinen tapa lisäleikkauksen kompensointiin voisi olla kuntien yhteisöveron jako-osuuden korotus. Yhteisöveron jako-osuutta on vuosien saatossa käytetty kunta-valtio-suhteessa tehtyjen rahoitusmuutosten kompensaatiokeinona, koska sen muutoksella ei ole vaikutusta valtiontalouden kehyksiin. Esimerkiksi varhaiskasvatusmaksujen alennus vuonna 2023 kompensoitiin kunnille yhteisöveron jako-osuuden korotuksella. Kuntien yhteisövero-osuuden nosto kohdistuu vain osaan kunnista, vaikka lisäleikkaus vähentää valtionosuutta jokaisessa kunnassa asukasta kohden yhtä suurella euromäärällä. 

Eri näkökulmista tarkasteltuna vähiten huono ratkaisu kompensaatioksi voisi olla kokonaisuus, joka yhdistelisi kahta tai useampaa edellä mainittua tekniikkaa.Tärkeintä on, että kompensaatio on pysyvä, ei vain yhtä vuotta tai esimerkiksi kehyskautta koskeva.  

Soten ei saa antaa syödä TE-uudistuksen eväitä 

Kompensaatiopaketin kokoamisessa tärkeintä on varmistaa, että koko 400 miljoonan lisäleikkaus saadaan katetuksi valittujen tekniikoiden avulla. Kuntien talous ei kestä tämän mittaluokan, siis valtionosuuden lähes viidenneksen vähennystä kahden vuoden sisällä varsinkaan nyt, kun juuri vuonna 2025 kuntien järjestämisvastuu TE-tehtävissä laajenee.