Luottamuspula - jos ei ole luottamusta, ei ole toimivaa yhteiskuntaa

Julkaistu ensikerran Kommuntorgetissa 15.11.2024

Puhutaanpa sitten valtion ja kuntien, luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden tai kuntapäättäjien ja kuntalaisten välisistä suhteista, aina päädytään kaiken yhteistyön ja vuorovaikutuksen kulmakiviin ja peruskallioon - luottamukseen - tai sen puutteeseen. 

OECD julkisti heinäkuussa uuden luottamusraportin (Drivers of Trust in Public Institutions), josta käy ilmi, että Suomi on kansainvälisesti tarkastellen - haasteista ja kehittämiskohteista huolimatta - edelleen korkean luottamuksen maa. Tässä luottamuksen tasoa ja kehitystä 30 maassa tarkastelevassa raportissa on selvitetty kansalaisten luottamusta eri yhteiskunnallisiin instituutioihin - myös kuntiin (huom. käytetty sanamuoto ’kunnallishallinto’).

OECD-raportissa kävi ilahduttavasti ilmi, että luottamus kuntahallintoon on kasvanut hieman kahden vuoden takaisesta. Korkeata tai melko korkeata luottamusta kuntiin tuntevien osuus on kuitenkin vain 56 prosenttia ja jää vertailussa olleiden yhteiskunnallisten instituutioiden joukossa keskikastiin. Kunnat jättivät luottamusvertailussa kuitenkin taakseen niin eduskunnan, maan hallituksen kuin myös hyvinvointialueet ja poliittiset puolueet - mutta hävisi esimerkiksi medialle.

Raportista nousi se huolestuttava tulos, että suomalaisista vain 38% kokee, että heillä on mahdollisuus tuoda kuuluviin oman mielipiteensä ’kunta- tai aluehallinnossa tehtäviin, paikallisyhteisöön vaikuttaviin päätöksiin’. Osuus on vieläpä hieman heikompi kuin OECD-maissa keskimäärin. 

Mikä sitten nakertaa kuntalaisten luottamusta omaan kunnan päätöksentekoon?

Kuntaliiton juuri julkistamien Kuntalaistutkimuksen tulosten lisäksi myös aiemmista vastaavista tuloksista on voitu havaita, että kuntalaisten tuntema lievä epäluottamus oman kunnan päätöksentekoa ja päättäjiä kohtaan on yleisellä tasolla hyvinkin pysyvä ilmiö. 

Vaihtelua suuntaan ja toiseen on nähtävissä eri tarkasteluvuosina yksittäisten kuntien ja kuntalaisryhmien tasolla. Kuntalaisten luottamusta yleisellä tasolla heikentävät asiat toistuvat vuosi toisensa jälkeen. Havainnot ja näkemykset kunnan taloustilanteesta, epäasiallisesta keskustelusta ja ongelmat päättäjien päätöksentekoilmapiirissä näyttävät selkeimmin selittävän kuntalaisten kriittisiä kantoja.

Kuntien kanssa käydyissä viimeaikaisissa keskusteluissa on nostettu esiin mm. kunnissa tehdyt erilaiset säästöpäätökset ja kouluverkkoon kohdistuneet supistukset. Esille on tullut myös median ja somen kautta nousseet, tyypillisesti negatiiviset ja välillä kovasti värittyneet ja kärjistyneet kirjoittelut kunnasta ja kunnan päätöksenteosta. Tällaiset jäävät helposti kuntalaisten mieleen ja vaikuttavat lähes poikkeuksetta kuntapäätöksenteosta syntyviin mielikuviin. 

Käydyissä keskusteluissa on mainittu havaitun myös kuntalaisten aiempaa heikompaa yleistä tietämystä ja ymmärrystä kuntien asioista kuten tehtävistä ja päätöksentekojärjestelmästä. Tätä havaintoa tukee konkreettisesti myös kuntalaisten vastaukset luottamusta kartoittaviin kysymyksiin; korkeimmillaan jopa lähes puolet vastanneista ovat jättäneet ilmaisematta selkeän kannan luottamusta kartoittaviin kysymyksiin. 

”Peli ei ole menetetty” - siispä tuumasta toimeen 

Kuntalaisten luottamuksen nakertajia ja epäluottamuksen juurisyitä on lukuisasti. Mutta hanskoja ei kannata heittää tiskiin. Varsin pysyvän yleisen ilmiön taustalla voidaan havaita niin tilannekohtaisia kuin myös ajallisia vaihteluja kuntien välillä. Epäluuloja ja vähäistä luottamusta pystytään hälventämään avoimella ja ymmärrettävällä viestinnällä, päätöksiin vaikuttaneiden syiden selkosanallisilla perusteluilla sekä tarjoamalla kuntalaisille niin osallisuuden tunnetta kuin todellisia osallistumisen ja vaikuttamisen paikkoja. 

Yleistä kuntatietämystäkin tulisi saada vahvistettua, ja ehkä sitäkin kautta nostettua kuntalaisten kiinnostusta kunnasta ja kuntapolitiikasta.

Haastetta ja tekemistä riittää niin kuntapäättäjille, viranhaltijoille kuin myös poliittisille puolueille ja muille ryhmittymille. Tekemisen aika on ei ’joskus myöhemmin’ vaan ’nyt’ kun valmistaudutaan kuntavaaleihin ja seuraavaan valtuustokauteen.

Luottamushaasteeseen tartuttava myös valtakunnan tasolla

Lopuksi on syytä todeta, että on tässä kansallisen tason päätöksentekijöilläkin työsarkaa: Luottamus valtakunnan tason päättäjiin on Kuntalaistutkimuksen tulosten mukaan vähäisempää kuin kuntapäättäjiin. Kuntalaisista vain 16 prosenttia on samaa mieltä siitä, että valtakunnan tason päättäjät pitävät hyvin huolta elämisen edellytyksistä asuinseudullani ja peräti 46 prosenttia on eri mieltä. 

Ja vielä muistutuksena, että myös OECD:n luottamusraportin Suomen tuloksissa nostettiin esiin julkiseen valtaan kohdistuvan epäluottamuksen syitä ja haasteita, sekä niiden pohjalta laadittuja  politiikkasuosituksia.