Pohjoismaat voivat olla maailman parhaita kotoutumisen edistämisessä

Pohjoismailla on yhteinen visio tulla maailman sosiaalisesti kestävimmäksi alueeksi, jossa maahanmuuttaneet ovat aktiivisia yhteiskunnan jäseniä.

Vaikka kaikki Pohjoismaat kärsivät työvoimapulasta, maahanmuuttaneet– erityisesti naiset, heikosti koulutetut ja EU:n ulkopuolelta tulleet – kohtaavat suuria esteitä pyrkiessään pohjoismaisille työmarkkinoille. Suomessa kotimaisiin kieliryhmiin kuuluvien työikäisten määrä vähenee jopa 310 000 henkilöllä vuoteen 2040 mennessä, mikä rajoittaa yritystoiminnan kasvua ja vaikeuttaa julkisten palvelujen tuotantoa. 

Pohjoismaiden aluekehityksen ja -suunnittelun tutkimuskeskus Nordregion raportti Employers' perspectives on hiring immigrants - Experiences from the Nordic countries osoittaa, että työnantajat ovat ratkaisevassa asemassa paitsi heikosti koulutettujen maahanmuuttaneiden palkkaamisessa myös kotoutumisen edistämisessä.

Raportissa ehdotetaan, että jotta nykyiset esteet voitaisiin ylittää, työnantajien tulisi joustaa kielivaatimuksissaan ja antaa mahdollisuus kielen oppimiseen työssä. Työvoiman tarjonnan ja kysynnän parempaa kohtaamista varten on myös tärkeää tiivistää yhteistyötä julkisen sektorin, kolmannen sektorin organisaatioiden ja henkilöstöpalveluyritysten kanssa.

Toivottavasti maahanmuuttaneiden palkkaaminen on menestystekijä yrityksille ja organisaatioille, jotka näyttävät asiassa mallia ja palkkaavat työntekijöitä eri taustoista. Maahanmuuttaneille tämä avaa oikean mahdollisuuden rakentaa elämää maassamme. Mielestäni meidän ei pitäisi tarkastella tätä pelkästään työvoimanäkökulmasta, vaan yhteiskunnallisena vastuuna, jossa kunnat yhdessä yritysten kanssa työskentelevät paremmin toimivan ja kaikki työikäiset mukaanottavan työmarkkinan puolesta. 

Kunnat ovatkin Suomessa päävastuussa kotoutumisen edistämisestä vuodesta 2025 eteenpäin, kun työvoimapalvelut siirtyvät kuntien hoidettaviksi. Voisikin sanoa, että kunnilla on yritysten kanssa jatkossa elinvoiman ja kotoutumisen edistämisen avaimet.

Mitä tapahtuu ukrainalaisille pakolaisille?

Muutama viikko sitten osallistuin kollegani kanssa Oslossa NIBR:n (The Norwegian Institute for Urban and Regional Research) ja OsloMetin (Oslo Metropolitan University) järjestämään työpajaan. Saimme tutustua tutkimukseen, joka perustuu vertailevaan analyysiin siitä, miten tilapäistä suojelua saaneita ukrainalaisia pakolaisia on vastaanotettu Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa helmikuun 2022 ja tammikuun 2024 välisenä aikana. Vaikka suuria määriä ukrainalaisia pakolaisia onkin virtautunut Pohjoismaihin, niillä ei ole ollut yhtenäistä politiikkaa, mikä hämmästyttää minua.

Kuinka kauan tilapäistä suojelua saaneet ukrainalaiset pakolaiset viipyvät Pohjoismaissa, on epävarmaa. Tämä on pulma sekä kansallisille päättäjille, paikallisille toimijoille että itse ukrainalaisille pakolaisille itselleen. Palaavatko he koskaan kotiin?

Kysymys herättää monia ajatuksia. Tulisiko meidän panostaa pitkäaikaisiin strategioihin ukrainalaisten pakolaisten kielitaidon ja taitojen parantamiseksi vastaamaan meidän työmarkkinoidemme vaatimuksia? Vai pitäisikö toimien keskittyä tarjoamaan ukrainalaisille jonkinlaista nopeaa työllistymistä odottaessaan paluuta? Millaisia vaikutuksia maissa valitulla politiikalla ja käytännöllä on ollut pakolaisten työllistymiseen?

Kaikilla tasoilla kaikissa Pohjoismaissa tilapäistä suojelua pidetään väliaikaisena ratkaisuna. Mitä tapahtuu, kun 3 vuoden jakso päättyy, mutta rauhaa ei ole näkyvissä?

Paikallisella tasolla ukrainalaisten vastaanotto on ollut ylivoimaista, vaikka resurssit ovat olleet rajalliset. Samalla näemme, ettei ukrainalaisten taidoilla välttämättä ole vastinetta paikallisen työmarkkinatarpeen kanssa.

Yksilötasolla tilapäinen suojelu aiheuttaa paljon epävarmuutta ja jopa pelkoa, mikä tietenkin vaikuttaa kotoutumismotivaatioon. Monet ukrainalaiset miettivät, tulisiko heidän hyväksyä mikä tahansa työ vai pyrkiäkö työhön, joka vastaa omaa osaamista. Nämä ovat kysymyksiä, joihin ei ole helppoja vastauksia, sillä kielitaidon puute on edelleen merkittävä työllistymisen este.

Inspiroidun hyvistä malleista

Syvällä sydämessäni niin sanottuna ”nordistina” kannatan jatkuvaan Pohjoismaisten onnistuneiden kotoutumismallien hyödyntämiseen samalla kun panostamme yhteistyöhön kuntien ja yritysten välillä sekä strategiaan, joka edistää inklusiivista työmarkkinaa.

Uusien menetelmien kokeileminen voi tuoda yllättäviä tuloksia. Esteiden voittamiseksi ja kestävien ratkaisujen luomiseksi meidän on nähtävä kotoutuminen yhteisenä yhteiskunnallisena vastuuna. Jatkamalla oppimista toisiltamme ja yhteistyötä naapurimaidemme kanssa Pohjoismailla on mahdollisuudet tulla maailman sosiaalisesti kestävimmäksi alueeksi vuoteen 2030 mennessä, aivan kuten visiossa todetaan.

Lisää aiheesta:  EU-vaalit ovat kuntavaalit | Kuntaliitto.fi