Onko liikuntapaikkarakentamisesta leikkaaminen ainoa vaihtoehto?

Liikuntapaikkarakentamisen kovat ajat

Suomen taloustilanne on ajautunut tilanteeseen, jossa leikkauksia joudutaan tekemään lähes kaikilla sektoreilla. Valitettavasti liikunnan vastuualue ei ole poikkeus tästä. 

Valtiovarainministeriön (VM) budjettiehdotuksessa liikuntapaikkarakentamisesta ollaan leikkaamassa peräti 16,4 miljoonaa euroa, joka on valtakunnallisesti noin 60 prosenttia koko liikuntapaikkarakentamisen rahoituksesta. 

Vaikuttaa siltä, että liikunnan toimialan leikkaukset kuitataan liikuntapaikkarahoituksesta vähentämällä.

Vaikka kunnat vastaavatkin pääosin liikuntapaikkarakentamisen kustannuksista, on valtion tuella monessa tapauksessa ratkaiseva vaikutus rakentamis- tai peruskorjaushankkeen käynnistymiselle. Vuonna 2024 aluehallintoviraston myöntämien liikuntapaikkarakentamisen avustusten omarahoitusosuus oli 32,7M€ jaettujen avustusten ollessa 11M€. Avustusta myönnettiin 123 hankkeelle, joista 107 olivat suoraan kuntien omia hankkeita.

Kunnat siis panostavat huomattavasti liikuntapaikkarakentamiseen jo nyt, eikä tämänhetkisessä kuntatalouden tilanteessa ole mahdollisuutta olettaa, että kokonaisvastuu kustannuksista siirtyisi kunnille ilman merkittäviä negatiivisia vaikutuksia rakentamisen volyymiin.

Myös liikuntapoliittisen selonteon mukaan liikuntapaikkarakentamisen avustukset kohdistetaan erityisesti kuntien hankkeisiin. Kuntien merkitys liikuntapaikkojen rakentajana ja peruskorjaajana on siis merkittävä, ja vaikutus mahdollisten leikkausten myötä on suuri. Ilman valtion tukea monien liikuntapaikkojen rakentaminen tai peruskorjaus jää toteutumatta.

Suomessa on perinteisesti panostettu liikuntapaikkoihin ja niitä onkin asukasmäärään nähden hyvä määrä. Koska leikkaukset todennäköisesti jossain määrin kuitenkin kohdistuvat liikuntapaikkarakentamiseen, on aika avoimelle keskustelulle. Miten tulevaisuudessa turvataan monipuoliset, turvalliset ja ajan hengen mukaiset liikuntapaikat kuntalaisten käyttöön?