Kuntien kiristyvä taloustilanne varjostaa TE-uudistusta - aiheuttaako uudistus paineen etsiä säästöjä opetuksesta tai korottaa veroja?

Syksyn lähestyessä kuntien talousarviovalmistelu lähenee kiihkeintä vaihettaan. Kuntakentällä kuhisee nyt erityisesti, kun TE-uudistus etenee kohti käytännön toteutusta. Siinä missä uudistuksen rahoituslaskelmat ovat aiemmin olleet lähinnä suuntaa antavia ja vielä tuolloin toiveitakin herättäviä arvioita, ovat luvut nyt muuttumassa konkreettisiksi raameiksi ja karu totuus myös rahojen vähenemisestä käy esiin. Näistä lähtökohdista kuntien sekä työllisyysalueiden budjettivalmistelu etenee ja tunnelmat lämpenevät. Budjettiraamien kiristyessä kunnat joutuvat valitettavasti pohtimaan säästötoimenpiteitä.

Miksi valtionosuudet eivät kasva TE-rahoituslaskelmien verran?

Kun tarkastellaan valtionosuuksien muutosta verrattuna edellisvuoteen, käy nopeasti selväksi, että valtionosuuksien kasvu jää TE-uudistuksen lisärahoitusta pienemmäksi. Osassa kuntia erot ovat huomattavat, osassa pienemmät. Vaikka TE-uudistus tuo kunnille noin 800 miljoonan euron vos-rahoituksen, valtionosuuksien kokonaiskasvu jää vain noin 400 miljoonaan euroon. Tämä tarkoittaa, että ilman TE-uudistusta valtionosuudet olisivat itse asiassa vähentyneet 400 miljoonalla eurolla. TE-palvelut ja työttömyysturvan lisäkustannukset kompensoidaan kyllä täysimääräisesti, mutta tämä tuskin lämmittää kun alijäämäistä budjettia karsitaan kokoon. 

Valtionosuuksien kasvun vaatimattomuuteen vaikuttavat useat tekijät. Yksi merkittävimmistä on sote-uudistuksen laskelmien tarkentuminen, mikä leikkaa valtionosuuksia noin 450 miljoonalla eurolla. Lisäksi verokompensaatioiden vähennys pienentää valtionosuuksia 300 miljoonalla eurolla, joskin se lisää verotuloja vastaavalla summalla. Nämä vähennykset pääosin selittävät sen, miksi kuntien valtionosuudet eivät kokonaisuudessaan kasva TE-uudistuksen rahoitusta vastaavalla määrällä.

Yleiskatteellisuus ja säästöpaineet

Kuntien verotulot ja valtionosuudet ovat yleiskatteellista rahaa, mikä tarkoittaa, että kunnat voivat käyttää nämä varat haluamaansa kohteeseen. Tämä ei kuitenkaan helpota tilannetta, sillä menoerät eivät ole yhtä joustavia. Esimerkiksi nykyisten työvoimaviranomaisten ennen järjestämisvastuun siirtoa tekemät päätökset sitovat alkuvaiheessa uusien työllisyysalueiden tulevaa rahan käyttöä.. Lisäksi sopimuskunnat pelkäävät, että uudistus synnyttää sairaanhoitopiirien kaltaisia kulurakenteita, joissa yksittäinen kunta ei pysty vaikuttamaan kuluihin, mutta saa silti laskun maksettavaksi. Uudistuksen toteuttaminen liikkeenluovutuksena siirtää nykyisen kulukuorman kuntien syliin. 

Tulevaisuus huolestuttaa

Kasvavat etuuskulut ja yleinen huoli uudistuksen aliresursoinnista lisäävät kuntien painetta löytää säästökohteita. Samalla on havaittu, että palveluihin aktivointi ei enää jatkossa poista sakkolistoilta, mikä lisää kuntien taloudellista taakkaa entisestään. Kuntien on siis navigoitava haastavassa talousympäristössä, jossa jokainen euro on tarkkaan laskettu ja säästöjä on löydettävä. Pahimmillaan leikkaukset osuvat myös sivistystoimeen, kuten perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen.

TE-palveluiden sisällä voidaan kyllä löytää paljonkin parantamisen varaa. On myös kohtia, jossa säästöjen saavuttaminen on mahdollista. Päähuomio olisi kuitenkin edelleen kiinnitettävä siihen, mitä tuloksia ja vaikutuksia rahalla saa. Näitähän varten kunnat TE-palvelut itselleen halusivat: Jotta vaikuttavuus paranisi ja elinvoima vahvistuisi. 

TE-uudistus on välttämätön askel työ- ja elinkeinopalveluiden kehittämiseksi, mutta sen tuomat taloudelliset paineet eivät saa jäädä yksin kuntien kannettavaksi. On tärkeää, että päätöksenteossa otetaan huomioon kokonaisvaikutukset kuntatalouteen ja vältetään tilanteet, joissa lyhytaikaiset säästöt vaarantavat tulevaisuuden elinvoiman.

Kirjoittaja Mikko Kesä toimii työllisyysasiantuntijana.