Kuntien rahoitusremppa: väärin menee joka tapauksessa!

Tämä blogikirjoitus avaa Kuntaliiton Rahoitusremppa -blogisarjan. Tavoitteena on tuottaa eväitä jo hyvässä vauhdissa olevaan kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistamiseen. Kirjoittajina nähdään sekä kuntakentän tuttuja toimijoita että muita aihepiiriä tuntevia ja näkemystä omaavia.

Virallinen valmistelu kuntien rahoituksen uudistamiseksi on kestänyt nyt noin viisi kuukautta. Asian merkittävyys huomioiden keskustelua laajemmassa julkisuudessa tai edes omissa some-kuplissa on käyty melko vähän - lukuun ottamatta yksityiskohtaa tuulivoimaloiden kiinteistöverosta. 

Eräs syy hiljaisuudelle on varmasti sekin, että kuntien valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmää pidetään luotaantyöntävän monimutkaisena. Läpikotaisin sen tuntevia asiantuntijoita on väitetty olevan ehkä tusinan verran. Toivottavasti he kaikki kirjoittavat myös tähän blogisarjaan! 

Mitä merkittävyyteen tulee, valtionosuudet muodostavat sote-uudistuksen jälkeen keskimäärin noin viidenosan kuntien noin 17 miljardin euron verorahoituksesta.  

Erot yksittäisten kuntien tulopohjassa ovat huomattavia. Sote-uudistus kasvatti ja sekoitti niitä entisestään. Joka tapauksessa valtionosuudet, verotulot ja muu rahoitus kietoutuvat yhteen ja ”samalla pankkitilille” kuntien kannalta. Ja jokainen euro tarvitaan - eikä riitäkään - peruspalvelujen sekä monien muiden kuntien tehtävien ja investointien rahoittamiseen. 

Järjestelmätasolla yhteys näkyy parhaiten verotuloihin perustuvassa valtionosuuksien tasauksessa: tulomuotojen yhdessä pitäisi mahdollistaa rahoituksen riittävyys kaikissa kunnissa. Kun tuloveroprosenttien leikkaus osana sote-rahoituksen siirtoa on tuonut veroprosenttien erot entistä näkyvämmiksi, tämä varmasti myös lisää entisestään paineita tasausmekanismien arvioimiseen. 

Nyt valmisteltavan uudistuksen hallitusohjelmaankin kirjatusta päätavoitteesta ollaan harvinaisen laajasti samaa mieltä: kuntien rahoituksen tulee perustua niiden nykyisiin ja tuleviin tehtäviin, ei poistuneen soten muutosvaikutusten puskuroimiseen. Miten tähän päästään, onkin sitten vaikeampi ja jakavampi kysymys.

Kuntaliitossa olemme alusta saakka toivoneet, että arvioinnin ja uudistamisen kohteena olisi kuntien koko rahoitusjärjestelmä pelkkiä peruspalvelujen valtionosuuksia laajemmin. Realismia voi olla, että isojakin teemoja jää nyt valmistelun ulkopuolelle osin aikataulusyistä. 

Edellyttäähän esimerkiksi monien kuntien olosuhde- ja palvelutarvetekijöiden kustannusten arviointi syvällistä ja aikaa vievää tutkimustyötä. Kiire tulee, kun uudistuksen on määrä olla voimassa vuoden 2026 alussa, jolloin keskeisten linjausten olisi oltava tiedossa jo tänä keväänä. 

Toisaalta, myös kuntien verotulopohjaa, sen laajuutta ja sisältöä, olisi tärkeää arvioida laajemminkin. Hallitusohjelmassa tähän ei mandaattia juurikaan ole sinänsä tärkeää kiinteistöverotuksen arvostamisuudistusta lukuun ottamatta. 

Saattaa siis hyvinkin käydä niin, että uudistusta tehdään - jälleen kerran - useammassa vaiheessa ja useammassa vaalikaudessakin. Blogikirjoituksissa kantaa voidaan ottaa myös pidemmän aikavälin muutosajureihin ja -esityksiin.

Kuntien rahoitusta muokataan poikkeuksellisen vaikeassa yleisessä taloustilanteessa. Olemme keskellä taantumaa. Näköpiirissä on viimeisimpien ennusteiden mukaan enintään kitukasvua. Valtiontalouden alijäämä on syvä ja velkakuorma kasvaa, eikä paluuta nollakorkoihin ole. Kuntien rahoitusuudistuksen lähtökohta onkin kustannusneutraalius kuntien ja valtion suhteessa, eli mahdollisia suuriakaan menetyksiä yksittäisille kunnille ei pehmennettäisi. Vielä mahdottomammaksi uudistuksen yhtälö käy, jos hallitus ei vastoin lupauksiaan kompensoisikaan viime syksynä yllätyksenä tulleita soten loppulaskun aiheuttamia rajuja lisäleikkauksia valtionosuuksiin.  

Toisaalta, kuntien tehtäväkenttä muuttuu merkittävästi myös vuoden 2025 alussa, kun vastuu työ- ja elinkeinopalveluista sekä laajasti kotouttamisesta siirtyy kunnille. Samalla kuntien rahoitusvastuu näiden palvelujen järjestämisestä ja työttömyysturvan rahoituksesta kasvaa. Valtionosuudet kasvavat lähes miljardilla eurolla.

Kunnat ovat muutosten myötä yhä enemmän elinvoima- ja sivistyskuntia, joilla on vastuu myös työllisyyden, yrittäjyyden ja siten kasvun luomisesta. Tässä onnistuminen näkyy sekä kuntien menoissa että tuloissa aiempaa suoremmin. 

Kuntien rahoituksen ei tulisikaan olla suhteessa talouden kasvuun kustannusneutraalia, vaan sen tulisi kannustaa siihen. Mitä tämä merkitsee rahoitusjärjestelmälle tulevaisuudessa huomioiden myös väestörakenteen muutokset ja maahanmuuton tarve, on uudistusten keskeinen kysymys. 

Kuntaliitossa tiedämme hyvin, että myös jäsenkenttämme piirissä on varsin erilaisia painotuksia siitä, mitä pitäisi tehdä tai olla tekemättä. Paras lääke tähänkin on avoin keskustelu, ymmärryksen lisääminen rahoitusjärjestelmän eri osista ja yhteisvaikutuksista sekä tutkittuun tietoon ja rehellisiin vaikutusarvioihin perustuva päätöksenteko. Pyrimme edistämään näitä kaikkia osana uudistuksen valmistelua, ja tällä blogisarjalla on tässäkin tärkeä tehtävänsä.

Presidentti Mauno Koivistoa mukaillen rohkenen silti ennakoida, että myös tällä kertaa kuntien rahoitusta uudistava politiikka on aina väärää - riippuu vain mistä näkökulmasta (ja kunnasta) asiaa katsotaan. 

Tutustu Kuntaliiton rahoitusremppa-verkkosivustoon!