Mikä on kulttuurin tulevaisuus Suomessa?

Selvä enemmistö suomalaisista (63 %) kannattaa taiteen tukemista verovaroin (Kulttuuribarometri 2022, Suomen Kulttuurirahasto), jotta siitä nauttiminen olisi mahdollista kaikille. Tämä on edelleen merkittävä syy sille, miksi myös julkinen valta edistää ja rahoittaa kulttuuria Suomessa.

Parhaillaan on työryhmä laatimassa ehdotusta kulttuuripoliittiseksi selonteoksi. 

Selonteon valmistelu on osa Petteri Orpon hallitusohjelmaa. Selonteossa kyse on loppujen lopuksi siitä, mihin eduskunta haluaa jatkossa verovarojamme suunnattavan kulttuurissa ja taiteessa, mitä edistää, ylläpitää ja miksi.  

Kulttuuria rahoitetaan Suomessa erityisesti julkisilla varoilla. Valtion talousarvion eri momenteilta 1,3 miljardilla eurolla (LÄHDE: Cupore 2021) ja kunnissa lähes 1 miljardilla eurolla. Kuntien kulttuurin taloustietoihin voi tutustua Kuntien kulttuuritilastot KULTTI-palvelussa.

Tulevina vuosina sekä valtio että kunnat säästävät ja tekevät tiukempaa talouspolitiikkaa. Se tulee vaikuttamaan kulttuurin rahoitukseen. 

Onko meillä jatkossakin jokaisessa maakunnassa valtionosuutta saava ja maakunnan keskuskaupungin tukea nauttiva teatteri, orkesteri ja museo? Entä taiteen perusopetus. Riittääkö tavoitteellisen opetuksen pariin tulijoita entiseen malliin? Ja mihin kaikkeen me tarvitsemme taiteen, kulttuurin ammattilaisia? Onko alalla vetovoimaa ja työtä tarjolla?

Kysymyksiin ei ole helppo vastata, mutta vastauksia on löydyttävä. Selonteossa muun muassa edellä oleviin kysymyksiin vastaamalla legitimoimme kulttuurin julkista tukea. Tiukkoina aikoina tuelle olisi muitakin ottajia.

Valtion taholta heitetään palloa kuntiin rahoittaa erityisesti taide- ja kulttuurilaitoksia. Kuntapuolella käsiä ojennetaan valtion suuntaan seinien ja sisältöjen tukemiseksi. Pallottelun sijaan nyt tarvitaan pelinrakentajia. 

Moni näkee alueellisen saatavuuden turvaamisen kansallisen kulttuuripolitiikan keskeisenä tavoitteena. Tavoite ei ole uusi. Mutta mitä se tarkoittaa 2000-luvulla? Jos tavoite ei konkretisoidu toimenpiteisiin, päädymme olemaan tekopyhiä. Samaan aikaan saatavuus vähenee ja keskittyy. 

Mitä tarkoitamme alueellisella saatavuudella? 

Kulttuurin kannalta kuntien rooli koordinoida, luoda edellytyksiä, johtaa, tarjota tiloja ja tukea ja luoda kysynnän pohjaa on jatkossakin tärkeä. Kunta edistää kulttuuria nimenomaan asukkailleen. Kulttuurista on oltava hyötyä asukkaille ja paikkakunnalle.  

Mitä alueellisella saatavuudella tavoitellaan? Se ei voi tarkoittaa sitä, että joka kunnassa tulisi olla samanlaiset kulttuurin palvelut. Jokaisen kunnan ei pidä lähteä teatteria perustamaan. Sen sijaan olisi tärkeää saada kunnissa luotua tahtotila, millaista kulttuuripolitiikkaa ja palveluja kuntaan halutaan, millaiset mahdollisuudet kunnalla on siihen ja millaisia toiveita kuntalaisilla. Kulttuuri kun on osa lähidemokratiaa.  

Kunnille on annettu tehtäväksi tehdä kulttuuripolitiikkaa ja järjestää kulttuuritoimintaa asukkailleen. Kuntien kulttuuripolitiikkaa tukee vahvasti vuonna 2019 uudistettu laki kuntien kulttuuritoiminnasta. Sen mukaan kunnan kulttuurin tulisi olla paikallisista vahvuuksista ja väestön toiveista kumpuavaa. Sen kääntöpuolena on se, että kunta on siitä aika pitkälle yksin vastuussa. Kaikilla kantokyky ei ole nyt, eikä jatkossakaan kovinkaan vahva. Se näkyy kulttuurin tarjonnassa eri alueilla. 

Saatavuuden tukemisessa olisi löydettävä välineitä, toimintamalleja, joilla vastuuta voitaisiin jakaa, oli se sitten taloudellista tai muuta. Välineitä, joilla palveluja tuodaan lähelle ihmisiä tai viedään heidän luokseen. Olisi löydettävä porkkanoita, joiden avulla on hyvää ja kannattavaa eri toimijoiden tehdä yhteistyötä. 

Alueelliset erot ja paikalliset päätökset ovat käytännössä olleet kulttuuripolitiikan ydintä jo vuosia. Tämä tosiasia olisi tärkeä tunnistaa myös selonteossa. Miten tuemme positiivisia alueellisia ja paikallisia eroja? Miten vähennämme tarjonnan ja rahoituksen vähyydestä johtuvaa eriarvoisuutta erityisesti kulttuurin osallistumisessa. Kulttuuri kun tarvitsee yleisöjä ja yleisön tukea elääkseen.