Palkkatuki ja etuuskulujen rahoitusosuus: mikä on jatkossa kunnalle edullisinta?

Syyskuusta 2024 alkaen palkkatuki ei enää kerrytä työssäoloehtoa, paitsi tiettyjen erityisryhmien, kuten yli 60-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien ja alentuneen työkyvyn henkilöiden osalta. Lisäksi hallitus on estämässä palkkatuen myöntämisen kunnille ja kuntayhtymille, lukuun ottamatta näitä, edellä mainittuja erityisryhmiä. 

TE-uudistuksen myötä palkkatuesta ja sen maksamisesta tulee kuntien vastuulle siirtyvä tehtävä, joka korvataan kuntien valtionosuuksia lisäämällä. Samalla hallitus kuitenkin leikkaa palkkatukeen liittyvän rajoittamisen (HE 120/2024) perusteella kuntien valtionosuuksia 37 miljoonalla eurolla vuoden 2025 alusta lähtien. 

Tulevaisuudessa kunnat siis kattavat palkkatuen kustannukset, eikä palkkatuki ole enää ulkopuolelta saatavaa työllistämistukea. Jos kunnat palkkaavat työttömiä omiin työtehtäviinsä palkkatuella, ne maksavat palkkatuen lisäksi myös muun palkan. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että palkkatuki olisi käytännössä kunnan eri hallinnonalojen välinen sisäinen erä. Palkkatuen rajoittamiseen liittyy kuitenkin huonoja puolia. Esimerkiksi se, että työllisyysalueet eivät voisi enää myöntää palkkatukea muille kunnille eivätkä kuntayhtymille. 

Vuonna 2024 palkkatuki on pääsääntöisesti enintään 1260 tai erityisperustein 1770 tai 2020 euroa kuukaudessa henkilöä kohden. Jatkossa kunta maksaa enintään 400 euroa kuussa työttömyyssakkoa yli 700 päivää työttömänä olleista työnhakijoista. Laskutoimitus osoittaa, että palkkatuen maksettu rahamäärä on aina huomattavasti suurempi kuin etuuksista saatava säästö. 

Vaikka palkkatuki kerryttäisi työssäoloehtoa, ei se silti kannustaisi kuntia käyttämään palkkatukea pelkästään etuuspäivien nollaamiseen, koska kuntien vastuu etuuskuluista palaa uudessa järjestelmässä jo 100 päivän jälkeen. Näin etuuskuluoptimoinnista saatava taloudellinen hyöty jäisi aina palkkatuen kustannuksia pienemmäksi. Työssäoloehto täyttyy nykyisin 12 kuukauden työllä eli tämän verran täytyisi maksaa palkkatukea (jos ajateltaisiin sen kerryttävän työssäoloehtoa) tai vastaavaa tukea, jotta ehto saataisiin täytettyä. Tästä saatava taloudellinen säästö on kuitenkin tukikuluja pienempi (ks. kuva alla), mikäli palkkatukijakso ei johda pysyvään työllistymiseen. Aiemmin, työssäoloehdon täyttyessä nopeammin, oli tilanne toinen. 

Työllisyysalueet voivat kuitenkin edelleen myöntää palkkatukea yksityiselle sektorille, kunhan palkkatuki noudattaa sitä koskevia valtiontukisääntöjä. Yrityksille suunnattu palkkatuki on tutkimuksissa todettu parantavan työllistymisen edellytyksiä. Palkkatuen heikennykset ovat kuitenkin vähentäneet sen houkuttelevuutta sekä työvoimaviranomaisten että työnhakijoiden silmissä. Tämä on johtanut siihen, että kunnat ovat alkaneet kehittää omia vastaavia instrumentteja, kuten työnantajille maksettavia kuntalisiä, joita palkkatukeen liittyvät säännöt eivät koske. Kuntalisät noudattavat kuitenkin palkkatukea tiukempia valtiontukisääntöjä. 

TE-uudistuksen sekä muiden lakimuutosten myötä, palkkatuen todellinen hyöty liittyy nyt siihen, että se lisää työllistymisen todennäköisyyttä ja ylläpitää työkykyä. On tärkeää, että työtön saa arvokasta työkokemusta, kasvattaa osaamistaan ja luo verkostoja työelämään. Työllä, joko palkkatuella tai ilman, on myös monille sosiaalinen merkitys. 

Kuva 1. Työllistämistuki, sillä oletuksella, että tuki kerryttäisi työssäoloehtoa.